Poistuneet esineet ja asiat .

[Inkeri]

Historiaan vaipuvia asioita ja esineitä putkahtelee esille milloin miltäkin elämän alalta.
Viimeksi parituntia sitten kaivellessani ompelutarvikelaatikkoa jossa on mielestäni tuhatta erilaista nappia , nauhaa ja nepparia.

Mutta, kas kummaa ,,,silmiini osui kokonainen läpyskä uusia pieniä mustia NEPPAREITA !
Siinä sitten mietiskelin , että millähän vuosikymmenellä nuokin on tullut hankittua ja mitähän varten ? Tarratko ovat astuneet neppareiden tilalle , vai joku muu ? Valmisvaate teollisuusko on syypää neppareitteni hyllyttämiselle  ,,,,oliko markkinat määränneet nepparitkin katoamaan vaatteistamme ? Ehkä-- mietiskelin niin tapahtuneen, käsityö on kallista eikä nepparien kiinnityskonetta ole kai keksitty 

Kukahan lienee senkin mekanismin niihin keksinyt, joka toimi hyvin, ja joskus ei !

Onko sinulla käytössäsi neppareilla varustettua vaatekappaletta ?

[pumpuli]

Onpa hyvinkin, useampikin. Johtunee ehkä siitä, että käytän paljon kirpparilta ostettuja vaatteita ja niitä täytyy ajoittain "tuunata".

Yksi pusero menee edestä ristiin ja mielestäni jättää "vaon" vähän liikaa näkyviin. Siis neppari avuksi. Toimii hyvin! 

Kesäpuserossa on melko avoinainen kaula-aukko. Kovassa menossa saattaa pusero valahtaa olkapäältä alas. Siis nepparin yläpuoli puseroon kiinni ja alapuoli rintsikan olkaimeen. Kiinni on ja pysyy!  Juuri ostin kirpparilta puolihameen, jonka vyötärön nappikkiinnitys oli varmistettu vielä nepparilla.

Ompelukorissani on montaa eri kokoa nepparia. Aina joskus niitä tarvitsee.

[Inkeri]

Onpa hyvinkin, useampikin. Johtunee ehkä siitä, että käytän paljon kirpparilta ostettuja vaatteita ja niitä täytyy ajoittain "tuunata".

Oli aivan lohduttavaa kuulla nepparien olevan käytössä.
Jotenkin kohdalleni nämä ennen kaivosteollisuuden tuotteet (nykyisin kai osin muovia) eivät ole kohdanneet,,,ihmeellistä etten edes lapsenlapsillanikaan muista niitä nähneeni .
Jotkut asiat elämässä vaan ovat sellaisia , joita ei vaan "noteeraa" vaikka olisi nähnytkin .

Kirpputorit ovat jossakin oikeita aarreaittoja, tulipa taas kerran sekin huomattua.

[Annuska]

Minulla ei taida olla neppareita kuin toppatakeissa. Ensin on vetoketju ja sitten vetoketjun päälle tuleva lista (onko se tuulilista) on neppareilla. Viime talvena kuljinkin usein pelkkien neppareiden varassa kun oli käsi paketissa lähes kainaloon asti ja vetoketjua oli hankala laittaa. Onneksi minulla sattui olemaan sellainen takki kun ei voinut kättä hihaankaan työntää.

[Inkeri]

Maailman muuttuessa entisiä tuttuja tavaroita tietenkin poistuu muodista, ja jos ei ole kysyntää, niin tuotteetkin karsiutuvat tuotannosta. 
Niin kai on käynyt lapsuusajan kuusen karkeillekin kaikkine enkelin-ja pukinkuvineen.
Niitä tässä kaipailen, kai näillä kymmenillä alkaa "lapsettaa" , jonka suon kyllä itselleni 

Harmi, kun nykyajan pienokaiset eivät voi niitä ripustaa omaan kuuseensa,,,tai tietenkin voivat, sillä mikä estäisi niitä vaikka itse valmistamasta vanhempiensa kanssa syksyn pimeinä iltoina.

Mutta, sitä mistä ei tiedä, niin sitä ei osaa kaivatakaan, niinhän se elämässä menee !
Alla  karkkikuva , toivottavasti avautuu !
http://wanhataarteet.suntuubi.com/?cat=10&img=2283

[KROPSU3]

 Niin minäkin muistan kuusen karamelli härsykkeet muksuna.
 Sota aikana kun ei ollut muuta kuin kirkasta paperia niin jotkut asian perinteen ymmärtäjät
leikkasivat Fanerista karkinmuotoisia  paloja ,jotka käärittiin sellofaniin.
  meilläkin niitä oli ,muksujen hampaanjälkiä täynnäolevia,,,
on suuri vahinko kun ne on hävitetty.

