Kevät lähestyy, vaikka nyt näyttää kaikkea muuta kuin siltä. Sataa rankasti räntää. Kohta muuttunee sekin lumeksi. Silmäilen ulos synkkänä ja pohdin, miten huomenna ja ylihuomenna seikkailen parikymmensenttisen (jos nyt niin paljon sataa) sohjokerroksen päällä. Autolla siis. On pakollisia terveyteen liittyviä menoja. Onneksi en vaihdattanut renkaita.
"Kevät keikkuen tulevi", sanotaan, tosin sillä on jatko: "suvi suuta vääristäen". Tämä liittyy muinaisiin aikoihin, jolloin ihmiset ja kotieläimet olivat talven heikentämiä ja sairauksien runtelemia. Tuli lause mieleen, kun kävelin kaupassa hevi-osastolla ja katselin vihannesten ja hedelmien määrää. Nyt ei pääse keripukki ja muut vitsaukset iskemään.
Nykyään vanhan kansan karvas kokemus on muuttunut kuvaamaan kevään vaihtelevuutta tai sen tuomaa iloa. Jossakin päin on sanottu näinkin: " Kevät keikkuen tulevi, talvi suuta vääristäen." Jälkimmäiseen on kesää rakastavan helpompi yhtyä. Sanat ja sanonnat muuttuvat. Tästä tuli mieleen sana keli. Joskus meteorologikin puhuu kelistä tarkoittaessaan säätä. Se kyllä kuulostaa pahalta.
Nyt ikkunasta katsoen on sekä huono sää että huono keli.
Siemenpussit ovat jääneet kauppaan. Taidan ostaa valmiit taimet. Salaatteja kyllä meinaan kasvattaa ruukuissa siemenistä lähtien, mutta tomaatteja en yritäkään.
Terveiset täältä lumen keskeltä. Johan tuosta keväästä ehdittiinkin nauttia monta päivää.
