Tavallista arkea

[Piikatyttö]

Melkein kesää rinnassa! Illansuussa aurinkoinen järvenselkä aivan tyyni. Vastapäisen saaremme eteläpäähän pesiytynyt joutsenpariskunta ylväänä uiskenteli rintarinnan iltauintinsa. Jäät ovat jo sulaneet meidän rannoilta.

Vaalitulokset päivänvalossa, iso biotehdas "pikkukaupunkiini" jne. jne.

Vaalihurmos ei iskenyt, ääneni meni herralle, joka jäi varasijalle. Mutta puolueeni menestyi hienosti. Useimmiten äänestän henkilöä, nyt osuivat sekä henkilö, että puolue samaan ruotuun.

Biotehtaan tulo Keski-Suomeen on iso asia. Tyytyväinen päätökseen olen minäkin, mutta onneksi olen muuttamassa maalle, ei tarvitse puurekkaralleja olla päivittäin väistelemässä. Niitä tulee riittämään.

Tänään ilman kosteus oli jo sopiva rantarappujen ja kaiteiden öljyämiselle. Eikä luvatty yöpakkasta. Ja niitä riittää, tänään pääsin vasta hyvään alkuun. Viime kesänä käsittelimme yhdet raput, tälle keväälle jäi kahdet. Lisäksi kolme hiekkalaatikkoa ja kolme vastakkainistuttavaa keinua ja niiden aluset. Onneksi terassitilat ovat katettuja, terassikalusteet säilyvät melkein uuden veroisina monen monta vuotta.

Huomenna pitää jo heti aamusta olla kirkonkylällä, pää pitää laittaa tyynylle. Pikkusateita on luvannut, pensselit pysynevät naulassaan!

Työ on ilomme!!!

[Anniliisa]

Kevät keikkuen tulevi,sanotaan.näinkö se sitten keikkuu.
Suunnitella aina pitää mitä ehtii tekemään sateen välissä.Nyt olis porukkaa laittaa vähän mökkipihaa ja rantaa taas kesäkuntoon mutta,mutta,.kovin on tumma tuo kaakkois-etelätaivas.mitähän sieltä saadaan päivän mittaan taas niskaamme.
Vettä jo  on ainakin Kallavedessä vaikka muillekin antaa.Laineet lyö laiturin yli..

Justiina taisi pähkäillä noita perennapenkkejään.Yhdyn siihen mielipiteeseen että hyvinhoidetut kukkaistutukset ovat kyllä kauniit mutta ei vanhoja varten ainakaan hoidon suhteen.Monet..monivuotiset..kun ovat myös kovia alaa valtaamaan.

Eilen kaivoin itseni uuvuksiin noiden kuunliljojen kanssa.Nyt on taas hostat väljemmin ja juurakoita jäi vaikka kylille jakaa.
Sen kyllä huomasin että kunnon rasitus ja ulkona työskentely on hyvä unilääke.
Työniloa toivottelen kaikille vointinsa mukaan.

[Piikatyttö]

Edellisen kerran olen tavallista arkea viettänyt 21.4.2015!!! Ihanko totta?

Kyllä arki ihan tavallista on ollut, mutta ehkä tekemistä on ollut niin paljon, etten ole siitä ehtinyt kertoa. Kesä kiireineen alkaa olla voiton puolella. Asukkaita rannallamme on ollut kiitettävästi, 12 viikkoa heitä, jotka ovat olleet jo aikaisemminkin. Viikko sitten lähtivät kaksi viikkoa asuneet lomailijat, jotka varasivat lähtiessään saman lomatalon ja saman ajan ensi kesälle. Ovat ilmeisen tyytyväisiä rannan rauhaan, kauniiseen maisemaan ja puhtaaseen veteen, josta halutessaan saa kalaakin. Tulevat jo kolmannen kerran.

