Keskustelualueet > Harrastukset

Tavallista arkea

<< < (2/32) > >>

Piikatyttö:
Tästäpä se arkin taas alkoi!

Lähes arkimaista tuo oli viikonloppukin. Minä seitsemäntenä nuorten työtalkoissa. Siinä meni syntymäkotini uuden jätevesijärjestelmän suuren suuri säiliö piiloon maan alle. Tuntuu mukavalta, kun löytyy vielä nuoria, jotka arvostavat ruumillisenkin työn tekoa vapaa-ajan harrastuksenaan. Puhtaasti talkootyönä emme kenelläkään työtä teetätä, vaan ilmainen viikonloppu rannalla on tiedossa ja sunnuntainahan emme vierailla työtä teetätä. Omakin juniori lähti jo lauantai-iltana takaisin Tampereelle.

Muonitus oli minun tehtäväni.

Sunnuntaina rannalla kokoontui järvemme toisella puolella sijaitsevan kansakouluni historiikkia ja hauskoja ja vähemmän hauskoja tapahtumia kokoava toimikunta. Kahden vuoden kuluttua tulee jo 50 vuotta, kun ko. koulu lopetettiin. Minä ehdin käydä sitä viisi vuotta, vasta silloin keksivät, että oppikouluun pitää lähteä pyrkimään.

Syntymäpitäjäni seurakunta on ostanut kauniilla järvenrantatontilla olevan koulun leirikeskuksekseen.

Vieraiden lähdettyä laitoin Pitokokkini tekemään töitä. Aikanaan ostin Erätukusta ko. haudutusruukun. Teräskuoren sisällä ruukku, jossa valmistuu helposti ruokaa tai marjat- tai omenasoseet. Tänään tein omenasosetta, omena-puolukka-kesäkurpitsahilloa. Tuolla purkit paukahtelevat umpioituessaan.

Aamulla täytyy taas lähteä "ihmisten ilmoille", joten nyt pitää mennä laittamaan pää tyynyyn.

Piikatyttö:
Ihmisten ilmoilla kävin ja takaisin rannalle yhden kaupunkiyön jälkeen palasin. Lähtivät katukuvaa komistaneet marjanpoimijatkin kohti Hesaa ja ilmeisesti kotivaltionsa maksamina jatkavat matkaansa ilmojen halki.

Pojillani oli aikanaan Hesassa thaimaalainen Mai (Phisamai) hoitajana kaksi ja puoli vuotta. Neljä ja viisivuotiaat aloittivat ankaran suomenkielen opettamisen Maille ja kotiin tullessani löysin kaikki kolme lattialta vatsallaan Main suomenkilen oppikirjoja tutkimassa. Mai totesikin pojista, että olivat parhaat suomenkielen opettajat hänelle, korjasivat heti, jos hän "teki virheitä" puhuessaan suomeksi.

Thaimaalaiset ovat ahkeraa kansaa. Joutaisivat keskisuomalaisetkin työttömät ym. marjametsään!

Minä annan Pitokokkipadalleni lisää työtä. Omenaa, kesäkurpitsaa ja puolukkaa sopivassa suhteessa ja hyvää hilloa tulee. Vielä lisää. Kurkkusalaatin tekemisestä sain jo tarpeekseni, purkkirivi kellarissa riittävä. Mutta vasta huomenna hillottamaan.

Aamulla oltava maataloussihteerin luona heti aamusta, joten kohta nukkumaan, mutta sitä ennen vähän kevennystä.

"Professori Harald Teir toimi nuorena lääkärinä Helsingissä, missä hän teki sairaskäyntejä. Jälleen kerran hän meni kotikäynnille Rööperiin ja havaitsi perille tullessaan, että pihalla oli vierekkäin ambulanssi ja ruumisauto. Potilaan, perheenäidin tutkittuaan Teir tiedusteli tämän mieheltä, mistä syystä pihalle oli tilattu niin monipuolinen autovalikoima. Aviomies selitti katsoneensa, että potilas oli jo niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt ratkaisemaan, kumpaa ajoneuvoa pikemmin tarvittaisiin."

Savolaismies oli professori Osvald Renkosen vastaanotolla.
- Mikä miestä vaevoo?
- Arvooppas.

Lääkäri tutki tuttavansa mustaa turvonnutta silmäkulmaa:
- Mistäs sinä tämän olet saanut?
- Vaimoltani.
- Mutta eikös hänen pitänyt olla matkoilla?
- Niin minäkin luulin.

Tohtori Oskari Reinikainen oli ennustanut eräälle potilaalleen pikaista loppua, mutta tapasikin tämän yllätyksekseen vuoden kuluttua Viipurin kadulla.
- Ka, kuinka sinä vielä elät?
- No mie ku vaihoin leäkärii.

Hyvää yötä!

Piikatyttö:
Lokakuinen, ei ihan tavallinen arkipäivä on lähes kohta vaihtumassa huomiseksi arkipäiväksi, tavallisemmaksi!

Koko torstaisen päivän istuin Jyväskylässä Survon kartanon tiloissa ja toisten matkailu- ym. yrittäjien kanssa kävimme läpi ammattitaitoisten esiintyjien kanssa aihetta: Syntyykö Keski-Suomeen maaseutumatkailuyrittäjäryhmä? Verkostoitumisesta voisi puhua. Moinen sana on jo lähes inflaation kärsinyt, mutta toteutuessaan se toisi monenlaista hyötyä varsinkin pienille yrittäjille. Aivan kaikkea ei tarvitsisi itse selvittää, joku toinen on jo minun mietinnässäni olevan asian jo ratkaissut. Jne. jne.

Kuukauden kuluttua kokoonnumme seuravan kerran ja katsotaan, millainen yrittäjien kokoonpano silloin saapuu paikalle.

Meillähän varsinainen myyjä on Lomarengas Oy välityspalkkioineen, joskin he, jotka tulevat jo toisen tai kolmannen kerran, varaavat loma-aikansa meiltä suoraan.

Ankarasti olen miettinyt, lähdenkö lauantaina tai sunnuntaina Seinäjoen käsityömessuille. Kilometrejä kertyy, mutta, kun tarvitsisin kalalankaa ja jotain muutakin, rahtikuluilla kustannan jo polttoainetta ja samalla näen, millaiset ko. messut ovat tänä päivänä. Edellisestä käyntikerrasta on kuusi vuotta, silloin järjestin viimeisen kerran messumatkan paikallisille kädentaitajille. Toinen suosittu käsityömessumatkakohde oli Tampereen Pirkkahalli, joka ko. messutapahtumana taitaa olla laajin tänäkin päivänä. Parhaimpina vuosina Tampereelle mentiin kolmella täydellä bussilla!

Tänään oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Kymmentä lämpöastetta auton mittari näytti vielä kello 16.00.

Pitkästä aikaa lorautin iltakaakaoni joukkoon hieman rommia. Ja nyt lähden laittamaan päätä tyynylle ja lähden katselemaan ihania unimaisemia.

Piikatyttö:
Nyt ei tarvitse enää miettiä, lähdenkö sunnuntaina Seinäjoen korkeudelle. Ei ollut puolenyön aikoihin nautittu kaakao-romminamijuomakaan esteenä: kello 10 tänä aamuna auton nokka kohti Pohjanmaata.

Kyyjärvellä Paletissa (menestystarina "ei missään", kiitos Marimekon, Hackmanin myymälän, Pentikin jne.) pysähdyin ja join kupin hyvää kahvia. Sitten Alajärvelle, Vimpeliin ja Lappajärvelle. Lappajärven Värjäämön tuotteita kaksi säkillistä kyytiin.

Siinä lastatessani pihaan pyyhälsi bussillinen "turisteja paperinaruostoksille"! Muutama naisihminen jäi juttusille ja olivat Suomen Lapista. Joka toinen vuosi tekevät matkan Seinäjoen käsityömessuille. Pohjoisimmat Rovaniemen pohjoispuolelta, eteläisimmät Kemistä. Kahden yön reissu ja monen monessa paikassa käyvät ostoksilla ja muutenkin paikkoihin tutustumassa. Iltapäiväksi menivät Seinäjoen Areenalle itse messuillekin.

Sitten huristelin kalalankatehtaalle ja 12 kalalankarullaa (á 1.8 kg) kyytiin ja taas baanalle.

