106
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 24.12.2015 10:30:34 »
Näytä kirjoitukset
Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
107
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 23.12.2015 01:34:14 »
NEITI JOULUKÄRPÄNEN
Minä olen neiti Joulukärpänen
semmoinen pikkuinen,
harmaapitsihelmainen.
On pitsikengätkin minulla
joulusydänkin on rinnassa
vaikka kutittaa kamalasti
ja punaiset tuntosarvet.
Heräsin kesken untien outoon tuikkeesen
olin ylähirren raoissa syksystä nukkunut.
Oli syttyneet taivaalle tähdet niin kirkkaat,
kuu-ukon kultainen silta ne minut herätteli.
Lennähdin oksalle kuusen, ihmettä, ei lunta.
Vaikka oli kuulemma joulukuu, kuusi kertoili,
ei lumitähtiä ilmestynyt.
Jatkoin matkaa, näin ikkunan pienen tuvan
sieltä vieläkin kirkkaampi valo loisti
Pörräilin hirren raosta tupaan.
Oli kuusi lumeton sielläkin
loisti vihreäillä oksilla kirkkaat kynttilät
Oli karkkia oksille ripustettu, omenoita
luulen ettei niitä ollut lupa syödä.
Kävi talonväki joulukahville minut kutsuttin mukaan
minä sain ihan pikkuisen mukin, sain pöydälle istua
ja kakkua, torttua maistella.
Vielä punaista mehua juoda.
Olin kuulemma joulukärpänen.
onnenkantamoinen
Tuon onnea, iloa taloon .
Minua pitää passata kuin piispaa pappilassa.
Minä pieni kärpänen Hyvää Yötä toivottelin
ryömin nukkumaan rakoon hirren.
Nukuin tuoksuun kynttillän.
Heräsin tuoksuun piparin.
Voiko enää paremmin olla.
Oikein Hyvää joulua toivotan teille.
matleena2015
108
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 14.12.2015 01:23:51 »
TALVEN YÖ
Talven valkeat hanget hohti
lumitimantit kimalsi.
Etelästä tuuli kuiskaili
pakkanen hellitti.
Yöksi himertyi sininen ilta.
Oli rauha maassa.
Orava oksalla kuusen pesäänsä hyppeli.
Lumikonkaloon valkeaan kaivautui riekko
pujahti lumikko koloon kivikon
kettu häntänsä tuuhean viltiksi kääri.
Nukkui metsänväki.
Kajasti laaksossa mökit nukkuvain ihmisten.
Kuului avaruudesta soitto hiljainen
ne oli symbaalit enkelten.
Kuun kultaista siltaa tyttäret kuun maahan lennähti
Ne hangella tanssi, sädehti, ilakoi
ne valoa kaunista metsään loi.
Oli rauha maassa.
Taivaalla pienoinen tähti muita kirkkaammin tuikutti.
Se oli Joulutähti.
Oli Jouluyö.
matleena2015
109
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 08.12.2015 00:10:24 »
RUUSU TALVEN
Keväällä sen varsi maasta kohosi.
Nuput punakukat loistoon suven avasi.
Ne leikki, vieraili laakson perhoset
mehiläiset mettä kantoi.
Kera auningon säteiden kilvan kisali.
Saapui syksytär , sen lehdet riipi
yön halla kastepisarat lumitimanteiksi taikoi.
Päivä muuttui yöksi, himersi.
Yö sysimusta, huurteinen koko laakson peitti.
Kadonnut oli lämpö auringon.
Ruusu jäätimantteja itki.
Kuningtar Talvi päättänyt lumitähdet maahan lähettäa
ruusua niin kärsivää lumikeijut auttamaan.
Ne saapui lumikeijut luo ruusun palelevan.
Hiljaa kuiskasi:
" Me autamme, saat hunnut valkean, pehmeän untuvan
se suojaa kevääseen.
Silloin avautuu säteet auringon
palaa perhoset, mehiläiset.
Saapuu uusi kevät,
Sinä kukin punaisin taas kukoistat."
Nukahti ruusu talven
alle lumiviitan valkean.
Untuvanpehmeän.
Näin oli hyvä.
matleena2015
110
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 29.11.2015 23:34:38 »
PITSIMYSSY PIHLAJAN
Katselin hiljaista ensilunta, vitivalkeita lumitähtiä
talvenprisessoja, pitsimekkoisia maahan laskeutuvia.
Ne peitti pihamaan, haat, niityt, jääkiteiset lammet.
Vanhimmt jäivät puiden latvustoihin jouluvaloa tuomaan.
Keskimmäiset virkkaamaan pensaille pehmeän pitsinutun.
Taivaalla purjehti tummat lumipilvet.
Oli sininen hämärä.
Niitä keittiön ikkunasta katselin
tulit viereeni, kysyit tahtoisinko nähdä talviniityn
Choir Violan kesäöisen konserttiniityn.
Se olisi ilo, vastasin.
Peitit minut lämpmään turkkiin pyörätuoliin.
Hiljaa satoi pehmeää lumiharsoa kasvoilleni kun kuljimme
aurattua käyrrytietä.
Kuului tilhen tilkutus se etsiskeli viimeisiä pihlajanmarjoja.
Jänisjussin loikat näkyivät lumisen tien pinnassa.
Orava naksutti paheksuvasti.
Suojasi tammenterhojaan.
Emme päässeet niitylle, oli polku lumen vallassa.
Mutta siellä jossain odotti vitivalkean, pehmeän lumen alla
Choir Viola kevättä.
Silloin kuulisimme sen soittavan.
Mutta näimme
oli saanut niittypihlaja kauniin, valkean pitsimyssyn
pienimmän nypläämän.
Oli tullut talvi, armaani.
matleena2015
111
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 29.11.2015 09:30:38 »
PITSIMEKKOINEN
Se taivaspilvellä odotteli
kera sisarten
lumitähtönen lumpeenvalkea
lumiprinsessa pikkuinen
pitsimekkoinen.
Tuli aika matkaan lähteä
alas maahan rientämään.
Se keinahteli tuulessa
jäi latvoihin puiden sisaret
kevättnuppuja suojaamaan.
Jouluvaloa metsälle tuomaan.
Pienin matkaa jatkoi
varrelle sammaleen istahti
Sammaleelle haasteli
kielellä metsänväen :
"Sammal kulta saapuu talvi
pyryineen ja tuiskuineen.
Minä tulin sua peittelemään
pakkasherralta suojaamaan.
Minä mekkoni pitsisen levittelen
suojaksi yllesi.
Sinne alle mekon
ei yllä viimaat, pakkaset.
Siellä on lämmin olo.
Kevätaurinkoon heräilet
hymyilyyn sinivuokkojen."
matleena2015
112
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 22.11.2015 10:54:49 »
LUMI
Ne pohjanperuilta matkaan lähti
ne talven lumipilvet.
Mukana kuljetti lumitähdet pikkuiset.
Ne liiteli yli maiden ja merten
päiväkausia matkasi.
Ne verhosi valkeilla tähdillään
pihamaat, niityt ja pientareet.
Mökin pienen katon ne peitti
kuuran savupiippuunkin heitti.
Ne saapui laidalle niityn kivikkoon
oli siellä kesäperhosen kolo.
Sinne oli perhonen piiloutunut
syksyn viimaa ankaraa.
Niityn harmaata hallaa.
Lumitähdet sen kolossa huomasi
sen leikkiin aneli.
Hetken leikki kera tähtien perhonen
kylmää koloonsa pakeni.
Lumitähdet kivikon hunnulla
vitivalkealla suojasi.
Suojassa kivikon nukkuu
talven unta valkeaa
pieni lumiperhonen.
matleena 2015
113
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 17.11.2015 23:28:57 »
TULEVAISUUSKUVA
Tämäkö on tulevaisuus .
Näinkö me olemme kerran.
Me, homo sapiens.
Tämäkö on kotomaamme äidinkasvot.
Ehkä aika on lähellä.
Kun saastuu ilma, saastuu ruoka.
Emme voi taivaskattoa kupuun sulloa.
Me rakennamme pieniä, pyöreitä metallilasikupuja,
toisistaan erillään. Emme halua toisia kurjia nähdä.
Me tuomme puut, kukat luontoa matkimaan.
Eläimemme ovat eri palloissaan vaikka ruoka on
kemiallista. Me olemme kasvissyöjiä.
Jos herkutella haluamme juustolla
me menemme niiden luo.
Me pelkäämme, emme edes muista sen makua.
Vilja, hedelmät omissa palloissa virkityslähteitä.
Me kuljemme pallojen väliä pienillä aluksilla.
Katsomme aluksen ikkunasta myrkkyavaruutta
mustaa merta jota planeetat eivät valaise.
Sinne ei voi astua. Siellä ei ole hengitysilmaa.
Maahan ei ole paluuta on saaste ydintuhoista.
Tämä kaikki voi olla osamme hyvin pian.
Mikäli sitä ennen emme tuhoa itseämme.
Juuli2015
114
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 17.11.2015 07:44:59 »
KUOLEVA MAA
Se näki kukkien kuolevan
kesäheinän lakoavan.
Se tunsi sateet rinnallaan
myrskyn pintaansa raatelevan.
Kuuli tiirojen kirkunan merellä vaikenevan
aallot lumihuippuiset valtasi lahdelman.
Ei lähettänyt aurinko säteitään
elämää lämmittämään.
Aamuisin jäinen huuru sen pinnalta nousi
poissa kastehelmet kesän.
Tumman pilvet vain taivaalla sousi
pois kesäpäivän siniset pilvet.
Vielä kerran sai se peitteekseen
värihehkuisen syksytakin.
Hetken se lämmitti
pois sekin maatuisi.
Tulisi talven valkea viitta
Se oli kuoleva maa.
Juuli2015
115
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 14.11.2015 23:19:18 »
ITSENSä KADOTTANEET
Ne oli itsensä kadottaneet.
Kesä pois unohtunut
syksyn oikukas myrskytär riipoi sijoiltaan.
Se lennatti ne surutta latvoihin puiden
harjoille vuoren
tummiin syksypilviin
piikkipensaisiin ne keihästyivät
muodostaen jäisen lasin tullessa lehtikuvakirjan.
Vasta lumiviitta talven sen sulki.
Lampiin lennätti myrskytär pohjamutiin hautasi
osan maahan routaiseen maatumaan.
Olit nostanut pyörätuolini eteen ikkunan
katselin lehtimyrskyä
se tuiversi puutarhaan sadat syksylehdet.
Ne takertuivt viinimarjapensaseen
Syntyi kaunis syksyryijy.
Värit suuren maalarin
lahjaksi puutarhurin.
Kutsuin sinua katsomaan
sinäkin ihastuit.
Vasta valkea viitta ne peitti.
Pikkuisen, ihan pikkuisen
kun tarkasti katsoi
Ryijy kaunis joskus vilahti
vaikkei itseään muistanutkaan.
Se oli " Palanneet lehdet. "
matleena 2015
116
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 08.11.2015 22:45:07 »
JÄÄPRINSESSA
Sen ei kuulunut olla siinä
värisevänä, kilmaltelevana
ohuella, lammen kristallinsinisellä jäällä
ritisevällä.
Sen kuuluisi olla pohjamudassa nukkumassa
kera sisarten.
Oikukas myrskytär oli sen säästänyt
tuonut läpi kulottuneiden niittyjen
lammen sinipilvistä värittyvälle jäälle.
Metsikön sirkut, peipposet, iloitsivat
katsokaa sen värit ovat vielä kesäiset
kenties palaa kesä.
Ei kesä palannut.
Seuraavana aamuna oli vaahteranlehti,
suuren taiteilijan maalailema kadonnut.
Se oli kohhdannut sisarensa.
Hetken se iloa tuonut
katselijoilleen, ihalilijoilleen.