Keskieurooppalaisia lomalaisia on ollut entistä enemmän. Toki koulut useimmissa maissa loppuivat vasta viikko sitten perjantaina, joten meidän kesä alkaa olla kallellaan enemmän syksyn puoleen heidän mielestään. Toki tälle kesälle toivomme "Saharan helleaaltoa" elokuulle!

Eilen saimme valmiiksi beech volley-kentän. Rantalentopalloa suomennettuna, mutta meidän hienohiekkainen kenttä ei ole rannalla. Halusimme pelipaikan pienen matkan päähän lomataloista, joskin järvimaisemalla. Tenniskentän pohja on jo kaivettu viereen, mutta muiden kiireiden vuoksi sen valmistuminen jää myöhäissyksyyn. Pitää valamalla kiinnittää 42 verkkopylvästä ym. ym. Ja minustakaan ei saa kopioita!!! Tervetuloa pelaamaan, lupaan olla pallotykkinä!

Vaikka kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, olen kuitenkin säännöllisesti käynyt lukemassa kuulumisianne.

Kohta alkavat marjastuskiireet. Marja- ja sienikorit esille. Hyvää heinäkuista sunnuntaita toivottelen teille kaikille.

[Piikatyttö]

Pitkästä aikaa perjantai-ilta pikkukaupungissa. Rannalle sain eilen 7-vuotiaan pikkumiehen vanhempineen Pietarista reiluksi viikoksi. Oikea herrasmies, ekaluokkalainen. Isä ja äiti olivat tulkkina, englantia ei ole vielä eka luokalla. Sitten vein hänelle palapelejä, liikennematon autoineen ja liikennemerkkeineen ja vielä biljardipöydän. Saa pelata äidin tai isän kanssa. Pöytä ei ole "huoneen kokoinen", vaan sitä voi liikutella paikasta toiseen ja hyvällä säällä sen voi viedä katetulle terassillekin.

Toisiin huusholleihin tuli pitkän viikonlopun asukit. Nuoria miehiä puoli tusinaa. Toivat paljun tullessaan puineen päivineen, vaikka puut olisin heille antanut. Pari kirvestä heille kävin hakemassa, saivat puut  vähän kaposemmiksi.

Pikkukaupungissamme oli elorieha-perjantai. Minä ehdin tänne vasta kello 21.20, mutta ilta jatkui vielä minulle sopivasti. Väkeä oli ollut mukavasti liikkeellä. Oli ohjelmaa, myyntikojuja ja monenlaista suolapalaa. Taisivatpa Martat paistaa lettujakin.

Kyllä ovat yöt jo pimeitä. Syksyn tuntu väkisin tulee vastaan. Selkeinäkin aamuina kosteusprosentti aikamoinen. Varpaat kastuu, jos heinikolle menet.

Uljas oli näky, kun joutsenpariskunta ui peräkanaa 7 poikasensa kanssa. Toinen "vanhemmista"  meni edellä, toinen viimeisenä. Kyllä vielä kovasti täytyy kasvaa ennen kuin lentoharjoitukset alkavat.

Nyt täytyy kurssi ottaa sänkyyn. Pari työäntäyteistä päivää maalla on tehnyt tehtävänsä. Nukuttaa tai väsyttää!

Hyvää yötä kaikille palstalaisille!

[Piikatyttö]

Pikkutunneille meni pikkukaupunkipäiväkin! Paistoin kolmen annoksen talkkuna-hannatädinkakkutaikinan. Innostuin kokeilemaan hannoja talkkunajauhoilla. Vehnäjauhomäärän puolitan niin, että puolet ohjeen vehnäjauhomäärästä talkkunaa ja puolet vehnäjauhoja. Väri "ruskettuu" ja maku on "talkkunamainen"!

Vanhaan hyvään aikaan talkkunaa käytettiin ilmeisesti runsaammin. Aivan mm. piimään sekoiotettuna. Monet tuttuni ovat kesäisin ntehneet ns. talkkunahyvettä, mihin tulee rahkaa, kermavaahtoa, talkkunaa ja jotain marjoja. Mustikka ja puolukka ovat terveellisiä hyvemarjoja.

