Seuramatkat ja kahden hengen huoneet.

[Anniliisa]

Helpoin tapa matkustella ovat nämä seuramatkat.Kaikki on valmiiksi järjestelty.
Kaukomatkat teen oman sinkkutyttäreni kanssa omatoimisina,seuramatkoille häntä ei saa kirveelläkään lähtemään.
Nämä seuramatkat ovat hyvä juttu pariskunnille kahden hengen huoneineen.
Meitä on kuitenkin monia jotka eivät voi lähteä jos puoliso on huonokuntoinen,sitten kun pystyy lähtemään onkin yksin.
Yksin matkustaen ne ovat sellaista hakuammuntaa.
Nuorempana uskalsin lähteä yksin,monta kertaa sattui huonekaveriksi nainen jonka kanssa hyvin tsynkkasi.
Kerrankin sain lapin matkalta palatessamme minua paljon vanhemman kumppani seurakseni hotellin yökerhoon Kemissä.
Hänkin halusi katsomaan kun Mamba laulaa..Paraneeko vaimo vaihtamalla...Kerran taas sattui huonekaveriksi Tupperin esittelijä,meillä meni puoli yötä niitä miettiessä .

.Kerran Ivalossa meinattiin sotkeutua kullanhuuhtojien mukana Kanadaan,silloinkin huonekaverini oli kuusikymppinen niinsanottu Äidin tyttö.Oli oma elämä jäänyt elämättä äitiään hoitaessa..

Mutta kun ihmiselle ikää karttuu ei enää jaksa näitä uusia ystävyyssuhteita,ja entiset ystävät kaatuvat hautaan. Joku voi sanoa että voihan ottaa yhden hengen huoneen.Onko sekään kovin hauskaa yksin siellä kököttää.
Parempi varmaan olla kotona ja surffailla netissä vaikka Alpeilla tai Gotlannin niityillä.



 

[pumpuli]

Hyvä aloitus, Anniliisa. Täällä vain ei noita matkailijoita taida olla. Minulla sait muistot heräämään.

Nyt menee aika henkilökohtaiseksi, mutta menköön. Siitähän revitte! 

Vuosikymmeniä reissasin "elämäni miehen" kanssa. Kanariansaaret, Marokko, Välimeri, Egypti, Dom Tasavalta, Barbados, Thaimaa. Muiden rynnätessä shoppailemaan ja viini- tai rommitilalle, me vedimme jalkaan lenkkitossut tai sandaalit, repun selkään. Kuljimme omia polkujamme. Useimmiten matka suuntautui hiekkarannalle ja meren äärelle. 

Yhdeksän vuotta sitten matkakumppanini "kokosi kamppeensa, otti lemput, nosti kytkintä". Minätyttö kuin "nalli kalliolla".

Loppuelämäni ensimmäisen päivän jälkeen tein hyvän naisystäväni kanssa joitakin matkoja, mm. ihanan matkan Gardajärvelle. Koska olemme vuosikymmenten ystävät, kaikki suijui aina hienosti.

Sitten hän löysi miesystävän. Olen hänen puolestaan iloinen ja onnellinen. Mutta minä menetin matkakumppanin.

Olen ajatellut, että minun ulkomaanmatkani on tehty. Vieraiden ihmisten kumppaniksi tai yksin matkaajaksi en uskaltaudu.

Jäljellä on kuvat ja muistot.

[Hemuli]

Seuramatkani rajoittuvat hyvin suppealle alueelle ja osaksi siksi, että isäntää ei saa lähtemään oikeastaan mihinkään.

Jonkinlaiselle seuramatkalle aion nyt kuitenkin lähteä, käyn kääntymässä Ruotsin puolella.
On jokasyksyinen reissu kehitysvammaisen tyttäreni kanssa.
Enää en viitsisi lähteä, mutta hänelle se on tärkeä, niinpä koitan pysyä menossa mukana.

Ja matkailu avartaa! 

