Kirjoittaja Aihe: Kaikki hyvin.  (Luettu 7949 kertaa)

Justiina

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 1190
    • Profiili
Vs: Kaikki hyvin.
« Vastaus #15 : 20.09.2020 21:24:20 »
Kiitos, vanha nettiystävä!
Lämpimät sanat virkistävät aina. Ikä tuo mukanaan muutoksia elämään. Sille ei mahda mitään, pitää yrittää sopeutua ja valmistautua.
Käyn katsomassa, onko kukaan kirjoittanut mitään, mutta tuntuu ettei itse jaksa varsinkaan niinä päivinä, jolloin käyn sairaalassa.
Kiitos vielä kerran!

Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Vs: Kaikki hyvin.
« Vastaus #16 : 21.09.2020 07:55:15 »
Voimia Justiinalle vaikeassa elämä tilanteessa.
Kropsu ystävämme sanoikin tämän ketjun alkupuolella että elämä antaa hyvää ja huonoa vaihtelevasti.

Lankomiehenikin keväällä läksi melkein saappaat jalassa ja nyt olen tukenut kälyäni  yksin elämiseen,

Syksy kyllä hiipii ja antaa taas puuhaa arkeemmekin.Puolukoita on ollut nyt kyllä jokaiselle joka vain on metsään eksynyt.
syyspäivän tasaus on huomenna,sitten taas valo alkaa väistyä ja pimeys voittaa,vähäksi aikaa tosin vain.
Aurinkoisia syyspäiviä toivottelen teille lukijat.

 


Justiina

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 1190
    • Profiili
Vs: Kaikki hyvin.
« Vastaus #17 : 22.09.2020 21:33:28 »
Tervehdys ja kiitos Anniliisa!
Olet ollut varmaan hyvä tuki vasta leskeksi jääneelle sukulaisellesi, olethan kokenut itse saman. Näinä kuluneina viikkoina olen ajatellut, että onnellisinta olisi päästä pois saappaat jalassa, ilman pitkäaikaista kitumista. Tämä lähtijän kannalta, mutta jäljelle jäävälle äkkilähtö on järkyttävä kokemus. Elämä antaa ja ottaa, siihen on tyytyminen.

Toisaalla kerroit mielenkiintoisesta kirjasta. Luin jokin aika sitten lehdestä tämän afrikkalaistaustaisen nuoren naisen tarinan. Silloin tuli kiinnostus lukea kirja. Olen lukenut nykyään vähemmän kuin koskaan. Jospa joskus vielä tokenisin elämään normaalisti ja kirjat viehättäisivät taas.

En valita nyt enempää. Tänään paistoi aurinko ja kultasi ruskaan valmistautuvan luonnon. Ajelin sairaalasta kotiin mutkan kautta varta vasten ihaillakseni metsiä. Onneksi niitäkin vielä on. Kävin puutarhamyymälässäkin ostamassa callunaruukun. Kun tulin kotiin, huomasin jättäneeni sen parkkipaikalle. Hoh hoijaa... ei pysy nyt muori kuosissa.



Anniliisa

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 938
    • Profiili
Vs: Kaikki hyvin.
« Vastaus #18 : 24.09.2020 07:57:44 »
Niin se on ihmismieli,jo kaunis päivä antaa voimaa.
Et ole Justiina yksin unohtelijoiden joukossa.Minulle sattui kauppareissulla tilanne josta en halunnut edes tyttärelleni puhua.

Ensin kävin apteekissa,sitten kaupan aulassa kysyin S,Etukortin saldoa kun sattui olemaan siinä neuvoja paikalla
Menin myymälään,keräilin ostokseni ja menin kassalle.Laitoin ostokset nauhalle ja voi kauhistua,kukkaroa ei löydy vaikka kassin nurin käänsin.
Kassatyttö seurasi hymyillen puuhiani,en löydä kukkaroa,sanoin.Millainen se oli,hän kyseli.Sellainen Marimekon pussukka,sanoin hätäisenä.Ja kas kummaa ,siinä hän heilutteli minun pussukkaani nauraen.

Olin pudottanut kukkaroni siihen aulaan ,heti oli S-Etukortti neuvoja  sen kassalle kiikuttanut minua odottamaan .
Kaunis kiitos että selvisin säikähdyksellä ja sain takaisin pussukkani ja siinä olleet kela ym kortit.
Yritän nyt olla huolellisempi.