Löytyykö teiltä tietoa mangoldista

[Aarno Korpela]

Omasta pihapiiristä löysin Rohtovirmajuuren ja naapurin pihasta purasruohon, josta alla kuva.

Nyt minua alkoi kiinnostamaan Mangoldi - ikivanha kasvi kuulemma, mutta Suomesta lähes tyystin hävinnyt.

Löytyskö tietoo?

[Justiina]

Ei ole omakohtaista kokemusta mangoldista. Olisi kiinnostavaa kokeilla sitäkin.

Olen kasvattanut vain pinaattia. Tänä vuonna lamopinaatti viihtyy oikein hyvin kasvulavassa. Satoa on tullut valtavasti. Olen ryöpännyt ja pakastanut sitä soseutettuna. Taidan kokeilla kuivattamistakin ennen satokauden loppua. Kiitos vain viime syksyn kuivuri-vinkistä, AMK. Siitä on ollut todella paljon hyötyä.

Äsken syötiin pinaattipannukakkua.

[Anniliisa]

Joku vuosi sitten tyttäreni jolla on viljelyspalsta Helsingissä jossakin Vallilan seudulla,laittoi myös mökillemme tuota
mangoldia kasvamaan.On sellainen lehtivihannes,vähän niinkuin punajuuren naatti.
Ei innostanut kun luin jostakin että sisältää paljon nitriittiä jota koetan kiertää.
Nyt on meillä tosi rehevät lehtikaalit,taitaa olla sama juttu niiden kanssa.

[Justiina]

Vihreissä kasviksissa on monipuolisen hyödyn ohella valitettavasti haittojakin kuten joidenkin kasvien korkea nitraattipitoisuus. Mutta todella paljon ja usein pitäisi niitä syödä, että aikuiselle koituva haitta olisi suurempi kuin hyöty. Rucolaa esimerkiksi pitäisi syödä 50 g kerrallaan, jotta suojaraja ylittyisi. Monet varoitukset kasvisten nitraattipitoisuudesta koskevat pikkulapsia. Punajuuri on myös varottava kasvis imeväisikäisen ruokavaliossa.

Mangoldia suositellaan syötäväksi vain kaksi kertaa viikossa.

Lueskelin juuri Eviran sivuja. Siellä vinkattiin, että kasvien ryöppääminen, liottaminen ja keittäminen pienentää niiden nitraattipitoisuutta. Minä en laita pinaattia ruokiin raakana, vaikka salaattiin sitä jotkut laittavatkin. Lehtikaalin on pääosin ryöpännyt, mutta osan olen kuivattanut ryöppäämättä.

Pidän makkaroita ja kinkkuja suurempana uhkana terveydelle kuin kasviksia juuri niiden nitraatti- ja nitriittipitoisuutta ajatellen.

[Aarno Korpela]

Justiina, hienoa, että kuivuri on ollut ahkerassa käytössä
Lamopinaatti olisi mulle ihan uusi tuttavuus. Pitääpä laittaa muistiin ensi kevättä ajatellen.

Nokkosta olen käyttänyt säilöntään ja kuivannutkin. Grillatessa olen laittanut nokkosen lehtiä pihvin päälle. Vieraatkin ovat syöneet - tosin joku on ensin kysynyt, polttaako ja voiko syödä.

Niin paljon olen tullut syöneeksi erilaisia  oman pihan vihanneksia, että painokin on laskenut, vaikka välillä olen lihaakin grillannut ja syönytkin .

Itseasiassa on mielenkiintoista opetella wanhalla iällä uusiin asioihin.

Maa-artisokka myös kiinnostaa. Mausta tykkään, mutten ole viljelyyn asti vielä päätynyt- Jospa ensi vuonna ....

[Anniliisa]

Nyt en puhu mangoldista vaan parsasta. Huomasin tuota vihreää parsaa
 nippuina ihan lähikaupassani. Ulkolaista tosin ja tuotu Meksikosta asti. Kun sitä keittelin niin uteliaisuus heräsi,miten tämä liittyy
tuohon parsakaaliin jota syödään ympäri vuoden. Vastauksen löysin vanhasta puutarhakirjastani.että ei mitenkään.
Monen lapsuudessa oli peräkamarissa,ainakin mummolassa sellainen iso vihreä ruukkukasvi.
Puhuivat aspiraakuksesta tai hienohelmasta. Myöhemmin oli naapuritalon agronomi-miniällä. aivan samannäköinen kasvi ryytimaallaan ja hän puhui parsasta.Ja niinhän se näköjään onkin jos on puutarhakirjaan uskominen.
Mitähän mieltä lienee Justiina tai Herra Korpela,hänhän mangoldiakin kaipailee..

[Justiina]

Hei,
vastaan omasta puolestani.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/parsa

Meillä oli mökillä  - silloin kun meillä vielä oli kesämökki - iso koristeparsa kasvimaan laidalla, ihan samanlainen kuin kuvissa. Ei tullut silloin mieleen yrittää syödä nuoria versoja. Ne versot näyttivät  kyllä kaupan tankoparsoilta. Nyt harmittaa, että en kaivanut ennen muuttoa parsanjuuria mukaani. Samoin joka kevät harmittelen valko- ja sinivuokkojen jättämistä sinne entiseen elämään.

Huonekasvi hienohelmakin on tuttu lapsuuskodista. Itse en ole edes yrittänyt kasvattaa sitä. Hienohelma tai asparagus miten vaan taisi olla entisaikojen suosikkikasvi.

Eilen kun syötiin punaisia linssejä  sanoin PP:lle, että kaikenlaista kasvia olenkin sulle syöttänyt, mutta parsaa en. Siihen PP ihmetteli, että onhan niitä pussillinen nytkin pakastimessa. Onhan siellä, nimittäin parsakaalia, mutta ei parsaa. Pitääpä ostaa parsaa ja paikata siltä osin sivistystä. 

[pumpuli]

Kuinka ollakaan! Tulin eilen kaupasta nippu parsaa kassissa. Kun kurkkasin tänne, niin täällähän puhuttiin parsasta. 

Laittelin sitä tänään oikein Hans Välimäen monimutkaisen ohjeen mukaan. Keitin runsaasti suolatussa vedessä. En lötköksi. Söin voisulan kanssa.

Välimäen herkkua on parsa pannulla öljyssä paistettuna. Silloin mukaan laitetaan salottisipulia ja tinjamia. Nautitaan voisulan kanssa. Ensi kerralla kokeilen.

Nyt kohta pitäisi pissa haista oudolle!