Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - matleena

Sivuja: 1 ... 16 17 [18] 19 20 ... 67
256
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 21:09:51 »
.



SYKSYN TAKKUTUKKA

Minä olen syksyn takkutukka.
Tilda Tillinen.
Olosuhteiden pakosta
aidanraosta kurkistelen.
ettei kukaan tällaisena näkisi.
Varmaan karkuun juoksisi.

Koko kesän hyvin voin. Kasvoin,  vihannoin.
Kukkasetkin väsäsin. Monet keitot maustin.
Graavilohi minut sai aina seuralaisekseen.
Oli aina hiuksissa
kampaus ihana.

Meni kesä, saapui syksy. Toi tuuli mokoma
pyörremyrskyhulttion.
Sillä ei ollut tapoja
minut maasta kiskaisi. Aidanrakoon lennätti.

Täältä minä nyt tiirailen jos jollekin kelpasin
niinkuin entisaikoina keittiöön kiiruulla haettiin.
Kuningatar maustekasvien, minä Tilda Tillinen.
Tuoksuni sai kaikille ihan veden kielelle.

Nyt olen  takkutukka, hiukset kuin hamppua
Enkä minä enää kelpaa kuin taivaan linnuille.
Tyytyväinen olla koitan paitsi räkättirastaisiin.

Ne kun tahtoo sotkea loputkin kampauksesta.



matleena2014
.

257
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 10:16:32 »
.
Onpi alla viisi uutta
lukea jos haluaa.
Hyvää syksyn jatkoa.
matleena    :)
.

258
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 10:15:00 »
..




SYKSYN UINUNUT

Oliko tuulet syksyn säälivät
rantaan meren sen ohjanneet
rantakiville, vielä lämpimille.
Uinahtanut oliko auringon
viime säteisiin.
Mi hetken vain rannat meren,
kivet tavoitti.

Nukahtaessaan unelmoiko kesästä,
kadonneesta.
Seassa niittykukkien se lepatteli.
Iloitsi ja jutteli
kanssa mäkitervakon riemuitsi.

Säteissa auringon sen värit kimalsi
kilpaa kanssa päivänkakkaran.
Kera niittykukkien
laskua auringon, illan purppuraa
se ihaili.
Aamun kastehelmet herätti.

Nyt rantakivet harmaat sitä helli
aallot hiljaiset unilaulun esitti.

Se nukkui unta syvää.




matleena2014

259
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 10:13:34 »
..



TUMMA TYTTÖ

Kun yllä viidakon tutkimattoman yllä loistaa
kuu, valtava, oranssi viidakkoon varjot luo
avaan minä tummat silmäni.
Minä, musta orkidea viidokkoa katselen.
On viidakko minun kotini.

Olen kärpäsloukku
niistä koostuu ravinto
Ne herkästi saapuu luokseni
houkuttaa raadontuoksu ansani.
Ne tulevat, ne jäävät koukkuun
olen saanut ateriani.

.
En ole koriste, kaunista viidakkoa
Synkkä kukinto saa huokailemaan
" Ompa outo, julma. Kotiin tahdon verson. "
He turhaan lehden taittavat,
yrittävät juurruttaa multaan vieraseen.
Kukkimaan ja hehkumaan orkidean mustan.
Ilkeykssäni en elä maassa vieraassa.

Syntyi sanonta:

" Se on orkidea julma. Se tuottaa kuoleman."




matleena2014
.


.

260
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 10:11:49 »
.
.




KEIJUTAR SYYSLEHTIEN

Siinä se istui keskellä katua
seassa lehtien pudonneiden.
Sillä oli hattu hieno ja outo
oli kuin väärinpäin kattila.
Kannelle kiinnitetty harsoa.
Se oli keijutar syyslehtien.

Jalassa oli saappaat pitkät
varalta sateen tietenkin
ettei kastu varpaat pienet
eikä harsohame liehuva.
Sillä oli päällä harsomekko
sininen kuin kesäpilvet.
Eikö se palele, ihmettelin.
Ei, sehän oli keiju pikkuinen.

Huomasi mnut, haastella alkoi
kielellä keijujen tetenkin
" Hei sinä ihmistyttö
minä sinut tunnenkin.
Usein linnuille jyviä kannoit
kun oli vielä kevät viimainen.

