Keskustelualueet > Koti
Uusi polstari jouluksi.
Viola:
Oi voi, kyllä vaan on tuttuja juttuja nuo. Polstaria oon täyttäny ja myös käyttäny useemman kerran. Kerronko tarinan rukiin olkien täyttämästä polstarista?
-v-48meillä oli muorimman siskoni ristiäiset, vieraita talo täynnä joten lapset pistettiin nukkuun lattialle olkipatjoille. Aamulla en päässyt oikein kävelemään kun sattui ja pisti "pimppiin " kovasti. Noh, äiti sitten tarkastelemaan...ja löysi pitkän vihneen pahasta paikasta!! Tämmöinen muistikuva kaukaa... :)
Vällyt oli reessä, joilla mentiin kirkkoon ja mummulaan. Sinne piti mennä uppeluksiin kun järven jäällä aina oli kova viima.
Telkussa oli ikäihmisten "Unelma päivä".Minä olisin halunnut ajelulle hevosrekeen jossa tumpeli laulaa ja hevosen kengistä lumikokkareet lentelee päin naamaa. Ei semmosta tapahtumaa enää mistään saa.
Hemuli:
Voi Viola rukka, kaikenlaista kärsimystä olet sinäkin joutunut kokemaan. :'(
En ole koskaan kuullut tumpelin laulamisesta, meillä päin kilisi kulkuset.
Niitäkään en muista muuta kuin mustalaisten hevosilla.
Taisin olla alakoulussa, kun naapurin likan kanssa kotiin mentäessä kuultiin kulkusten kilisevän. Me tietty luultiin, että mustalaisia on liikkeellä ja "prohjattiin" lumihangessa pakoon kauas pellolle. Ei ollut mustalaisia sillä kertaa ja reidet palelevina, kengät lunta täynnä laahustettiin kotiin. :(
Istuin muuten koko kansakouluajan seitsemän vuotta samaisen likan vieressä ja vielä kahdeksannen luokan jatkokurssinkin. Välillä riideltiin, mutta sitten taas sovittiin ja yhteinen matka jatkui.
Piikatyttö:
Täällähän oppii uusia sanoja!
Minä en muista, oliko meillä olkipatjoja, kun olin pieni, sota-ajan jälkeinen, mutta muistan äidin kutomat pellavalakanat. Leveässä sängyssä lakanassa oli keskellä sauma. Kun lakana sauman kohdalta alkoi kulua, äiti purki sauman ja ompeli ulkoreunat keskisaumaksi. Ilmeisesti kummitätini Amerikasta toi/lähetti oikeita patjoja.
Äiti kasvatti pellavaa, liotti pellavat järvessä, loukutti jne. jne. ja lankaa pellavasta viimeisessä käsittelyssä tuli!
Välly oli meillä nahkaset. Varmaankin lampaan taljoja. Ns. kirkkoreessä nahkaset oli peittona ja kyllä kylmä pysyi kaukana! Olen tainnut kertoakin, kun taloja kiertänyt tinurimies yöpyi yhdessä vinttikammarissa, lämmittämättömässä, ja häellä oli nahkaset peittonaan. Taisi pitää karvahatun päässään, töppöset jalassaan ja komeat pitkävartiset rukkaset kädessään. Veljeni kanssa ihmettelimme, kuinka hän tarkenee!!!
Sodan käyneen Heta-hevosemme längissä oli kulkunen, ainakin sunnuntai- ja kirkkoajeluilla.
Tulipa lapsuus mieleen mukavasti.
KROPSU3:
Pittää kai munkin alkaa muisteleen, kaikkia Polsareita,Vilttejä, tyynynvaruja, raiteja,vihneitä,päästä-vedettäviä sankyjä,(sivustakin vedettävuä,tolppasänkyjä, haitarisänkyjä siskonpetejä, olkipatjoja,ynnä muitä entis-aikojen makaus vehkeitä. Kaikenmoisia alustoja onkin sattunut yöpymiseeni, joita onkin ollut noin 29105.. Räknäkkääppäs kui vanha ollenka mahdan olla :o Ruotuväessä ainakin joutui alokkaana pahnavarastolla ,ens töikseen täyttämään polstarinsa. sit olikin monenmoista hupia siinä punkassa", jos se vaikka sattui vanhempain mokujen toimesta, päivänaikana olla muuttunut lentopetiksi. "Videnkympin uniakin saattoi nähdä.
Rekivällyt oli tikattu lammas-nahasta sisus ja koti-kutoisesta parkkumista päällinen (rohdinkangasta sanottin parkkumiksi). tumpeli mun tietoni mukkaan oli aisakello,reen aisassa. Satakunnasa taas kello kilkatti silojen harjustimessa, ainaskin juhlakkaammissa kirkko- reissä, joita Siloilla ajettii ja suittetkin oli punottuja.
Momman Siina niitä kuto täälläpäin.
Oivoi niitä aikoja,kun suomessakin oli lunta ja rekikelit.
Hyvvää joulua kaikille
KROPSU3:
Katos vaan Piikatyttö, käsittelit samaa aiaa malkein minuutilleen.
Sotaväki kokemusta ei sulla kyllä ollut ;) Joulua rannoillesi!!!!
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta