Kuinka hyvältä maistuukaan ...

[Aarno Korpela]

Kuinka hyvältä maistuukaan päivä päivän jälkeen supisuomalaiset ruisleipä ja kaurapuuro. Ja mitä parasta ne on todettu myös terveellisiksi - ja ovat edullisia.

On monta syytä syödä aamuisin  kaurapuuroa. Lue oheisesta linkistä vahvistusta asialle.

http://www.aarnokorpela.fi/artikkelit_kansio/terveys/index.html#juttu18

[Anniliisa]

Nyt kyllä olen täysin samaa mieltä kuin Korpela.
Kaurapuuro on hyvää ja terveellistä.Eikä  tarvitse kaiken maailman muro- ja raksu paketteja kaappeja täyttämään.
Nyt minulla on menossa trendi puuron kanssa.Vähän Keijua silmäksi.Hienonnettua Kurkumaa ripaus,ja sitten vielä itse tehtyä omenasosetta höysteeksi.Vanha ja koettu unilääkkeeni on tuo Banaani ja lasi maitoa jos uni ei ala tulla..

[Piikatyttö]

Kaurapuurolla alkaa minunkin aamuni. Nykyään tosin oikaisen hieman. Ostan Elovenan annospikapuuropaketteja. Tällä hetkellä menossa omena-kaneli-maustettu pussisarja. Kiehuva vesi päälle, hieman odottelua ja joukkoon milloin mitäkin marjaa tai hilloa ja ruokalusikallinen tyrnijauhoa ja maitoa.

Jos aamupalapöydässäni olisi vähän enemmän joukkoa, oikean puuron kyllä kiehauttaisin.

Ns. suoramyyntipisteistä löytyy kuitupitoista lähileipää, josta ei lisäaineita löydy.

Kyllä päivä jokatapauksessa pitää puurolla aloittaa!

[Aarno Korpela]

Öitä - on puoliyö ja vähän ylikin, mutta pakko oli tulla kertomaan  tämän otsikon alle silakkaloorasta.

Lämmitin iltapäivällä leivinuunia. Illalla puuhastelin silakkalooran ja hiukan ennen kymmentä laitoin sen uuniin 2,5 tunniksi mietoon lämpöön.  Pakko oli sitä heti maistaa ja vaikka itse kehunkin, lämmin silakkaloora maistui erittäin hyvältä.

Nyt laitoin uuniin uunipuuroa kypsymään - puoliksi kokonaisia ohrakryynejä ja riisikryynejä sekä "punaisen" lehmän maitoa. Toivon, että aamulla se on sopivan kypsää. Jollei ole, niin voi sitä kattilassa  hellalla kypsentää lisää ja lorauttaa hiukan kermaa joukkoon.

Muistathan, että kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

[Hemuli]

Oi voi, mitä herkkuja onkaan ollut AK:lla! 

On ikuisuus kun olen viimeksi saanut silakkalooraa ja ohrankryyneistäkin teen vain silloin tällöin tai oikeastaan aika useinkin velliä, siis ihan kokonaisista kryyneistä. Viimeksi kaupassa ei ollut kuin  esikypsytettyjä ohrankryynejä ja hairahduin ostamaan niitä, mutta ei tullut velli niistä "laillista". Oli mielestäni vetistä, vaikka sen "punaisen" lehmän maitoon keitin.

[Aarno Korpela]

Hemuli, kirjoitit: "ohrankryyneistäkin teen vain silloin tällöin tai oikeastaan aika useinkin velliä, siis ihan kokonaisista kryyneistä."

Olen unohtanut miltei tyystin ohrakryynivellin. Se oli silloin ennen miltei jokapäiväistä ruokaa. Kun joskus pääsin Vanha-Perttulan aittaan säkin suuta pitämään tai valkeeta näyttämään, käytin tilannetta hyväkseni ja kahmaisin kourallisen ohrankryynejä suuhuni. Niitä säilytettiin pienehkössä arkussa ja ne maistuivat mielestäni hyviltä. Ehkä siksi laitan kaurapuuron myös ohrahiutaleita huomenaamullakin - toivon niin.

[Viola]

  Minä teen kokonaisista ohrakryyneistä "yön yli uunipuuroa". Voi että se on hyvää, hämäläisittäin sanottuna "kamalan" hyvää
  Mustikka-tai karpalosoppa seuraksi.

  Ohrakryynivelli ja makaroonivelli ne oli 40-luvun lapsen herkkuruokaa, en osais tehdä tänä päivänä, tai ehkä osaisin jos oikein asiaan paneutuisin, mutta nykyään saa kaiken jo paljon helpommalla.

[Hemuli]

Et voi Viola olla tosissasi!?
Ei sen helpompaa ruoanlaittoa juuri ole kuin vellin keittäminen tai no, perunoiden keitto ehkä on...

Ohrankryynit laitan likoamaan edellisenä iltana. Kun alan seuraavana päivänä niitä keittämään, jätän tilkan vettä kattilan pohjalle ja kun se on melkein kiehunut pois, lisään maitoa ja sitten annetaan hiljalleen kiehua, sekoitellaan silloin tällöin ja lisätään maitoa tarpeen mukaan. Lopuksi vielä nokare voita ja suola, siinä se.

