Golden Age Foorumi

Hipulit ovat minulle tuntemattomat, mutta arvelen niiden olevan joko sukat tai lapaset. (menikö aivan metsään ?) Vanhoja esineitä , asioita ja tapoja häipyy nopeaa tahtia pois käytöstä uusien tieltä.
Aivan havahduin asiaa jälleen ajattelemaan luettuani lehdestä , jossa pyydettiin vastausta kysymykseen : Oletko joskus käyttänyt puhelinluetteloa ?
Varmaankin on paljon lapsia sekä nuoriakin joille sellainen luettelo on täysin tuntematon , ja seuraavaksi  postimerkit ovat pian siellä poistuneiden joukossa...ikävä kyllä. Toivotaan kuitenkin niiden merkkien pysyvän kauan käytössä, sillä onhan niiden "nuolleskelemisessakin" entisaikojen elämäntapaa jota voi kertoa hämmästyneille  lapsenlapsille 

Että päivä olisi täydellinen, meni televisiosta kuva kummalliseksi. En tiedä, kuka (PP) oli asialla, mutta kuvaruudussa on teksti melkein keskellä, yläosassa ihmiset liikkuvat ilman päätä ja ne päät ovat mustan palkin alla kuvaruudun alaosassa. Yritin/yritimme asentaa ohjekirjan mukaan kuvasuhdetta oikein, mutta ei onnistunut. - Voiko kukaan neuvoa tumpeloita?

Vanha hyvä  konsti on lyödä nyrkillä  , jonka neuvon antoi minulle aivan ammattitaitoinen kodinkonekorjaaja. Varsinkin kylmälaitteissa voi kysymys olla vain kosketushäiriö. Parikertaa kun pamauttaa nyrkillä, niin johan alkaa homma toimia Televisio alkoi toimia , kun vetäisin töpselin irti hetkeksi seinästä.
Toivottavasti saat "töllöttimen" reilaan, sillä muuten voi tulla vieroitusoireita 

Ranstakka ja hiilihanko oli meillä molemmat käytössä, mutta Hemulin selvittämä piekka on tuntematon. Presidentti Kekkonen loi leipälapiosta hauskan "näköiskappaleen", lienekö Tamminiemessä näytteillä.
Tänään googlasin -40 luvulla käytössä olleen kansanhuollon lanseeramman yleisostokortin kuvan. Aivan siinä itselle nousi tunteet pintaan sitä kuvaa katsellessa, ja muistoista vyöryi kuva kaupan tädistä, joka otti tylppäkärkiset sakset isosta taskustaan ja leikkasi äidin ojentamasta kortista kuponkeja irti. Maito-ja voikortti oli keltainen ja lihakortti  punainen (muistaakseni).
Toivottavasti säästyisimme samanlaisesta kuponkien käytöstä tulevaisuudessa .

Kuinka vähän monet tietävätkään ihailemiensa näyttelijöiden siviili persoonasta, en ainakaan minä. Vai lieneekö  se ainoastaan joidenkin kohdalla, joita media ei ole tuonut esille. Niin on käynyt ihailemani Tuntemattoman sotilaan Rokan Anttia näytelleen Reino Tolvasen kohdalla.


Siinä jää monen tunnetun näyttelijän suoritukset varjoon.


Joskus tuntuu lehtiä selaillessa, että samat ihmiset (julkkikset) ovat jatkuvasti vuodesta toiseen esillä, ja joitakin ei näe koskaan mediassa.
Kysynnän ja tarjonnan lakiko siinäkin lienee voimassa, vai ovatko jotkut parempia kauppaamaan itseään.


En muista lukeneeni koskaan Reino Tolvasen ( Rokan) yksityiselämästä, tai hänen kuolemastaan, paitsi eilen luin ahmien Ilta-Sanomista Juri Vuortaman  artikkelin hänen tapahtumarikkaasta elämästään.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1449211419570.html

Onnistuukohan linkin avaus…

Hyvin siitä Justiinan laittamasta linkistä selvisi koko “ kerman kuorinnan “ tapahtuma, jopa äänen kuulomuistikin virkistyi sepäraattorin käynnistyessä, sekä  kerman tulo, aivan oikein selvisi sieltä ylimmäisestä torvesta.


Lapsuuden tapahtumista huomaan muistaneeni parhaiten sellaiset asiat, jotka olen silloin pienessä mielessäni tuntenut epäoikeudenmukaisiksi.
Mielestäni molemmista torvista olisi pitänyt tulla saman verran.
Kai siksi muistiini on jäänyt hyvin äitini vastaus kerman vähyydestä.

Suurkiitos Justiinalle avusta !    Nimim. pikkutyttö 

Pisteet ja Papukaijamerkki Ylelle Areenan luomisesta ja sen kehittämisestä !
Asian totesin selaillessani sen radion äänikirja osastoa.
Juuri vanhempi väki joilla on usein näkövaikeuksia tai sairaat hyötyvät näistä  paljon.
Kuuntelin muiden töiden ohessa Juha Kandolinin miellyttävää kerrontaa Juhani Ahon lastuja…. äänikirjasta, Lapsuuden muistoja ja lastuja.

Kopio Areenan sivulta :


Kansalliskirjailijan ja psykologisen realismin mestarin laajaan tuotantoon kuuluu myös ?lastuja?, pienproosaa. ?Lastut? ovat osa tekijänsä omaelämäkertaa: henkilökuvia, tunnelmapaloja ja muistoja lapsuudesta. ?Lastuja? Juhani Aho kirjoitti vuosina 1891-1921. - - - Kuva: Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS. Lukija: Juha Kandolin.
Alla linkki...

http://areena.yle.fi/1-1300404?autoplay=true

Oli kiva tuo Justiinan linkki , jossa en niin hyvin pärjännyt kuin Justiina .

No niin, nyt se Finlandia palkinto on sitten jaettu.
Minulle vielä tuntematon Laura Lindstedt Oneiron  439 sivuisella kirjallaan voitti sen 30 000 euron palkinnon.
Mielenkiinnolla odotan sen sisällön tuomia ajatuksia, sillä onhan voittaneen kirjan valinnut Hector, joka on itse  sanoittajana mielestäni valioluokkaa.


Ihmettelin ja kummastelin kirjailijan “kiitos” puhetta, se meni ohi minun ymmärrykseni ! Kai olen se vanhempi sukupolvi ns. kalkkis, joka on tottunut kiittämään ottaessaan lahjan vastaan. Puhe oli päinvastainen, josta päällimmäiseksi jäi mieleeni kaiken olevan vialla täällä rakkaassa isänmaassamme.
Myynninedistämis-ja kiitospuheeksi en sitä luonnehtisi.


Kirjailija parhaimmillaan on esikuvana nuorisolle, jopa jotkut pitävät heitä kuuluvaksi sinne kansakunnan kaapinpäälle.

Tätä ketjua selaillessa tulvii mieleen rakkaita muistoja, siellä vilahtaa mieleen mummoni kiikkustuolissa harmaata villasukkaa papalle neulomassa ( Hemuli kai olisi kutonut  ) oman lampaansa villoista. Ensin oli karstattu ja kehrätty  ja yhdistämällä sopivan määrän valkoisen ja mustan lampaan villoja  oli tuloksena kauniit hopean harmaat sukat papan kippurakärkisiin lapikkaisiin valmiit.


Kettu 5 palautti kivoja kaupungin elämään kuuluneita muistoja, joista trollikan kuskin muistan nousseen pitkällä kepillään laittamaan irronneita johtoja takaisin paikoilleen.
Rahastaja istui omassa pömpelissään takaoven vieressä, eikä kukaan päässyt maksamatta sisään. Onkohan sekin ammattikunta poistunut tyystin markkinoilta?


Varmaankin 1800-1900 lukujen vaihteessa eläneet ihmiset ihmettelisivät tätä maailman menoa jos näkisivät tätä nykyistä touhua ja meininkiä , sillä uskomattoman paljon on maailma muuttunut sadassa vuodessa, ja aina vain lisää muuttuu.