Talkkunajauho, jota minä käytän on savolaista Jorma-ohraa, pelkkää ohraa.

Eilisestä rannalle tulevasta "paljuporukasta" maittava juttu. Kun vein heille kirveitä puiden pilkkomista varten, eräs kavereista kertoi ottaneensa sisäkuviakin lomatalosta, johon tulivat. Lähetti vaimolle ja kohta vaimo ihmettelemään, että kenenkäs tekemä kakku on pöydällä! Mies ihmettelee, että mikä kakku. Hän ei ollut huomannut, että tuleville lomalaisille tekemäni rusinakakku oli kakkukuvun alla pöydällä. Naispuoliset silmät noteerasivat kakun heti.

Ei siinä auttanut muu, kun ottaa kuva pojille melkein mummosta käyvästä vuokraemännästä ja lähettää se vaimolle!!!

Hauskaa puuhaa tuo lomalaisten vastaanottaminen.

Pikkutunneille meni taas. Hyvää yötä kaikille ja kauniita unia.

[Piikatyttö]

Täysi kuu pilvettömällä taivaalla, auringonlaskusta ei nyt niin kovin kauan, tyynen tyyni järven selkä, sateista ei tietoakaan.

Pitkin päiväntöitten (niin, vaikka sunnuntai) lomassa seurasin joutsenperheen touhuja. Emo (ilmeisesti) edellä, seitsemän jo mukavasti kasvanutta pikkujoutsenta peräkanaa ja isukki perässä. Vähän irtiottoja ja muutama lentoharjoituskin. Noilla taidoilla ei vielä kovin pitkälle lennettäisi, mutta taidot kasvavat joka päivä. Joku tuttavani kertoi, että joutsenpariskunta opettaa pikkujoutseniaan aika johdonmukaisesti. Ottavat välillä ja lennähtävät poikueen luota kauemmaksi, ilmeisesti toivoen, että pienet lentäen perässä. Muutaman kerran olen todistanut ko. tilannetta ja uimalla poikue on perään lähtenyt, toistaiseksi.

Nyt, kun viikkoasukkaiden ruuhka-aika on ohitse tältä kesältä, pystyin viime viikolla ruokkimaan ja saunottamaan erään yhdistyksen keskisuomalaisia jäseniä noin 20 henkilöä. Sää oli mainio, isoa, katettua terassia pystyimme hyödyntämään. Saunojia ja järveenmenijöitäkin riitti niin naisissa, kuin miehissäkin. Viisi vierasta jäi yöksi ja maailma parani aina kello 2.30 saakka. Terassiaamiaisella sitten saimmekin ihailla joutsenperheen menoa peilityynellä järvellämme.

Huomenna taas pikkukaupunkiin. Erään koulun mattoloimi pitää vetää tukille ja langat niisiin ja pirtaan. Kädentaitotunnit vähenevät ja vähenevät, oppilaita ei moisessa touhussa enää näe. Onneksi kuitenkin kangaspuissakin kutominen vielä joitakin nuoria kiinnostaa.

Puolukat punoittavat jo houkuttelevasti. Pieni yöpakkanen tekisi niille hyvää.

Mukaavaa tulevaa syysviikkoa teille kaikille.

[Piikatyttö]

Lupailivat Keski-Suomeenkin pahempaakin myrräkkää, mitä saimme perjantaina vastaanottaa. Ajelin heti aamusta rannalle, koska 10 vuorokauden lomapariskunta Israelista lähti tänään. Heillä olivat varanneet varmaankin viiden viikon eväät, kun pakkanenkin piti sisällään vaikka mitä. Eivät heittäneet ruokia hukkaan ja avaamattomuilla paketeilla minä lounastan ainakin viikon!!!! Mitähän verottaja sanoo, vuokratuotosta toki alvit ym, mutta ruokalahjoitus... Niin ja juomalahjoitus, neljä isoa tölkkiä suomalaista olutta...

