Tavallista arkea

[Anniliisa]

Tavallista arkea,Hyvää vapun aattoa.Ainakin täällä savon puolessa sataa lunta,maa alkaa näyttää valkoiselta.
Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan,koko kevättalven onkin ollut maa lumeton.
Asiasta toiseen...Piikatyttö.Kerroit tosi kauniisti poikasi opiskelutoverin poismenosta.Luin kyllä ja liikutuin.Taas vain vahvistui käsitys että luoja otti sellaisen miehen jota olisi täälläkin vielä tarvittu.Niin on ihmeelliset luojamme työt.Tutustuin täällä cityssä asuessani tosi lahjakkaaseen nuoreen mieheen,oli vammautunut hornetin alassyöksyssä.Elämä ja haaveet oli mennyttä,löytyi myöhemmin oman purjeveneensä läheltä hukkuneena,surin häntäkin sydämessäni.
Kuolema on niin ihmeellinen asia,sitä niin moni kavahtaa ja ohittaa olan kohauttamisella.
On niin vaikeaa valita sanoja surevalle.
Oli taas Vappukirjoitus minulta,Hyvää vapun aattoa kaikille..

[Justiina]

Ahkerasti kirjoittamaani on käyty lukemassa, mutta hieman ihmettelen, ettei kukaan ole yhtään riviä kirjoittanut. Menehtynyt nuori mies oli vain oman poikani monivuotinen opiskelukaveri, mutta kyllä asia kosketti minua.

Väkisin mieleeni on noussut ajatus, että turhaan tänne kovin syvällisiä kirjoitan.

Syvällisiin mietiskelyihin on kaikkein vaikeinta kirjoittaa vastauksia. Hyppyturma herätti paljon ajatuksia, mutta on vaikea pukea niitä sanoiksi jotka eivät ole pelkkiä kuluneita kliseitä. Omasta puolestani voin sanoa että siksi olen vaiennut.

Muutenkin keskustelu käy vaimeasti. Luen kyllä tänne ilmestyneet viestit, mutta yritän hillitä kirjoitusripuliani.

Wähälumista Wappua kaikille!

[Piikatyttö]

Tyynen tyyntä järvimaisemaa ihailen. Yhden naisen aamuaskareet tehty ja tulevan parsakeiton kiehuessa vielä istahdus läppärin ääreen ja sitten töihin syntymäkodin pihapiiriin.

Kaikkien teidän tarinat luen erittäin mielelläni, lokeroimatta niitä enemmän tai vähemmän syvällisiin. Hyvin arkisista asioista minäkin kirjoitan. Poikani opiskelukaverin järkyttävällä tavalla tapahtunut ikiuneen nukkuminen vaan vei ajatuksiani pois arjesta. Edelleenkin tuntuu pahalta kun kuulen, että nuoret Tampereella puuhaavat omaa osanottotapaansa.

Mutta arjen on jatkuttava. Parhaat lähtevät ensin ja siksi kai minäkin täällä saan vielä porskutella!!!

Viikko sitten maanantai ja tiistai Rantasalmella. Meitä oli reilu 20 hengen ryhmä yrittäjiä, elinkeinoasiamiehiä ja -naisia, Metsähallituksen työntekijöitä, kunnan johtoa jne. Rantasalmella Linnansaaren kansallispuiston ympäristöön on syntynyt palveleva yritysrypäs, mikä useamman itsenäisen ja osittaisen ristiinomistamisen myötä toivottaa yhteistuumin turistit tervetulleeksi ja yrittää palvella parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaansa.

Yritämme hakea mallia tulevan Etelä-Konneveden kansallispuiston palvelutarjontaan. Ei tarvitsisi kaikkea miettiä alusta loppuun itse.

Majoituimme Lomakeskus Järvisydämessä, jonka nuori omistajavetäjä, kymmenennessä polvessa, esitteli rantasalmelaisten matkailun ympärillä toimivien yritysten yhteistyötä.

Tiistaiaamuna Rantasalmen keskustan ja Savonlinnan kautta Oraviin, josta 112 matkustajaa vastaanottava savonlinnalainen alus otti meidät kyytiinsä. Kolme nuorta ranskalaista otti saman menokyydin, heidän noudettiin sitten neljän tunnin päästä erikseen.

