Golden Age Foorumi

HIIPUVA LIEKKI

Minun liekkini roihusi ennen valtavana palona
jälkeen näytännön  ne ei tahtoneet sammua.
Yleisö itki, huusi, raivosi
näyttämön ruusut peitti.

Olin tähti. Diiva, La Bella, La Rose, Beloved Queen,
maailmani valtiatar.
Teatterin, elokuvan, näytösten ruhtinatar.
Ei ollut ketään vertaistani.
Elämä oli  shampanjaa, madeiraa, ruusuja, juhlaa.

En huomannut, niinkuin ei kukaan
takana esirpun  vanhuus harmaana  odotti.
Se varkain vallan otti.
Huomasin...vanha olin.

Esirippuun salaa aikana näytöksen nojaan
olen yrittänyt unohtaa, sitä ei elämä salli.
Kipuna, kaihona, kateutena muistuttaa
minä ennen tuossa näyttämöllä olin.

Hiljaa mielessä toivon
jospa joku vielä, edes kerran
tarjoaisi osaa Ofelian.

Sen turhaksi tiedän.
Ensiviulua soittaa suru hiljaa.

Ei estä se unelmaani.




Juuli
.

NOITIEN KUKKA

Se oli yksin
ei ollut vertaista toista
yksin tummassa yössä  kukki,
yksin lammen rannalla värjyi.
Ei lampeen varjonsa kuvastunut
kuunsäde ei koskettanut.

Ei sille kuiskinut tuuli
harsopilvet sitä väisti
mustat pilvet sen yllä kulki.
Ei kajonneet sirkat, ei peipot
se oli noitien kukka.

Siitä sitoivat noidat seppeleet
pääsiäiskranssit, juhannussalot
tanssiinsa sillä kutrinsa peitti.
Sen kokoissaan poltti.
Sillä mekkonsa, nuttunsa koristi.
Noitamenoihin salaisiin.
keiteltiin noitarohdot.

Yksinäisyyttä  ei osannut surra
näin oli aikojen alusta ollut.

Tummassa yössä tumma kukka
yö oli sen valtakunta.



matleena2016

KUPLIVA YÖ

Kaukaa  takaa yön usvamaan
ne lmestyi ylle öisen virran.
Ne kupli, sädehti, leijui, värjyi
laskua auringon toisti.

Tiennyt ei kukaan mistä ne tuli
oliko yön keijujen trillat.
Menninkäiset  vaunuissaan
tulossa lammelle tanssimaan.

Ne ei pimeää pelänneet
jäänyt päivän harsopilvien sini.
Sateenkaaren  väriloistot
Kuvastui kuun kultasilta.

Vaikeni yön lintujen laulu
hiljeni kuiskinta tuulen.

Oliko ne unien harha
poistuisi noustessa auringon.

Vain aamun aurinko tietää.



matleena2016

HIIRULAISEN  KAMU

Minäkin asustan syrjässä niityn
risuaidan vierellä.
En minäkään aio niitylle mennä
jalkohin siellä jäisin.

Aikaisin keväällä kukkani avaan
kun leinikki vielä  harkitsee.
Sinipunaiset, pienet kukkaset
mehiläisiä parveilee.
Minulla on makea  mesi
taitaa hiirullekin maittaa.
kun istuu niityllä vierelläni
vai siementäkö se kaipaa.

Vierellä aidan on lysti olla
ei ole liian kuuma.
Niityllä kuivuu, rapistuu
hipiäni hieno.

Jos illalla vienon dueton kuulet
ne on minä ja hiirulainen.
Kuuntele tarkkaan
kesää kaunista sinulle toivottelee.