Pariskunta kertoi tulevansa ensi syksynäkin, saa sitten nähdä. Olisi jo neljäs kerta.

Huomenna itavaltalainen pariskunta poistuu ja otan yksinäisyyttä potevan ystävättäreni mukaani ja olemme maalla maanantaiaamuun saakka. Toki siinä talon siivoan, taas, mutta rutiinilla tuo käy. Ja jos viikon on ollut vain kaksi asukasta, pääsen helpommalla loppusiivouksen kanssa.

Puolukoita olen kerännyt vasta yhden sangollisen. Säilön ne kokonaisina lasipurkkeihin. Pesen purkit, keitän veden, huuhtelen puolukat, täytän purkit puolukoilla, jäähtynyt vesi purkkiin ja kansi kiinni. Näin ovat ainakin esiäitimme puolukoita säilöneet, survottujen, puusaaveihin laitettujen puolukoiden lisäksi.

Tyrniä olen paikallisen tyrniviljelijän pensaista kerännyt kaksi kiloa. Pakastin ne ja laitan "terveysjuomiini". Tyrnijauhettahan olen jo ainakin viisi vuotta ottanut joka aamu viilin tai puuron joukossa, ruokalusikallinen kerrallaan. Silmien "öljyisyyttä" pitää yllä ja mitä kaikkia muita vaikutuksia lieneekään. Murskattu ja pakastettu mustaherukka aamupuuroon, siinä minun marjani. Mustikoita en ole ehtinyt keräämään, ostan sen, mitä tarvitsen.

Koolmisen viikkoa sitten maallematkani varrella tapahtui motoristin hengen vaatinut hirvikolari illalla puoli kymmenen aikoihin. Kolme motoristia oli tiistain perinteisellä ilta-ajollaan ja keskimmäinen motoristi ajoi hirven alitse ikävin seurauksin. Menehtynyt motoristi veisti harrastuksenaan hirsitaloa eläkekodikseen noin kahden kilometrin päähän minun syntymäkodistani. Ei ehtinyt valmistua, toki eläkevuosiinkin olisi vielä ollut pieni matka.

Itsekin olen tavannut hirven ko. paikassa, minun suuntani toinen. Hirvimerkkiä alamme vaatimaan ko. tieosuudelle. Viikottain joku näkee hirven, vakituinen tien ylityspaikka.

Rommikaakaototianikaan en ole ehtinyt ottamaan pitkän pitkään aikaan. Nyt viikonloppuna korvaan virheen, vallankin kun on vielä totiseuraakin.

Oikein hyvää syksyistä, viikonloppua kaikille toivottaen.



 


 

[Piikatyttö]

Päivälleen kuukausi sitten on ollut tavallista arkea edellisen kerran!!!

Jostain syystä sunnuntaitkin ovat joskus työpäiviä. Klapithan pitäisi tehdä helmikuun paikkeilla, mutta kas kummaa, meillä klapikone oli eilen täydessä työn touhussa. Iso peräkärryllinen saatiin klapeja ja minun tehtäväkse jäi niiden siirtäminen lomatalojen "liiteriin". Saavat odottaa muutaman päivän työinspistäni puiden parissa.

Kirkonkylillä käydessäni ostin Mökki-lehden 9/2015. Kaiken mielenkiintoisen joukossa oli artikkeli:"Ääniä aalloilla". Alf Backman muistelee vanhoja hyviä aikoja ja niin lähdin muisteloiden pariin minäkin.

Googletin radiokuuluttaja Maija-Kaarina Salorantaa (mainitaan jutussa) ja tuloksena tuli mm. tuttujen "radiokuuluttajaäänien" haastattelu. Ko. rouva muisteli 4-vuotiaana ihastuneensa Lauantain toivottujen kappaleeseen "Viipurin Vihtori".

Ja minunhan piti äsken kuunnella Viipurin Vihtorit, Iitin Tiltut, Suhmuran Santrat jne. Aikaa ei nyt enempään kuunteluun, saan huomenna 15-hengen ryhmän ja olen luvannut ruokkiakin heidät!  Mutta lupasin itselleni, että vielä tällä viikolla otan kuuntelut uusiksi ja saatan kuunnella "Aune Alatuuhostakin".