Matkamme vetäjä toivotti meidät tervetulleeksi alukseen ja kertoi samalla matkan olevan "neitsytmatka" ko. kohteeseen ko. aluksella. Neitsytmatka toi mieleeni Titanicin ja olin lähes ääneeni toteamassa, että toivotttavasti ei käy niin kuin Titanicille. Olin onneksi hiljaa!

Noin puoli tuntia menomatka kesti, kävellen tutustuimme Linnansaaressa olevaan kunnostettuun savutorppaan ja sen pihapiiriin. Paluumatka alkoi ja kun matkaa oli tehty noin 5-10 minuuttia, laiva karahti kivelle! Onneksi vauhtia ei vielä ollut kovin paljon, saarimannerta molemmin puolin. Kahvikupposet vain loiskahtelivat liinoille.

Laiva pysyi kivellä, onneksi vuotoa ei tullut ja paluumatkan teimme kahdella isolla moottriveneellä pelastusliiveihin ja huopiin kääriytyneinä. Laivamme jäi odottamaan hinaajaansa.

Onneksi Titanic-vertaus jäi ääneen sanomatta, muuten manaajaksi olisin joutunut. Toki jälkikäteen asiasta tarinoimme ja nauroimme.

Jos joskus matkanne on Rantasalmelle, käykää tutustumassa Järvisydän-kohteeseen. Heillä käy paljon mm. eläkeläisryhmiä ruokailemassa ohikulkumatkallaan ja hyvät yöpymistilatkin löytyvät.

Olin erittäin tyytyväinen näkemääni ja kuulemaani. Koskaan aikaisemmin Rantasalmella en ollut käynyt.

Nauttikaa sunnuntaista!

[Anniliisa]

 Ei ole Piikatytön elämä ainakaan yksitoikkoista.Laivassakin ehtii seilaillailla ja kivilläkin käydä mökkikylänsä hoidon lomassa.
Nyt oli uutinen siitä elinkeutis vankikarkurista.
Heti tuli mieleen että josko tuokin majaili siellä sinun mökeissäsi.Ymmärsin että ainakin siellä päin hän oli ollut.

Kyllä ei nyt vaan ala sää lämmetä.Ne minun sukujuhlani ovat ensiviikolla.
Tavallaan silloin on aina ollut kaunis kevät,nyt on kylmää ja pakkastakin yöllä.
Floridan lämpöön tottuneet eivät varmaan viihdy vielä mökillämme.pitää majoitus järjestää tänne ..kaupunkiin..ja
ootella että sää alkaisi muuttua kesäisemmäksi.
Tänä iltana on taloyhtiömme pihakatselmus.Mietitään pihatöitä kesän ajaksi.Nurmikoiden hoito ja kaikki sellainen on tehty
talkoilla yhdessä.Kaikkia se ei kiinnosta,ne muutamat alkavat kyllästyä.Huoltovirmat kyllä osaavat rahastaa mutta jälki ei kaikkia miellytä.Näitä nyt pohdilaan..

[Piikatyttö]

Anniliisa, samat ajatukset vankikarkurista ovat tulleet monien ystävieni ja tuttujeni mieleen. Menin viime torstaina, Vappupäivänä, rannalle ja pois lähdin maanantaina puolilta päivin. Hän ilmeisesti ehtinyt mökillä yöpyä, koska liiketunnistin teki hälytyksen omistajan kännykkään ja perhe lähti tarkistamaan tilannetta. Hirvenlihapaistin karkuri oli kuitenkin ehtinyt ottaa pakastimesta sulamaan!

Olimme eri järvien rannalla, mutta salmi yhdistää järviä, veneliikenne toimii.

Me laitoimme rannallemme kameravalvonnan, josta jo "mökkitien" alussa ja huoltorakennuksen seinässä kyltein kerrotaan. Eiväthän mitkään kyltit kaikkia rosvoja pysäytä. Mitä enemmän rajoja ulkomaille "avataan", sitä enemmän saamme huolehtia kaikenlaisesta turvallisuudestamme. Omaisuusrikoksetkin ovat ikäviä, taloudellistakin vahinkoa aina syntyy, puhumattakaan mielipahasta.

Tiibetinmastiffin poisnukuttamisen jälkeen kuuloaistini terästyi rannalla. Koiran pitäminen toistaiseksi on mahdotonta, koska emme salli kissoja emmekä koiria rantataloissa. Nykyihmiset ovat niin allergisia, emmekä halua
desinfiointisiivouksia. Saatamme menettää jonkun lomanviettäjän, mutta siitä huolimatta ratkaisimme asian näin. Ovet pidän aina lukossa, mutta en osaa pelätä pimeälläkään. Johtuneeko siitä, että rannalla olen lapsuusmaisemissani.

Sää on tänäänkin kaunista, mutta koleaa. Tuuli on tyyntynyt ja aurinko lämmittää. Tänään ilmeisesti vaihdatan kesärenkaat.

Ulkotöissäkös Ainuli häärää, kun ei ole ehtinyt kirjoittamaan ja Annuska samoin. Kropsu ja kumppanit ovat ilmeisesti vaihtaneet "uuteen seuraan"!!!

Mukavan aurinkoista päivää kaikille. 

[Piikatyttö]

Äitienpäivä onnellisesti ohitse. Myöhästyneitä onnitteluja kaikille äideille.
Viikonloppu oli niin touhuntäyteinen, että kannettavani sai levätä!

Juniorit olivat työviikonlopussa ja lauantaina apuna myös ammattitaitoinen kirvesmies. Kahden lomatalon laitureita pidennettiin ja siinä tarvittiin minunkin työpanostani. Minä olin joutilain hakemaan kyllästetyt laudat paikallisesta K-Raudasta. Lainaan kauppiaan ilmaista peräkärryä ja näin aikaa menee myös kärryn palauttamiseen.

Sää onneksi eilen suosi työtämme. Ei edes kuurosadetta.

Illalla Morsen katsoin tämän "härvelin" kautta ja samalla kuuntelin euroviosesiintyjiä! Juniorit halusivat saunomisensa ohessa viisut katsella ja kuunnella. (Taustamusiikkina tv soittaa parhaillaan Itävallan voittajakappaletta. Pidän siitä.) Ovat aikanaan pianon ja kitaran suorittaneet musiikkiopistossa. Toinen heistä rakensi oman sähkökitaran musiikkiopiston ja kansalaisopiston järjestämällä kurssilla. Ja taitaa itsetekemä olla ykköskitaransa. Hesassa aloittivat musiikkileikkikoulussa viisikielisellä kanteleella!

Työrupeama jatkui vielä äitienpäivänäkin oman poppoon kanssa. Työn lomassa sitten syötiin ja jälkiruoaksi juotiin äitienpäiväkahvit täytekakun kanssa. 

Poikien lähdettyä jatkoin ulkotöitä aurinkoisessa illassa.

Saimme katiskasta kaksi isoa haukea. Ahvenet ja särkikalat palautin järveen. Toisen hauen jätin muovipussiin ja toinen hauki jäi pussin viereen rantanurmikolle Kun palasin niitä siivoamaan, suurempi hauki oli päätynyt "lintujen ruuaksi". En vaan huomannut minkä merkkinen lintu sen vei. Ihan vähän harmitti, oli niin komea hauki.

Auringon kajo on kadonnut, pitänee minunkin lähteä unten maille. Hyvää yötä!

[ainuli]

Tulin tännekin kurkistamaan. Tämähän on vähän sama kuin sillä edesmenneellä palstalla olivat ne ns. blogit joihin käytiin kirjoittelemassa arkisia tapahtumia. Ymmärsin että tässä piikatyttö kirjoittelee mutta toisetkin saavat osallistua.

Kyllä se noin on että ei auta tosiaan kaloja jättää ulos vartioimatta. Niille kyllä noutaja saapuu. Epäilen että sinun tapauksessasi noutaja on voinut olla nelijalkainen. Linnut eivät kovin suurta jaksa viedä. Kun järvireissuillani heitän lokeille kaloja niin huomaa että jopa kookas särki jää nielemättä jopkin raja kait siinä kuinka ison kalan pystyy nielemään.

Päiväsi ovat touhua täynnä ja kesällä varmasti enemmän. Minulla on tuossa kirjanmerkeissä ne kolme kaunista mökkiä. Jos matka suuntautuu joskus sinne päin käyn toki vilkaisemassa maisemia.

Se sinun vanhan talon korjausprojekti minua kiinnostaa. Asuin itse vanhassa talossa 11 vuotta ja nyt se on tyhjillään. On mielenkiintoista seurata mitä talolle tapahtuu. Kävin siellä vielä eilen. Siskon piti kerätä sieltä Isän ja Äidin valokuvat pois mutta ei kai ole ehtinyt. Mietin että käyn pari laatikkoa ja haen kuvat tänne. Niitä ei voi kuitenkaan mihinkään ulkovarastoon viedä. Kostuvat pilalle.
Mielenkiintoista myös se kun sähköt oli katkaistu koko talosta. Eikö löytynyt enää maksajaa vai onko itse katkaisseet. Ymmärtääkseni etäluettavaa mittaria ei saisi kokonaan laittaa pimeäksi. No eipä ole minun päänsärkyni. Kunhan maksan viimeisen sähkölaskun ja sakokaivojen tyhjennyksen niin sitten olen siitä soporasta vapaa.

Hyvää vointia sinne arkipuuhien keskelle!

[pumpuli]

On tosi mielenkiintoista seurata Ainulin ja Piikatytön vanhojen talojen kunnostusprojekteja.

1990-luvun puolessavälissä sain äitini peruja vanhan mummonmökin, pienen. Oli tosi huonossa kunnossa. Vuodenverran mietin, mitä teen. Sitten alkoi kunnostusprojekti. Varsinainen työleiri siitä syntyi, kun sitä työn ohessa toiselta paikkakunnalta käytiin tekemässä. Onneksi minulla vielä silloin oli mies, joka osasi ja teki.

Melkein kaikki käytiin läpi ulkoa ja sisätä, vesikatto, uusi kuisti, maalaus sisältä ja ulkoa ym.ym. Koska talo on rakennettu vuonna 1900, pyrimme säilyttämään kaiken ennallaan. Se oli monen vuoden työleiri.

Omat ongelmansa on, kun omistan mökkiä yhdessä serkkuni kanssa. Hän ei ole pannut "kortta ristiin" senparemmin rahallisesti kuin muutenkaan. On siinä "pesässä" jälkipolvilla selvittämistä! Tosin se ei rahallisesti ole paljonkaan arvoinen. Minulle sillä on valtava tunnearvo.

Siitä on hyvä, että olen saanut käyttää nämä vuodet mökkiä kuin omaani.

[ainuli]

Ihan vastaan erikseen Pumpulille.

Noinhan siinä usein käy ja varsinkin silloin kun sukupolvi vaihtuu. Ei enää ole mitään tunnesiteitä taloon tai paikkaan. Minun veljenpoikani saivat syntymäkotini testamentilla. Jo perunkirjoituksessa ilmoittivat että paikka menee myyntiin. Ovat miltei suoraan sanoneet että vanhempani tuollaisen "rasitteen" heille jättivät. Heillä on molemmilla oma koti ja he eivät tätä tarvitse. On kulunut 15 vuotta Isän kuolemasta. Kukaan ei ole mitään rakennuksiakaan kunnostanut. Kohta kaatuvat päälle. Ulkorakennusten katot olisivat jo varmaan romahtaneet ellei mökkinaapuri olisi kengittänyt rakennuksia ja huolehtinut lumien pudottamisesta ym.

On siltä osin raskas tuota katsoa kun tiedän että paikka oli Isälle ja Äidille erittäin rakas. Toivoivat eläessään että ei vieraille menisi ja nyt on tilanne tämä. Hieman pelottaa sekin jotta millainen uusi isäntä sitten on. Muuttuuko maa sellaiseksi että me emme saa liikkua tässä ympäristössä enää. Laitetaanko ympärille piikkilanka tai puomi.

Ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

[pumpuli]

Jatkan vielä tätä "purkaustani", kun sain Ainulilta vertaistukea. Kiitos siitä!

Serkullani on samaisella tontilla isältään peritty jalasmökki. Sukupolvenvaihdokset tapahtuivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Mökki oli kuin nukketalo, kun hän sen sai. Siitä on pian 20 vuotta. Nyt paikka on kuin kaatopaikka. Kattohuovat uusittiin, kun katto vuoti. Ei kuitenkaan pantu räystäskouruja, eikä kiinnitetty huopaa kunnolla. Nyt tuuli on repinyt katon irti puoleenväliin. Ikkunat jää usein talvellakin auki. Kaikenlaista tavaraa on tontille tuotu, mutta mitään ei ole tehty.

Meillä oli yhteinen puucee, mutta kyllästyin sitä hoitamaan ja tein itselleni liiterin nurkkaan ekovessan. En edes uskalla sinne entiseen kurkistaa!

Serkkuni jälkeläiset käyvät joskus "maaseudulla rentoutumassa".