[Anniliisa]

Kaipailette karkkeja joulukuuseen.Kyllä niitä löytyy myös nykyaikana.Seisoskelin iltapäivällä paikallisen K.Marketin kassajonossa.Samalla silmäilin valtavaa suklaarasia hyllyä vierelläni.Ja kas kummaa.Laatiko jossa luki..Tupakuusen karamellejä.Uteliaana menin katsomaan,olihan siellä sellaisia vajaan kymmenen sentin pituisia pötkylöitä.
Ei kovin värikkäitä eikä houkuttelevan näköisiä ja valmistusmaa Puola.

Tuli mieleen ,onko niitä edes makeistehtaita enää suomessa kun tuollaista tavaraa pitää Puolasta tuoda.

Tuolta meren takaa kyllä löytyy niitä kauniita punavalko-raidallisia koukkukeppi makeisia joulukuuseen jotka maistuvat piparmintulle.Eivät vaan säily kovin kauan kuusessa kun pikkuväki niitä koko ajan popsii jos vain silmä  välttää..

Taatto läksi,läksi innoissaan joulukuusen ,kuusen hankintaan..

[Justiina]

Kuusenkarkkeja voi askarella itsekin. Ehkä ei enää täksi jouluksi, mutta  ensi vuonna joulu on taas.
Ei tarvita kummoisia tarvikkeita ja vot - entisajan nostalginen koriste on valmis. Toteutettu on!

Minulle tuli mieleen ikkunan tuplat. Onkohan sana tuttu?
Katsoin muutama viikko sitten Strömsötä ja siellä kunnostettiin "tuplaikkunoita". Ne tiivistettiin ja kiinnitettiin lopuksi ikkunaliimapaperilla kuten meilläkin tehtiin  kaksinkertaisten ikkunoitten aikaan.
Ikkunoiden väliin ei Strömsössä laitettu mitään kosteutta imevää kuten minun lapsuudessani oli tapana. Muistatteko kuivan poronjäkälän, kuivakukat, avatut tulitikkulaatikot tai rikkihappoa sisältävät juomalasit ikkunoiden välissä? Kaikkia noita saattoi nähdä. Minusta sievimmiltä näyttivät juuri jäkälin ja puolukanvarvuin tai kuivakukin koristellut ikkunat.

Onkohan ikkunaliimapaperia vielä olemassa? Ehkä onkin. Jonkinlaista valkeaa teippiä Strömsössä käytettiin.

[pumpuli]

Eilisessä Joulupäivän kahvipöydässä isäntäväki valmisti uudella, hienolla kahviautomaatilla vierailleen espressot ja capuccinot.

Juttu kiertyi entisajan kahvimyllyyn. Ennenmuinoin talon ehtoisa emäntä piti kahvimyllyä tiukasti reisiensä välissä ja jauhoi kahvin"pöönistä" kahvia. Nykyajan automaattien myötä on aika pitkälle myös kahvintuoksu hävinnyt huusholleista.

Jossain välissä ovat kadonneet myös sokeritopat ja sokerisakset.

Suolasalkkari minulla mummonmökillä vielä on käytössä. Sieltä on mukava ottaa "hyppysellinen" tarvittaessa.

[Inkeri]

Ihanaa lukea näitä kirjoituksia, jotka tuovat muistojen kätköistä niihin liittyviä tuoksuja ja hajuja.
Aah, sitä jauhetun kahvin tuoksua, ja kuinka sillä liimapaperilla olikin taipumus mennä kurttuun tuplien laitossa ja muistin sen liiman hajunkin.


Vieläköhän "uuniluuta" on käytössä leipäuunien omistajilla, vai onkohan senkin tilalle keksitty jotain nykyaikaisempaa ? Siitä lähti aivan omaperäinen haju, kun äiti lopuksi laittoi hiukan kärventyneen luudan sihisevänä vesiämpäriin. Käytettiinhän siihen toimitukseen jo kertaalleen saunottua vastaa (vihtaa) joka oli herkkä syttymään kuumassa uunissa.

Kropsulle tiedoksi, että puuta ne oli meilläkin  kuusenkarkkien sisukset .

[merituuli]

 Minun lapsuudenkodissa oli sellainen seinään ruuvattu
kahvimylly jossa kahvipavut jauhettiin.

 Ne ikkunoiden liimapaperit muistan myös, oli sekin eri
homma, kun ne tuplaikkunat aina syksyisin laitettiin ja
paperit liimattiin ja kesäksi otettiin pois.

