Olen samaa mieltä sekä Kropsun että acan kanssa.
Kaipaan ja muistan selvästi sen tunteen, kun sai krottimollikan, kretonkisen hamekankaan tai puusta tehdyn, käsin maalatun lippaan. Se lipas on tallella vieläkin.
Mutta maailma muuttuu ja meidän pitää vaan pyöriä mukana.
Meidän huushollissa ollaan sentään suhteellisen järkevöitä. Suurin hitti pojanpojalle 10 vee, oli jalkapalloilijoiden kuvakortit. Joulupäiväaamuna jo kännykät pirisi, kun kavereilta kysyttiin vaihtureita. Kuvakortteja on ollut maailmansivu. Omilla pojillani hittejä olivat autokortit.
Pojantytär 12 vee taas väkersi innolla pienistä, erivärisistä kumilenksuista rannekkeita ym.
Järkevyyden rajoja sensijaan hipoo poikani 46 vee saama, ranteeseen kiinnitettävä panta. Se rekisteröi kännykkään lähes kaiken. Hänen unensa pituuden, syvyyden, riittävyyden. Askelten määrän ja kalorien kulutuksen. Kauanko ja milloin hän on surfannut facebookissa, twitterissä, yootubessa! Ym.ym. Kännykästä on vaimon helppo tarkistaa. mitä ukko on puuhastellut!
Leppoisia välipäiviä!
