Tämä kettujuttu tuli mieleen tänään hiihdellessäni jäällä ja vähän lumisella metsäautotiellä. Oli monenlaisia jälkiä lumessa, ketunkin jäljet. Kettu oli seuraillut jänisten polkuja pitkät matkat. En koskaan onnistu näkemään kettua hiihtolenkeilläni, ne taitavat liikkua aina pimeässä täällä maalla, urbaanit ketut kuten Pumpulin kotikaupungissa ovat varmaan rohkeampia liikkeissään.
Näin taas mielenkiintoiset parijäljet metsätiellä. Otin kerran aikaisemmin kuvan vastaavista jäljistä verratakseni niitä luontosivujen kuviin. Ne ovat suuremmat kuin kärpän hyppyjäljet. Vain näädän jäljet muistuttavat niitä. Olisiko meillä näätiä? Oravat ovat kyllä vähentyneet kovasti.
Yritän laittaa kuvan, mutta eipä tuosta postimerkin kokoisesta otoksesta taida saada selvää edes kuvaa näpäyttämällä. - Näätä vai ei?
Kirjoittelitte puhelimesta. Ikivanha nokialainen mullakin on käytössä, mutta siitä menee kohta akku, lisäksi vanha uskollinen kamerani jämähti toimimattomaksi, siispä kunnon puhelin kunnon kameroineen on pakko hankkia.
Puhelimesta vielä: olen istunut itku kurkussa puhelin kourassa ja poistanut kolmen ystävän tiedot luettelosta. Tätä on vanhuus. Ystävät lähtevät lopullisesti ja jättävät tyhjän tilan. Onneksi on muistoja...
Meni vakavaksi, mutta kerro sinä pumpuli kokemuksia kiinnostuneista tahoista
