Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Harrastukset => Aiheen aloitti: Inkeri - 24.07.2012 17:58:12
-
Monta on nurkkaa torpassakin, niinpä laitetaanpa kirjahylly sinne yhteen nurkkaan oottelemaan sivujen selaajia, kons milloin minkinlaisen teoksen kimpussa ajatuksiaan tuulettamassa.
Saaspas nähdä , vaikka kuuskulmaseks pytinki muotoutuis, kun aiheita pukkaa.
Sain juuri viimeviikolla luettua paljon julkisuutta saaneen Katja Ketun kirjoittaman Kätilön, jota odottelin monta kuukautta kirjaston varausjonossa, olihan teos ollut ehdolla Finlandia palkinnon saajaksi.
Aihehan siinä on hyvin koskettava, sodan ajan saksalais-suomalainen rakkaustarina, ja kaikkine nuorten suomalaisnaisten kokemuksineen.
Mutta, mutta, se kielten sekamelska teki lukemisen suorastaan tuskatuttavaksi ja todellakin hitaaksi.
Näin jälkikäteen muistini mukaan siellä oli meänkieltä, norjaa, ruotsia, venäjää, suomea , saamea ja saksaa.
Varatkaa siis aikaa lukuhetkiinne ajatuksen kera , aloittaessanne tutusmisen tämän kirjan sisältöön.
Olisipa kiva tietää mielipiteitä tästä " Kätilöstä " :-)
Kuva suurenee hiirellä klikatessa .
.
-
Pieni oikaisu, Kätilö ei ollut Finlandia-ehdokkaana, vaikka monien kriitikoiden (ja minunkin mielestäni) olisi ehdottomasti pitänyt olla. Joukkoon oli valikoitunut heikompiakin esityksiä, esimerkiksi Laila Hirvisaaren kirjan sain vain sinnillä kahlattua läpi.
Kätilö ei ollut helppolukuinen teos, mutta pidin siitä kovasti.
Lukemisesta on jo monta kuukautta, joten en enää muista yksityiskohtia tarkasti. Ilmeisesti kielten paljous ei haitannut, mutta juonen kuljetus vaati lukemaan kirjan kaksi kertaa läpi. Vasta toisella kerralla minulle valkeni kuka kukin oli ja miksi mitäkin teki.
Satuin löytämään kirjastosta Katja Ketun esikoiskirjan Surujenkerääjä. Olen juuri lukemassa sitä noin puolivälissä.
Takaliepeessä sitä luonnehditaan riemukkaan groteskiksi sukusaagaksi, rujonkauniiksi tarinaksi kostosta ja vastuusta.
Hyvin mielenkiintoinen kirjoittaja tämä Katja Kettu.
-
Näin kesällä jää lukeminen entistä vähemmälle ja tämä tietokone jo valitettavasti sitä vähensi.
Viimeksi olen lukenut Enni Mustosen Lapinvuokko ja nyt on meneillään Pirjo Tuomisen Perintömaat.
Mustonen on kevyttä luettavaa ja Tuomiseen tykästyin lukiessani hänen historiallisen Satakunta-sagansa.
-
Justiinalle kiitokseni oikaisustasi Finlandia palkinnon ehdokkaiden tiimoilta, ikä tekee tehtäviään muistini kohdalla.
Hemulin tavoin on tietokoneen käyttö vähentänyt minullakin kirjojen kulutusta, mutta syyspimeiden tultua uskon asiaan tulevan muutosta. Varmaankin se Lapinvuokko on kiinnostavaa luettavaa, sillä onhan aihe sodanajalta.
Aika lentää siivillä, sillä onhan jatkosodan alkamisestakin kulunut jo 71 vuotta,,,aivan ihmisen ikä .
Onneksemme meillä on kirjastolaitos josta voi hakea lisää luettavaa. :)
-
Viimeksi olen lukenut tuommoista dokkaria:
Kiveen hakatut – Urheilusankaruuden jäljillä
Ilo ja onni, kärsimys ja pettymykset – ne kuuluvat ihmiselämään. Tässä teoksessa esitellään merkittävien suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien ainutlaatuisia tarinoita. Kohdetta kunnioitetaan, mutta rosoisimpiakaan elämänpolkujen vaiheita ei väistellä.
Kirjassa on kaksikymmentä henkilökuvaa ihmisistä, jotka ovat antaneet suomalaisille monia ikimuistoisia hetkiä. Kirjan kirjoittajat, Ylen urheilutoimituksen tuottaja Arto Teronen ja toimittaja Jouko Vuolle, ovat tehneet suosittua radiosarjaa Kiveen hakatut ja julkaisseet kirjan Kiveen hakatut – Urheilusankaruuden jäljillä. Tässä teoksessa he kertovat jälleen uusia mielenkiintoisia elämänkohtaloita suomalaisista sankareista.
http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2043-suomalaisia-urheilijakohtaloita
Sain viime Jouluna sen lahjaksi. Ei tosiaan nykyään ole tullut paljon luettua. Se on sääli. Mediavoimat paukuttaa päälle, sitten on netti ja firaabelihommat. Ei kerkee, vaikka on eläkkeellä. Harmin paikka silti. (Oliko hyvä selitys lukemattomuudelle?)
3
-
Just, just. Luin joskus jotakin ruotsalaista pehmeäkantista dekkarikirjaa. Olihan se hidasta, aina piti plarata sanakirjaa välillä.
No jotenkin pääsin sitä takkuamaan, kun oli kuiten kielioppi auttavasti hanskassa. Juu olishan se hianoo osata lukea jotakin muutakin, kuin suomea.
