Pidetäänpäs Pumpuli ja kumppanit Ainulille peukkuja, että tulisi kilpailuretkeltään kalaonnisena!
Perjantai-iltana minäkin siirryin rantamaisemiin toisen juniorin kanssa, toinen lentää vielä kuusi tuntia, ennen kuin on kotimaan kamaralla. Kotimatka jo sentään puolen välin tietämillä.
Aurinkokylpyjä, kylmähköjä, sain minäkin eilen kasvoilleni, kun ajelin klapeja lomahuushollien klapilaatikoihin. Olivat "hopeasompalaiset" poltelleet takkatulia. Ja vaikka ohjeistus on, että puulaatikot pitäisi täyttää, harva sen tekee. Mutta hyvää liikuntaa ja raitista ilmaa koko rahalla sain!
Jäälläliikkujia on näillä lumilla ollut tosi vähän. Pilkkijät toki odottavat vielä keväisempiä säitä, mutta kyllä tuo jään kestävyyskin mietityttää. Pohjois-Karjalaako oli, kun uutiset kertoi, että traktori vajosi rantajäihin, vaikka jään paksuus olisi ollut 60 cm. Onneksi vajosi rannan tuntumassa.
Itse olen aika varovainen vesillä ja jäällä liikkuja, vaikka olen kasvanut järven rannalla. Muistan, kun veljeni ja kyläkunnan pojat uivat auton- ja traktorin sisärenkaita hyväksi käyttäen mantereelta tuohon vastapäiseen saareemme, minä olin lähes aina veneen kanssa vieressä soutamassa! Varahan ei venettä kaada, kertoo todenpuhuva sanontakin.
Tänään huristelen vielä juniorin junalle, tuon tullessani pappi-mehiläishoitajan hunajapurkit kotikaupunkini suoramyyntiin ja illan jo hämärtyessä otan säärystinkutimeni esille ja saan taas yhden parin valmiiksi. Lankani on Pirtin Kehräämön meleeraattu 100 % villalanka. Ja lämpöisiä ranteen ja nilkan lämmittimiä langasta tulee. Väri vaihtuu kudonnan aikana rauhallisesti, ei raitamaisesti. Jos osaisin kuvan siirtään, sen tekisin. Täytyy joskus pyytää apua junioreilta. Tietokoneen kuva-arkistoon sentään osaan kuvat laittaa, mutta niiden siirtäminen sieltä...utopiaa minulle!
Rauhaisaa ja aurinkoista sunnuntaita teille kaikille.
