Kirjoittaja Aihe: Aateliset arvot.  (Luettu 4009 kertaa)

Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Aateliset arvot.
« : 05.08.2014 07:14:50 »
Suomessakin on kautta aikojen ollut jonkinlainen kastijako.
On ollut Aateliset ja Rahvas.
Olen kai aika itsevarmaa tyyppiä,en ole osannut koskaan ihmisiä eroitella syntyperänsä takia.
Jokainen voi omilla valinnoillaan ja elintavoillaan säätynsä valita.
Tai siis elää vain normaalia järkevää elämää.
Jokainen jolla oli markka tai kaksikin taskussa oli minulle saman arvoinen ihmisenä jo ammattinikin takia.

Myös yhteiskunta on antanut mahdollisuuden kouluttautua aivan kykyjensä mukaan.
Nyt on tehty jo tietokirjakin tästä koulutetusta keskiluokasta.
Kartanoita voi ostaa rahalla mutta entäs ne ..HENKISET PERINNÖT..
Odotan mielenkiinnolla tätä Laura Kolben teosta.

Piikatyttö

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 661
    • Profiili
Vs: Aateliset arvot.
« Vastaus #1 : 06.08.2014 00:15:28 »
Ei tarvitse mennä kuin kaksi sukupolvea taaksepäin, kun omalta syntymäkotikylältäni löytyy esimerkkejä "karsinoinnista". Kun oli syntymäpäiviä, häitä hautajaisia jne., eräässäkin mukamas vähän paremmassa talossa vieraita kävi kolmena päivänä. Säädyn mukaan!

Maaseudulta löytyy hyviä esimerkkejä, siitä, kuka kelpasi miniäksi tai vävyksi. Ei siinä painanut osaamisen taso, sukupuu oli määräävämpi tekijä. Ja voi kauhistus, jos jostain syystä "naitiin aidon rakkauden" perusteella, oli miniällä/sulhasella liian monta kertaa erittäin hankalat oltavat.

Omakohtaista kokemusta vähän minullakin. Olin juuri lopettanut ns. keskikoulun ja vasta siinä vaiheessa kävin rippikoululeirini Petäjävedellä ja Petäjäveden vanhassa kirkossa pääsin juhannuksena ripille.

Parin viikon kuluttua äiti kunnallispoliitikkopoikansa kanssa tuli meille sunnuntaikylään ja äidiltä ja isältä olivat minua emännäksi kyselleet. Äitini oli topakasti vastannut, että jatkan vielä koulunkäyntiä. Vanhana poikana "äidin poika" vieläkin elelee, äidilleen ei kukaan kelvannut. Mies teki arvokkaan saran politiikassa, kunnallisneuvos jne., mutta kyllä äitini oli viisas!!!

Vasta kirjoituskeväänäni äitini mainitsi ko. kosioretkestä.

Kunnallisneuvos kirjoitti kaksiosaisen päiväkirjamaisen kirjasarjan. Ensimmäisessä osassa on mainittu vierailu meillä, mutta kosimisesta ei ole mainintaa!!! Ostin kirjat ja hain tekijän "luovutustekstin" kirjoihin, en kosijalle enää kaunaa kanna!

Onneksi luokkarajat maaseudullakin ovat haalenneet, mutta toinen peikko joillekin on sukuun tulevien koulutustaso. Eikä moinen peikko rajoitu vain maaseudulle.

Oikein sydämestäni alan kohta olla maalainen. Tuleva sukupolvi tehköön itsenäisesti valintansa. Ja toinen junioreista on jo tehnytkin ja äiti on erittäin tyytyväinen poikansa valintaan!

Justiina

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 1190
    • Profiili
Vs: Aateliset arvot.
« Vastaus #2 : 06.08.2014 11:16:33 »
Kartanoita voi ostaa rahalla mutta entäs ne ..HENKISET PERINNÖT..
Odotan mielenkiinnolla tätä Laura Kolben teosta.

