Kevät lähestyy

[Aarno Korpela]

Kevään lähestymistä kertoo keittiön pöydällä kuvaamani kaali, joka kukkii kauniin keltasella kukinnolla viime vuotisella "auringonenergialla".

Huomenna on 28.2. ja Kalevalanpäivä.

Aarno K.

[Aarno Korpela]

Pikillä - jo vanhalla pojalla - on silläkin kevättä mielessä.
Jostain se haistaa nartun tuoksun ...

http://www.aarnokorpela.fi/Kuvapankki/animaatiot/piki_anim.gif

[Justiina]

Kevät on harpponut pitkin askelin. Liiankin pitkin.
Hyvääkin siinä on ollut, kun lämpimien päivien jälkeen on ollut pakkasöitä. Moneen vuoteen ei ole ollut näin kantavia hankikelejä.  Mitenkähän hankikantoja kutsutaan eri puolilla maata? Minä opin lapsena puhumaan hangenkuorista. On ollut mukavaa tallustella missä hyvänsä vapaana tien kahleista. Eräänä päivänä raahasin sukset käsissä kantaen naapurin pellolle ja hiihtelin siellä ristiin rastiin. Muutama auto ajoi tiellä ja päät kääntyivät ... mahtoivat ihmetellä muoria joka huhtoo menemään pienellä peltotilkulla edestakaisin.

Kevään huono puoli tulee tuossa kuvassa. Lumeton jää supistuu ja laajenee vuoronperään. Rannalle työntyvät jäät rikkoivat laiturin.
Jää pitää mielenkiintoista konserttia, se ryskyy, paukkuu, murisee, ulvahtelee haljetessaan. Viime keväänä oli sama konsertti, mutta vielä voimakkaampana. - Tai sitten kuuloni oli silloin parempi.

Toissa yönä kuuntelin rannassa jäätä ja ihailin revontulia. Huomenna olisi auringonpimennys, mutta taitaa jäädä pilvien taakse.

[Anniliisa]

Justiina puhuu hangenkuorista.Hankiaisiksi niitä täällä sanotaan.
Kauan sitten,lapsena ,olin veljeni kanssa hiihtelemässä hankiaisilla.Oli niin kestävä..hangen kuori ..että kesti myös metsässä
hiihdellä.Yhtäkkiä,oltiin tosi isojen kuusien keskellä ja alkoi liidellä harmaita paloja siellä puiden rungoilla,ihan siinä meidän ympärillä.Kevyesti leijuivat ja tarttuivat aina toisen kuusen runkoon,aivan siinä muutaman metrin korkeudella.
Katseltiin aikamme ja jatkoimme hiihtomatkaamme.Kotona isä selitti että ne olivat liitooravia siellä hämärässä kuusikossa.
Nyt kun käydään niin kuumina noista papanoista,siellä niitä varmaan olisi..
Usein myös hankiaisilla saatiin lainata ukin laitarekeä ja sillä laskettiin pitkiä liukuja pihapellon rantarinteesä ,mukana oli aina setä-Eino katsomassa että ei rekeä rikota siinä riemussa.
Nyt olisi kyllä kunnon hankiaiset mutta pahus kun ehtivät nuo hanget ensin huveta kovin vähiin..

[Anniliisa]

Kevätpäivän tasaus ja kesäaikaan siirtyminen ovat kai niitä kevään merkkejä.
Nyt kyllä ei oikein siltä tunnu,lämpötila nollassa ja kylmästi tuulee.
Onhan vanha sanontakin että Tammikuun tasaiset päivät maaliskuu maksaa.

[Piikatyttö]

Siellä Savon sydämessä on aika lailla samanlainen sää, kuin täällä keskisen Suomen "savonrajalla" eli vettä tihuuttelee ja kumikengät jalkaan, jos mielisi rantajäälle. Rannoilla sietää pysytellä, jos jäälle mieli.

Minä olen tyytyväinen säähän, sulattaa kaatuneitten ja poiskorjattujen puiden oksat. Aion itse kasata ne ja kone saa sitten kauhoa ne pois. Oksat mokomat ovat vaan vielä maahan jäätyneinä.

Hangenkuoret ovat mennyttä talvea. Kestivät minunkin ajaa polkupyörällä tänä keväänä, pitkän pitkästä aikaa.

