Golden Age Foorumi

Huh-hu! Mitenkään ei voi olla törmäämättä mainosten tulvaan näin joulun alla.

Entisessä kotikaupungissani on näyttely turhista tavaroista ns. turhakkeista.

Mitenkähän olisi, jos ostaisi jollekin lahjaksi nenätrimmerin tai tuulettimella varustetun suihkepullon!? 

Heräsin viime yönä jostain syystä "suden hetkellä". Suden hetkeksi sanotaa aikaa yöllä klo 3.00-5.00. Silloin ihminen on heikoimmillaan, uni on syvintä ja elintoiminnot hitaita. Susi saalistaa silloin.

Täällä oli joku muukin "vieras". Teki mieleni sanoa, että tule juttelemaan. Ajattelin, että viimeiset "yökyöpelit" (Justiina) ovat menneet nukkumaan ja aamuvirkut eivät ole vielä heränneet.

Tutkin ympäristöni joka ikkunasta. Täällähän palaa katu- ja pihavalot läpi yön. Vastapäisessä talossa oli yksi ikkuna valaistu. Ajattelin, että siellä voisi äiti tai isä hoitaa vauvaa. Yksinäinen auto meni. Tuliko joku "yöjalasta" vai menikö joku aikaiseen aamuvuoroon.

Yksinäinen tähti tuikutti minulle.

Olo oli levollinen. Tiesin, että maitolasillisen jälkeen uni taas tulee.

Sänkyyn mennessäni ajattelin hilpeästi, että täytyy minun olla tosi optimisti, kun raahasin tänne uuden kotini pieneen makuuhuoneeseen vanhan, ison motorisoidun parisängyn! Nyt sillä toisella puoliskolla on öisin kännykkä, kirja, "silmiklasit" ja kaukosäädin. 

"Toivossa on hyvä elää."

Verenpaineeni nousee välittömästi, jos joudun soittamaan virasto- tai palvelunumeroon. Viimeaikoina sitä on riittänyt. On sitten kysymyt vakuutus-, sähkö-, tele ym. yhtiöstä, aina joutuu jonoon. Ja kuuntelemaan niitten tyhmää musiikkia (soittaisivat vaikka Olavi Virtaa).

No, nettiyhteys on tökkinyt muuton yhteydessä. Soitto operaattorin palvelunumeroon. Olin kolmessa eri jonossa ja lopotin henk. tunnukseni kolmelle eri koneelle. Ja aikaa kului! Lopulta kone kysyi, haluanko testata "vehkeet" koneen opastuksella, vai haluanko neuvojalle. Vastaukseni voitte arvata. 

Pelastus oli se, että neuvoja oli asiantunteva, ystävällinen ja jopa huumorintajuinen kaveri.  Ymmärsi mun kiukkuisen-sarkastisen huumorini. Sanoin sille, että kato sit ensin mun henk. tunnus ja puhu mulle sen mukaan. Sain aikaiseksi mehevät naurut!

Sitten testattiin vehkeet. "Poika" antoi ohjeita ja minä konttasin luuri kädessä pöydän alla!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Toistaiseksi. 

Juttelin tässä hiljan tuttavani kanssa. Hän sanoi, olevansa tyytyväinen, että hänellä ei ole koskaan ollut työtovereita. Kysyessäni perusteluja, hän sanoi että ei ole tarvinnut riidellä, tapella eikä tulla kiusatuksi!

Olin eilen syömässä entisten työtovereitteni kanssa. Nyt he ovat ystäviäni. Tiedämme toistemme asiat tasantarkkaan, syntyjä syviä myöden. Kaikesta voi puhua. Nyt jo nauretaan asiolle, jotka joskus olivat kipeitä. Vaikkapa avioerossa tapahtuneelle veitsien ja haarukoiden jaolle: " sulle-mulle, sulle-mulle!"

En vaihtaisi heitä mihinkään! 

Nyt, kun tässä nuohoan kaappejani 44-vuoden asumisen jäljiltä, löytyy paljon mielenkiintoista.

Isovanhempieni, Mantan ja Vihtorin, timanttihäistä oli aikoinaan haastattelut paikallis- ja valtalehdissä. Löysin nuhjaantuneet lehtileikkeet.

He kertovat yhteisen taipaleensa alusta. "Provasti" ei meinannut vihkiä heitä, kun olivat liian nuoria. Vihtori uhkasi mennä kruununvoudin puheille ja jo vihkilupa heltisi.

Alkuaikojen kodintavaroista heillä oli jäljellä kaksi leipäkesseliä (koria) ja perunanuija. Se nuija on minulla vielä tallella, kun vaalin heidän rakentamaansa mökkiä.

Joskus, kun kiireeni ovat ohi, yritän "kuvantaa" haastattelun ja kuvan tänne. Jonkun (ehkä Korpela) suosiollisella avustuksella tietenkin. 

Minulla on kotikaupungissani kaima, meillä on sama etu- ja sukunimi. Ei edes mikään kovin tavallinen nimi. Kaimani on vielä vanhempi, kuin minä. Räväkkä täti, joka " sanoo ruman sanan niinku se on."

Maailman sivu meillä on menneet postit ja puhelut ristiin. Monta hauskaa on ollut. Kerran mm. eräs sukulaismieheni oli ottanut puhelinluettelosta vahingossa kaimani numeron. Puhuivat pitkät tovit ( molemmat kovia puhumaan) ennenkuin huomasivat, etteivät tunne toisiaan!

Vaan nyt, tietokoneiden aikakaudella, alkaa mennä vakavaksi:

- Henkilöstökassa (olemme mol. olleet kaupungin palveluksessa) makselee minun tililtäni kaiman puhelinlaskuja.

- Vakuutusyhtiö lopettaa minunkin mökkivakuutukseni, kun kaima vaihtaa vakuutusyhtiötä.

- Ja pahinta kaikesta. Laboratorionäytteet olisivat sekaantuneet, ellei kaima olisi ollut skarppina. Nykyisin tarkistamme molemmat henkilötunnuksen, ennenkuin annamme ottaa labranäytteet!

Tyypillistä näille kaikille on se, että virkailijat eivät millään tahdo myöntää, että virhe on tapahtunut. Välillä kaiman on tarvinnut käydä "luukulla" riehumassa, ennenkuin asiat ovat selvinneet. Pitävät meitä vanhoina höppänöinä!

Olemme suunnitelleet yhteistä laivamatkaa. Vähän pelottaa, mitä tapahtuu, kun pumpuli lähtee tuplana risteilemään!"

Olen kohdannut kantapaikassani charmikkaan miehen (taas kerran). Olen esitellyt kaikki avuni: tanssitaitoni, "henkevyyteni", hauskuuteni, räpytellyt ripsiäni, kuin Iines Ankka. Tanssiessa ei voi oikein ruokaa tarjota. Viimeisenä konstina ajattelin, että joku hienovarainen tuoksu saattaisi tehota. Jasmiini, myski, pullantuoksu, läskisoosi?