Ensimmäinen tilisi

[Hemuli]

Kaikkea tässä joutessaan ja sukkaa kutoessaan tulee mietityksi.
Tuli mieleen, että kuka muistaa vielä ensimmäisen oikean kuukausipalkkansa?
Varmaan aika moni muu minun lisäkseni on ollut keskenkasvuisena sokerijuurikasta harventamassa ja perunamaalla ja sieltä saanut ensimmäiset päiväpalkkansa, tai juurikkaanharvennuksessahan oli metrihinta, tienasi sen mukaan mitä viitsi siellä pellolla kontata.
Kuka nykyajan koululainen konttaisi kesälomallaan juurikasmaalla? 

Mutta ensimmäinen oikea tili.
Mulla oli välivuosi, kun olin päässyt kansakoulusta ja vasta seuraavana vuotena menin rippikouluun.
Sattui potkaisemaan sellainen onni, että mua pyydettiin  (huom! pyydettiin) kylän puhelinkeskukseen.
Siinä meni sentraalisantrana syksy ja talvi tienatessa ihan omaa rahaa. Matkaa kotoa oli kolmisen kilometriä ja polkupyörällä kuljin matkan talvellakin.

Kuukausipalkkani oli kokonaista 6.000 Suomen markkaa. Katsoin täältä kaikkitietävästä netistä, että se on nykyeuroissa 171,60 euroa. Tämä siis vuonna 1956, seuraavana vuonna sen arvo oli parikymppiä vähemmän.
Ensimmäisellä tilillä ostin silloin ulsterin (!) eikä se kuukauden tili ihan riittänyt siihen, mutta hienoa oli saada itselleen ulsteri!

Kirjoitelkaa muistojanne!

[espen]

 En kyllä muista mikä oli ensimmäinen tilini, mutta sen muistan, että pitkän aikaa verojen osuus pyöri siinä 9-11 %. Oliskohan ollut, että olin rakennuksella apupoikana jossain 17 v.

Myöhemmin olin Kause OY:llä sahalla ja Porin Keskon varastolla töissä. V.1967, kun menimme naimisiin, niin vuokraisäntä tiukkaii tulojani.
Jos kuukausipalkkani oli 420 markkaa, niin vuokra oli 150 markka/kk, muistinkohan oikein? Niin hän sitä epäili, että kuinka pystymme maksamaan vuokran?

No, mukavasti ollaan selvitty. Mitähän toi 420 FMK lienee nykypäivän €uroissa Hemuli, kun sää oot niin näppärä löytämään ne tilastot?

Rahanuudistushan oli v. 1963 jolloin otettiin kaksi nollaa pois. 100 mk> 1 mk, eiks se noin mennyt?

[Hemuli]

Heips espen!
On oikein mielipuuhaani tonkia netistä kaikkea.
Näyttäisi, että 420 markkaa olisi nyt 654 ekua.
Pitäisi tietää, mitä silloin maksoi esim. elintarvikkeet, että voisi verrata ostovoimaa nykyhintojen kanssa.

Itse sain viimeisen kuukausitilini vuonna -69 ja se oli silloin jotain 450 markan huitteilla.
Sen jälkeen oli neljäkymmentä vuotta työtä vuorotta ja palkka hyvin epämääräinen, kunnes kuusi vuotta sitten aloin nauttimaan sitä "suurta" eläkettä.  Saan sitä ainakin sen verran, että en valita niinkuin siellä surullisen kuuluisalla foorumilla rutistiin.

Mottonani on aina ollut, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

[espen]

Mottonani on aina ollut, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Kyllä kyllä. Tässä on kyllä vielä omalla jälkikasvullakin opettelemista, varmaan monen muunkin. Tuntuu, että näinä aikoina nuoret ihmiset menevät helpommin ostelemaan kaikenlaista isompaa ja pienempää, tehdään velkaa "hetken hurmassa", käytetään luottokorttia ja maksellaan sillä, ja  jos se on aina miinuksella, niin tikkaa korkeata korkoa.

Toista se oli silloin ennen, oltiin nuukempia, säästettiin ensin pitkän aikaa, esim, kun hankimme tämän talon, niin meillä oli yli puolet kokonaissummasta antaa käteen etumaksuna.

Nyt ovat monet asunnon ostajat pulassa, samoin muualla Euroopassa, Amerikoissa, talot menee alta ja niiden arvo romahtaa. Pankit ovat hyvin osanneet "kusettaa" maan matosia, muka sijoituksilla asuntoihin?

Semmosta se on, tuli vähän ihmeteltyä, kun joillakin pitää olla autoa, moottoripyörää, venettä ja kaikkea muuta, mutta kun ei ole niille edes mainittavaa käyttöä. Jo vakuutusmaksut on aivan älyttömiä, esim moottoripyörissä.

[Piikatyttö]

Ensimmäisen "palkkani" sain metsästä! Kirjoituskeväänäni, v.1966, kun kirjoitukset ja tentit olivat ohitse, oli vallan talvikelillä ja hyvällä hankikannolla mukava kerätä käpyjä. En muista, mihin tarkoitukseen kaadoimme havupuita, mutta käpyjä oli runsaasti ja niistä maksettiin hyvä hinta. Niillä rahoilla ostin kauniit mokkanahkaiset kävelykengät!

Meillä maalla ei maksettu esimerkiksi lantun harvennuksesta palkkiota veljelleni ja minulle. Meille maksettiin koulutus. Asuminen vieraalla paikkakunnalla ja myös kirjat maksoivat melkoisesti. Niin ja koulussa oli vielä lukukausimaksu, toisin kuin nyt.

Samaa kaavaa olen käyttänyt omien poikie ni kanssa. Roskapussin viemisestä tai siivoamisesta ei rahaa ole saanut, mutta jos on pitänyt tehdä harrastuksiin tai opiskeluun liittyviä hankintoja, raha on löytynyt.

Kyllä tänä päivänä ns. asuntosijoittaminen on lähes riskittömintä ja tuottoisinta sijoittamista. Tuotto on noin 5 %. Tämän päivän alhaisella korolla tuohon tuottoon pääsee, vaikka hankinnan tekisi kaavalla 50 % pankkilainaa ja 50 % omaa rahaa.

Toki pankitkin alkavat kiristämään luototustaan. Katsotaan, mikä on tuotto parin, kolmen vuoden kuluttua. Välttämättä ei enää 5 %.

[kropsu1]

Kaikkea tässä joutessaan ja sukkaa kutoessaan tulee mietityksi.
Tuli mieleen, että kuka muistaa vielä ensimmäisen oikean kuukausipalkkansa?
Varmaan aika moni muu minun lisäkseni on ollut keskenkasvuisena sokerijuurikasta harventamassa ja perunamaalla ja sieltä saanut ensimmäiset päiväpalkkansa, tai juurikkaanharvennuksessahan oli metrihinta, tienasi sen mukaan mitä viitsi siellä pellolla kontata.
Kuka nykyajan koululainen konttaisi kesälomallaan juurikasmaalla? 

Mutta ensimmäinen oikea tili.
Mulla oli välivuosi, kun olin päässyt kansakoulusta ja vasta seuraavana vuotena menin rippikouluun.
"Sattui potkaisemaan sellainen onni, että mua pyydettiin  (huom! pyydettiin) kylän puhelinkeskukseen.
Siinä meni sentraalisantrana syksy ja talvi tienatessa ihan omaa rahaa. Matkaa kotoa oli kolmisen kilometriä ja polkupyörällä kuljin matkan talvellakin."

Kuukausipalkkani oli kokonaista 6.000 Suomen markkaa. Katsoin täältä kaikkitietävästä netistä, että se on nykyeuroissa 171,60 euroa. Tämä siis vuonna 1956, seuraavana vuonna sen arvo oli parikymppiä vähemmän.
Ensimmäisellä tilillä ostin silloin ulsterin (!) eikä se kuukauden tili ihan riittänyt siihen, mutta hienoa oli saada itselleen ulsteri!

Kirjoitelkaa muistojanne!

Kaikkea tässä joutessaan ja sukkaa kutoessaan tulee mietityksi.
Tuli mieleen, että kuka muistaa vielä ensimmäisen oikean kuukausipalkkansa?
Varmaan aika moni muu minun lisäkseni on ollut keskenkasvuisena sokerijuurikasta harventamassa ja perunamaalla ja sieltä saanut ensimmäiset päiväpalkkansa, tai juurikkaanharvennuksessahan oli metrihinta, tienasi sen mukaan mitä viitsi siellä pellolla kontata.
Kuka nykyajan koululainen konttaisi kesälomallaan juurikasmaalla? 

Mutta ensimmäinen oikea tili.
Mulla oli välivuosi, kun olin päässyt kansakoulusta ja vasta seuraavana vuotena menin rippikouluun.
Sattui potkaisemaan sellainen onni, että mua pyydettiin  (huom! pyydettiin) kylän puhelinkeskukseen.
Siinä meni sentraalisantrana syksy ja talvi tienatessa ihan omaa rahaa. Matkaa kotoa oli kolmisen kilometriä ja polkupyörällä kuljin matkan talvellakin.

Kuukausipalkkani oli kokonaista 6.000 Suomen markkaa. Katsoin täältä kaikkitietävästä netistä, että se on nykyeuroissa 171,60 euroa. Tämä siis vuonna 1956, seuraavana vuonna sen arvo oli parikymppiä vähemmän.
Ensimmäisellä tilillä ostin silloin ulsterin (!) eikä se kuukauden tili ihan riittänyt siihen, mutta hienoa oli saada itselleen ulsteri!

Kirjoitelkaa muistojanne!

Tosiaan muistoja tuli Hemuli sun työpaikan suhteen kuin vuosiluvustakin.
Silloin -56 vuonna perustimme perheen kihlattuni kanssa kokemäelle
 Hän oli noihin aikoihin myös työssä kokemäen  Solmukeskuksessa,
Jos sinä olit lauttakylän keskuksessa niin saatoitte olla yhteydessä
päivittäin. Hassua nykyisin monenlaiset pasmat ja piuhat joidenkautta
tutun- tuttuja ja muita kontakteja muotoontuu..   

[Justiina]

Ensimmäisen oikean tilini sain 60-luvun puolivälissä. Sain silloin ensimmäisen työpaikan juuri ammattiin valmistuneena. Siihen maailmanaikaan työpaikan sai melko nopeasti. Jo toinen hakemus tuotti tulosta. Nyt on toisin.

Ensimmäisestä palkasta jäi käteen muistaakseni 660 markkaa, kun olin maksanut asunnon vuokran. Silloin rahauudistus oli jo tehty, eli 100 mk -> 1mk. Tällä huikealla  summalla ostin transistoriradion ja kihlasormuksen. Radio kesti kauan, taitaa olla vielä jossakin PP:n verstaan tavarakerroksissa. Kihlasormuskin on kuin uusi  , ei se piirongin laatikossa kulu. PP ei pidä sormusta, en kyllä minäkään yleensä.
Kerran kauan sitten PP olisi tarvinnut sormustaan juhliin lähdettäessä. Etsittiin kaikki paikat - turhaan. Pitkän ajan kuluttua se löytyi pesukoneen nukkasihdistä. Oli mies laittanut sormuksen taskuun ja unohtanut se sinne. Pitäisi useammin putsata nukkasihti, ties mitä löytyisi...

[kissankello]

Lapsenpiikana on aloitettu työura 14 vuotiaana, ennen rippikoulua.
Taisi olla eka kuukausipalkka silloin 72 markkaa, jos oikein muistan.
Ja mitäpä sitten ensimmäisellä tililläni ostin.....  Hopeiset korvarenkaat, ja laitatin reiät korviin 

[Annuska]

Sokerijuurikasta minäkin olin harventamassa keskenkasvuisena kesäisin.Ensimmäinen työpaikka oli kioskissa.Sen jälkeen Nastolan Upolla maitopusseja tarkistamassa ja pakkaamassa.Tilejä en muista mitä ne oli.Asuin Lahdessa polvijärveläistytön kanssa jonkun mummon ja papan yläkerrassa ja vuokra oli 40mk kuukaudessa.Sen ihme kumma muistan.Nuo oli siinä iässä ettei niistä saa eläkettä.
Ensimmäinen mistä saa on Silo Turussa.Palkkaa en muista mutta Eläketurvakeskuksen mukaan se on nykyrahassa 140,64 kk.Silohan oli tekstiilifirma jonka mainoksessa luki jos oikein muistan että "Silo luo suloa".
Minä olen meidän lapsista nuorin mutta maailmalle lähdin ensimmäisenä.Nyt olen sitten palannut lähtöpisteeseen eli takaisin kotikaupunkiini mistä lähdin aikoinaan.

[pumpuli]

Ensimmäisen oman tilini sain myymällä koulun kesälomalla jätskiä Lauttakylän keskustassa kioskin edessä kadunvarrella. Ne oli puikkoja ja muistaakseni vain yhtä sorttia. Palkka oli "provikka"-palkka. Eli myytyjen puikkojen mukaan. Markkamääriä en muista.

Koulun loputtua menin sydän pamppaillen ja jalat hyytelönä kysymään harjoittelijan paikkaa "Vaivastalosta". Johtajatar oli tunnetusti ankara ja pelätty. Sain aloittaa työt seuraavana aamuna. Sitten tuli jo vakituinen kuukausipalkka.

Hetikohta sain lempinimen "Lapsi". "Lapsi menee ja tekee sitä ja tätä." Ja "Lapsihan" meni "hippulat vinkuen".

Muistan aikaa siellä lämmöllä. Voisi kuvitella, että "Vaivastalossa" olisi synkkää. Talo oli täynnä persoonallisuuksia, meillä oli mukavaa ja hauskaakin. Johtajatarkaan ei ollut niin pelottava, kuin maineensa.

Itsetuntoni nousi monta piirua, kun sain vastuuta.

Monien ihmisten kannustamana hakeuduin ammattiopintoihin. Siihen aikaan tarvittiin hakupapereihin suosituksia ja niitä minulle hankittiin.

Olen heille, jo manan majoille menneille, ikuisesti kiitollinen.

[Hemuli]

Huomentapäivää!

Kiva, kun olette kirjoitelleet muistojanne, mukava niitä oli lukea.

Kropsulle tiedoksi, että en ollut Lauttakylän puhelinkeskuksessa vaan siellä jossain syjäkylällä missä oli muistaakseni runsaat 40 puhelinta.
Jälkeenpäin kävin Lauttakylän keskuksessakin katsomassa, kun sinne haettiin "sentraalisantraa",  ja omassa kylässä oli jo automaattipuhelimet, mutta siellä näytti  touhu sellaiselta, että se jäi katsomiseen. Likka, joka sinne otettiin, sai hyvin pian lähteä, ei pärjännyt, hyvä etten edes yrittänyt.
Automaattipuhelimet, ihme kyllä, saatiin sinne syrjäkylälle jo ennen Lauttakylää, muistaakseni vuonna -58.

Justiina kertoi ostaneensa ensimmäisellä palkallaan radion.  Mentyäni ammattikoulun jälkeen ensimmäiseen työpaikkaani, niin silloin minäkin ostin itselleni  transistoriradion.

Kukaties olen pumpuliltakin jätskin ostanut, vaikka olisin silloin jo jättänyt taakseni ne maisemat, tulihan siellä  kotona kuitenkin aina käytyä.

Mukavaa on vanhojen muistelu ja miten ne ajat aina useammin ja useammin tuleekin mieleen. Ja tietysti kaikki oli silloin aina niin ihanaa - aika kultaa muistot.

[Kettu5]

Aloin muistelemaan,koska ensimmäisen tilin kuittasin,ruskea kuori rahat ja tilinauha sisällä.Löysin vanhat kellastuneet työ todistukset -v61-62,olin tsuppari elikä  juoksupoikana Otava ja WSOY;lä kirja-alennusmyyntien sekä Joulun aikaan.Viimeisiä vuosia koulua käytiin ja 2-4 tunti koulun jälkeen kolmipyöräisellä lähetti fillarilla kuskattiin  täydennyksiä  eri puolille kaupunkia.Painotalot ja kuvalaatta laitokset tuli tutuksi.Kesä töihin pääsi rakennuksille,senkun meni kysymään,vanhempien kirjallinen lupa ja verokirja,niin töitä löyty.Tuli samalla  kokemusta mistä on myöhemmin elämässä ollut paljon hyötyä.

[pauliina]

  Sydän pamppaillen minäkin menin läheisen sairaalan ylihoitajan puheille päästäkseni harjoittelijaksi sairaalaan,siihen aikaan harjoittelija otettiin 3kk:si ruokapalkalla!

Ylihoitaja ohjasi minut synnytysosastolle, niin oli mukava työpaikka että kun valmistuin -63 niin hain ja pääsin samalle osastolle!
Ensimmäinen tili oli myös ruskeassa kirjekuoressa tilinauhan kera ja muistaakseni n. 700mk. Olisi kiva muistaa mitä sillä on ostanut ensimmäiseksi

[espen]

Aikoinaan Porissa, lähellä kotiani rakennettiin uutta kerrostaloa, siihen tuli myös vanhusten kunnallisia asuntoja. Olinkohan siinä tosiaan n. 17 v. kun pääsin sinne apumieheksi töihin.

Palkat maksettiin ruskeissa kuorissa. Kun työväki sai tilipussiin puolilta päivin, niin jonkun lähettivät aina Alkoon hakemaan juomia. Sitten töiden jälkeen jäivät vielä pelaamaan korttia työmaaparakkiin.

On tullut mieleen tässä jälkeenpäin, että varmaan jossakin perheissä on odotettu isää kotiin täyden tilipussin kanssa ja selvin päin, mutta pettymys on tullut, se on surullista.

[Kettu5]

Niin ne ensimmäiset tsupparin palkkapussit,kansakoulua  käytiin vuoro lukuna.Oli aamu- ja iltavuoro aamu klo 8-13/14 ja ilta 12/13-18 eli aamupäivä viikoilla ehti sen pari- jopa neljä tuntia olla duunissa. Kuudennella luokalla ollessa pääsin ensikerran eri taloihin lähetiksi.Ei oltu kuultukaan sähköpostista,faksi oli ja niitä ja muita papereita talon sisällä ja muihin paikkoihin vietiin usein juosten,sananmukaisesti. Kesätyön sain samoista paikoista,talven kokemuksella.Silloin sai tehdä enintään 6h päivä vanhempien luvalla,eikä koko kesälomaa pitäneet,rakennukselle ei alle rippikoulu ikäistä huolittu.Opiskelu aikaan oli raksa homma varsin kokemusta lisäävä,lauantai iltapäivä tuli tili ja yleensä osan heinäkuuta oli rakennus viikon lomalla. Kun vielä oli 21v täysi-ikä raja holhoojan suostumusta vaadittiin,vaikka sotaväenkin ehti vapaaehtoisena välissä käymään.No sen Inti;n käynnistä siinä koulun ja opiston välissä ollut mitään haittaa,kesäharjoitteluun hakiessa oli jopa "nostetta" ("jos vaikka jatkaisit talossa?")