Poistuneet esineet ja asiat .

[Justiina]

Hei!
Oli mukava aiheista jutustelua.
Justiinan luettelossa oli myös sana  -tuslaa   -   en huomannut kommenttia siitä, että mitä se tarkoittaa.  Siispä olisi kiva tietää se.

Hei vaan,
tuslaa on lävikkö kyökkiruotsiksi. Tarkistin sanakirjasta oikean muodon: (ett) durkslag - eli pikkuisen veti vanha kansa mutkat suoriksi. Joskus muistan kuulleeni tuslaaki-muodon. Pitiköhän minun huuhdella viinimarjat tuslaakissa vai tuslaassa? En muista enää.
Tässä kuvassa on samanlainen emalinen lävikkö kuin lapsuuskodissa oli.

 http://www.huuto.net/kohteet/vanha-emalinen-lavikko/377040425

Kai näitä Huutonetin kuvia saa linkittää, varsinkin kun huuto on jo loppunut?

[kukka]

Hei, kiitos vaan vastauksesta.  Lävikkö on kyllä tuttu vehje.
Pukkisänky oli myös entisajan yksi kaluste.  Muuta ei nyt tule mieleen.

[pumpuli]

Huittislainen sanoi tuslain tai tuslaaki ja suomeksi se oli siivilä ( ei lävikkö). Mulla on vielä Justiinan kuvaama lävikkö keittiön laatikossa. Sen reunus ja kahva ovat vaaleanvihreät. Käytänkin sitä, jos pitää jotain siivilöidä! 

Palaan vielä pyykkäämiseen. Pyykkilautahan oli puukehyksinen ja lasi oli aaltoilevaa lasia (pyykkilautavatsa). Muistan hyvin vielä lapsuudenkodistani moisen tarvekalun. Oli myös pesukarttu. Muotoiltu puupalikka, jolla pyykkiä esim.painavia lakanoita hakattiin.

Pukkisängyn muistan ja haitarisängyn. Mummolassa oli haitarisänky vierailevaa nuorisoa varten. Se oli helppo kasata päiväksi. Voi olla, että se on vielä "maatilan" vintillä. Pitääpä kiivetä tutkimaan! 

Sitten oli kirnu ja separaattori, joilla maidosta eroteltiin kermaa ja voita. Nykyäänhän kirnu on hienoissa taloissa sateenvarjotelineenä!

[Hemuli]

Ketjua lukiessani huomasin, että eri nimityksiä käytetään monista esineistä tässä armaassa Suomenmaassamme.

Eräs mummu selitti taannoin, että hänen lapsenlapsensa pyysi, että mummu opettaisi hänet neulomaan.
Mummu oli sanonut, että ei hän nyt viitsi ottaa konetta esille, johon tyttö oli vastannut, että ei siinä mitään konetta tarvita vaan puikot. Tämä mummu ei ollut ymmärtänyt lainkaan puikoilla neulomista.

Sitä on taidettu joskus täälläkin keskustella kutomisista ja neulomisista, vai oliko se jo siellä "entisessä elämässä".
Joka tapauksessa täällä kudotaan puikoilla ja kangaspuilla ja koneella neulotaan.

[Viola]

 Samoin tehdään täälläkin hemuli...puikoilla kudotaan ja koneella neulotaan.

 Sitten täällä on tumput...eikä mitkään rasat tai lapaset...

 Siivilää koskaan käytetä...vielä vähemmän lävikköö...tuslain se on.

[Hemuli]

Sitten täällä on tumput...eikä mitkään rasat tai lapaset...
 Siivilää koskaan käytetä...vielä vähemmän lävikköö...tuslain se on.

Menee pois otsikosta, mutta väliäkö sillä...

Meillä on vanttuut ja villasukat ovat tillukkaat.

Synnyinpitäjässäni oli tikkurit ja hipulit, onkohan ne pumpulille tutut, mullakin ne jo ovat melkein unohtuneet.
Juu ja ettei teidän tarvii kovin päätänne vaivata, niin ne ovat lapaset ja villasukat!

Ja se siivilä on tuslain....

[Kettu5]

Tässä muistelin näitä poistettuja asioita ,kadun lakaisijat,heillä oli oma kärri & roskakori yhditelmä.Sen kansi toimi jalkavivulla ja avautu rikka keräimeksi,sulkeutuessa roskat putosi pönttöön.Mukana kulki katuharja ja lapio.Valurautaiset miesten pisuarit,niitä oli puistojen nurkissa,Helsinki ne hävitti  olisko viisikymmen- kuusikymmen luku taiteessa? Parisissa näin vielä -80 alkupuoli? Radion hiihtokeli tiedoitukset "uutta lunta hangella,luistava keli" Linja 14,trolleibussi,viimeksi Riikassa pakko päästä kyytiin. Kietävät veitsen teroittaja kahvipanun tinaajat.
Tässä muutama.