Nyt perunateatteri kutsuu!

Mukavaa illan jatkoa kaikille.

[Anniliisa]

Tuo Pumpulille sattunut puhelimen ..temppuilu ..ei ole varmaan ainut  nyt kovien pakkasten aikaan.
Ainakaan nämä älypyhelimet eivät ole kovin pakkasenkestäviä..
Oltiin tyttäreni kanssa menossa kyläilemään ja valittiin yleinen kulkuneuvo kun oli niin kylmää autoa ulkona seisottaa.
Bussupysäkillä yritti tytär vielä kelloa katsoo mutta tämä kaikilla mausteilla varustettu laite ei toiminutkaan.
Muttta minun vanha NOKIANI pelasi ihan hyvin.Ei todellakaan pidä näitä hienouksia pakkaseen viedä..

[Piikatyttö]

Anniliisa, toistaiseksi päättyneen "hirmupakkasjakson" viimeisenä pakkaspäivänä eli perjantaina (- 32) ajoin sinun Kuopioosi serkkupoikani siunaustilaisuuteen.

Kun olin ajanut noin 15 km, dieselini hieman nikotteli. Tankkasin tankin täyteen ja soitin merkkiliikkeeseeni. Syntymäpitäjäni kirkolta löytyi autokorjaamo, josta sain 5 euron pullon ainetta, jota sai laittaa autoni dieselin joukkoon. Ja auto pelasi nikottelematta koko päivän iltamyöhään saakka. Toki pakkanenkin oli jo - 24, kun olin kotona.

Minulla on simpukka Samsung, enkä kaipaa mitään ylimääräisiä hienouksia. Minulle on tärkeintä, että puhelu päättyy, kun laitan "simpukan kiinni", se ei soita "taskupuheluita"! Huovutettu puhelinpussi on todella hyödyllinen pakkasilla. Pitää puhelimen lämpöisenä.

Serkkupoikani siunattiin Pyhän Pietarin kappelissa. Hänet tuhkataa, joten pakkaseen emme joutuneet menemään.

Ihailin kappelin alttaritaulua, joka oli puusta tehty. Pauno Pohjolainen oli kahdesta eri puulajista v. 1997 taulun "veistänyt" (lovileikannut?)

Muistotilaisuus oli Alavan kirkon alasalissa.

Serkkupoikani nukkui ikiuneen 72-vuotiaana. Oli mahtavaa, että suuri joukko koulukavereita Kuopion yhteiskoulusta oli serkkuani saattamassa. Hän oli perheetön, hyvin persoonallinen mies, joten muu tuttavapiiri oli hyvin suppea. Toki meitä serkkuja oli koolla noin 20.

Muistotilaisuus oli minun mieleeni. Serkkuni oli kuuden laudaturin ylioppilas, matemaattisesti erittäin lahjakas. Paikalla oli kaksi luokkakaveria, joiden matematiikan läksyistä serkkuni piti huolen. Mutta myös kielet olivat hänelle helppoja. Yksi muistelijoista kertoi, kuinka hän Hesan teologiseen päästyään mietti ystävättärensä kanssa tiedekunnan tiedotetaulun ääressä, kuinka syyslukukauden kalenteri rakennettaisiin. Serkkupoikani oli paikalla ja totesi, että heprea, latina ja "joku kolmas kieli", niillä menette jouluun!

Serkkupoikani opetteli myös kiinan kielen ja aina muistan, kun hänen ja veljensä tekemää hyvää makaroonilaatikkoa olin Hesan Arabiassa viikonloppuna syömässä ja kiinalainen oopperamusiikki soi taustalla!!!