[Kettu5]

HeSa;rissa juttu,kun eläke ei riitä niin talveksi muutto Gran Canarian, minusta viisas liike.Nyt näin lämpimän kesän jälkeen kyllä kelpaa,mutta kauhulla ajattelen kun kylmää,loskaa ja pimeää.Kylmästä ja loskasta pääsee,pimeää on yöllä,mutta useinmiten ,vaikka ei olisi asutuksen valoja on tähdet sekin riittää.Kaikille ei sovi pikät reisut pois kotoa.Minulla kun ei ole sitä "kotitaloa" vaan eri kerrostalojen pihat tuttuja,on siten juureton.Kuumassa asfaltissa ei kauvan kengän jälki säily.Se kahden hengen huone,jos ei ole vakio seuraa jakamassa kustannuksia,on ne viikon-parin matkat usein noin kolmanneksen arvokkaanpi.Muuta voi se uusi tuntematon kin olla,silti reisu onnistuu.   Toivotaan lämmintä pikää syys kesää kaikille.   

[Piikatyttö]

Pumpuli, kyllä meitä kaukomatkojakin tehneitä täältä löytyy muitakin, kuin sinä ja minä....

En ole koskaan matkoillani mennyt vieraan matkakumppanin kanssa yhteisasumiseen. Se on ollut minun valintani ja olisi edelleenkin, jos viitsisin reissuille lähteä. Olinpa esimerkiksi viikon mittaisilla tenniskursseilla Agadirissa, "Majorkan Son Widan laaksossa" (matkat aikanaan vain Ruotsin kautta), Kuortaneella, Pajulahdessa, Vierumäellä jne. yhden hengen huone oli pient'ä lisämaksua vastaan valintani. Olin sitten pitkin tai poikin sen pienen ajan, kun huoneessani olin, ei tarvinnut jakaa suihku- ym.vuoroja.

Toki sitten Ylläksen ja Saariselän hiihtolomaviikoilla meitä saattoi parhaimmillaan olla samassa huoneessa neljäkin, mutta olimme keskenämme jo ystävä-tasolla ja tunsimme toisemme ja toistemme tavat. Valomerkkiin saakka Ylläksen "Pirtukirkossakin" tanssittiin.

Aikaa turistikauden hiljaisena hetkenä olisi lähteä reissaamaankin, mutta ei kiinnosta. Kuinka nautin taas lauantainakin, kun saksalaiset (joukossa yksi sveitsiläinenkin poika) nuoret aamulla jättivä maalaismaisemani Suomen maaseudun  rauhallisuutta, puhdasta vettä ja luonnon kauneutta kehuen. Kahden viikon asumisensa aikana olivat ajaneet Ouluun ja sieltä vielä Rovaniemelle ja takaisin. Kolmen päivän ajomatkan olivat tehneet.

Illalla puoli kymmenen aikaan tuli moskovalaisia nuoria taas kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Halusivat kaksi venettä ja molempiin sähkökäyttöisen perämoottorimme. Erittäin innokkaita kalastajia. Yksi pojista oli jo 16 kertaa vieraillut Suomessa.

Tuntuu, että nuorrun itsekin heidät tavatessani.

Huominen (taitaa jo maanantai olla!) "kaukomatkani" on käynti Kauhavalla. Kyyjärven, Alavuden, Vimpelin ja Lappajärven kautta Kauhavalle ja osittain toista reittiä pois. Päivästä otan huvin ja hyödyn irti ja mukaani "kelpuutan" Oulusta muuttaneen ystävättären, joka ei ole koskaan Kauhavalla käynyt.

Mukavaa maanantaita kaikille.

[Hemuli]

Heips!

Nyt on Hemulin kapsäkit pakattu ja huomenaamulla kello viisi otetaan suunta kohti Kilpisjärveä!
Kamalaa on kun täällä on täysi kesä vielä ja sinne luvataan jo viikonvaihteessa lunta, ihaile siinä sitten ruskaa, jos sitä ylipäätään on ollutkaan.
Ja se vaatemäärä mitä kahden ihmisen pitää ottaa mukaansa, tuntuu että koko huusholli lähtee mukana, ei täällä voi vielä "toppavaatteita" yllensä laittaa...
Omalla autolla olisi helpompaa, mekin ollaan viikko reissussa ja ainoastaan kaksi yötä ollaan Kiilopäällä, muuten saa aina aamulla pakata kimsunsa ja kamsunsa.