Velipojan kanssa meillä oli tapana lapsuudessa pyöräillä aurinkoisina (tuntuu siltä, että silloin lapsuudessa aurinko paistoi aina!) päivinä. Olinhan minäkin "hieman" kevyempi noina keväinä, hankikelejä siksi pitempään!

Pääsiäistipuja huovuttelen ja sitten täytyy lähteä vähän ulkohommiin.

Hyvää Palmusunnuntaiviikonloppua teille kaikille.

[Justiina]

Palmusunnuntai on illassa taas. Eilinen vesisade teki kevättä, mutta maantien rospuutto (suom. kelirikko) paheni entisestään.
Avasin eilen radion ja kyllästyin parissa sekunnissa jutustelevien toimittajien voivotteluun huonosta kelistä (säästä piti puhua) ja vallitsevasta takatalvesta. Maaliskuinen takatalvi, anna mun kaikki kestää! Käänsin radion ykköselle ja siellä oli Usko Viitanen lopettelemassa Merikannon laulua Hilja Haahden sanoihin Kun kevät saapuu. Viitanen vetäisi juuri komeasti viime säkeen: ... "ja kevät koittavi aikanaan". Niinpä niin.
Laulussa kerrotaan aalloista "jäisessä vankilassa". Siitä kuva.

[Kerttuli9]

Iloitsen jo etukäteen huomisesta metsäretkestä. Korvasieniä on kuulemma ilmestynyt runsaasti viime syksynä raivattujen myrskypuiden kasvupaikoille. Mikäpä niitä on poimiessa sinivuokkojen koristelemasta rinteestä. Jospa käkikin kukkuisi viihdykkeeksi

[Hemuli]

Tervetuloa Kerttuli tänne, kovin niin hiljaiselle foorumille!
Jospa kesän tullen piristyttäisiin...

Kovin kolea on tämän Äitienpäivän sää ja sadettakin on taas luvassa, mutta eletään toivossa, että kyllä se siitä lämpenee.

[Justiina]

Olisipa mukava saada lisää kirjoittavia ihmisiä tänne, siis tervetuloa Kerttuli.

Meillä äitienpäivä on nyt vielä aurinkoinen ja melko tyyni. Kyttäsin pientä tuulenpuuskaa saadakseni lipun liehumaan kuvausta varten. Mielestäni on komeaa, kun siniristi liehahtelee sinistä taivasta vasten. - Onnistuihan se!

Käki ei vielä kuku, mutta koivuissa on hiirenkorvat, nurmikko vihoittaa ja sinilaine liplattaa... keväistä mieltä kaikille!

[Anniliisa]

Kaunis aamu muttta kylmä. Pakkasta oli aaamusella muutama aste.
Tottumus on toinen luonto,sanotaan.Tarkoitan tätä palstaamme,  aina vaan kurkistan.Kovin on hiljaista.
Eipä kuulu Kerttustakaan.Miten lienee korvasienet talven aikaan huvanneet.
Kohta taas päästään niitäkin katsastamaan.
Aurinkoisia päiviä toivottelen..
 

[Anniliisa]

Kolea tuuli ja liukasta on vielä, luntakin lupailee..
Mutta kyllä se sieltä kevätkin lähestyy.Käväisin Hankkijan puutarhamyymälässä.Taitaa sekin olla Tanskalaisten käsissä ja sieltäkö myös tullee nämä viherkasvit ja kukkaset. Mutta voi sitä kukkien loistoa,aivan kuin olis puutarhamessuilla.Ostin kauniita kevätesikoita,...lehmänkukkia... niin kuin niitä Englannissa sanovat.Saavat nyt kukkia ikkunalla ja sitten istutan ne kukkapankkiin kunhan se kevät tulee..

[Justiina]

Kevät lähestyy vaikkakin hitaasti. Jos äitini eläisi, hän tarkkailisi huolestuneena lämpömittaria. Nyt on tulossa Markun yö, merkittävä sään ennustuksen kannalta. "Jos Markkuna kylmää, kylmää vielä 40 yötä", oli yksi hänen lausahduksistaan. Äsken satoi vähän räntää, koleaa on. Miten käynee jatkossa?

Katselin päivällä lumesta vapautunutta perennamaatani, sitä sekasotkua, josta olen ennenkin kertonut. Olipa ikävä näky. Myyrät ovat jauhaneet rönsyansikan silpuksi ja kaivaneet krookuksen mukulat sekä muitakin perennoita. Mitenkähän tyrnien on käynyt?

