Uusi polstari jouluksi.

[Hemuli]

Hei, tiedättekö mikä on polstari? No ainakin pumpuli ja Kropsu tietävät. Ehkä ovat vaihtaneet joskus vuosikymmeniä sitten uudet oljetkin jouluksi polstariin. Minä ainakin olen...
Kuinka tulikin polstari mieleen.

Oltiin nimittäin isännän kanssa tänään isolla kirkolla patjoja koemakaamassa, en olekkaan ennen kauppareissulla makoillut. On ne hienoja nykyajan patjat, on pehmeää ja kovaa patjaa ja siltä väliltä painon mukaan.

Kalliiksi tuli ne makaamiset, mutta sanoin, että kyllä ne sitten meidän iän kestää. Myyjäpojat kehui, että kahdenkymmenen vuoden päästä myydään meille uudet. Sanoin silloin jo kasvavani koiranputkea, oli siinä pojilla hauskaa.

Ruokailuryhmän ostajille mainostettiin keraamista veitsisarjaa kylkiäisenä, mutta eivät antaneet meille, vaikka kaksi ruokailuryhmää saisi patjain hinnalla. Kehuivat puukkojen olevan liian vaarallisia sängyssä.

Ihan hiukan piristi päivää tämä polstarien osto, niin oli mukavat myyjät.

Sillai kai!

[pumpuli]

Hi-hii, Hemuli! 

Kyllä olen polstaria ollut täyttämässä. Kyllä on ajat muuttuneet. Mitä ne oli ne haituvat joita kerättiin tyynyjen täytteeksi?

Eilen oli poika ruuvailemassa mun moottorisänkyäni. Yksi ruuvi oli tipahtanut (luulin aluksi, että mun päästäni). Nyt taas toimii. Pääpuoli ja jalkapuoli nousee.

Sillai kai. 

[Hemuli]

Voi kun onkin mukava muistella jotain ikivanhoja asioita.
Ihan saan mieleeni sen olkien tuoksunkin, kun mentiin sinne pyöreän polstarin päälle nukkumaan. Juhannus taisi olla toinen, kun oljet vaihdettiin. Silloin oljet olivat liukkaita pätkiä vain kun niitä kopisteltiin ulos polstarista.

Oliko ne haituvat osmankäävistä tai pampuiksi me niitä mukulana sanottiin? En ole varma.

Moottorisänkyä mekin katseltiin, mutta vain katseltiin, sitä ei koemaattu, tiedä vaikka olisi niin siihen ihastuttu, että sänkyn olisi pitänyt muuttaa meille.

Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!

[pumpuli]

Tottamooses! Ne haituvathan oli suovillaa tai niittyvillaa. Kuukkeloida piti. 

Muistatko, Hemuli? Sen polstarin päälle vedettiin rohtiminen raiti ja tyynyn päälle tyynynvaaru. Peittona oli viltti tai täkki ja siinä pitsein tai nimikirjaimin koristettu päälilakana. Vällyjä en muista meillä olleen. Mistähän ne oli tehty? 

Tuossa aamunavauksessani, moottorisängyllä, kahvikuppi mahan päällä, mietin, että ennenvanhaan kaikki käytetiin hyväksi. Ei ollut jätevuoria! 

[Hemuli]

Muistelot jatkuu....

Niistä vällyistä. Meilläkään ei ollut vällyjä, mutta tämän nykyisen kotini vintiltä vällytkin vielä löytyvät.
Lampaan taljahan niissä on alimpana ja päällinen on tikattu, mitä sitten lienee siellä välissä, se on arvoitus.

Kumma kun niistä tyynyn täytteistä ja niiden kokoamisista ei ole mitään mielikuvaa. Raiti nimi on tuttu, mutta vaarua en muista meillä tyynyliinasta nimenä käytetyn.
Pumpuli on jo lapsena nukkunut pitsilakanoissa, meillä kotona ei silloin aikojen alussa ollut muuta kuin viltti tai täkki pelkästään.

Eikö kellään muulla ole mitään muisteltavaa aiheesta?

Ja missä luuraa Kropsu? ♥

[Viola]

  Oi voi, kyllä vaan on tuttuja juttuja nuo. Polstaria oon täyttäny ja myös käyttäny useemman kerran. Kerronko tarinan rukiin olkien täyttämästä polstarista?
  -v-48meillä oli muorimman siskoni ristiäiset, vieraita talo täynnä joten lapset pistettiin nukkuun lattialle olkipatjoille. Aamulla en päässyt oikein kävelemään kun sattui ja pisti "pimppiin " kovasti. Noh, äiti sitten tarkastelemaan...ja löysi pitkän vihneen pahasta paikasta!! Tämmöinen muistikuva kaukaa...

  Vällyt oli reessä, joilla mentiin kirkkoon ja mummulaan. Sinne piti mennä uppeluksiin kun järven jäällä aina oli kova viima.

  Telkussa oli ikäihmisten "Unelma päivä".Minä olisin halunnut ajelulle hevosrekeen jossa tumpeli laulaa ja hevosen kengistä lumikokkareet lentelee päin naamaa. Ei semmosta tapahtumaa enää mistään saa.

 

[Hemuli]

Voi Viola rukka, kaikenlaista kärsimystä olet sinäkin joutunut kokemaan.

En ole koskaan kuullut tumpelin laulamisesta, meillä päin kilisi kulkuset.
Niitäkään en muista muuta kuin mustalaisten hevosilla.

Taisin olla alakoulussa, kun naapurin likan kanssa kotiin mentäessä kuultiin kulkusten kilisevän. Me tietty luultiin, että mustalaisia on liikkeellä ja "prohjattiin" lumihangessa pakoon kauas pellolle. Ei ollut mustalaisia sillä kertaa ja reidet palelevina, kengät lunta täynnä laahustettiin kotiin. 

Istuin muuten koko kansakouluajan seitsemän vuotta samaisen likan vieressä ja vielä kahdeksannen luokan jatkokurssinkin. Välillä riideltiin, mutta sitten taas sovittiin ja yhteinen matka jatkui.

[Piikatyttö]

Täällähän oppii uusia sanoja!

Minä en muista, oliko meillä olkipatjoja, kun olin pieni, sota-ajan jälkeinen, mutta muistan äidin kutomat pellavalakanat. Leveässä sängyssä lakanassa oli keskellä sauma. Kun lakana sauman kohdalta alkoi kulua, äiti purki sauman ja ompeli ulkoreunat keskisaumaksi. Ilmeisesti kummitätini Amerikasta toi/lähetti oikeita patjoja.

Äiti kasvatti pellavaa, liotti pellavat järvessä, loukutti jne. jne. ja lankaa pellavasta viimeisessä käsittelyssä tuli!

Välly oli meillä nahkaset. Varmaankin lampaan taljoja. Ns. kirkkoreessä nahkaset oli peittona ja kyllä kylmä pysyi kaukana! Olen tainnut kertoakin, kun taloja kiertänyt tinurimies yöpyi yhdessä vinttikammarissa, lämmittämättömässä, ja häellä oli nahkaset peittonaan. Taisi pitää karvahatun päässään, töppöset jalassaan ja komeat pitkävartiset rukkaset kädessään. Veljeni kanssa ihmettelimme, kuinka hän tarkenee!!!

Sodan käyneen Heta-hevosemme längissä oli kulkunen, ainakin sunnuntai- ja kirkkoajeluilla.

Tulipa lapsuus mieleen mukavasti.

[KROPSU3]

 Pittää kai munkin alkaa muisteleen, kaikkia Polsareita,Vilttejä, tyynynvaruja, raiteja,vihneitä,päästä-vedettäviä sankyjä,(sivustakin vedettävuä,tolppasänkyjä, haitarisänkyjä siskonpetejä, olkipatjoja,ynnä muitä entis-aikojen makaus vehkeitä. Kaikenmoisia alustoja onkin sattunut yöpymiseeni, joita onkin ollut noin 29105.. Räknäkkääppäs kui vanha ollenka mahdan olla  Ruotuväessä ainakin joutui alokkaana pahnavarastolla ,ens töikseen täyttämään polstarinsa. sit olikin monenmoista hupia siinä punkassa", jos se vaikka sattui vanhempain mokujen toimesta, päivänaikana olla muuttunut lentopetiksi. "Videnkympin uniakin saattoi nähdä.
 Rekivällyt oli tikattu lammas-nahasta sisus ja koti-kutoisesta parkkumista päällinen (rohdinkangasta sanottin parkkumiksi). tumpeli mun tietoni mukkaan oli aisakello,reen aisassa. Satakunnasa taas kello kilkatti silojen harjustimessa, ainaskin juhlakkaammissa kirkko- reissä, joita Siloilla ajettii ja suittetkin oli punottuja.
  Momman Siina niitä kuto täälläpäin.
  Oivoi niitä aikoja,kun suomessakin oli lunta ja rekikelit.

 Hyvvää joulua kaikille

[KROPSU3]

 Katos vaan Piikatyttö, käsittelit samaa aiaa malkein minuutilleen.
Sotaväki kokemusta ei sulla kyllä ollut      Joulua rannoillesi!!!!

[Liena]

Joulua kropsulle ,jota ei aikoihin ole näkynyt tuolla tavanomaisessa paikassa.Samoin kaikille hyvää juhla-aikaa .

[Piikatyttö]

Hemulille iso kiitos, kun polstarista skriivailit. Sanavarastoni todella rikastui.

Päästä vedettäviä sänkyjä löytyy, nukkunutkin olen sivusta levitettävässä sängyssä ja siskonpetikin on tuttu. Taidettiin velipojan kanssa ennen kansakouluun lähtöä nukkua samassa levitettävässä.

Meillä hevosilla käytettiin ns. luokkivaljaita. Selässä oli setolkka (silo). Tykkäsin valjastaa hevosia.

Kropsu, jos 60-luvun puolessa välissä, silloin lähes täysi-ikäisenä, olisi ollut minullakin "naisena" mahdollisuus armeijan harmaisiin, olisin ollut heti valmis astumaan palvelukseen. Vaan kun ei. Lapsuuteni ja nuoruuteni kouluvuosiin saakka elin ja asuin aika miesvoittoisessa ympäristössä. Siksi kai olenkin erittäin tyytyväinen, että jälkikasvuni on poikia. Kyllä noita toisten kasvattamia tyttöjä tuntuu kuitenkin kynnyksen yli tulevan!!!

Mutta Kropsu, vaikka kuinka mievoittoisista lähtökuopista olen maailmalle lähtenyt, ripset pitää edelleenkin "värjätä" aamuisin taivaaan sinisiksi, kynnet Hesaan lähtiessä punaisiksi, varpaittenkin kynnet ja huulipunaa minäkin vuositasolla saatan syödä muutaman sata grammaa!!!

Kaikille palstalaisille hyvää Joulunalusaikaa.

[Hemuli]

Kiitos Piikatyttö kiitoksista, mukava kun on vähän saatu keskustelua aikaan.
Mieltä lämmittää, kun saa ketjuun jatkoa.
Tässä iässä alkaa usein jo muistelemaan vuosikymmenien takaisia asioita ja sitä kuinka vähään silloin tyydyttiin.

Tuttuja ovat ne pellavaiset lakanat ja samalla lailla äiti niitä ratkoi ja ompeli sivut uudestaan yhteen.
Anopin lakanoita meiltä löytyy vieläkin, eivät tosin ole käytössä.

Päästävedettävässä olen minäkin nukkunut ja joskus jopa pukkisängyssä. Onko se tuttu?

Tänään illalla on pojantyttären joulujuhla ja sinne tästä pitäisi sonnustautua.

[Piikatyttö]

Pukkisänky ei ole minulle tuttu. Piti oikein googlettaa ja katsoa, millaisesta sängystä on kyse. Niitä löytyi oikein tehdastekoisena, mutta varmaan moni käsistään kätevä isä pukkisängyn valmistikin.

Laverisänky on tuttu ja joskus olen sellaisella nukkunutkin.

Hetekoita löytyy aitan vintiltä useampiakin ja meinaampa vielä aittaan sellaisen laittaa nukkumista varten!!! Tarpeeksi paksu patja vain alle. Joskus muistelin laitettavan joku vanerintapainen hetekan "rautojen" päälle ja sitten patja.

Viime viikon Hesan reissulla käväisin Iso Roobertinkadun UFF-myymälässä ja löysin kaksi uudenveroista, pestyä villaista vilttiä. Sellaista vanhanaikaista. Kaunis kuvio, toinen puoli vaaleampi ja toinen puoli tummempi ruskea. Ostin ne aittasänkyjä varten. Maksoivat 13 eur kappale.

Äidin kotoa on Pehtori-kalusto, jonka levitettävän sohvan "alasänky" on heteka. Nostetaan vain ylös ja sohvan istuinosan "patja" patjaksi.

Monta tarinaa ko. hetekoillakin varmaan olisi kerrottavanaan!!!

[KROPSU3]

 Kynsiäni en ole koskaan färjäillyt mutta huulipunaa olen tainnut kans syödä,jonkun pötkylänverran...
Joskus, ennenmuinoin kun plikat oppivat et "
Sansekaal kyllä tahraa..paidan kauluksenkin..

   Aika tuo ei koskaan enää palaa- lauloi salakuljettaja Laitinen..