Reilu puoli tuntia ja olin Kauhavan Kangasaitan pihassa. Täyden palvelun talo kaikille vähänkin käsitöitä harrastaville naisihmisille ja miksei miehillekin. Tunnen minäkin miehiä, jotka ovat kutoneet kangaspuilla poppanaa ja mattoa. Ja näyttelijä Leo Jokelahan kutoi aina sukkaa odottaessaan näyttämön takana omia roolivuorojaan.

En luettele, mitä kaikkea autooni rahtasin Kauhavalla, mutta aikaa meni myös siihen, kun tapasin eläkkeellä olevan johtajan ja kahville piti mennä minua jo toistakymmentä vuotta palvelleen Arjan kanssa.

Itse messuille en enää mennyt. Osaan ne ulkoa ja tällä hetkellä en kaipaa yhtään uutta ideaa kädentaitoihin. Nyt riittää, kun hankin ideoita vanhan syntymäkotini täysremonttiin!!!

Kilometrejä tuli mittariin 380. Ajokeli oli mahtava, aurinkoinen päivä koko matkan ajan. Ainoa harmi oli, kun jouduin ajamaan lähes parikymmentä kilometriä poliisiauton perässä. Piti totella heidän nopeuksiaan!!!

Päivän päätteeksi pieni kevennys:

Vänrikki Olli Juva joutui jatkosodan aikana Maaselän suunnalla rakennuttamaan korsun kenraali Taavetti Laatikaiselle. Korsun lähettyville kyhättiin tietysti myös käymälärakennus. Tarkastaessaan käymälää ja havaittuaan sen istumareiän kovin pieneksi Laatikainen tiukkasi:
- Minkäs mallin mukkaan tämä on tehty?
Juva katsoi hieman ihmeissään kenraalia ja vastasi:
- Tein sen ihan oman pääni mukaan, herra kenraali.
- Mitä helevettiä, Laatikainen tokaisi. Minun takapuoleni mukkaanhan se piti tehä.

(Kenraalijutut kirjasta ja komia Olavi Hurmerinnan piirtämä kuva käymälän lopputarkastuksesta!!!)

Piikatyttö:
Iltapäivällä en ehtinyt muuta, kuin nauraa Kirjanurkan tyttöjen hauskoille "kirjoitusvirhejutuille". Nyt A-studion väki selkäni takana väittelee ministeri Hautalan erosta.

Minulla on "virka", josta minua ei kannata erottaa, muutoin jäävät talot siivoamatta ja turistit vastaanottamatta!!!

Tiistai-iltana rannalla oli 14 omaishoitajaa vieraanani. Tarjosin nakkikeittoa, jossa keitossa oli runsaasti juureksia. Keitto maistui. En ole pitkään aikaan ko. keittoa tehnyt ja todella se kaikkine tykötarpeineen nyt onnistui.

Itse toivat ohjelmanumerokseen kynttiläesittelijän. Saivat arvokasta työtä tekevät, nämä omaishoitajat kaikki naisia, aivan omaa aikaa ja kaikki nauttivat retkestään.

Tänään tulin takaisin rannalle ja pakkasesta löytyi vielä rasiallinen ko. keittoa. Tuntui siltä, että keiton maku oli vain parantunut.

Tämä lokakuinen päivä oli mahtava. Järvi oli tyynen tyyni ja aurinko paistoi. Myöhäisillansuussa pilviverhoa tuli taivaanrannalle ja puolikas kuu verhoutui pilviverhoon. Kuunsiltoja pitkin ei päässyt kävelemään!

Päivällä huoltorakennuksen takaa hyppi ja pomppi kaksi tämän keväistä kaurista. Olivatpa sieviä. Seuraavaksi keskellä pihaa oli orava ja pimeyden jo tavoitettua illan, joutsenet ilmeisesti harjoittelevat jo etelään lentoaan. Äänekästä menoa.

Huomenna syyslomalaiset valloittavat rantamme ja minut "häädetään" taas kaupunkiin. Tosin tulen ensi viikolla töihin puolen kilometrin päässä olevaan syntymäkotiini. Siellä on mitä tehdä.

Inhimillinen tekijä tulee vielä kymmenen jälkeen ja sitä seuratessa voin kuoria vielä loppuja omenoita. Sitten omenahilloa on tarpeeksi!

Miellyttävää lokakuista viikonlopun alkua kaikille.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu