Golden Age Foorumi

 Heips!

 Taas on vuosi lopuillaan eikä mikään niin erikoisen hyvä vuosi. Korona on pitänyt meitä otteessaan jo pitkään eikä loppua näy. Pakko sanoa että todella masentavaa. Pelottaa liikkua missään, mutta kaupassa on pakko käydä ja siinä ne menot sitten onkin. Välillä tuntuu että pitäisi ulkoistaa ne kauppareissutkin.

Kolme rokotusta on saatu, mutta suojaako sekään, onhan niitä rokotettujakin sairastunut - minä kun olen se ikuinen pessimisti...

Joulukin oli ja meni, taas ollaan paremmalla puolella - en edelleenkään ole jouluihminen. Valoa kohti mennään, toivotaan  myöskin että parempaan ja voitaisiin elää ilman koronaa.

Hyvää Uutta Vuotta kaikki entiset nettiystävät - kuinka monta hauskaa hetkeä ollaankaan yhdessä vietetty!

Terveisin Hemuli.

Se on tämä joulu poikkeuksellinen ja hankala niin ihmisille kuin joulupukillekin. Ei päässeet ihmiset vierailemaan, ei pukki tonttuineen lahjojen jakoon.
Siellä istui pukki pajassaan tiekkari nokan alla ja murehti. Ei tietoakaan kuinka aattona lahjojen jaon kävisi. Tontutkaan ei uskaltaneet koronakieltoa uhmata. Petteri Punakuonoon tauti tuskin tarttuisi mutta kaikki muut olivat vaarassa. Aikansa pukki suri ja ihan silmissä ränsistyi murehtiessaan. Parta muuttui harmaaksi risuparraksi ja silmät unenpuuteesta punaisiksi.  Tuli lopulta tulokseen että ei auta, on lähetettävä pikatähtipalvelun pikkuenkelien mukana lahjat jokaiselle eteiseen tai johonkin pihan loukkoon. Lähetti faksin Isä Taivaiselle ja pyysi pikkuenkeliagenttiarmeijaa apuun. Suostuihan Isä näin tärkeään pyyntöön.
Niinpä sitten aattona Pukkilan pihassa parveili melkoinen pikkuenkelten armeija valmiina pakettijakoon. Lunta tuprusi ja pakkanen paukkui. Mutta eiväthän enkelit palele. Pienetkään. Jokaisella oli oma osoiteluettelo nokialaisessa. Navigaattori toimi joten eksymään ei päässyt.
Se joka ei asian laatuun  ollut tippaakaan tyytyväinen oli Petteriporo. Mitä se nyt on, pikakiitona pilvissä lahjoja viedään. Ei helky kulkunen eikä kitise reen jalakset. Kukaan ei  huutele eteisessä onko lapset kilttejä vai ei.
Mutta ei siinä Petterin valitusta huomoitu. Lahjat oli perille saatava aattona tai pääsisi monelta pieneltä töppestelijältä surkea itku. Ja isommiltakin kun oli viikkokausia oltu kilttejä pahemmin lipsumatta.
Siinä kävi melkoinen pienten siipien viske kun enkelit matkaan lähtivät. Petteri katseli ja manaili ettei tuosta hyvä hyvi. Putoavat taivaalta kun lentokyky oli vielä lapsenkengissä.
Mutta niin vaan kävi että pienten töppöstelijöiden  niinkuin muidenkin lahjat määränpäänsä löysivät. Mikä lahja missäkin, eteisessä tai pihapolulla. Sillä niin väliä kun silmät tuvassa ilosta loistivat.
Niin onnistui pukin joulujärjestelyt vaikka ihmisten säännöt haittana olivatkin.
Kiitos pukki !

juuli

 Kun maas on hanki ,ja järvet jäässä..
 Niin  saatiin taas Koronajoulu, Nyt on hyvä tilaisuus hiljentyä viettämään hyvää, rauhallista joulua.
 Kuunnellaan kaunista joulumusiikkia ja rauhoitutaan ajattelemaan  tätä juhlaa  ja sen alkuperäistä sanomaa.

 Lämpöiset Joulun toivotukset teille palstamme lukijat, toivottelee  Anniliisa ..

AGENTTITONTUT

Kaukana sinisten vuorten sinisillä rinteillä oli talvi.
Kova oli pakkanen pohjoisessa Joulupukinkin pajan ympäristössä Korvatunturilla.
Oli ilta koittanut. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kuukin vaelsi, pilveen välistä piiloutui.
Ulkona metsän siimeksessä Korvatunturin rinteellä kannon nokassa istuskeli tonttu Topias Tohveli. Jota kaverit joskus leikillään vohveliksi kutsuivat. Se ei Topiasta haitannut. Oli nyt paljon tärkeämpää tekemistä nyt Topiastontulla. Agenttina kiltteysmittaukseen joita  suoritettiin säännöllisesti vuoden mittaan niin nyt oli joulumittauksien aika.

Odotteli, oli jo mielestään kylliksi odotellut tonttuneiti Siviä Sininuttua saapuvaksi. Oli sovittu jotta lähdettäisiin yhdessä agenttihommiin, tarkkailemaan lapsien kiltteysasteita. Suoritettaisiin kiltteysmittaus. Vaan nyt ei kuulunut Siviää. Mutta Siviäneiti olikin hieno neiti, myöhästyi usein sen akateemisen vartin. Siviä oli perinjuurin hienostelija. Nutussakin piti olla  sinisiä pikkuja mistä oli nimensäkin - Sininuttu - saanut. Oli Topiastonttu joutunut Siviäneidolle uuden kännykänkin hankkimaan. Ihan viimeisimmän mallin, deluxe- merkkisen nokialaisen. Ei kelvannut muu ja sen hankinnan takia oli Siviä nyt suostunut Topiaksen kera agentiksi lähtemään.
Aika kului. Kuu pilven raosta ihmetteli kannon nokassa odottelijaa.

Mutta ei kauan ihmetellyt. sieltä Siviä jo paikalle tipsutteli.
" No niin, voidaankin sitten lähteä siihen lasten kiltteysmittaukseen. Oikein hyvin toimii minun uusi kännyni. Oikein hyvin. " visersi Siviäneiti.
Niin lähdettiin lumista hankea taivaltamaan. Kuinka ollakkaan, tuli vastaan valtava suo. Tämän kiertäminen olisi vienyt pitkän ajan ja siihen ei nyt oikein olisi ollut varaa. Mikäli tänä iltana vielä mittailla aiottaisiin. Joten päätettiin oikaista suon poikki.
Topias Tohveli edellä , Siviä Sininuttu perässä.
Ei suo tietenkään jäätynyt kovillakaan pakkasilla. Ja niinhän siinä kävi ,,,
hups ,,, hups ,,, hups
humpsahti Siviäneiti hienoine sinisine nuttuineen kainaloitaan myöden suonsilmäkkeeseen. Tonttu Topias kiireellä pelastamaan ja sai kuin saikin kiljuvan, huitovan, kiukkuisen Siviän ylös suosta ongittua. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Siviä väänsi itkua, ei kylmästä koska tontut eivät palele vaan Siviää kiukutti hieno sininen, nyt läpimärkä nuttu. Eikä hienot tonttuagentit, ei ainakaan naispuoliset, koskaan humpsahtele suohon.
Suon laidalla metsän reunassa huomasivat tonttuagentit pelastuksen. Ihmeen. Ihan oikea heinälato siellä kökötti lumisine kattoineen. Siispä sinne. Märkä Siviä heiniin peiteltiin, nuttunsa riisui. Nyt miettimään millä ihmeen konstilla saataisiin nuttu kuivaksi. Ei kynttilää eikä muutakaan tulta voitu ladossa viritellä.
Vaan Siviä konstin keksi, kuinkas muuten :
" Nyt Tohveli alat nuttua puhaltelemaan. Oikein voimien takaa. Ja juoksemaan ympäri ladon sen minkä jaloistasi irti saat. Nuttua heiluttelet. Tällä konstilla nuttu kuivuu yhdessä hujauksessa."
Ei siinä Topias Tohvelin muukaan hyvinyt. Mikäli ei aiottu ladossa kevättä, kevätaurinkoa odotella.

Niin juoksi Topiastonttu, juoksi ja puhalsi siniseen nuttuun. Nauraa räkättivät harakat, mutta asialle ei nyt mitään voinut.
Kuinka ollakkaan, olisiko ollut Jouluntaika apuna , nuttu kuivui hetkessä. Matka kiltteysmittaukseen pääsi jatkumaan.
Saavuttiin vihdoin ihan iltamyöhällä tarkkailutalon nurkalle. Viritettiin erikoisagenttimittarit. Siviän uusi nokialainen kuunteluasemaan. Hyvin kuului lasten touhut. Nukkumaanmenot, iltapesut. Kuului äiti muistuttelevan kuuntelevista, tarkkailevista tontuista. Oikeassa oli äiti. Tarkkaan kuuntelivat tonttuagentit. Ihan kaikki.
Paluumatkalla suo kierrettiin visusti. Ei halunnut Siviäneiti kuulla puhuttavankaan minkäänlaisista soista.
Korvatunturilla laskettiin tarkkaan mittaustulokset. Ihan oikealla agenttitietokoneella.
Ja hyvin kävi. Kiitettäviä olivat kaikki tulokset. Ei edes flunssaa Siviäneiti saanut.

Tonttu Topias Tohvelin ei koskaan nähty puhaltelevan.
Ei edes viheltelevän.


juuli-17

Nyt on juhlittu päivää jonka aiheesta  en omalla kohdallani en osaa sanoa mitään. Koskaan en ole täysin itsenäinen onnistunut olemaan. Huhupuhetta koko itsenäisyys.

Kun synnyin oli kehtoni äärellä jos jonkinmoista riekkujaa ja naamanvääntäjää. On helppo ne kuvitella kun itse vääntelehdin samalla tavoin just tulleen töppöstelijän tavatessani. Siinä suu vääntyy, silmiin heikommilla ilmestyy tippa ja toisilla naama naurusta vääntyy omituiseen asentoon.  Ja se kielenkäytö on sitä laijia josta ei ota erkkikään selvää. En sitäpaitsi omin voimin edes päässyt tähän maailmaan.

.Kotona komensivat vanhemmat. Koko ajan älä sitä ja älä tätä. Kouluun sitten oli mentävä ja siellä äkseeräsivat opettajat. Ei puhettakaan itsenäisyydestä. Niin vain kiskaistiin laulu koko luokan edessä vaikka pelotti niin hirviästi. Ja nolotti.  Pakko oli.

Siitä sitten aikanaan konttoriin töihin ja nyt komenteli johtaja. Ja siinä olikin komentoa tytölle ihan omiksi tarpeiksi. MIkään ei ollut oikein. Itsenäisyydestä ei oltu kuultukaan. Poikapuolisilla tuli eteen lisäksi armeija jasta itsenäisyydettömyydestä tytöt, ainakin silloin säästyi.

Naimisiin ja sattui pahimman lajin hirmu mieheksi. Alussa ei sillekään mikään kelvannut mutta hirmu laantui vanhetessaan mutta kokonaan hirmustelu ei loppunut. Milloin ruoka ei ollut mieleistä, kahvi lliian kuumaksi keitetty,  milloin sukat oli huonosti huuhdottu kun pesuaine haisi. Ei tuoksunut vaan haisi.

Sitten jäätiin leskeksi. Nyt alkoi varsinainen rumbasamba Kelan ja kaikkinaisten muiden julkisten laitosten kanssa.  Hiki nousee otsatukkaan vieläkin kun ajattelen. Ei ymmärtänyt asoiden laadusta eikä kulusta yhtään mitään. Oli vain pykäläviidakko johon olisi pitänyt käydä jotain ymmärtääkseen  parin vuoden kurssi.  Ainakin.

Kun siitä jollain lailla selvisi  ja asettui omaan luukkunsa eläkepäiviä viettämään sai varautua Pojan jokailtaisiin soittoihin onko kaikki kunnossa. Muutaman kerran on pölähtänyt omilla avaimailla puolenyön aikaan tarkistamaan vieläkö on muori maan päällä ja huoku kulkee. Tulee kun olen laittanut päiväunien ajaksi kännyn pois päältä ja siihen tilaan unohtanut. Hyvähän se kun Poika tarkistaa mutta se herätys , äkillinen ei ole mukavaa .Eikä itsenäistä.
juuli

Joten näin on maailma mennyt.  Joskus hyvin ja joskus huonosti. Mutta aina ilman sitä itsenäisyyttä jota nyt kovin juhlitaan. Minä en sitä omalta kohdaltani  juhli.

Sattuneista syistä.

juuli
.