Ollaan muuten oltu isännän kanssa yksissä 45 vuotta ja tämä on ensimmäinen pitempi reissu mikä tehdään, ollaan siis tavallisia mökkihöperöitä. Viikko oltiin Ikaalisten kylpylässä kun isäntä täytti 60 vuotta ja jotain päivän parin reissuja on tehty.

Antaas kattoo kuinka reissu sujuu, perästä kuuluu sanoi torventekijä!
Nauttikaa te vielä näistä viimeisistä kesäisistä päivistä!

[Justiina]

Hauskaa matkaa!
Toivottavasti vielä on ruskaa jäljellä ja toivottavasti matkastasi ei tule ensilumen leiriä.
Viikonkin ajaksi tarvitsee yhtä sun toista kampetta matkaan, varsinkin jos lämpötila putoaa ennustusten mukaan. Toivottavasti ei!
Otathan kuvia Kilpisjärveltä! Olisi mukava nähdä tutut maisemat. Viimeksi kun kävimme talvella, siellä oli kova moottorikelkkojen kuhina. Norjalaiset ovat rakentaneet paljon loma-asuntoja Saanan juurelle.

Oma matkailuni on minimissä. Kävelin tänään kyynärsauvoilla rantaan asti.    Lähipäivinä ehkä uskallan jo postilaatikolle.

Jatkoa:
Miten reissu meni? Oliko ruskaa?
Meillä raju tuuli on karistellut koivunlehtiä kinoksiksi asti. Ruska ei näytä kovinkaan hääppöiseltä. Toivon aina ruska-aikaan tyyniä päiviä, että lehtiloisto säilyisi mahdollisimman pitkään.

[Hemuli]

Kiitos Justiina kysymästä, reissu meni hyvin! Kotona ollaan, keskiviikkoillalla tultiin väsyneenä, mutta onnellisena, että tuli lähdettyä.
Näin kauan kesti palautua ennenkuin kehitti mitään tänne kirjoittamaan.

Sää suosi, vaikka aamuisin olikin joskus sumuista, mutta aurinko paistoi jo ainakin iltapäivällä.

Ensimmäisenä aamuna Rovaniemeltä lähtiessä satoi ja Levillä oli aika sumuista.
Sieltä ajettiin Kilpisjärvelle, mistä vielä illalla käytiin, kun oli aurinkoinen kaunis sää, Norjan puolella Skibotnissa.
Kilpisjärveltä mentiin Enontekiön Hettaan yöksi, josta aamulla lähdettiin Kautakeinoon. Hetassa nähtiin silloin aamulla ensilumi.

Kautakeinosta mentiin Norjan puolella Karigasniemeen ja sieltä Inariin sitten Saariselälle ja yöksi Kiilopäälle, missä oltiin kaksi yötä. Maanantaiaamulla oli kymmenkunta pakkasastetta ja saatiin koko päiväksi aurinkoinen sää. Isäntä kiipesi Kiilopäälle, mutta multa se jäi "huiputtamatta".

Viimeinen yö oltiin Kemissä ja sieltä kun ajeltiin kotiin, oli kyllä kaikenlaista ilmaa - räntää, rakeita, vettä, mutta loppua kohti kirkastui aurinkoiseksikin.

Ruska jäi taaskin näkemättä, maaruskaa tosin oli, ja paikkapaikoin etelämpänä lehtipuut ihanan keltaisia, kun vielä sattui se aurinkokin paistamaan.

Olihan se aika linja-autossa istumista, yli 3000 km:ä, mutta kyllä se kannatti!

[Justiina]

No höh! Kirjoitin ja laitoin kuvan, mutta kaikki katosi!
Tämä Hemulille...