matleena2016

Äiti

Taivaan erikois-osasto

Äiti kiltti. Tiedän hyvin niinkuin Sinäkin, etten ollut mikään erikoisen kiltti tyttö. En viihtynyt pahemmin prinsessahameessa mihin halusit minut nätisti pukea. Puolustuksena .. kellohameessa kylläkin. Se taisikin olla huonoista puolista paras.  En pystynyt olemaan kikattelematta ruokapöydässä.  En tehnyt kunnolla läksyjä. en halunnut sovinnolla ainakaan kitkeä porkkanamaata, haravoida heinäpellolla. Vahtia pikkuveikkaa.  Päinvastoin. Olin veikalle hirvittävän kade. Ja ilkeä.  Vuosikausia.
Sinä kärsit.
Kiusasin Mirkkukollia vaikka Sinä monesti kielsit. Monesti toivoit  kiukuttelun, vaatimiset, oikut milloin minkin tavaran haluamiseen loppuvan. Ei ole puolustus etten minä ymmärtänyt että raha ei kasva puussa.  Minä ymmärsin kyllä oikein hyvin. Silti oikkusin.
Kaikki sinä siedit . Sinä rakastit minua.

Rakas Äiti.  Voisitko sieltä taivaasta erikois-osastolta antaa minulle anteeksi.
Siksi kun minä, kaikista tuhmuuksista huoimatta rakastin Sinua,  Äiti,  äärettömän paljon.
Sinä olit minun koko maailmani.
Nyt olet pois ja minulla on kova ikävä.

tyttäresi Matleena

pss. Kerrothan Isällekin terveiset.

tyttärenne Matleena

psss. Älä ahmi sitä taivaan hyvää täytekakkua. Tulee massu pipiksi.
Lähetän tämän pikkuenkelikuriirin mukana. Kävi kyselemässä onko postia vietäväksi.

matleena

.

KEVÄISET

Raotteli silmiänsä kevätaurinko
reunaan metsän pälven sulatti.
Sinivuokko heräsi
heti ilmestyi nuppu sininen.

Kurkisteli alta lehtien,
heinäkorsien.
Oli ilma kevään vielä viileä
ei tohtinut se kokonaan
nuppuansa avata..

Alta nupun sinisen
konttaili
muurahainen tokkurainen
polkuansa paikkaili
talven jäljiltä.

Vuokolta se tiedusteli :
"Hyvää Päivää, vuokko kulta
koska nuput aukee sulta
että pääsisin päiväkahville.
Hyvin joutaisin
ei ole vielä heränneet
toiset muurahaiset."

Vastasi vuokko sininen :
"Jospa huomenna
lämmittäisi aurinko.
Saisin nuppuni minä avata."

Muurahainen lupasi tulla aamulla
katsomaan josko olisi
auki nuppu.
Silloin saisi kahvitella
kevättä juhlia
auringossa paistatella
muurahainen sekä vuokko sininen.

.

.
matleena2016

HARHA

Se oli harha silmän, sielun
sitä ihminen ihaili.
Ei harhaksi miellyt.

Ei auringon  purppura laineilla kuvastuisi
ei laulaisi laineet, ei kuiskisi kaislat
ei kirkuisi tiirat, ei karille laskeutuisi.
Ei pesäänsä rannan kiville lokit rakentaisi.
Kukkisi lumpeet kerran viimeisen
pohjaan maatuisi elämä meren.

Sen tuhon sai aikaan ihmnen
ken purpuraa ihaili
ei tiennyt ei silta kuun kultaisi pintaa meren
ei tuike tähtien heijastuisi.
Päättyisi laineiden keinunta
ei öljy jaksaisi soutaa.

Joukosta pilvien sinisten
meri viimeisen laulunsa noutaa.

Silloin itkee ihminen.




matleena2016

SATUJEN MAA

Oliko tuo satujen maa
suuri satujen linna
yksi pikkuinen torni, vaatimaton
mi usvassa kajastaa.
Ei kultasillassa tanssineet tyttäret kuun
sirkkojen soittaessa.

Ei kurkkineet peikot,  ei menninkäiset
ei ruusutarhaa, ei prinssiä, prinsessaa
ei ratsua valkeaa
ei vaaninut ilkeä noita.
Ei purppurasäteitä ilta-auringon
vain torni vaatimaton
illan hämyssä kuvasteli

Vasta  tornissa sadut kerrotaan
jos joku perille saapuu.
Ylittäisi hämärän maan
kukki kukat pehmeää untuvaa
ettei kulkijaa satuttaisi.

Hiljaa lähden kulkemaan satujen tornia kohti.




matleena2016