[kukka]

Hei!
Kivoja nuo eri alueiden sanonnat ja nimikkeet.
Villasukille en muista muita nimityksiä.  Tillukkaat on aivan outo sana.  Tumput, joista käytettiin myös rasa nimitystä.  Ja tallukkaat, jotka oli pakkasjalkineet. Puikot tai vartaat - sama asia.  Voi olla, että puikot on uudempi sana ainakin minun kotonani.

[Inkeri]

Tätä ketjua selaillessa tulvii mieleen rakkaita muistoja, siellä vilahtaa mieleen mummoni kiikkustuolissa harmaata villasukkaa papalle neulomassa ( Hemuli kai olisi kutonut  ) oman lampaansa villoista. Ensin oli karstattu ja kehrätty  ja yhdistämällä sopivan määrän valkoisen ja mustan lampaan villoja  oli tuloksena kauniit hopean harmaat sukat papan kippurakärkisiin lapikkaisiin valmiit.


Kettu 5 palautti kivoja kaupungin elämään kuuluneita muistoja, joista trollikan kuskin muistan nousseen pitkällä kepillään laittamaan irronneita johtoja takaisin paikoilleen.
Rahastaja istui omassa pömpelissään takaoven vieressä, eikä kukaan päässyt maksamatta sisään. Onkohan sekin ammattikunta poistunut tyystin markkinoilta?


Varmaankin 1800-1900 lukujen vaihteessa eläneet ihmiset ihmettelisivät tätä maailman menoa jos näkisivät tätä nykyistä touhua ja meininkiä , sillä uskomattoman paljon on maailma muuttunut sadassa vuodessa, ja aina vain lisää muuttuu.

[Piikatyttö]

Jossakin ketjussa olenkin kertonut tinurista, joka tuli aina (minun muistini  mukaan) talvella. Oli karvahattu päässä, sisäturkki päällä, pussihousut, "moottoripyörärukkaset" = varsi melkein kyynärpäähän saakka, kädessä ja töppöset jalassa. Hän söi, joi kahvit ja kiipesi yhteen vinttikammareista nukkumaan. Kammariahan ei oltu lämmitetty, hänen tulostaan ei tiedetty. Veljeni kanssa mentiin yläkertaan ihmettelemään, nukkuiko hän kaikki varusteet päällään!!!

Aamulla tinuri sitten tinasi talon pannut ja kattilat ja nautittuaan talon antimet lähti seuraavaan taloon. En muista paljonko palkkaa maksettiin. Kuittia ei kyllä käsitelty!!!

Hesan raitiovaunujen rahastajarouvat muistan. He olivat aina naisia ja kuljettajat olivat aina  miehiä. Heitä oli vielä raitiovaunuissa v.1967, jolloin Hesaan muutin. Vappuna ajettiin "kolmosen kahdeksikkoa" monen monta kierrosta. Täyttä oli aaton ja vapunpäivän välisenä yönä, laulu na nauru raikuivat. Ja vahvennettua vappusimaa oli lähes kaikki raisikkalaiset nauttineet!

Tavarataloissa oli valkokäsineiset ja "virkapukuiset" hissitytöt. En muista varmasti, oliko hissipoikia. Elannon tavarataloissa ja Stockmannilla oli hissiovien avaajat.

Ja olihan ainakin pitempien bussireittien linjoilla rahastajat. Jyväskylä-Kuopio välillä serkkutyttökin toimi koulukesälomansa ajan rahastajana.

Ei ollut työttömiä noihin aikoihin!

[pumpuli]

Kyllä, Hemuli, tikkurit ja hipulit ovat tuttuja. Pitäisi vieläkin käyttää niitä nimityksiä, mutta pakkaavat unohtumaan!  Ovat hauskoja ja kuvaavia nimityksiä. Ja entäs sitten tollukkaat?

Entisajan kiertäviä ammatti-ihmisiä muistelin. Mummulan mökissä pidettiin yhtä possua. Syksyllä tuli mies, Klinkkulan pappa, teurastamaan possun. Oli siinä naisväellä kiiretta, kun piti vispata verta, tehdä makkaroita, pääsylttyä ym. Varmaan lähes kaikki possusta käytettiin hyödyksi. Mihinkäs sitä sian "kusirakkoa" käytettiin?