Nyt oli aika valkean viitan.
Keväällä lmestyisivät aahteraan
pienet. vihreät nuput.
matleena 2015
117
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 31.10.2015 13:12:52 »
HARMAA LEPPÄ
Se kuunteli kosken syksyistä kohinaa
suvantorannan harmaa leppä.
Oli paikallaan seissyt vuosikymmeniä
nähnyt keväät ja syksyt.
Keväällä pienet sammakot sen juurilla loikki
niille se hymyili.
Kun säteet auringon veden pinnan tavoitti
vesimittarin, sudenkorennon leikkiä seurasi.
Tummassa vedessä kukkivat valkeat vehkat
kuin lootukset.
Niitä se kadehti.
Saapui syksy se maan jääti
vesi virtaava kylmeni.
Osui kohdalle syksyn myrskytär
se lehdet lepän armotta riipi.
Nyt kadehtivat lehdet muut
lepän lehtiä loistavia.
Oli aurinko kauneimmat säteensä
maahan matkaaville lahjoittanut.
Ohi kiirehti syys
nukkui leppä
talven unta valkeaa.
Vielä raosta lumen
pilkisti
keltainen lehti lepän.
matleena2015
118
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 24.10.2015 09:34:17 »
KREIVITTÄRET
Kun väistyivät yön utuiset usvat
syysaurinko säteensä valjut suoniitylle soi
Maasta varkain kohosi
punahattuiset, valkopilkkuiset, omahyväiset
ne sienikreivittäret.
Ei niihin kajonneet sudet
karhukin niitä väisti.
Ne oli noitien aamupala.
Noidat vuoreltaan niitylle liiteli
ne aamupalansa nautti.
Ruokajuomana orvokin viimeisen mesi.
Ne päätteeksi tanssiksi pisti.
Ne niityllä temmelsi, ilakoi
käenpiikanen pakeni
kettu louhikostaan kauhisteli
männyt kaarnaansa suojasi.
Ne aikansa niityllä tanhusi
päivä jo mailleen hiipi.
Syksyn myrskytär koivun keltaiset lehdet
voimalla maahan riipi.
Noidat vuorelleen yöksi lepäämään
läpi pilvien tummien riensi.
Vain palatakseen aamulla uudelleen
kun syksyaurinko tietä näytti.
Oli niiden aamupalastaan luovuttava
kun lumihuntu maan peitti.
Kävi noidatkin luolaansa nukkumaan
Kreivittäristä unta näki.
matleena 2015
119
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 18.10.2015 11:12:42 »
MOREENIN PUNAINEN
Se ei tiennyt missä se oli
oli kivialustalla aamulla herännyt.
Oi yöllä myrskytär oksalta riuhtaissut
Sen lehden heikomman.
Pitkin taivaita kuljettanut
pimeisiin syövereihin
outoihin onkaloihin sukeltanut
pohjasoralle jättänyt.
Moreenilouhimoon.
Aamulla saapuivat työläiset
totesi :
"Se on syksy nyt."
matleena2015
120
Yleinen keskustelu / Vs: ÄlyVähä
« : 12.10.2015 15:34:40 »
PYYNTÖ
Pilvet mustat taivaalla purjenti
kesän ne tieltään sysi.
Syksyn myrskytär matkaan lähti
pieneen metsikköön suuntasi.
Se raastoi puita se oksat katkoi
kaiken raivolla tuhosi.
Se lehdet pilviin lennätti
minkä mihinkin viskasi.
kukat viimeiset tallasi.
Saapui luokse keltaisen koivun
pieni lehti oksalla odotti.
Se myrskyttären tulevan kuuli
sille kuiskasi
"Vie minut luokse sinisen penkin
meren rannalle.
Siellä on vesi tyyni
Rauha lumitähtiä odottaa. "
Lehti pieni on penkillä yksinään
vain kastepisarat seuranaan.
Saapuisi huntu valkoinen
kauniisti verhoisi.
Vain kastepisarat heräisi.
matleena2015