[Justiina]

No höh! Kirjoitin ja laitoin kuvan, mutta kaikki katosi!
Tämä Hemulille...

Yritän vielä lyhyesti. Kiitos Lapin-terveisistä!
Laitan tähän vaahteran hehkua muutaman vuoden takaa Savonlinnasta.

[Viola]

    Kiitos, Hemuli, lapin terveisistä.

   Minullakin tiedossa pitkä bussimatka, mutta se suuntautuu Karjalaan, Kontupohjaan. Siellä vietetään Kontupohjan luterilaisen kirkon 10v juhlaa.
   Viemme samalla  vaatetavaraa ym. Yövymme inkeriläisten kodeissa.

[Hemuli]

   Viemme samalla  vaatetavaraa ym. Yövymme inkeriläisten kodeissa.

Voi voi, täälläkin olisi sukkia, mutta pitää laittaa täällä sitten taas joskus Punaisen Ristin konttiin niitä.

Hyvää matkaa sinulle koska sitten lähdetkin. 

Ps. Justiinalle.
Meillä on nyt vielä vaahteran lehdet ihan vihreitä, saa nähdä punertuvatko.
Muutama vuosi sitten oli täälläkin hyvä ruska ja vaahterat punaisia.

[Anniliisa]

Varmaan mieleenjäänyt Lapin matka Hemulilla ollut.Ainakin minulle tuli vanhat muistot ruskaretkistä taas mieleen.
Kun ikää karttuu  niin alkaa aina vaan enemmän harkita ainakin pitempiä matkoja.
Nyt olisi kutsu Ohioon,tyttäreni appi täyttää 80 vuotta.
Samoin olisi mahdollisuus viettää joulu Kapkaupungissa,siellä työskentelee esikoiseni siihen aikaan ja ehdotteli erilaista joulua.
Tuskin lähden kumpaankaan,oma pieni koti jotenkin tuntuu niin turvalliselta ja passikin pitäisi uusia..

[Viola]

 Niinpä tuli käytyä Kontupohjassa, inkeriläisten kirkon valmistumisesta tuli täyteen 10v, sitä kävimme juhlimassa.
Rajan ylitys on aina jännitystä täynnä, koskaan ei etukäteen tiedä miten he suhtautuvat meidän moniin "nyytteihimme". Muutama rollaattorikin oli mukana, bussissa jo arvoimme kuka tarvitsee liikkuakseen rollaattoria ,että on niin kuin oma kulkuväline mukana . Tällä kertaa meni ongelmitta.

  Ensimmäisen yön olimme Sortavalassa Piipun Piha-hotellissa, hyvin länsimainen hotelli. Kontupohjassa Karelia-hotelli oli yöpymispaikkamme (entisaikaan olimme inkeriläisten vieraina, heidän kodeissaan, mutta väki on vanhentunut ja harventunut).

  Kolmas yö oli Tohmajärvellä Suomen puolella jo, nyt olikin "pehmeä lasku" koto-oloihin. Venäläis-suomalainen pariskunta ovat perustaneet tyhjentyneeseen entiseen valtion virastotaloon "Minihotellin". Sen yön vietin putkassa  , ihmettelimme erikoista WC-pönttöä ja pesuallasta, aamulla saimme kuulla viettäneemme yön putkassa .

  Näin se matkailu avartaa!


 

[Justiina]

Hih Viola, nyt kokemuksesi on lisääntynyt putkayöllä. Siitä kannattaa mainita tutuille: "Kun olin Venäjän-matkalla, tulin viettäneeksi yön putkassa..." 
Meidänkin rovastikunnasta tehdään reissuja itärajan takaisiin seurakuntiin. En ole ollut mukana, koska pitkät linja-automatkat ja huonot tiet kammottavat etukäteen. Tavallista "ryttyytystä" saa raatoparka kärsiä omillakin sorateillä.

Naapurin baabushkojen ystävällisyydestä kerrotaan täälläkin lämpimiä tarinoita. Mietityttää vaan joskus Venäjän rajaseutujen asukkaiden olot suurvallan kansalaisina.