Hän oli monilahjakkuus. Myös kädentaidoissaan. Minun oli muistotilaisuudessa pakko todeta, että jos hänellä olisi ollut tukija, hänestä olisi tullut yksi Suomen ykkösgraafikoista. Mutta liian moneen suuntaan suuntautuva lahjakkuus oli este erikoistumiselle. Mentoria olisi tarvittu.

Täällä arjessa on taas mukava olla, pakkasta vain - 5 astetta. Kevyesti heittä pakkaslunta täällä keskisessä Suomessa. Mutta puita lähden kuskaamaan, varaavia takkoja pyrin lämmittämään joka toinen päivä.

Mukavan talvista sunnuntaipäivää teille kaikille.

[Piikatyttö]

Taikauskoisuuteni sai taas siivet selkäänsä!

Tuossa edellä kirjoitin serkkupoikani kuopiolaisesta siunaustilaisuudesta ja mainitsin Pyhän Pietarin kappelissa olevan, taiteilija Pauno Pohjolaisen alttaritauluveistoksen.

Laitoin tuossa puutalkkoitteni jälkeen vuoden 2015 ET-lehtiä kansioon ja avasin lehden numero 6/18.3.2015. Lehdessä oli "5 x sydämellä"- sarjassa haastateltavana kuvataiteilija Pauno Pohjolainen!!!  Haastateltava valitsee melkein komestakymmenestä vaihtoehdosta viisi asiaa, jotka askarruttavat häntä. Taiteilija valitsi vaihtoehdot uupumus, ikä, sentimentaalisuus, kohtaaminen ja puurtaminen.

Puurtaminen otsikon alla hän kertoo:"Puu on minulle mieluinen materiaali, koska sillä on identiteetti. Se on jotain mieltä ja sillä on historia, huokoset, syyt ja pihkat. Joskus siitä on vimmattua saada ote. Puu ei aina taivu tahtooni, vaan lohkeaa väärin."

Siinäpä sitä viisautta. Eikös puun halaamisesta saada voimaa?

[Piikatyttö]

En ole koskaan helmikuussa vesiä laittanut juoksemaan sulatusputken kautta tierumpujen alla. Eilen sen tein. Onneksi juniori oli hyvin teipannut putkien päät, sen kuin aukaisin ja laitoin painoa päälle ja vesi lähti virtaamaan. Lisäjuoksuttimeksi hain ylijäämä lattialämmitysjohtoa, imaisin veden tulemaan ja kaksi mukavasti lorisevaa "apujuoksutinta" toimi kiitettävästi.

Aamulla kävin katsomassa tienvieriojaa ja veden pinta oli laskenut mahtavasti. Samalla oli varsinaisen rumpuputken sisällä kulkeva sulatutusputki "sulattanut" rumpuputken ja vettä tuli oikein kunnolla kahdesta tuutista..

Miesten töitä, mutta tulipahan tehdyksi!!!

Räntää sataa, kauniista lumikerroksesta kohta vain muistot. Järven suunnalle katsottaessa ei tiedä, lainehtiiko järvi vai onko vettä jään päällä. Taitaa vielä olla kunnollinen jääkin paikkapaikoin, mutta ei tuonne mieli tee.

Mutta ulkotöihin pariksi tunniksi pitää mennä, onneksi sadekatkoksen alla työmaani!

Mukavaa päivää teille kaikille, sataa tai paistaa.

[Anniliisa]

Piikatyttö suunnittelee vanhuuden turvaksi hoitokotia,jonkinlaista kommuunia.
Ei varmaan mikään huono ajatus.
Meillä täällä Savon Piäkaapunnisssa oli jo kunnalla tonttikin johon piti tulla Senioritalo.Siitä kyllä puhuttiin monet kerrat aina seniorien rupattelu tapaamisissa.

Ei asia edennyt,ymmärsin että rahahanat olivat jotenkin kiinni.Vuokratalon sitten sille tontille rakensivat.
Ilmeisesti savuton,tupakoitsijat  loikkii
 läheiseen  bussikatokseen  tupruttelemaan ainakin sateella.
Hartaasti toivon että terveyttä riittäis ja sais asua omassa kodissa ja sitten lähtö tulis kuvainnollisesti ..saappaat jalassa...
Vaikka kirkossa pappi aina rukoilee varjelusta äkkikuolemalta...