PS. Hehheh ja hohhoh, tai osaahan sitä lukea, mutta kun ymmärtäis lukemansa myös.
-
Olen juuri lukenut Rosa Liksomin "Hytti nro 6". Sanoisin, että kirja oli mielenkiintoinen, vaikka teksti oli kyllä
aika rivoa. Huh,huh on se ollut matkustamista.
Aikaisemmin olen lukenut hänen novellikokoelmiaan, mutta niistä en pitänyt.
-
Viimeksi olen lukenut tuommoista dokkaria:
Kiveen hakatut – Urheilusankaruuden jäljillä
Ilo ja onni, kärsimys ja pettymykset – ne kuuluvat ihmiselämään. Tässä teoksessa esitellään merkittävien suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien ainutlaatuisia tarinoita. Kohdetta kunnioitetaan, mutta rosoisimpiakaan elämänpolkujen vaiheita ei väistellä.
Kirjassa on kaksikymmentä henkilökuvaa ihmisistä, jotka ovat antaneet suomalaisille monia ikimuistoisia hetkiä. Kirjan kirjoittajat, Ylen urheilutoimituksen tuottaja Arto Teronen ja toimittaja Jouko Vuolle, ovat tehneet suosittua radiosarjaa Kiveen hakatut ja julkaisseet kirjan Kiveen hakatut – Urheilusankaruuden jäljillä. Tässä teoksessa he kertovat jälleen uusia mielenkiintoisia elämänkohtaloita suomalaisista sankareista.
http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/2043-suomalaisia-urheilijakohtaloita
Sain viime Jouluna sen lahjaksi. Ei tosiaan nykyään ole tullut paljon luettua. Se on sääli. Mediavoimat paukuttaa päälle, sitten on netti ja firaabelihommat. Ei kerkee, vaikka on eläkkeellä. Harmin paikka silti. (Oliko hyvä selitys lukemattomuudelle?)
3
Nostappa lahjakirja yöpöydällesi josta sen helposti avaat luettavaksesi.
Kas kummaa , kun luet yhden urheilusankarin uroteot yhden kuukauden aikana, josta kilttinä palstan kirjoittajan tietenkin kirjoitat arvostelusi meille ;) , niin kahdenkymmen kuukauden kuluttua tiedämme kaikki Goldenin väki , kenelle tai mille kovimmat Bravoo huudot kajautit .
Antoisia lukuhetkiä ;D
-
Olen juuri lukenut Rosa Liksomin "Hytti nro 6". Sanoisin, että kirja oli mielenkiintoinen, vaikka teksti oli kyllä
aika rivoa. Huh,huh on se ollut matkustamista.
Aikaisemmin olen lukenut hänen novellikokoelmiaan, mutta niistä en pitänyt.
Samoja tuntemuksia oli minullakin kirjan suhteen. Ehkä odotin kirjalta liikaa .
Pessimismi oli päällimmäisenä melkeinpä kaikessa kirjan kerronnassa, joka häiritsi omaa mielikuvitus matkaani ;)
-
Että voikin vielä vanhoilla päivillään tehdä oman ennätyksensä kirjan lukemisen nopeudessa.
384 sivua tuli luettua noin puolessatoista vuorokaudessa, jonka välillä tuli muutama tunti nukuttuakin.
Kirja oli esikoisteos S.J.Watsonin kynästä *Kun suljen silmäni*, käytyään ensin kirjoittajan kurssin, niin aloitti kirjoittamisen.
Hänen kielikuvansa, ja helppo kerrontansa suorastaan koukutti ahmimaan tekstiä .
Aihe oli alusta alkaen mukaansa tempaava, jossa nuori nainen yön nukkuessaan unohti täysin aikaisemmat elämänsä tapahtumat, jopa oman nimensäkin.
Erinomainen kirja , jonka parissa ei päässyt pitkästymään.
Kuva on kirjaston valikoimasta.
-
Kas kummaa, kun menee vallan yksinpuheluksi tämänkin ketjun kanssa.
Niin väärin voikin ennakoida ,kun tätä ketjua aloittaessani arvelin Golden Agessa olevan paljonkin kirjallisuutta harrastavia jäseniä. Toisin kuitenkin kävi, vai olinko väärä ketjun aloittaja, kenties ?
Joillakin keskustelupalstoilla on suorastaan tunkua kirjallisuutta käsittelevistä ketjuista.
Televisiosta tuli Timo Harakan ohjelma * Kymmenen kirjaa vallasta*, joka on mielestäni erittäin hyvä ohjelma, ja hyvät haastateltavat. Mainiosti Merja Ylä-Anttila iloitsi Hirvisaaren kirjasta *Minä Katariina* kuinka miehetkin ovat joutuneet kiipeämään reittä pitkin ;). Tasa-arvoa siinäkin on tullut toteutettua.
Siihen kirjaan on tulossa jatkoa, mielenkiintoista luettavaa varmaankin , toivottavasti, mutta vasta viimeisen lauseen jälkeen tietää totuuden.
Varmaankin jotain opettavaista siitäkin löytyy, kuten minulle edellisestä Katariina kirjasta, että hän oli syntyperältään 12-vuotias saksalainen prinsessa venäjänmaalle muuttaessaan.
-
Äkähän hättäile ,Inkeri, kyllä täällä lukijoita on. Nyt vaan ainakin itselläni on ajat, että kirja makaa yöpöydällä koskematta. Syksyn pimeillä ja talvella sitten.
