Taitaa kaunis lippurivistö liehua Huittisissa.
Itse kävin jo eilen sytyttämässä kynttilät haudalle. Äiti, isä ja veli nukkuvat saman kummun alla.
Isäni oli Heta-hevosemme kanssa sodassa, mutta molemmat palasivat "ehjinä". Sotaretkestä kuulin pikkutyttönä aina juhannuksena, kun isäni ja naapuruudesta Istulan Niilo-isäntä muistelivat sotaretkeään. Monen monena juhannuksena. Ja silloin taisi pöydän jalan vieressä lattialla olla hieman muistia parantavaa kirkastetta! Isäni tuli aina hyvälle tuulelle, kun hän otti vähän miestä vahvempaa, humalaisena en muista häntä koskaan nähneeni. Åitini ja naapurin Elsa-emäntä pitivät muusta tarjoilusta huolen.
Äitini oli rintamalottana ja sotatantereella he isäni kanssa tapasivatkin. Nyt aikuisena olen ollut erittäin tyytyväinen, että "äitini tuli tuolta Etelä-Pohjanmaalta", ei ollut aivan naapurin tyttö.
Katsoin tässä välillä tv:stä ilmajokisen sosiaalineuvos Sirpa Tiluksen haastattelun. Hän toimi muonituspuolen lottana ja oli aktiivi järjestäessään "lottatapaamisia". Ohjelmassa esitetty tapaaminen kuortaneen urheiluopistolla oli järjestyksessään 21.
Pääsin aikanaan Hesassa Viipurin Tennisseuran jäseneksi, vaikka minulla ei ollut mitään Viipuri-siteitä. Sitä kautta tulin tuntemaan "aitoja viipurilaisia". Hesaan siirtyi Viipurista "yritysmaailma", jonka jälkeläisiä tapasin tenniskentälläkin.
Sven Hirn oli yksi pelaajista. Oli Helsingin kaupunginkirjaston johtaja ja kirjoitti lukuisia Viipuri-kirjoja. Omien poikieni "mummot yhteensä-korvike" oli Viipurissa syntynyt Ilta, joka oli kävelevä Viipurin historiakirja ja jolta myös Sven Hirn ammensi tietoa kirjoihinsa. Iltan elämäntyö oli myydä turkkeja "Minkissä" Rautatietorin kupeessa, mutta kyllä hänestä olisi tullut hyvä kondiittorikin!
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