[Liena]

Yhdestä ns.senioritalosta on kokemusta.Niihin myydän osakkeet kamalan kallilla hinnalla ja ainakin yhden perheen jäsenen on oltava vähintään 55v.Sitten yhtiövastikkeen lisäksi kuuluu ns.palvelumaksu,joka ei sisällä muuta kuin kerran viikossa kupin kahvia yhteisessä tilaisuudessa ja joskus esim.apteekissa käyntiä,mutta ei mitään hoitoa kotiin.Tällainen palveluohjaaja on viitenä päivänä viikossa 4 tuntia toimistossaan ja ohjaa tarvittaessa kaupungin palveluihin.Suuri viihtyisyyden tekijä on talossa toimiva lounasravintola,kerhotilat,seurustelutilat,sekä vapaa kuntosalin käyttö(kuuluu palvelumaksuun).Sitten erilaisissa kerhoissa on kyllä seuraa ja toimintaa tarjolla.Talossa todella hiljaista ,muutenkin asukkaat ovat fiksuja .Ei ole ihan pieneläkeläisten asumismuoto.Jotenkin on  tunne,että suuntaus on nyt sellainen,että otetaanpa eläkeläisiltä ne viimeisetkin eurot pois.Tämmöstä tällä kertaa.

[Piikatyttö]

Aurinkom paistaa täydeltä taivaalta! Kevättä rinnassa!!!

Viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä menin nukkumaan kello 1.30. Mitä lien touhuillut ja taisi tv:kin olla osasyyllinen. Herätystä en laittanut, koska mitään aikatalullisia meno ja ei ollut.

Ovikello herätti 8.45! Parin kilometrin päästä "emäntä ja isänta" olivat aamukävelyllä ja toteuttivat vierailukutsuni aamukävelylenkillään. Äkkiä aamutakkia päälle ja pari vetäisyä hiusharjalla.

He joivat toiset aamukahvit, minä ensimmäiset. Oli rusinakakkua ja myslihannoja painikkeena. Juttua riitti ja emäntäkin tutustuio lomataloihimme, isäntä oli "sisuksetkin" nähnyt. Kaksi ja puoli tuntia vierähti huomaamatta.

Minun lapsuudessani täällä maalla ei tarvinnut odottaa vierailukutsua. Kylään voitiin mennä ja tulla etukäteen ilmoittamatta. Juhlatilaisuudet tietenkin eri asia. Pääsääntoisesti asia on tänä päivänä aivan toisin. Minä toki en lähde millekään visiitille senkään takia ennen ennakkoilmoitusta, koska haluan, että vierailukohteessani ollaan kotona.

Kun lauantain vieraat poistuivat, innostuin kauniin sään saattelemana lähtemäänn viiden kilometrin sauvakävelylenkille. Lenkin toistin sunnuntaina, jolloin poikkesin jäällekin ja kävelin moottorikelkkojen raiteita pitkin lähisaareemme ja soitin serkkupojan mökin terassilta tiedon, että mökki on saanut olla aivan rauhassa. Vain jäniksen ja kauriiden jälkiä. Eräänä päivänä ihailinkin, kun neljä eri kokoista kaurista, uroskin mukana, kirmaisi saaren mantereelle. Mutta asumaan sinne eivät olleet jääneet.

Eilen oli tennistuntini, mutta tänä aamuna lähdin kello 8.00 samaiselle lenkille sauvoineni ja ajattelin, että kaikkina sellaisina päivinä, kun en lähde "pikkukaupunkireissuille" tai naapurikirkonkyliin päiväkahville, suoritan aamukävelyni. Ja saatan tulevina kauniina aamuina lähteä jo kello 7.00!

Nauttikaa keväisistä päivistä.

Mitäs meidän pilkkikisatytölle kuuluu?