Aluksi, kun luin tutkimuksesta, niin ajattelin, että sehän on tutkimattakin selvää, että mielekäs elämä on hyvää elämää. Ja sitten myös elää kauemman.
Sitten tämä AMK heittää kysymyksen, että millaista se mielekäs elämä on. Olen sitä nyt pähkäillyt tässä mielekkäiden puuhien lomassa. Ajattelen, että jos ihminen KOKEE elämänsä mielekkääksi, niin se sitä myös on.
Otanpa esimerkin; Naapurustossani on eläkeläispariskunta, melko hyväkuntoisia vielä He tekevät kaiken yhdessä, roskien viennistä lähtien. Kauppareissusta tai sauvaskävelystä puhumattakaan. Hoivaavat lähistöllä asuvia neljää pientä lapsenlastaan.
Minä elän yksin ja liikunkin useimmiten yksin. Lapsenlapset ovat aikuisia tai koululaisia. Eivä paljoa hoivaa kaipaa. Sivustakatsoja voi ajatella, että hiedän elämänsä on mielekästä (niinkuin tietysti onkin), minun ei. Mutta kuitenkin kaikitenkin tunnen eläväni mielekästä elämää. Siitä miksi niin tunnen voisi tietysti paljonkin puhua.
Vielä pieni kevennys: Totesimme tässä hiljattain, että minä käytän yksin enemmän lämmintä vettä, kuin he yhdessä! Arvatkaas mitä? He käyvät suihkussakin yhdessä.

Olen kyllä muutenkin aikamoinen väliinputoaja. Joku tutkimus sanoo, että parisuteessa elävät elävät kauemman, kuin sinkut! Joku tutkimus taas sanoo, että leskien uusi parisuhde kestää paremmin, kuin eronneiden!
Voi surku!
