Kalevalanpäivä tuo aina minunkin mieleeni vanhan tapahtuman.
Vuosikymmeniä sitten kotikylämme Martat järjestivät kyläläisille kalevala aiheisen näytelmän.
Minulle suotiin kunnia esittää siinä tätä pohjanneito Ainoa.
Veljeni Joukahainen oli lupaillut sisarensa Wäinämöiselle morsiameksi.
En enää muista kaikkia yksityiskohtia näytelmästä mutta siinä piti kiukutella vanhasta kosijasta.
Äitini,Pohjan-akka lauleli lohduttaen.
Muista,muista,suur on Väinö,Suuri, Mahtava,Mainehikas.
Muista,Muista ,Suur on Väinö,jalo,lempeä,laulurikas.
Kun nyt selailin Kalevalamme kertomuksia niin ei vaikuttanut kovin onnelliselta tämä Aino-morsiamen tarina.