.
KYNTTILÄNJALKA
Joulunodotuksessa kärvisteli Mukulakunta.
Kylmät väreet selkäpiissä yritettiin muistella vuoden mittaan sattuneita tottelemattomuuksia. Vilppejä.
Ja niitä riitti. Mitä nyt itsekullakin. Vaan montaa eri sorttia niitä oli.
Pukkia pelonsekaisella kunnioituksella odoteltiin.
Ei nähty tonttuja, noita punanuttuja, joita Aikaiset väittivät runsain mitoin nurkissa hipsivän. Jopa niin runsaasti jotta hämärissä niihin kompastumaan tuppasi.
Ainut punanutun nähnyt oli hiljainen merirosvo, naapurin Taneli.
Joka joenjäällä näkemisistään viikon arestin hankki. Luvattomasta avannon kairaamisesta. Tanelin kertomukseen mukulat kovin epäillen suhtautuivat. Kun ei kukaan koskaan eikä missään punanuttua tavannut. Öisinkin noustiin ikkunasta tiiraamaan, kiinnijäämisen uhallakin, joska vilahtaisi edes punainen hiippalakki.
Vaan ei kun ei.
Vaan nousi kapinaan Äiti.
Ihan eri syistä kuin punanutut.
Oli saatu perinnöksi joltain kaukaiselta sukulaiselta, jonka sukulaisuussuhdetta ei Äiti ei Isäkään enää oikein muistanut, vanha kynttilänjalka. Äidin sanassa kammotus, hirviö.
Isä ei asiasta piitannut, totesi vain kauniinpiakin näneensä. Ei olllut olllenkaan väliksi vaikkei joulupöytää koristaisikaan.
Oli kuitenkin mutkia matkassa. Enosedän, kaukaisen, sisko, täti oli Joulupäivänä tulossa rakasta sukulaispoikaa, Isää, katsastamaan. Tämä täti varmalla muistaisi kynttilänjalan. Vaikkei Isää ehkä, parinkymmenen vuoden takaa tunnistaisikaan.
Oli siis pieni pakko kynttelikköä Äidin hetki kahvipöydässä sietää.
Syvä oli Äidin inha.
"Minä en sitä romiskoa hetkeäkään leipomuksieni seurassa katsele "
Kuului Äidin vastaanväitöksiä sietämätön, jyrkkä toteamus.
Isän mielipiteen mukaan kyttelikön paikka oli ehdottomasti kahvipöytä. Kun nyt rakas tätikin saapuisi. Varmalla tunnistaisi jalan, kovin ilahtuisi Tätikulta.
Mukulat kahakanpoikasta mielenkiinnolla seurasivat. Oli näille kynttelikkö yksi ja sama Pääasia jotta kaakkua piisasi.
Sekä Tädin tuliaiset.
Koitti Ilta.
Väittely senkun kiihtyi. Ei antanut kumpikaan osapuoli periksi.
Äkkiä nousi Äiti, kamaria kohti vauhdilla suunnisti.
Vaikeni Pikkuveikka, Matleena. Sulki suunsa Isä.
Kuului kamarin kaapin ovi avautuvan. Kolinaa kuului suurta ja pientä.
Äidin manailua hiivatin kynttilänjalasta seurasi särkyvän, räsähtelevän kapistuksen ääni.
Kuulosti kuinka hyppelisi Äiti tasajalkaa kammarin permannnolla.
Isä viivana kamariin, Äidin ääni päälimmäisenä kaikui .
" Nyt siitä päästiin. Minä sen selväksi tein. Ei tarvitse enää ikinä sitä romiskoa kakkuvatien kanssa samaan aikaan kahvipöydässä katsella. Saa tulla vaikka puoli sukua, ehjäksi sitä ei enää kukaan saa. Ohi on piina. "
Pikkuveikka kera matleenan kamariin toteamaan tapahtunutta.
Oli Äiti tallonut, pomppinut kynttelikön romukasaksi. Ei erottanut alkuperää vaikka kuinka tarkasti tiirasi.
Oli Isä viisaasti vaiti.
Eikä kaivannut Tätikään kynttelikköä. Ei huomannut mitään puuttuvan.
Eikä sitä suinkaan talonväki puheeksi ottanut. Mukulakuntaa oli ankarasti kielletty hiiskahtamasta sanaakaan kyttelikköstä. Seuraukset olivat tiedossa, joten hiljaisuuden vallassa kakku, piparit suuhun tiensä löysivät.
Ei kaivannut kukaan eikä koskaan kynttelikköä.
Hyvin tultiin ilman sitäkin toimeen.
Ihmettelin jo hetken et onkos taas jotenkin muuteltu foorumin käytös sääntöjä'
joihin ei mun käytökseni ylety. Olikin mittarini täys, koska koska piti kirjata ittensä uudelleen
tähän valittujen porukkaan.
Sun Matleena lapsuusperheen tapahtumat olleet melkoisen räväköitä..Äitiä tuntuisolevan pertittynä ,
koska muut perheessä myötäilee.
Oli meilläkin Napakelkka ennen muinoin ,Loimijoen jäällä,,ja sattumuksetkin melkein samanm,oiset.
Kuitenkin me nuijat istutimme kelkkaan ,,jo melko aikuisen Jaskan, joka oli ns kaatumatautinen.
Niin mentiin myös lujaa,, ja Jaskakin tykkäs.
Niin kuitenkin kävi et hän sai kohtauksen ja irtosi kelkasta.. oli pikkupojat huuli pyöreenä kun ei tietty mitä nyt ..
Ohi se muistini mukaan meni ,mutta muistiin jäi,60 v.n takaakin.
Ja toi sun äitis sotkema kynttilänjalka olis vissiin melkoisen arvokas nykyisin.
Näyttäs venäläiseltä messinkijalalta,,Pietarista, joita oli evakkojen tavaroissa.
Hyvää joulua! "kihlattuni"
Näytä kirjoitukset
ystävät