 Mistähän se nykyinen kiire oikein johtuu, kun ajattelee
kuinka paljon on koneita ja laitteita työtä helpottamassa ?

[Justiina]

En malta olla poissa, kun nenässä tuoksuu  kahvi ja korvissa rätisee kahvimylly. Miten voimakkaita hajumuistoja syntyikään kertomuksistanne. Tässä välillä puuhasin muuta, mutta tulin kurkistamaan ketjun muistoja.

Kahvimyllyn lisäksi mieleen pulpahti rännäli. Piti oikein etsiä netistä kuvia ja juttuja entisajan kahvinkeitosta. Muistan vielä senkin ajan, jolloin kahvia ei saanut. Naapurilla oli sukulaisia Amerikassa ja sieltä lähetettiin hänelle lahjapaketeissa vaatteita, kenkiä ja jopa kahvia hienoissa peltipurkeissa. Tämä tapahtui heti sota-ajan jälkeen. Naapurintäti oli hyväsydäminen ihminen, niinpä hän kiirehti tuomaan kahvia meillekin. "Verkostoituminen" maalaiskylässä kannatti!
En muista pitäneeni kahvista, mutta aikuisten ilo teki hetkestä mieleenpainuvan juhlan.

Lisätäänpä ketjuun rännäli ja sikuripaketti...                      http://www.vartsi.net/2011/06/15/kahvikultaa/

Niinpä, mihin koneilla säästetty aika menee. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ainakin se meni tänään netissä notkumiseen. 

[KROPSU3]

En malta olla poissa, kun nenässä tuoksuu  kahvi ja korvissa rätisee kahvimylly. Miten voimakkaita hajumuistoja syntyikään kertomuksistanne. Tässä välillä puuhasin muuta, mutta tulin kurkistamaan ketjun muistoja.

Kahvimyllyn lisäksi mieleen pulpahti rännäli. Piti oikein etsiä netistä kuvia ja juttuja entisajan kahvinkeitosta. Muistan vielä senkin ajan, jolloin kahvia ei saanut. Naapurilla oli sukulaisia Amerikassa ja sieltä lähetettiin hänelle lahjapaketeissa vaatteita, kenkiä ja jopa kahvia hienoissa peltipurkeissa. Tämä tapahtui heti sota-ajan jälkeen. Naapurintäti oli hyväsydäminen ihminen, niinpä hän kiirehti tuomaan kahvia meillekin. "Verkostoituminen" maalaiskylässä kannatti!
En muista pitäneeni kahvista, mutta aikuisten ilo teki hetkestä mieleenpainuvan juhlan.

Lisätäänpä ketjuun rännäli ja sikuripaketti...                      http://www.vartsi.net/2011/06/15/kahvikultaa/

Niinpä, mihin koneilla säästetty aika menee. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ainakin se meni tänään netissä notkumiseen. 

Justina,,kumpi on oikea nimitys,,Rännäli , vai, rännäri.. eli mekäläisittäin  Prännäri"??

[Justiina]

 Taitaa olla murrealueista kiinni onko rännäli, rännäri vai prännäri. Sana on lainaa ruotsin kielestä (brännas, paahtaa), silloin teidän länsimurteelaisten  prännäri on eniten oikein. Me idän asukkaat puhumme pehmoisia  ja meille kahden konsonantin kuten pr sanominen peräkkäin on täysin vierasta. Rännäli on meille helpompi lausua. Tosin rännälikin lausutaan rännälj.
"Tyttö, tuo se rännälj tänne!"
Mutta:
"Laeta pöönät (pavut) rännäliin!" Ei siis rännäljiin.

Minkälaisia kahvinkeittovehkeitä vielä ehtii näkemään, mikäli ikä jatkuu. Ensimmäiset muistot ovat korvikekahveista. Nyt voi tilata kahvilassa "latteja" suuren maailman tyyliin.. Kahvikonetta meillä ei vielä ole, siis tätä joulun hittilahjaa.

-----
Mitähän kadonnutta vielä muisteltaisiin?

[KROPSU3]

Josvaikka vieläki Justiinaa jututtasin vanhanaikasista vehkeistä ja sitäkautta murresanoistaki.
Ei huittislainenka ennää juur kahvelia syäresänsän käytä, haarukka on jo melkein matalimmisaki pirteisä.
Veittenkäyttäminen on kumminki vielä vanhemman väjen tavoisa ourompaa, ko sillo tarttee kahvelia pittää vasemmasa käresä.
 On se aika tököttämistä ko jossain häisä yritettään syärä hianosti.

 Tiäks mikä o kysseesä ko jaara o liiaasa prunnin partaalla ja vohla puskee sitä kinttuin?