Täällä on keskusteltu kirjoista ja lukemisesta ainakin ketjussa 14.02.11 "lukeminen" ja 14.10.11 Kiva Kalle. Ehkä muillakin ketjuilla.
Kuulun lukupiiriin, joka koontuu taas syksyllä. Palataan asiaan :D
-
Olen viimeksi kahlannut läpi esikoiskirjailija Henna Helmi Heinosen kirjan "Veljen vaimo".
Ei minun tarvii hänen seuraavia kirjojaan lukea.
Nyt odottaa vuoroaan Enni Mustosen "Jääleinikki", on jatkoa "Lapin vuokolle".
-
Onhan meitä lukijoita,näitä Inkerin lukemia kirjoja on kyllä jo kommentoitukin.
Luin niin Kätilön kuin Hytinkin jo viime talvena ja niistä vaihdoimme myös mielipiteitä silloin.
Nyt on ..työn alla ..Paula Havasteen Kaksi rakkautta joka on jäänyt silloin aikanaan lukematta.
Huomasin että siihen on nyt tulossa jatkoa.
Odotan myös mielenkiinnolla Sofi Oksasen uutta kirjaa Kun kyyhkyset katosivat.
Mielenkiintoisin kirja pitkään aikaan oli Luterilaisuuden A B C.
Kirjan toinen kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen.
Olen aina ollut sellainen epäilevä toduuden etsijä ja nyt sain vastauksen moneen mieltäni askarruttaneeseen asiaan.
Onhan meitä aina lapsesta asti peloiteltu niin monilla uskontoon liittyvillä asioilla.
Niinhän se on kirjoja rakastavan mietekin..Kun on kirja yöpöydällä ei koskaan tarvitse mennä yksin nukkumaan....
-
Tuskin sinä "Inkeri" mikään väärä ketjun aloittaja olet, itse en juuri kirjoja lueskele ja jos luen niin ne ovat swedun kielellä, mutta kyllä täällä oleva jengi lueskelee.
Taitaa vaan olla sellainen vuodenaika, että löytyy muutakin touhua helpommin kuin suurena luku kautena eli talvella. Niin, että malta vain mielesi kyllä se tästä pompahtaa liikkeelle.
Olen lukenut, ja tykästynyt Åsa Larssonin jännäreihin, mutta luen ne Suomeksi käännettynä .
Kyllä, maltan mieleni ;).
-
Täällä on keskusteltu kirjoista ja lukemisesta ainakin ketjussa 14.02.11 "lukeminen" ja 14.10.11 Kiva Kalle. Ehkä muillakin ketjuilla.
Kuulun lukupiiriin, joka koontuu taas syksyllä. Palataan asiaan :D
Enpä olisi löytänyt ilman mainintaasi , niitä aiempia ketjuja, jotka käsittelevät kirjallisuutta.
Luin ne kaikki lävitse, ja oli paljon mielenkiintoista tekstä. :)
-
Kirjastossa uutuushyllyjen edessä tuntuu, kuin olisi hakuammuntaa suorittamassa, voi valinta onnistua, mutta joskus menee aivan "poskelleen".
Lapsena karkkihyllyn vieressä kaikki kävi, mutta nyt hiusten värimuutosten jälkeen tullu kirjojen suhteen melko kriittiseks, ei viitsi aikaansa tuhlata jonnenjoutavan lukemiseen jossa ei oo tolkun häivääkään.
Olen kait mukavuutta rakastava yksilö, kun nytkin poimin teiltä itselleni uutta luettavaa Hemulin lukeman Lapin vuokon , Anniliisan mainitseman Jalosen kirjan ja Justiinan Diane Chamberlainin *Valheiden takaa*.
No ni, elämä on helppoa, kun on lukevia ihmisiä ympärillä, Kiitos teille , ja nyt >>>>kirjaston sivuille tarkastamaan ovatko ne hyllyssä :-)
Pitääpä samalla tarkistaa Oksasen uutuuskirja.
-
Inkeri,
palatakseni Chamberlainiin, sanon vielä etteivät kyseisen tyylilajin kirjat ole ominta alaani. Oli enemmän aivot narikkaan tarpeeseen.
Chamberlainilta on ilmestynyt romaani vuosi ja kirja tahdissa, ja se ei kerro kirjailijasta pelkästään hyvää.
Paras lukemani kirja aikoihin oli tämä:
http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2012/fi_FI/taivasten_vanki/
En ole lukenut aiemmin Zafónilta mitään. Ajattelin katsoa löytyykö meiltä kirjastosta kaksi muuta suomennettua teosta. Onneksi on kaukolaina!
En oikein uskalla suositella kirjoja toisille. Makuja on monia.
Nyt hommiin, PP vieraili vattupuskassa ja toi vähän vattuja ja paljon toukkia, hämähäkkejä ja muita taloksi asettuvia kutsumattomia. Niiden kimppuun, mars!
Piti vielä sanomani Sofi Oksasen uutuudesta, että se ei ole vielä edes ilmestynyt. Julkistus tapahtuu tämän kuun lopulla.
-
Paras lukemani kirja aikoihin oli tämä:
http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2012/fi_FI/taivasten_vanki/
Nyt hommiin, PP vieraili vattupuskassa ja toi vähän vattuja ja paljon toukkia, hämähäkkejä ja muita taloksi asettuvia kutsumattomia. Niiden kimppuun, mars!
Justiinalle kiitokset mainioista vihjeistä !