Äsken ajelin kuntopyörällä ja katsoin Areenasta Ulos luontoon -sarjasta lintujen laulusta kertovan ensimmäisen osan. Suosittelen, kiva ohjelma! Korppien monipuolinen ääntely jaksaa aina huvittaa.
Meillä on lähimetsissä käynyt moto töissä, juuri siinä metsässä jossa mustarastaat ja laulurastaat konsertoivat vielä viime kesänä. Tiedän, että hakkuita pitää tehdä, mutta onko mitään surullisempaa näkyä kuin vanha havumetsä aukkohakkuun raiskaamana.

Tässä on kukintansa aloittavaa rönsyansikkaa ajoilta jolloin myyriä ei ollut armeijoittain.
Aurinkoisempia aikoja odotellessa...

[Anniliisa]

Ilokseni huomasin että onkin täällä uutta elämää,Onko tytöillä vähän jo kevättä rinnassa .
Minun keittiööni ei kuulu mitään uutta ja ihmeellistä. Terveellistä ruokavaliot olen kyllä yrittänyt noudattaa.
Talvi on ollut aika oikukas ja ulkoilukin on jäänyt vähemmälle.Nyt sattui käsiini Riitta Väisäsen aikoinaan kirjoittama opus ..VYÖTÄRÖ ESIIN.
.Tarkistin painoindeksini ja ainakin 4 kg vararengas on jostakin tarttunut vartalooni.
 Kaipaus on kaunista ikävää ja vähän aina helpottaa kun jotain makeaa vähän mättää suuhunsa.
 Kun nyt kevät edistyy ja kelit paranee niin töppöstä toisen eteen ja Vyötärö taas esiin.
 Pumpulikin  jo  miettii mikä nyt mättää tässä vanhusten hoidossa
,Me saatiin tänne omaan taajamaan viime syksynä uusi,hieno Addento hoitokoti
.Nyt kunta siirtää sieltä vaikeahoitoiset vanhukset takaisin terveysk. hoiviin kun laitos ei saa ammattiin päteviä hoitajia laitokseensa.
Näin nyt kuitenkin mennään Kevättä kohti.Kirjoitelkaa ystävät.
 

[Justiina]

Hei,
olipa mukava nähdä anniliisa täällä! Kevättä ei ole rinnassa kovinkaan, mutta joka kauppareissulla pysähdyn tuijottamaan siemenpussitelinettä ja kukkamultapusseja. Vieläkö sitä jaksaisi viljelyhommiin. Viimevuotista satoa on yhden kurkkupurkin pohjalla. Kunhan huomenissa laitan purkin  pöytään, on viime kesän kurkkusato mennyttä. Lehtikaalia kuivattuna on vielä paljonkin jäljellä, samoin marjoja pakastimessa.

Lisääntynyt valo virkistää. Ulkoilu on ollut vähän vaarallista touhua, kun on ollut tosi liukkaita kelejä. Ilman potkukelkkaa ei uskaltaisi edes puuliiterille. Viime viikolla satoi vettä, sitten pakasti ja kohta liukkaan päälle satoi lunta. Huomasin että  nelijalkainenkin oli ollut ongelmissa. Jänis tai piharusakko oli hypännyt lumivallin päältä pihatielle. Siinä se oli jäljistä päätellen sutinut hetken ennen kuin matka jatkui. 
Muutaman kerran olen käynyt jäällä hiihtämässä. Vähiin jää taas hiihtokilometrit.


Olen seuraillut hoivabisnestä monenlaisin miettein. Nyt se teidän Vänrikki on ollut julkisuuden valokeilassa. Huh huh, kunpa pääsi pois ennen kuin joutuu "hoivattavaksi". Ja kun jaksaisi antaa kotihoivaa läheisimmälle mahdollisimman pitkään.

Ruokapuolesta jos laittaisin vielä: valmistin Strömsön kokin ohjeella kaalicassoulettea. Hienoa, eikös? (mahtoiko nimikään mennä oikein?) Itse asiassa se oli erräänlaesija  kualjkiäryleitä, tosin paistettuina  linssisoossissa.


Oikein keväistä mieltä, heräisittepä kaikki nyt sieltä talvihorroksestanne kirjoituspuuhiin!