Mulla on kattilana  paksupohjainen alukattila, siinä ei pala niin helposti pohjaan. Taitaa olla alukattilat muuten pannaan julistettu, mutta hengissä on säilytty.
On mulla kerroskattilakin, mutta se ei oikein ole mun juttu - kestää ikuisuuden kypsyä ja maito iskee kuin tauti kattilan reunoille kiinni.

Makaroonivelliäkin tulee joskus pojanlapsille keitettyä. Makaroonit kiehuvaan maitoon ja antaa muhia kypsiksi.

Pitäisikin tehdä joskus sitä uunipuuroakin...

[Viola]

  Hemuli uusavuttomaksi mä itteni tein...Kai se totuus on se etten viitti... maito palaa pohjaan eikä hyvää tule ellei käytä "punasta" maitoo...
   
 Aina pitää ajatella sitä uuman kohtaa

  Tänään tein ruispuolukkapuuroa, sekin yksi mun herkuista.

 

[Viola]

 Hupsista, Hemuli, unohdin kiittää ohrakryynivellin ohjeesta, sitä teen pikapuoliin!!

[Anniliisa]

 En halua mainostaa mutta on pakko kertoa että nyt on keksitty jotain todella ..suussa sulavaa...Olisko vain sellainen pääsiäisen ajan tuote,saa nyt nähdä.Tämä ihanuus on tuo Sitruuna-Lakritsa rahka.Vie kyllä kielen mennessään ja siihen tulee halu..Olen joskus aikaisemmin jostain,varmaan lentokoneessa ostanut sellaista Punssia joka oli maustettu jollakin ..arrakilla..
Nyt tämä rahkaunelma toimi samoin.. 

[Viola]

 Pitääpä maistaa.

[Viola]

 No nyt on maistettu Anniliisan mainitsemaa sitruuna-lakritsirahkaa.
 Ihan hyvää se oli.

[Justiina]

Meilläkin maisteltiin sitä maustettua rahkaa. Hyvää oli, vaikka lakritsi ei ole herkkuani. Melkoisen kalliiksi tulisi usein nautittuna, tavallisesti ostan halvempaa maustamatonta rahkaa.

Meidän kyökkiin uiskenteli tosi iso lahna kylänmiehen kantamana. Tuli mieleen lapsuus ja keväinen lahnanpyynti. Nyt meillä ei ole minkäänlaisia pyydyksiä järvessä.
Oli kova urakka perata ja suomustaa se köriläs. Kala ei olisi sopinut kokonaisena savustusuuniin tai uunipannulle, niinpä yritin nirhata sen päätä lyhyemmäksi. Puukko ei riittänyt, piti hakea kirves avuksi. Olisittepa nähneet sen teurastuksen!
Lopputulema oli kuitenkin uunissa paistettu täytetty lahna. Vatsaonteloon survoin keitetyistä kananmunista, kuullotetusta sipulista, riisistä ja runsaasta tillistä tehtyä mössöä. Päälle piti laittaa voita (jopa sitä sattui olemaan tällä kertaa), uunipannulle vettä muutama desi ja 200-asteiseen uuniin tunniksi. Ohjeen mukaan kalaa pitää välillä valella paistoliemellä. Lahna sai olla enemmänkin kuin tunnin uunissa. Hyvää tuli tuollakin ohjeella, mutta kuinka se kahteen pekkaan jaksetaan syödä ennen pilaantumista...

Lahnanpää on kulinaristien herkku, sanotaan. Katsoin kerran Strömsötä, siellä valmistettiin savustettuja lahnanpäitä ruuaksi. Lapsena muistan syöneeni keväällä lahnanpääkeittoa. Taisin syödä siitä vain perunat.

Oi niitä aikoja, kun tähänkin ketjuun ja muihinkin ruoka-aiheisiin ketjuihin riitti kirjoittajia. Nytkö kaikki ovat lopettaneet syömisen?

[Anniliisa]

Justiinan lahnajuttu sai minutkin innostumaan.Pitää varmaan mennä hallista ostamaan lahnan köriläs koska nyt on se lahnaaika.Täällä cityssä tuokin on unohtunut. Minun edesmennyt puolisoni oli innokas kalamies. Ja voi sitä lahnojenkin määrää mikä tuli.Sai siinä aina naapuritkin osansa.Kun eläkeelle jäätyämme löysimme kesäpaikan ja mahtavat kalavedet siinä mukana.Nyt ei taida sieltäkään kukaan . lahnoja enää pyydystää .Nuoret vain heittelee joskus virveliä kesäiltoina.Alkuun yksin jäätyäni vielä vähän rannalta kalastin.Sain kerran tosi ison ..matikan,,.Mutta sitten oli merta hävinnyt.Keväällä ,kun jäät lähti huomasin sen merkkikepin siinä lahdella.Iso,kaunis saukko-raukka oli siihen mertaan ahtautunut ja vetänyt pyydyksen sinne ulapalle.Hautasin tämän saaliini ja siihen loppui minun kalastukseni..