Toivottavasti niissä vatuissa ei ollut niitä metsälutikoita, muistan aina niiden kauhean " makuelämyksen " :o
Silmäni ovat aivan ristissä, joten höyhensaarille ......
-
Jo aikaisemmin mainitsin tämän Paula Havasteen ja hänen Kaksi rakkauttaan.
Aihe on mielenkiintoinen,nuori äiti lastensa kanssa yrittää elää niukoissa olosuhteissa kun mies on rintamalla.
Oli monta asiaa joita olisin halunnut tarkistaa omalta Äidiltäni ,eihän se ole enää mahdollista.
Havasteen kerronta on myös aika erikoista.
Olisi aika mielenkiintoinen kirja keskustelun aiheeksi .
-
En ota kantaa Sofi Oksasen kirjoihin, koska en ole miitä lukenut. Vaimo luki Puhdistuksen ja,
- noo, onhan se ihan luettava, sanoa töksäytti, kun kysyin.
Hän nääs yleensäkin tykkää lueskella dokumentteja, henkilöhistorioita, tositarinoita menneen ajan ihmisistä. Mie en kerkii nykyään lukemaan muuta kuin urheilujuttuja. On niin paljon muuta puuhaa. Pari vuotta sitten luin kaikki venäläiset klassikot, mitkä sain käsiini, suurimman osan olin lukenut aikaisemminkin.
-
Jo aikaisemmin mainitsin tämän Paula Havasteen ja hänen Kaksi rakkauttaan.
Aihe on mielenkiintoinen,nuori äiti lastensa kanssa yrittää elää niukoissa olosuhteissa kun mies on rintamalla.
Oli monta asiaa joita olisin halunnut tarkistaa omalta Äidiltäni ,eihän se ole enää mahdollista.
Havasteen kerronta on myös aika erikoista.
Olisi aika mielenkiintoinen kirja keskustelun aiheeksi .
Olen lukenut Havasteelta joitakin kirjoja, mutta Kaksi rakkautta on lukematta. Jos saan sen käsiini kirjastosta, lupaan lukea syksyn mittaan. Palaan sitten asiaan.
Minäkin harmittelen, etten kysellyt äidiltäni sota-ajan tapahtumista. Omat tarkemmat muistikuvani alkavat vasta rauhan ajoilta.
-
Olen aikanaan ollut aikamoinen kirjojen kuluttaja, mutta parin viimeisen vuoden urakka on siirtänyt kirjat sivuun.
Kirjoihin ja lukemiseen tykästyneenä päätin, että lomalaisilleni laitan kirjaston. Tutuilleni kerroin, että jos kirpparille kirjojaan ovat viemässä, voin minäkin niitä ottaa vastaan ja saatan vaikka maksaakin niistä.
Ja tulosta syntyi. Eepoksia laidasta laitaan on jo noin 1500 kpl ja lisää tulee koko ajan. Tukanlyhentäjäni sanoikin, että taitaa kirjoja rannalla olla enemmän, kuin pitäjän kirjastossa! Mene tiedä. Mutta lomalaisten ei sadepäivien varalle tarvitse kantaa omia kirjojaan. Muutakin mukaanotettavaa matkallelähtijöillä riittää.
Sitten, kun kirjastoni yhteydessä on vielä pieni kahvila, olen tyytyväinen!
Unelmia pitää olla ja aina niistä joku toteutuukin. Olen sen todistettavasti huomannut.
-
Hieno ajatus, Piikatyttö, tuo oman kirjaston perustaminen. Uskon, että sinulla se kahvilakin vielä on.
Tykkään välillä lukea elämäkertoja. Nyt tarttui kirjastosta matkaan Panu Rajalan kirjoittama Juhani Ahon elämäkerta: Naisten mies ja aatteiden. Muuttotouhujeni keskellä voin illalla rauhoittua ja lähteä Ahon matkaan.
-
Hei Inkeri! Oletko jo lukenut Lapinvuokon? Osaatko saksaa, mua ärsytti ne saksankieliset puheet, kun ei niitä läheskään aina oltu suomennettu ja sama jatkuu Jääleinikissä. Ensimmäinn osa oli parempi, saa nähdä millainen sitten on Kultarikko, viimeinen osa Pohjantuulen tarinoista.
-
Olen puolessa välissä sitä Lapinvuokon lukemista, kyllä olen jotenkuten pärjäillyt, vaikka en ole saksaa lukenutkaan. Juuri tänä iltana jatkan lukemista , kun välillä piti lukea se *Taivasten vanki*. Tilasin kirjastosta samanaikaisesti monta kirjaa , joista parissa oli vain kahden viikon laina-aika, mutta se Taivasten vanki oli niin mielenkiintoinen , että luin sen kolmessa päivässä.
Lapinvuokko paranee "vanhetessaan", ja Rovaniemeläisille siinä on paljon tuttuja paikkoja, sekä suomalaista historiaa meille kaikille.
Luterilaisuuden ABC kirjasta löytyi hauskaa tietoa Lutherista, että hän oli munkki ja meni nunnan kanssa naimisiin, ja ostivat luostarin kodikseen. :-) Ihmisiähän ne ovat tosi uskovaisetkin,,tuli taas todistettua.
-
Sain painotuoreeena Sofi Oksasen uuden kirjan ja myös luin sen.
Kirjasto-täti sanoi että on raskas luettavaksi,oli vähän kuunnellut äänitteenä.
Ensisivuilla mietin,onko tämä minun pakko lukea,niin tuntui vaikealta päästä juoneen.