[Piikatyttö]

Aamu valkeni puolipilvisenä ja järvi lainehtii normaaliaaltoisena! Vielä ulkotyöpäivä ja illan suussa asfaltille.

Ainulin ja Pumpulin kokemukset yhteisomistajuudesta ja suvun jälkeläisten lähiseuraamisesta ovat rasittavia. Onneksi meidän "perikunnassa" ovat vain ainoa veljeni, kaksi poikaani ja minä ja perustimme osakeyhtiön. Toki siksikin, että on maaseutumajoitustoimintaa eli yrittämistä. Sen takia ei osakeyhtiötä olisi tarvittu, mutta omaisuutta on helpompi hallita, on se sitten omaisuutta tai velkaa. Ja samalla olen hoitanut omien poikieni ja itseni välisen "perinnönjaon".   

Tuttavapiirissäni on lukuisia teidän tapaustenne kaltaisia esimerkkejä. Harmittaa ulkopuolisenakin seurata tilanteita.

Kun pääsen lomatalojen kesäkauden yli, Ainulin, Pumpulin ja muiden halukkaiden toivon piipahtavan tänne rannalle. Riittää, kun otatte lakanat mukaan! Olen tämän kutsun esittänyt aikaisemminkin, mutta kukaan ei ole ottanut minua tosissaan. Katiskat ja verkot järveen ja grillikatokseen grillaamaan ja puhtaaseen Liesveteen saunan jälkeen uimaan!

Ja yömyssyksi rommikaakaota!

[ainuli]

Tulinpa vielä uudelleen. Olen toki kutsusi huomioinut aikaisemminkin. Kukaan ei ole ihmeemmin reagoinut. Silläpä tässä puolileikilläni kutsuin itseni kylään. Tosin vain ajattelin pistäytyä ohi kulkiessani.

Ei kait se ole kuin siitä kiinni että laitetaan toimeksi sitten kun lomakausi ja kesän kiireet ovat ohi. Tietysti toivoisi että mahdollisimman moni sitten "kutsun kuulisi" ettemme tarvitsisi ihan kaksin saunoa ja uida.

Kävin välillä toisen pakastimen tyhjentämässä. Kalatkin mahtuivat samaan nyt. Marjoja ei tänä kesänä kovin paljon tulekaan kun ei itsellä ole pensaita. Äidin pensaat jäävät tuonne perikunnan puolelle. Vaikka ei sieltä kovin paljon varmaan tulekaan jos ketään ei kiinnosta pensaiden hoito. Annoin pois raivaussahankin. Viime kesänä niitin pensaiden välit ainakin 5 kertaa.

Nyt näyttää sääkin kohentuvan. Laitan peräkärryn auton perään ja ajelen poikien luo levyjä hakemaan. Olivat ostaneet ne minun ulkorakennuksen lattiaa varten ja ne ovat siellä kun heillä ei ole kuljettamiseen kärriä.

Korvasieniä varmasti nyt löytyykin. Tuskin minäkään lähden niiden perään. On ainakin 20 pussia pakastimessa entisiä. Niihinkin kyllästyy jos kovin usein laittaa ruokaa. Kuivattuja vahveroitakin on aika moneen ruokaan.

[Piikatyttö]

Jonkun niminen arki alkoi tänään, kun viimeinenkin lomatalo sai asukkaansa. Pietarista, Saksasta ja koto-Suomesta asukkaat ja henkeä vedetään elokuun puolella!!!

Tietysti täytyy olla onnellinen, että tulijoita on. Tänä kesänä ulkomaalaisenemmistö.

Pietarilaispariskunta sitä ikäluokkaa, että opiskelivat saksaa tai ranskaa. Minulla taas oli lyhyt saksa, joten en sillä pärjännyt ja venäjää en puhu ollenkaan. Sitten vaan tulkkiapua ja onneksi ystäväpiiristä löytyy rouva, jonka välityksellä ymmärrämme toisiamme. Maksan palvelusta, mutta katson, että palvelua pitää saada, jos majoittuu meille kolmeksi ja puoleksi viikoksi.

Saksalainen nuori pari tuli laivalla autoineen päivineen Hesaan, siirtyi Turkuun, Raumalle, Naantaliin ja Poriin, mistä sitten Keski-Suomeen. Meillä on sähkökäyttöiset venemoottorit, sellaisen ottivat viikoksi ja ylistivät suomalaista järvikauneutta! Järvikauneutta, jota ei nuorena tytönhupakkona osannut "pitää minään", mutta näillä vuosikymmenillä en voisi kuvitella asuvani keskellä metsää!