Nyt ne poikaset vieraille maille
pois kylmästä muuttaneet.
Ei oisi jaksaneet jos ei jyväsi
olisi niitä auttaneet.
Pyysivät sanomaan terveiset
ja suuret Kiitokset."

Pois lennähti keijutar.

Nyt voi syksy saapua.
Oli ystäväni turvassa.



matleena2014
.

261
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 10:09:26 »
.





TAKERTUNUT

Siihen koukkuun elämän takertui
tänne syntynyt ihminen
Jokainen.
Ei suuntaa kohtalon  voi määrätä
Elomme alkua, loppua näe emme.

On elämä kuin joki virtaava
kuohuvana koski
tyynenä sen suvanto.

Minkä koemme, sen tiedämme
muu on luuloa ja arvoitusta.

Kunnes päättyy aika  kyyneliin
eloamme ne ovat seuranneet.




matleena2014
.

262
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 19.10.2014 10:07:34 »
.




HÄMÄRÄN KAUNOTTARET

Aika oli niille lopun alku.
Hämärä, pimeä syys.
Sen synkät, ankarat hallaiset yöt.
Kylmyys, vilu, tuulet hyiset
ujelsi läpi nääntyneiden
niittykukkien kedon.
Se jääti kaunokit mi vielä kerran
tahtoi nähdä auringon,
kesän herran.

Ne voimansa koitti kaiken
taisteli läpi yönsylin jäisen.
Ne avautui aamulla
vain nähdäkseen
kuinka hyytävä halla
oli työnsä tehnyt.
Vain valkoiset päivikit
kukkansa avasi.

Ei lämmitä aurinko enää.



matleena2014

263
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 16.10.2014 03:20:29 »
.
.




NOIDAKKO

Vahingossa minä sen löysin.
Se oli pikkusiskon vanha satukirja.
Noidakko.
Sillä oli pikkusiskon antama kummallinen nimi
Se oli Noidakko.
Kun äiti kysyi miksi noin outo nimi
Sisko vastasi ettei se mikään kumma ollut
olihan veikallakin kumma kirja,  Viidakko.
Sanoi vielä että se vasta kumma oli
ei siellä villissä metsässä
varmastikaan mitään vii´itiä ollut.
Sen oli kuulemma veikka keksinyt.
Ne vii´it.

Pikkusiskon kirjassa oli sentään noidat.
Niitä ei ollut kukaan keksinyt
ne olivat oikeasti olemassa.
Sanoi mummo.

Se oli huolella kääritty ruskeaan paperiin
laitettu mummon piirongin
ylimmän laatikon pohjapaperin alle.
Siellä se oli löytäjäänsä odottanut
jo kymmeniä vuosia
Mummo huolella säilyttänyt.
Kenties oli papalta salaa lukenutkin
ettei pappa naureskele.

Nyt sen löysin minä
enkä minä lukenut salaa.
Minä luin illalla sängyssä
Yöllä unessa vilistivät kaikki
Noidakon maan noita-akat
menninkäiset, peikot, tontut
kiltit keijukaiset,  maahiset.
Mutta ei ne pahaa tehneet.
Ei  yhtään tippaa sattunut.

Aamulla minä hymyilin.




Juulimatleena2014

264
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 15.10.2014 19:00:29 »
.
__.




SEINÄTTÖMÄT

Valtava, ylisuuri metropoli se oli
Öinen valaistus, miljoonavalossa
se ilo hyvin kaunis.
Peilaitui tyyneen, mustaan veteen.
Peilautuivat yöhön nukkuvien sielut .
Jotkut osakenomistajat, mielestään,
kuorsasivat tyytyväisyyttä.
Ei ne olleet osakeomistajia
niillä oli vain hallintaoikeus.

Seinätkään ei  niiden, vaan taloyhtiön
se oli kauppakirjassa selvästi esitetty.
Omistivat vain illman seinien välissä.
Ei ollut päänalusena todellisuudessa
untuvatyyny.
Tiiliskivi se oli.

