Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille teille myös.
Mämmiä syötiin jo yksi tuokkosellinen noin harjoitusmielessä pari viikkoa sitten. Huomenna käyn ostamassa seuraavan yhden rasian. Meillä todella puhuttiin tuokkosista. Muistan varhaisimmasta lapsuudesta tuohesta tehdyn tuokkosen tai tuohisen, miten se nyt menikään. Kumpaakin sanaa muistan käytetyn, samoin tuohesta tehdyn lipin lähteen reunalla. Oli se ekologista aikaa, ei ollut muovia luontoon jäämässä.
Vanhoja aikoja muistelin tänään postilaatikolle tarpoessani. Aurinko paistoi kirkkaasti, vaikka pitkänäperjantaina kuuluu olla pilvistä. Nyt sitten onkin taivas harmaa. Postimatkalla muistelin Yrjö Jyrinkosken koulukiertueella lausumaa Oiva Paloheimon runoa Kirkkotiellä. Siinähän on mieleen jäänyt kertosäe "sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen". Etsin runon nyt kuukkelilla. Kopioin tähän vain viimeisen säkeistön, kaikkein viimeisimmän lauseen jätän pois.
Päivä on pilvinen,
sillä pitkänäperjantaina
päivä on pilvinen.
Äitinsä kirjaa kantaa
syytön, huoleton poika
ja nauraa lintua, nauraa…
Varpunen hyppii tiellä,
hyppii… Oi, miten kevyt!
Paloheimo ymmärsi lapsia. Runon kuusivuotias poika ei syyllisty pitkäperjantain raskastunnelmaisesta kirkkomatkasta, ei kärsimyksestä, ei äidin surusta (äiti kantaa huntua, tulkitsen sen suruhunnuksi) Poika tahtoo muistaa vain joulun Jeesus-lapsen seimessä hymyilemässä, ei ristillä kärsivää hahmoa.
Tällaisia mietteitä tänään.
Valoisaa juhla-aikaa kaikille!
