Köyhyys on jakautunut Suomessa epätasaisesti

[Aarno Korpela]

Rikkain puolisko maailmasta omistaa tuoreen tutkimuksen mukaan 99 prosenttia maailman varallisuudesta. Samalla yli miljardi ihmistä elää alle 1,25 dollarilla eli hieman yli eurolla päivässä.

Entä Suomessa?

Lue aiheesta lisää oheisesta linkistä.

http://www.aarnokorpela.fi/artikkelit_kansio/yhteiskunta/index.html#juttu6

Suuret nälkävuodet 1866 - 68

Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa ja Länsi-Euroopassa. Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä nälkävuosien aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä. Vain vuosien 1695–1697 suuret kuolonvuodet tiedetään vielä tuhoisammiksi. Myös Ruotsissa kärsittiin nälästä samaan aikaan.

Nälkävuosien aikana lasketaan väestönmenetys noin 150 000 hengeksi. Suomen väkiluku oli seitsemänä vuonna (1866–1872) pienempi kuin vuonna 1865. Verrattuna muihin Suomen historian mullistuksiin, vuoden 1918 sisällissota painoi väkilukua kahtena vuonna, talvisota yhtenä. Jatkosodan aikana väkiluku kasvoi joka vuosi.

Onkohan jollakin perimätietoa vuosien 1866 - 1868 nälänhädästä?

Mummoni oli syntynyt 1882. Hän oli varmasti kuullut kertomuksia nälän vuosista. Mummo kuoli jo vuonna 1958. Hänestä ei ole apua.

[Justiina]

Avasin linkin ja katsoin oman kunnan tilastoja. Ollaan köyhänperäläisiä verrattuna Kauniaisiin, mutta toimeen tullaan näillä vähillä eväilläkin.
*
Äidinäidinäitini oli rippikoulutyttö nälänhädän vuosina. Kirkko (tai kunta) järjesti naisille hätäleivän leipomiskursseja. Äidinäidinäitikin kävi sellaista läheisessä  talossa, jota sikäläisissä oloissa sanottiin peräti kartanoksi. Kartanon vanhaemäntä oli ollut erittäin lihava nälänhädästä huolimatta. Tytöt kai joutuivat tekemään muitakin taloustöitä, koska he olivat saaneet käsiinsä "vanhan armon" korsetin. Kolme tyttöä oli ahtautunut korsettiin ja vielä toiset tytöt olivat saaneet vedetyksi nyörit kiinni.
Se oli aikaa, jolloin lihavuus katsottiin rikkaudeksi.

Nälkävuosina Pohjanmaalta vaelsi ihmisiä työtä ja ruokaa etsimässä. Erään tuttavani pihapiirissä on vanha pohjalaistyylinen luhtiaitta. Perimätieto kertoo, että sen rakensivat pohjalaiset kirvesmiehet ruokapalkalla.

Usein on kerrottu tarinoita viljavarkaista. Kun aitat rakennettiin nurkkakivien varaan, oli helppo ryömiä aitan alle. Varas saattoi kairata reiän lattiaan ja valuttaa viljaa säkkiin kenenkään huomaamatta.

*
Nälkävuosista kiinnostuneen kannattaa lukea Aki Ollikaisen kirja. Hän oli saanut aiheen tutkia nälänhädän aikoja nähdessään jossakin nälkään kuolleiden muistomerkin. Niitähän on pystytetty kymmenille kirkkomaille ettemme unohtaisi kylläisyyden keskellä.

*
Vielä muisto pettuleivästä ja pula-ajasta.
Nuorena asuin Ylä-Savossa. Odottelin pysäkillä linja-autoa. Paikalle tuli vanha mies, jolle aloin ihastella viereisen metsikön komeita mäntyjä. Mies sanoi: "Etpä arvaa, tyttö, että olen repinyt tuon metsän puista leipäjauhojen jatketta." Mies oli nuorena poikana ollut kuorimassa mäntyjä ja vuolemassa niistä nilaa pettujauhoja varten. Tämä aika oli ollut heti sisällissodan jälkeen.

[Aarno Korpela]

Kiitos Justiina tiedoista.

Minulle tuli yllätyksenä, että Satakunta oli yksi kaikkein eniten nälkävuosista kärsinyt maakunta. Looginen selitys on kuitenkin, että näille seuduille on asetuttu asumaan viljelemään maata. Ja juuri viljan vei halla moneen otteeseen. Jostain Lapin kunnasta kerrotaan puolestaan, ettei siellä tiedetty nälänhädästä mitään. Syötiin kalaa ja riistaa kuten ennnenkin.