Ei sillä merkitystä.
Seinättömät eivät koskaan tervehtineet.
Vain pankinjohtajaa.



matleena2014

265
Yleinen keskustelu / Vs: Pulinanurkka
« : 11.10.2014 22:16:10 »
.
Iltaa . Se tämä syksy laittaa hiljenemään iloisemmankin mielen.  Kun on tuo ainainen harmaus ympärillä. Ja sade. Kesällä oli pirteä ja laulaa lallatteli mutta ihan on mieli maassa  nyt. Ja tätä kestää muutama hetki. Onko se tämä alku vain hankalaa, tiedä häntä.
Ainuli tuolla kirjoitti että korkokenkiä pitäisi mutta kun ei voi. Niin pitäisin minäkin mutta kun en voi minäkään.  Ainulin kohdalla en korkkari-intoa ihmettele ollenkaan.
Olen kerran nähnyt maailman upeimmat sääret. Ja ne omistaa ainuli.  Ei varmaankaan itse sitä tiedä.
On sitä luokkaa että ei voi olla upeampia kellään. Toivottavasti ei ainuli suutu mutta en millään voinut olla tätä sanomatta.
Enkä voi sille suuttumisellekkaan sitten mitään.

266
Yleinen keskustelu / Vs: Pulinanurkka
« : 10.10.2014 01:53:25 »
.
Tuon koipirepsun kanssa  taas on miitinki pidettäva. Oli minulla asiaakin. Jos saisi tehdä runon ainulin lehtikuvasta kun on nii nätti. Saako siis.  :)

267
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 09.10.2014 18:49:19 »
.




ANNAS MUSIKRUM

Annan talon musiikkihuone se oli
kauan, kauan sitten.
Oli pitsiverhot ja kuviotapetit
turkispäällinen spinettituoli.

Spinetti.
Annan spinetti
jolla Anna musiikkia pelasi.
Anna pelasi musiikkia vain iltaisin
kun talossa vallitsi hiljaisuus.
Takana ikkunan kuunteli linnut
tapetin kuviot kirkastui.
Pitsiverho hiljaa liikahteli.

Mies Annalta nukkunut pois.
Annan soiton tuuli taivaaseen
kuljetti.

Loppui soitto
Anna kyyneliin nukahti.

Nuotit värisi lattialla
vierellä ruusunlehtien.




matleena2014
.

268
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 08.10.2014 09:06:04 »
.
.




ONERVA OMENA

Minä olen outo omena
ihan omituinen
kummallinen.

Minä vartuin tavallisessa omenapuussa
emoni rakastui perhoseen.
Kesän kesti se lempi.
Minä olen se hedelmä
poikkeava
minä siivet sain.

Minä olen kaunis ja yksinäinen
voi kun kohtaisi perhosen.

Olen erilainen
minä

Onerva Omena.




matleena -13
.

269
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 07.10.2014 21:57:48 »
.
.

.




LOVE

Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan. 
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.

Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johtaa tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo. 
Luonto talvea odotti.

Tuli talvi,  valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.

Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.

Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.




matleena -13
.

270
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 04.10.2014 06:39:49 »
.
.



LEHTI VAAHTERA

Vaahterassaan mietti pieni lehti
joko aika muuttaa maahan olisi.
Onhan siellä muitakin, kai joukkoon sopisin.
Monta kertaa peiliin vilkaisi
kehtaisiko maahan leijua.
Velä puun haltijalla korjautti väritystä
sitten maahan lennähti.
Vielä oli varaa valita mihin asettuisi
löysi paikan mukavan vieressä koru Kristallin.
Sammalsametillle kävi istumaan.

Tervehtivät toisiaan lehdet Kristalli ja Vaahtera
alkoi juttutuokio kuin itsestään.
Tuumittiin onko aikaista maassa olla jo
puuhunkaan ei takaisin millään pääsisi.
" Vähän aikaista mutta ei se haittaa
saatiin paikat paremmat.
Ei ole tungosta.
Miten olisi kelpaisko tervetuloksi
poimunlehtipisaroista kahvi. "

Kelpasi se kahvi, nautittiin lakkaleivoskin
sekä voipulla.
Lehti Vaahtera kovin kiitteli.

Oli ystävä, mikä sen parempi.



matleena2014
.

Sivuja: 1 ... 16 17 [18] 19 20 ... 67