Kyllä on hyytävää täälläkin. Viime kesänä Suomen päällä oli käristyskupoli, mutta ei tämäkään kupoli tunnu hyvältä. Onneksi ilmoista riittää puheenaiheeksi tuttavia kohdatessa.
Eilen tapasin naapurin emännän postinhakumatkalla. Kiittelin omaa laiskuuttani, kun keväällä jäi talvikamppeet laittamatta kesäsäilöön. Toisella meistä oli shortsit ja kesäinen huppari, oli kuulemma laittanut vintille talvivaatteet ja nyt tärisi koillistuulessa, toinen, vähemmän aikaansaava, oli tukevasti toppavaatteissa. Ei ehtinyt naapurin emäntä parantamaan maailmaa kanssani kuten tavallisesti.
Lämmitin tänään takkaa. Nyt on miellyttävän lämpöistä sisällä.
Anniliisa kirjoitti toisaalla marjoista. Pitää muistaa huomenissa soittaa mansikkaisännälle, ovatko marjat taas kypsyneet. Viime viikolla hain häneltä kolme laatikollista, ajattelin pakastaa lisää, koska mustikoita en tule saamaan. Minun rakas mustikkametsäni on nyt raiskiona. Kävin tutkimassa avohakkuun jälkiä ja surulliseksi veti. Ei mitään poimittavaa, oksia, risuja, ruskettuneita varsia ja syviä kuoppia ihanan vanhan metsän tilalla.
Nyt taivas selkenee. Toivottavasti ei tule hallaa. Kesäkurpitsat ja kurkut kukkivat parhaillaan. Voi tätä Suomen suvea.