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/kartanon-saa-rahalla-henkista-perintoa-ei/1861328

Anniliisa viittaa tähän arviointiin. Laitan linkin kiinnostuneille.
Laura Kolbea on aina mukava lukea ja varsinkin kuunnella. Hän on selkeäsanainen ja perillä historiasta, alan tiedenainen kun on.
Toinen mielenkiintoinen kirja aihetta liipaten on Kolben ja Katariina Järvisen yhteisteos Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Kirja on muutaman vuoden takaa. Järvinen on noussut tieteentekijäksi köyhästä ja uskonnollisesti ahdasmielisestä kodista. Hän on tehnyt "luokkaretken", noussut sosiaalisessa mielessä yläluokkaan.

Yhteiskuntamme on tasa-arvoistunut, onneksi. Jokin aika sitten HS:ssä oli artikkeli Suomen uusista luokista. Juttuun liittyi eräänlainen testi sähköisillä sivuilla. Uteliaana tein sen ja sain luokikseni aivan vastakkaiset. Kuulun sen mukaan vähäosaisiin, mutta samalla olen kulttuurieliittiä ( ;D). Vähäosaisuutta en missään nimessä koe, mutta kun testissä oli vain kaksi mahdollisuutta TYÖSSÄ tai TYÖTÖN, piti rehellisesti rastia TYÖTÖN. Lisäksi eläketuloni on työssäkäyvien palkkoihin verrattuna alhainen. Tulos huvitti kovasti, koska elämästäni ei puutu mitään välttämätöntä. Jos vähäosaisuus Suomessa on tätä, niin kaikki hyvin valtakunnassa.
Kerran naurettiin PP:n kanssa, että kun ei seuraa mainoskanavia, ei huomaa aineellisia puutteita elämässään ja pysyy tyhmän tyytyväisenä.

Piikatyttö kirjoitti aidon rakkauden ongelmasta entisaikaan. Pohjalaisessa kansanlaulussa lauletaan jokseenkin näin: "Kun vertaastansa rakastaa, ei trenkää olla niin fiini..."

Kettu5

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 97
    • Profiili
Vs: Aateliset arvot.
« Vastaus #3 : 14.08.2014 13:15:08 »
Tietty "kastijako"-50luvulla oli kaupungissa etenkin koulussa,hyvälläkään todistuksella ei välttämättä päässyt oppikouluun,jos  oli duunari perheestä.Perhe tausta ratkaisi,niin sanottu opettajan pisteet,eli arvio merkkasi pyrkijän. Vanhan opettajani tapasin kerran kaupungilla,hän vähän ihmetteli silloista asemaani työelämässä,kun ilman ylioppilas tutkintoa?Muutama opettaja jotka ikänsä takia tai muusta syystä ei ollut rintamalla,meille -50luvulla koulun aloittaneille julisti ettei kaikkitarvii kieliä tai muuta "korkeampaa"opetusta.Sitten oli itse opiskeltava,sotaväestä tultua,ainakin tekniikan sanastoa,muuten taisi olla "tankero"englantia.Tietyt laitokset,etenkin vakuutus,pankki sekä muutama valtio yhtiö oli usein reserviupseeri tai aliupseeri taustasta hyötyä :)   

Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Vs: Aateliset arvot.
« Vastaus #4 : 16.08.2014 21:36:18 »
 Palaan vielä näihin Henkisiin Perintöihin.
Ei minulla ole koskaan ollut tilaisuutta tutustua lähemmin näihin suomen aatelis sukuisiin.
Ei heitä taida kovin täällä savossa ollakaan.
Mutta sen olen saanut kokea  että näiden vanhojen sivistysmaiden käytöstavat ovat periytyneet jo Äidin maidossa.
Kyllä mummi...Kiitos mummi  tulevat Englantilaiselta vävypojaltani niin luontevasti.
 Alussa tunsin itseni hänen perheensä parissa aivan ..metsäsuomalaiseksi .
 Hyvin kuitenkin olemme sopeutuneet  periaatteella maassa maan tavoilla....