Golden Age Foorumi

Mukava kun kaksi uskollista ystävää on piipahtanut täällä. Toisessa ketjussa pumpuli miettii kummallisen ajan tunnelmia. Tämä on nyt tätä. Meilläkin korona riehahti voimallisesti, mutta tänään oli jo toiveikkuutta ilmassa. Uusia tartuntoja ei ollut ilmennyt. Maskin käyttö, hanskat ja desit ovat arkea. Kauppaan pitäisi mennä, mutta uskaltaakohan kuitenkaan, maskissakaan.
Onneksi on kotivaraa.

Jatkan tähän Anniliisan ketjuun, koska kävin kuusen juurella. Tai useammankin kuusen. Parin viikon takainen myrsky kallisti meidän "perämetästä" monta kuusta. Sitä se naapurin puolen avohakkuu tekee . Tien varrelta oli katkennut iso kuusi, onneksi ei meidän puolelta. Toinen naapuri sahasi esteenä olleen rungon poikki. Keräsin muutamia oksia ja väänsin kranssin oveen. Arvelin, että josko siitä tulisi joulumieltä. Ei tullut. On hakusessa koronan ja henkilökohtaisen tilanteen vuoksi.
Tänä aamuna maa oli valkoisena, mutta järvi lainehtii edelleen. Tuleeko talvea enää koskaan?
Kaikesta huolimatta toivottelen rauhallista adventin aikaa.

Ps. Ketun jouluinen hedelmäkakku taitaa jäädä tekemättä

 Vaihtelevaa on nykyään tämä talven tulokin.Eilen aamusella oli taas maa kauniisti valkoinen.
siitä olisi kivasta alkanut vuodenaika jota kohti nyt elellään.
Mutta,mutta,ilkkuva tuuli vingahteli yön aikaan ja nyt on taas maa musta.

Laitellaan tunnelmavaloja ja katsellaan minkä kuusen juurella  nyt joulua vietellään.

Ilokseni huomasin että Justiina ystävämme pähkäilee savon-kielen oikeuksia.
Aikoinaan vanha kansakoulun opettaja lausuikin ihmetellen että Kyllä ne tuota Suomenkieltä kehtoovat riäkätä
.
Nyt kun Kuopion uuteen uimahalliin ei saatu säästösyistä niitä laudeliinoja vai mitä ne nyt peffan alusia ovatkaan niin siitäkös moni mielensä pahoitti.
Hyvää tulevaa Advenntti aikaa ja pärjäillään.

 

Niinjuu, ...ne vanhat tavarat...... Oli sitten vaikka vanha rikkinäinen, pohja puhki silpuskoppa
tai emaliämpäri. Juulin pitää ne välttämättä saada. Ei auta vaikka lähimmät vakuuttaa jotta roinaa, roinaa on. Ethän sinä niitä tarvi.
Vaan kun tarvii. Silpuskoppa vaikka parvekkeelle, missä ennestään sahtitynnyri, haravakoneen piikki, vanha saunakuuppa ja rikkinäisä öljylamppuja, ilman lasia. Kyllä Juuli ne tarvii. Koristeena niinkuin lapion ruostunut, katkennut varsi. Oli vanha, pohjapuhki emalipottakin. Ilman kahvaa, tietty. Sen Mies mutisten jotain roinahullusta, jonnekin evakuoi.
Voi elukanpää.
Juuli kera äitimammansa kyyditsi tsensä jopa taksilla kierrätyskeskukseen.  Molempien maanpäälliseen yaivaaseen.  Kahmiakseen pari numeroa liian pieniä tai suuria vaateripsuja. Avonaisia mekkoja, omituisia hattuja, joita ei sitten kumpikaan hirvennyt päälleen laittaa.
Tästähän seurasi jotta vaatetta, outoa kapinetta oli molempien huusholli pullollaan. Eikä kumpikaan kehdannut niitä enää kierrätykseen palautella. Eikä tarvinnut.
Oli näet tuttu myyjä.
Juulilla ne edelleen tursuaa joka lävestä sekä raosta. Äitimamma muutti jokunen vuosi sitten rytky- ja ryysyvapaaseen uusvaatteiseen taivaaseen.  Siellä ei kierrätystä tunneta. Hyvä niin.
Juuli pähkäilee, minne ne kaikki himossaan haalutut rynttyyt veisi. Eipä juuri ole mahiksia, --  kaatopaikka.
Vaan haaveilee Juuli vanhasta ruostuneesta talikosta...
Sen kun vielä saisi.

juuli
.
.

Nyt kun aloin muistelemaan niin jatketaan samaan malliin.
Ei ollut Wäinö Merenkulkiija ainoa lasten valistaja vaan oli metsässä mökki josssa asui kolme vanhaapiikaa. Luhistumaisillaan oli mökki vaan hyvin kelpasi naisille. Kelpasi myös kulkumiehelle , Wiljamille joka vaati nimeensä kaksoisw:een niinkuin Wäinökin. Ei oikein oltu selvillä kenen sulho tämä Wiljami oli. Vahvin ehdokas oli Hieroja- Anni. Tämä Wiljami viljeli viinaksia aika reippaasti mitä Anni ei mökissään sietänyt. Vaan mökiltä meni polku pikatien varteen  linjuripysäkille ja sitä menoa viinapuotiin. Tiheään  kuusikkoon polun varteen perusti Wiljami Korpipaarin missä juomiaan nautiskeli.  Edusta paarissa oli kertoimenaan pulloja jotka äiti kantoi mehupulloikseen. Kerran pullonhakureisullaan otti Nallehaukun kaveriksi. Sitä ei olisi pitänyt tehdä Nalle kun ktasoi paarin reviirikseen. 
Taas kerran nukahti Wiljami telttaansa. Nalle hipsutteli paikalle kun oli kuulevinaan laulunloilotusta. Tuli Nalle vahtimaan ettei kukaan telttaa vie.
Yöllä heräsi Wiljami. Satoi kaatamalla mutta päätti loppuyöksi kömpiä Annin viereen kun oli kylmäkin.
Eipä käynyt se kuin elokuvissa, ei ollenkaan. Nalle oli erimieltä Wiljamin poistumisesta. Kun Wiljami yritti könytä ulos näytti Nälle koko hammasrivistönsä . Säesti murinalla. Ei auttanut Wiljamin kuin palella ja kiroilla teltassaan.
Aamulla kaipailtiin Nallea.  Äiti aavisti missä koiruus oli ja kiireellä paariin. Siellähä koiruus istui portsaroimassa telttaa jonka oviaukosta ei Wiljamista näkynyt kuin silmät.
Pääsi Wiljami mökille. Jälkeenpäin sai äiti kuulla Wiljamin saaneen kunnon lunssan.
Äiti ja muuta kotiväkeä tilanne huvitti . Äiti oli varma että Nallekin virnisteli. Seurauksena pidettiin Nallea enemmän silmällä ettei Wiljami ihan kuolontautia saa.

juuli
.
 

         

LOVE

Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.

Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.

Tuli talvi,  valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.

Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.

Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.


tuu-13




ANNAS MUSIKRUM

Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.
Spinetti.

Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.

Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.

Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.
Loppui soitto.
Anna kyyneliin nukahti.

Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.

tuu-


SLUMMI

Kuja, slummin laitakatu
hämärä, ikioma.
Ei kolisseet ratikat
ei metro kiitänyt.
Vain ihmiset. varjoiset
jalkakäytävällä kulkivat
ei päämäärää osalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen kuninkaita rikolliset. Palloa potkivat pojat.
Pienet, kiharapäiset.
Luukkuhousuiset. Isovarvas tennarista pilkisti.
Joilla oli aina aurinkopäivä.

Jalkakäytävällä seiniä merkkaavat kulkukoirat
sähisevät, vihaiset kulkurikatit.

Ränsistyneellä parvekkeella nokeentuivat
iloisesti liehuvat pyykit.
Punaiset päiväpeitteet joita käytettiin
vain sunnuntaisin.
Silloin kun harjattiin kynnenaluset.
Mentiin messuun. Kuulemaan Isä Ramonia.
Saamaan anteeksi viikon synnit.

Naiset juorusivat yli kadun. Nauroivat.

Alhaalla piti varoa jätteisiin liukastumasta
jotka surutta viskattiin alas parvekkeelta.
Ikkunaluukut suljettuina paahteelta,
kärpäslltä.

Se oli palloa potkivien poikien maailma.
Ikioma.

tuu-


KAIPAUS

Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.

Mieli kaipasi  kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui  peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui
yli vihreän rajan.

Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.

Aamulla taivaalla kurkiaura.

tuu-


METSÄLAMPI

Aarnimetsän ikivanhan laidalla,
suojassa kuusten naavaisten
piilotteli pieni metsälampi.

Ei sitä säteet päivän valaisseet
ei sinipilvet pintaan kuvastuneet
kuu kuusten takaa kurkki.
Kukkineet ei lumpeet, ulpukat
rannoillaan ei osmankäämit ojennelleet.
Ei kalat viihtyneet
vain kiiski vaivainen sitä asusteli.
Yksinäinen sammakko joskus kurnutti.
Jos tuuli laineen viritti
rahkasammaltöyrääseen se karahti.

Se oli valtakunta keijujen, maahisten.

Päivän alla kuusien ne leikki.
Saapuessa yön rantaan lammen hiipi.
Valjussa  kuun valossa
hiuksensa keiju huuhteli
takkutukan suori peikko.
Maahisvarpaan känsä lioteltiin.

Hopeainen vesi pehmeä
ystäviään hoiti, helli.
Nirhamat, tanssivarpaat arat paranteli
polvet mustelmaiset voiteli.
Hiukset keijun sai hohteen kultaisen.

Onnellinen oli pieni metsälampi.


tuu-

loppu