Mutta nostan hattua meidän tähtikirjailijalle,on kyllä niin paljon tietoa tuosta veljeskansamme historiasta.
En paljasta minne ne Kyyhkyset katosivat
Sen sain vasta nyt ymmärtää että viisi päivää liehui Viron sini-musta valkoinen lippu syyskuussa -44 kun Saksa lopetti miehityksen.
Sitten nousi tankoon Neuvostoliiton lippu..Ja liehui melkein viisi vuosikymmentä.
Uskon että moni joka jaksaa lukea kirjan läpi alkaa miettiä tuota sotilasliitto-hirmua toisin aatoksin...
-
Minulla tässä mietinnässä että uskaltaiskohan mennä katsomaan Puhdistus-leffaa. Mieleni kovasti tekee,kirjan lukemisesta on jo jokunen vuosi,olisi mielenkiintoista nähdä miten elokuvan keinoin asiaa on käsitelty.
Kyyhkyset saan varmaan miniältä luettavaksi.
-
Nyt on Kun kyyhkyset katosivat luettu ja palautettu jonottajille.
Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Tämä sanalasku tuli mieleeni, kun lopulta laskin kirjan kädestä. Muutama kymmen ensimmäistä sivua luettuani epäilin jo järkeäni (syytä epäillä), kun en saanut selvää henkilöistä, kuka on minäkertoja, kuka on rooliaan ja puoltaan vaihtava serkku, kuka miestään inhoava vaimo, ketkä olivat kenenkin perhettä. Mietin jo henkilökartan laatimista. Mutta sitten kerronta imaisi mukaansa ja ymmärsin henkilökuviot.
Oksanen osaa fiktion keinoin kuvittaa Viron historiaa. Jotakin siitä tiedän, mutta en tarpeeksi. Syynä on kai se, ettei omana kouluaikanani juuri puhuttu tai kirjoitettu julkisuudessa sukulaiskansan vaiheista toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen. Elettiin itsesensuurin ja rautaesiripun aikaa.
Kirjaa lukiessa tuli mieleen ilmiö "voittajan vankkureille hyppääminen". Kun oma etu vaatii, kääntyy takki ja mieli. Edgar-serkku oli sellainen kameleontti, milloin saksalainen, milloin venäläinen.
Kirjassa kuvattiin myös "sotamorsian"-teemaa. Samasta aiheesta meilläkin on paljon kirjoitettu.
Enpä enemmän kirjoita, etten syyllisty juonipaljastuksiin. Kirja antoi ajattelemisen aihetta.
-
Ai... Justiina.. Saako yks tunteeton mukula sunkin mietteet valtavirran mukaan.
Pitääks mein orpojenkin hakee revanssia ryssånmaan tekosista?
Iltalehden lööppi just tänään torvee"ohitetuista uhista.
Pian ollaan taas napit vastakkain.. Oltas ny vaan mieltä..
ettei koskaan enää.
-
Vastaan itselleni; oon joskus aluksi kun tänne foorumiin osallistuin, alustellut
aihetta ;intomielisyys... Oli silloinkin havaittavissa jo että, suomalaisilla menee liian lujaa".
Oomme sellainen kansa joka on saanut liian paljon, liian -vähän jälkeen..
Ei se oo kovinkaan hyvä, on tullut ahneus ja kostonhenki..
Se kostaminen onkin pirumpaa.. jos siihen kaikki kallonkutistajatkin " takertuisivat..
saattais ratketa moniakin solmuja.
-
Ensimmäinen viestisi oli niin kryptistä Kropsua etten saanut selvää. ::) Olen luullut osaavani lukea rivien välistä sinun juttujasi, mutta nyt olisi pitänyt tietää mihin lööppiin viittaat.
Toinen viestisi jo vähän valaisi sitä mihin pyrit.
Mulla ei ole koskaan ollut haaveita revanssista. En usko, että Sofi Oksasellakaan, vaikka hän nyt avaa äitinsä kotimaan historiaa. Ollut on mennyttä, me aikalaiset vain jouduimme myllerrykseen mukaan. Historiasta pitäisi pystyä sen verran oppimaan, ettei ainakaan samoja virheitä toisteta.
Ei koskaan enää.
Kirjoitat liian paljosta liian vähän jälkeen. Se on hyvin sanottu. Meillä on asiat todella hyvin nyt, jos on muistoissa ne entiset "hyvät ajat", joita itse asiassa ei ole koskaan ollut.
Kallonkutistajista tuli mieleen, että olisipa heitä ollut olemassa sota-aikana ja heti sen jälkeen. Ei ollut kriisiapua, oli tultava toimeen omin henkisin eväin olipa isä tai mies palannut missä kunnossa tahansa tai ei palannut lainkaan.
-
Mulla vähän taas eilen ehtoolla pahaa aikaa. Kummasti tää ikääntymine aikaansaa äkkipikaisia ajatuksia.
-ettensanoisi "sietämättömyyttä, voi johtua jakaantuneesta mielestäkin,,ei kyllä suvussa ennen todettuna.
Se Iltasanoman lööppi hyökkäsi mun naamalleni S-marketin ovipelestä.
Kuului jotenkin et" neuvostoliitto oli hyökkäämässä suomeen kohta sodan jälkeen..
En ostanut lehteä koskas en ennenkään oo ostanut.
Et semmonen tappaus!
Saatan olla niitä "toisenkorvankääntäjiä joista isokirjakin varottelee,
joten en taitaisi sotatöissäkään tuntea sankaruutta..
-
Se Iltasanoman lööppi hyökkäsi mun naamalleni S-marketin ovipelestä.
Kuului jotenkin et" neuvostoliitto oli hyökkäämässä suomeen kohta sodan jälkeen..
En ostanut lehteä koskas en ennenkään oo ostanut.
Et semmonen tappaus!
Minä taas ostin Ilta-Sanomat viimeksi muistaakseni v. 1976, tämän takia !
Suomalaismitalistit Montrealissa
Kultaa:
Lasse Virén, 5 000 m ja 10 000 m
Pertti Karppinen, Yksikkösoutu
Pertti Ukkola, Paini 57 kg
Hopeaa:
Antti Kalliomäki, Seiväshyppy
Hannu Siitonen, Keihäänheitto
PS.
Noita Lööppien juttuja en ole vilkaissut koskaan, olenkohan typerä, kun en tykkää niistä?
-
Se Iltasanoman lööppi hyökkäsi mun naamalleni S-marketin ovipelestä.
Kuului jotenkin et" neuvostoliitto oli hyökkäämässä suomeen kohta sodan jälkeen..
Sitä mediahöpötyksen sietämättömyyttä löytyy täältäkin. En edes halua lööppikamaa nähdä, mutta minne silmänsä pistää, kun kaupan kassajonossa pitää tönöttää.
Oliskohan toimittaja kuullut Jukka Tarkan uusimmasta kirjasta, muistaakseni Karhun kainalossa. Kuuntelin äskettäin radiosta Tarkan haastattelua. Minulla on keittiön radio Puheella tai Ykkösellä ja sieltä tulee solkenaan politiikkaa ja kulttuuria. Jotakin jää aina mieleenkin.
Tarkka kirjoittaa kylmän sodan ajasta Suomessa. Joku nuorempikin historiantutkija on äskettäin julkaissut sotien jälkeisestä ajasta. Äkkiä niistä kirjoista lööpin ainekset saa repäistyä.
-
Nuo iltalehtien lööpit joita aina ohikulkiessa ja kaupan kassajonossa katsellaan saavat aikaan monenlaisia ajatuksia.
Sehän on niiden myyntivaltti.
Silloin sotien jälkeen oli meillä viisas mies maan ohjaksissa.
Kyllä Kekkonen sai lähteä monta kertaa kylään itäiseen naapuriin selvittämään ja oikomaan asioita jos historiaan on uskominen.Eikös hänen lausahduksensa joskus ollutkin...Saatanan tunarit.. ..
-
Varmaan moni lukee vaan noita iltapäivälehtien lööppejä.
Minä luin nyt Puhdistas-romaanin toistamiseen.
Ajattelin että on helpompi seurata elokuvana kun on muistia virkistetty.
Joku teistä mietti mennäkö elokuvana katsomaan.
Arvosteluissa sanotaan väkivaltaiseksi.
Kun kunnolla juoneen perehtyy niin mielenkiinto herää.
Vapaan Viron talonpoika ei halua kolhoosiin töihin.
Aliide menee naimisiin venäläisen kanssa että säästää henkensä ja lapsuuden kodinsa.
Miten asiat on ilmaistu elokuvassa,nähdään...
-
Saattaa jäädä Puhdistus elokuvana näkemättä. Lukiessani kirjaa mielikuvittelin tapahtumat. Usein kirjasta tehty elokuva on pettymys, samoin elokuvan pohjana olleen kirjan lukeminen, koska silloin elokuvan tulkinta näkyy silmissä ainoana oikeana. Näin on esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan kohdalla.
Luen parhaillaan Eeva Kilven päiväkirjamerkintöihin perustuvaa kirjaa Kuolinsiivous. On tullut vastaan monta vanhenemiseen ja lähestyvään kuolemaan liittyvää ajatusta, jotka tuntee omikseen.
-
Kävin katsomassa Puhdistuksen. Kirjan olin lukenut jo silloin heti kun se ilmestyi. Leffassa tulee väkivaltakohtaukset paremmin ja kovemmin esiin kuin kirjaa lukiessa.
Viereinen rouva ei ollut lukenut kirjaa ja niinpä hän lähtikin kesken esityksen pois...
Paremmin ymmärsin leffasta mitä Oksanen sillä puhdistuksella oikein tarkoitti.
-
En suinkaan mitenkään mitätöi noita lööppejä,sieltähän aina nopsaan lukaisee missä mennään.
Nyt mietin ,pitääkö lauantaiilta uhrata aina puoleen yöhön tuon kohutun MANNERHEIM-ELOKUVAN TAKIA.
Kurkistin vähän YLE-AREENAN puolelta.Varmaan ihan hyvä tarina sotilaan elämästä.
Heti alussa kummitäti neuvoo orpoa poikaa....Jos maailmassa aikoo menestyä pitää käyttää älyään...
Maisemat ovat kauniita mutta vieraita suomen sotilaille,ei kai niitä pidä samaistaakaan suomeen..
-
Löysinpä nurkistani Erkki Tantun sananparsikuvituksia "Viina ja humala". Kuvat puhuvat enemmän, kuin teksti, mutta minun tekniikkani lainaa vain tekstin ja Varsinais-Suomalaiset tokaisut, teistä m,onikun on niiltä suunnilta!
"Ei tämä opetus tekis paha muilka, sanos lukkar ko juavuksis ol ja ämm hakkas"
"Tämmöst tämä nys sito, sano Eetu ko juavuksis ol"
"Kyl vähemä sai, sano Vähätalo ko Isotalo myys kalavetes ja ost viina"
"Määkitään kans, kon kerraj juavuksis ollaa"
"Vastam pistä kun kusilaine juna" Vastassa oli järjestysmies!
"Ei tol nykyaja nuorisol änä ol kun kolm asja miäles: flika, viina ja mobeti. Ei sillo semmost ollu ku mä nuar oli - ei sillo mittä mobeti tunnettu"
"Mennee niin ko terva lahhoon kantoo" Isäntä nostaa maljijaan!
"Kumpi nys sit hääly, minä taik alos? kysys merimiäs hammin krouvis"
Kirjasen takakannen teksti selvittää:
Erkki Tantun kuvittamia sananparsia on julkaistu yhdessötoista kokoelmassa ja niistä toimitetuissa neljässä valikoimassa yli kahdeksansataa. Kokoelmat käsittävät aina kuvittajan tuoreimmat, aihepiireiltään moninaiset työt. Kuvia on käytetty myös joissakin maakunnallisia huumorinlaatuja käsittelevissä kirjoissa, mutta muuten niitä ei ole julkaistu aiheittain ryhmiteltyinä.
"Viina ja humala" kertoo, millaisia lentäviä lauseita Suomen kansa on näistä rakkaista aiheistaan puheessaan käyttänyt.
-
Erkki Tantun piirroskirjat ovat huvittaneet monesti.
Nyt harmittaa, ettei hyllyssäni ole yhtään sananparsikirjaa, mutta mieleen nousee monta hauskaa kuvaa ja lausahdusta. Loukkaantuisikohan joku murteen taitaja, jos yrittäisin kirjoittaa muistumia?
Rikasta halaa vaikka hampaat irvessä, sanoo piikalikka ja rutistaa lihavaa isäntää.
Tää se on gon luttet krassa, sanoo eukko kun tupa palaa.
Mää vihaan miehiä kukoosta alkaen, sanoo emäntä kukko kainalossa, kirves kädessä hakkuupölkyn vieressä.
Enhän mää, mutta kun meilän pojat tahtoo niin puhlasta, sanoo emäntä ja kuivaa astioita alushameensa helmaan.
Mitä huono huokailet, kun turva on kelkassa, sanoo ukko kun eukkonsa vetää häntä vesikelkassa jäällä.
Hauskempia nämä olisivat oikeilla murteillaan ja kuvan kanssa.
-
En suinkaan mitenkään mitätöi noita lööppejä,sieltähän aina nopsaan lukaisee missä mennään.
Nyt mietin ,pitääkö lauantaiilta uhrata aina puoleen yöhön tuon kohutun MANNERHEIM-ELOKUVAN TAKIA.
Kurkistin vähän YLE-AREENAN puolelta.Varmaan ihan hyvä tarina sotilaan elämästä.
Heti alussa kummitäti neuvoo orpoa poikaa....Jos maailmassa aikoo menestyä pitää käyttää älyään...
Maisemat ovat kauniita mutta vieraita suomen sotilaille,ei kai niitä pidä samaistaakaan suomeen..
Katsoin elokuvan. Hoh hoijaa, kaikesta sitä jaksettiin meuhkata ja tappouhkausia kirjoittaa etukäteen.
Näppärä keksintö sinänsä laittaa isoisä kertomaan tarinaa kaukaisen maan sotapäälliköstä. Niinhän meilläkin kerrotaan tarinoita muista maista. Opettavaisuuttakin oli mukana. Mitään sotamarsalkkaa loukkaavaa en keksinyt, vaikka yritin olla kriittinen. Elokuvan hyvä puoli on sen lyhyys. Kuka jaksaisi katsoa 1½ tuntia saippuaoopperaa.
-
Justiina, hauskat lainauksesi on Erkki Tantun sanaparsikuvia kirjastaan "Hyvä mieli kuin harakalla".
Lisäänpä muutaman:
Vaatik frouva tappama ja? sano Mataluat, ko märäntynny hauve myi. (Varsinais-suomi). Tyylikäs sulkahattuinen rouva ostoksilla.
Ei oo vatupassis, sanoo isäntä, kun rakennusmestari tiällä meni. (Etelä-Pohjanmaa).
Toivoss elämme ja aikatam viätämme, sano vanhapiika kissalles. (Varsinais-Suomi).
Kirjassa yli 80 sivua hauskoja sutkautuksia.
Viidellä eurolla ko. kirjan löysin kirpparilta. Samalla reissulla löysin Selma Lagerlöfin romaanin "Suotorpan tyttö", neljäs painos vuodelta 1920. Kirjan "esipuheessa" Juhani Aho kiittää ystäväänsä Herra Werner Söderströmiä siitä, että tämä on ryhtynyt suomentamaan SelmaLagerlöfin teoksia.
Samalla sain myös Ilmari Kiannon teoksen "Vanha pappila", vuodelta 1922 ja Aapelin "Meidän herramme muurahaisia".
Minun on aivan pakko lainata Aapelin alkua pakinasta "Neiti Koskinen, lehtienmyyjä":
"Melkein viisikolmatta vuotta olen nyt yhtä kyytiä istunut torinkulmassa näitä lehtiä myymässä, niin että olen minä nähnyt maailmaa.
Talvella ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä. He kysyvät kaikki, eikö minun tule kylmä siinä istuessani, viimassa, tuiskussa ja pakkasessa. Totta herrantähden minun on kylmä siinä istuessani, vaikka olenkin vuorannut itseni ylt`ympäriinsä sanomalehdillä, niin että pahimmilla säillä olen kaulasta polvitaipeisiin asti yhtä julkista sanaa. Mutta ei passaa sanoa palelevansa. Yleisö arvelee muuten, että sen pitäisi osoittaa sääliä, eikä kukaan osta lehtiä monta kertaa säälistä. On se niin, juu.