Minulla on tapana olla itse ottamassa vastaan turistit. Ja pöydällä heitä odottaa leipomani rusinakakku! Perjantai-iltana leivoin kahta kakkua, lauantain ja sunnuntain tulijoille. Siinä vaiheessa iltaa, kun laitoin vuokia uuniin, huomasin, että olin laittanut pesemäni "pellinpidikkeet" väärin päin paikoilleen, en saanut alusritilää uuniin. Laskin uunin lämpöä ja hetken päästä korjasin virheeni. Tehtyäni "käännöksen" en muistanutkaan nostaa uunin kämpöä, joten kakut "lissahtivat"!!!

Mutta sitkeä suomalainen ottaa uusiksi. Nuorelle parille löytyi tekemiäni Hannatädin kakkuja iso kulhollinen lauantaiksi, mutta tämän sunnuntain tulijoille päätin leipoa kakun rannassa, jonne menin lomatalon tyhjennyttyä. Mittasin kaikki ainekset valmiiksi mukaani ja kun saavuin rannalle, heti ensimmäiseksi kakku uuniin. Mutta sokeri olikin jäänyt pois matkastani. Ei muuta, kun auton rattiin ja pikapikaa tuttavatalon pihaan sokeria lainaamaan. Kaikki ovet lukossa, ei ketään kotona. Sitten seuraavaan taloon ja sokeria löytyi lainattavaksi! Ei tarvinnut ajaa kirkonkylille.

Kaikki oli valmista loma-asukkaiden tullessa ja saivat edellisenkin päivän tulijat vielä kakunkin.

Nuori pariskunta oli kirjoittanut "mökkikirjaan", että hirvi oli piipahtanut pihapiirissä. Minä en ole hirveä nähnyt, synkkä metsä kun kaadettiin rakennusvaiheen alta, mutta kauriita on liikkunut. Niitä kun naapuruudessa syötetään.

Nyt pää tyynyyn, hellekin veroitti voimavaroja. Hyvää yötä!

[Piikatyttö]

Vauhdilla viikko vierähti. Saksalaisnuoret menossa valkoisella autollaan kohti Etelä-Suomea. Esimerkillisen siistiin kuntoon paikat jättivät ja Trentina Grappa-valkoviiniä pöydälle! Jää odottamaan korkkaamishetkeään. Yritän ylläpitää periaatetta, etten viinipullojakaan yksin availe. Pitää olla hyvää seuraa!!! Paitsi rommipullo, jota rommia lirautan maitokaakaoni joukkoon, yksiksenikin!

Kyllä nyt olisi hyvää seuraa pitänyt olla, viinipullo ja punainen taivaanranta tyynen järvenselän takana! Kylmähkö koillistuuli tyyntyi iltaa kohti. Levottomina ajatukset lentelevät, runollisina!!! Odotankin sitä aikaa, että kaikki rakennusprojektini ovat valmiit ja saan keskittyä vuoden hiljaisempina kausina kirjoittamiseen ja kirjoittamiseen...

Asuinkaupungissani on meneillään "nappulatyttöjen ja -poikien" jalkapallomatsit. Huomenna finaalit.

Torstai iltana Viipurista saapui 40 pojan ryhmä huoltajineen, osalla myös vanhemmat mukana. Meitä oli kolme miestä ja kolme naista ja keitimme 55 vieraalle ja "omalle talkoojoukolle" hyvää nakkikeittoa, teimme maukkaita leipiä ja kahvia, teetä ja pullaa jälkiruuaksi.

Perunateatterin muodosti kolme miestä ja 25 kiloa pottuja kuoriutui hyvää vauhtia. Hyvät oli jututkin kuorijapojilla!

Lauantai-iltana tekivät saslikkia ja grillasivat. Minä en päässyt valmiille herkuille, kun "eläkeläisen" täytyy hoitaa näitä omiakin "busineksia".

Lämpötila ulkona on laskenut reiluun 9 asteeseen, hallan vaaraakin lupailivat paikkapaikoin. Puolukat kukkivat mahtavasti, mutta mustikat ilmeisesti kärsivät lumettomasta talvesta.

Nyt nukkumaan ja näkemään kauniita unia!

 

[espen]

Puoli tuntia sitten tuli rakeita

 
 
 

 

 Kotikatu: