Vanhusten asiat tuntuu nyt olevan hyvin esillä. Hyvä niin, jos siitä seuraa jotain positiivista.
Olin eilen illalla joulukahvitilaisuudessa, missä oli parikymmentä ikääntyvää naista. Suuri huolen ja pelon aihe oli, mitä meille tapahtuu, kun tästä vielä vanhenemme. Itse luotan siihen, että ei Suomessa ketään ihan heitteille jätetä. En ole syntynyt "hopialusikka suussa", tuskin kuolenkaan "hopialusikka suussa".
Tässä höösäämiskeskustelussa on se piirre, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa. Toisia höösätään, toiset unohdetaan kotiin ja laitoksiin.
Olen elänyt ja elän hyvin itsenäistä elämää. Tuskin tänne kovin äkkkiä kukaan tulee höösäämään. Saatetaan sanoa: "aja nyt varovasti, kun meet sinne mökille" tai "älä kiipeä tuolin kanssa yläkaappeihin". Nämä minä toistaiseksi tiedän sanomattakin.

Toivin, etten vielä vähään aikaan tule siihen kuntoon, että antaisin sen konjakkipullon pois!"