Missä oli hevosia, siellä kävi kengittäjä, jollei omassa väessä ollut osaavaa.

Eräs ammattikunta, on jäänyt elämään, nuohooja.  Enää eivät kulje suteinen ja muine tarvekaluineen vanhalla polkupyörällä, vaan autolla. Ja aika pitää sopia.

Tinurista tuli mieleene vanha tarina. Erään tinurin hautakivessä luki: " Kauan tinasit, paljon pilasit. Nyt on kolvisi kylmennyt. "

[Inkeri]

Kas kummaa, kun minulle tuli probleema jonka halusin ratkaista.
Muistini  mukaan  äitini sanoi separoidessaan maitoa ettei kaikki kerma enää erotu maidosta. Muistini mukaan hän sanoi kuulan levyjen olevan kuluneet.
Tinattiinko niitä entisiä levyjä, vai ostettiinko niitä kuulan levyjä lisää?
Lisä kysymys    Tuliko se kerma ylimmästä vai alimmasta torvesta ulos ?

Kiitos vastauksista etukäteen ! Nimim. pikkutyttö !

ps. Kiitos pumpuli nostaessasi esille entisen sanonnan siitä “kolvin kylmenemisestä” 

[Justiina]

Tuosta tinaamisesta en kyllä muista muuta kuin kiertävän kahvipannujen tinaajan, jonka kolvi kylmeni jo vuosikymmeniä sitten.
Maidon separoinnin muistan hämärästi. Naisen logiikalla päättelin, että kerma tulee ylemmästä torvesta, nouseehan se muutenkin pintaan. Asiaa piti oikein tutkia netistä, kun meidän kummankaan muisti ei riittänyt varmistamaan tätä.
Löysin tällaisen videon:
https://www.youtube.com/watch?v=SjAWPWH-ENo

Alussa on huonolaatuisempi pätkä, sitten tulee Parikkalan käsityökeskuksessa tallennettu osuus, jossa kerman ja kurrin tulo selviää. Jatkossa sitten on video kirnuamisesta. Pidemmälle en ehtinyt katsoakaan olisiko ollut vielä muuta vanhaa ja mukavaa...

[Inkeri]

Hyvin siitä Justiinan laittamasta linkistä selvisi koko “ kerman kuorinnan “ tapahtuma, jopa äänen kuulomuistikin virkistyi sepäraattorin käynnistyessä, sekä  kerman tulo, aivan oikein selvisi sieltä ylimmäisestä torvesta.


Lapsuuden tapahtumista huomaan muistaneeni parhaiten sellaiset asiat, jotka olen silloin pienessä mielessäni tuntenut epäoikeudenmukaisiksi.
Mielestäni molemmista torvista olisi pitänyt tulla saman verran.
Kai siksi muistiini on jäänyt hyvin äitini vastaus kerman vähyydestä.

Suurkiitos Justiinalle avusta !    Nimim. pikkutyttö 

[Piikatyttö]

Kiitoksia Justiinan linkistä! Parikkalan separaattori toi mieleen lapsuuden juuri lypsetyn maidon (maito mieluusti lämmintä) ja separaattorin toiminnan. Ja sitten kerma puukirnuun ja sitten etusormella maistelemaan voita ennen suolausta. Melkein makuelämyskin tuli mieleeni.

Tavanomainen separaattori meillä on vielä tallessa,mutta äitini oli hankkinut jostakin koristeellisen omilla jaloillaan seisovan separaattorin, joka pääsee kunniapaikalle syntymäkotini remontin valmistuttua. Jos laite todetaan toimivaksi, haen kolmen kilometrin päästä lypsytilalta maitoa ja kirnuan. Ja puukirnukin löytyy! Naapuruudessa maalla on vielä kaksi maitotilaa. Toivottavasti EU ei aiheuta maitotilojen lopettamista!

Tuletteko kirnuamis- ja voitalkoisiin?

Viime viikollakin minulla oli vieraita, joittenka kanssa ruokailimme, tutustuimme noin 40 km:n päässä sijaitsevaan Tiinan tupaan ja illalla nautimme valkoviiniä! Saunomaankaan emme ehtineet ja juttua riitti aamukolmeen saakka!
Miehet sitten nukkumaan eri taloon!!!

Tänään ajelin kotikaupunkiini Naisten messuile ostoksille ja takaisin rannalle. Valkoviinin loppuja tuossa maistelin ja kohta unten maille.

Hyvää yötä ja kauniita unia teille kaikille.