Hyvin harva tietää, että olen neiti. Koska olen tällainen aika paksu ja punakka, minua on nimitetty rouvaksi. Minun puolestani saavat sanoa miksi hyvänsä, näin liike-elämässä ei sovi olla kovin tarkka. Joskus olen harmitellut, etten ole kauniimpi, kauppa ehkä kävisi paremmin. Vaikka en sentään tiedä, paljon on rouviakin asiakkaina. Poskieni pienet verisuonet ovat katkeilleet ja tekevät minusta juopon näköisen. Olen iloinen, että huomasin sen vasta nyt kuusikymmenvuotiaana. Mitä minä mokomasta, katson vain harvemmin peiliin. Jne. jne."
Monta hauskaa hetkeä saan Aapelin pakinoiden myötä elää. Ovat niin elävästä elämästä.
Hesassa oli vielä 70-luvun alkaessa, jolloin sinne menin, lehtimummoja monen monessa kadun kulmassa ja raitiovaunuissa oli rahastajatkin ja Elannon tavaratalossa ja Stockalla hissitytötkin valkoiset hansikkaat kädessään. Että kyllä meitä palveltiin!
-
"Tulin tännekin kattoon", sano Mettälän faari, kun hän ruumaan putos.
"Toi tiä meirän kaikkien käör täyty", sano vanhapiika, ku hä hääsaaton näki.
"Kuallaan sitä viälä meilläki", sano Freeti, kun hautajaissaaton näki, eikä ollu kututtu.
Nämä Tantun kuvittamat sananparret löytyivät toisaalta netistä.
Tuota Freetiä olen lainannut vapaasti vähän vastaavissa tilanteissa. Sattuuhan sitä itse kullekin ettei kutsuta...
Mukava löytää toisiakin Aapelin ystäviä. Aapeli osasi hymyillä ihmisille lämpimästi ilman ilkeyden häivääkään. Pikku Pietarin pihan ihmiset ja varsinkin Karoliina Jormalainen (muistinko oikein nimen?) on kuvattu mestarillisesti.
-
Toisessa ketjussa Anniliisa kirjoitti Auni Nuolivaaran kirjasta Paimen, piika ja emäntä. Luin sen joskus hyvin nuorena, enkä muista siitä enää mitään, mutta kirjan nimi läikähdytti mieltäni, koska se oli eräs äitini lempikirjoista. Hän luki sen moneen kertaan. Jotakin siinä varmaan oli.
Toinen kirja johon hän aina palasi oli norjalaisen kirjailijan Metsien humina. Kirjailijan nimeä en nyt muista, mutta muistelen jotakin siihen suuntaan kuin Gulbrandsen.
Löytyisköhän kuukkelilla?
Löytyi:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4571
Tässä on kirjailijan nimi oikein!
Minä palaan harvoin samaan kirjaan pitkän ajan kuluttua. Nykyään kirjoja on saatavilla helposti ja uusia julkaistaan.
-
Lukupiirimme on jo kokoontunut muutamia kertoja. En ole päässyt mukaan. Viikon päästä toivon pääseväni.
Meillä on luettavana Märta Tikkasen kirja: "Emma ja Uno". Tikkanen kertoo siinä äidinäitinsä tarinan. Nuori, hemmoteltu suurtilan tytär avioituu "taivaanrannan maalarin" kanssa. Lapsia tulee joka vuosi ja mies huitelee pitkin maita ja mantuja. "Uno on niitä mahdottomia miehiä, joihin naiset helposti lankeavat, entisaikoina ja tänä päivänä. Hän on suuren luokan maailmanparantaja, kahnauksiin joutuva myrskykeskus, liekki joka syttyy ja sammuu, innostuu ja innostaa."
Tikkasta olen aina tykännyt lukea.
Turvaton on nainen ollut entisaikoina. Mies voi hukata naisen perinnön, kysymättä edes lupaa.
Ja Emma vaan rakastaa.
Karsin aika paljon kirjojani muuton yhteydessä. Mihinkään ei olisi mahtunut.
-
Meillä on luettavana Märta Tikkasen kirja: "Emma ja Uno".
Turvaton on nainen ollut entisaikoina. Mies voi hukata naisen perinnön, kysymättä edes lupaa.
Ja Emma vaan rakastaa.
Kirjan ilmestymisen aikoihin kuulin radiosta Märta Tikkasen haastattelun jossa hän kertoi Emmasta ja Unosta. Se oli erittäin kiinnostava juttu. Kirjaston uutuushyllystä nappasin pian uunituoreen kirjan käsiini.
Se herätti samoja ajatuksia naisen asemasta entisaikaan kuin sinulla, pumpuli. Teki mieli ravistella Emmaa, että ota jo se ero ja lopeta tuo kiltti odottelu. Helppo nykyään on noin ajatella, mutta Emmalla ei enää ollut muuta kuin lapsilauma ja sukulaisten armollisuus varana, lisäksi siihen aikaan avioero oli harvinainen ja vaikeasti toteutettava juttu. Lopulta Emma ja Uno erosivat, ja Uno jatkoi maailman parantamista.
Tikkanen eli itse "mahdottoman" miehen kanssa. Rakasti silti.
-
Onko kukaan lukenut kiinnostavia kirjoja viime aikoina?
Sain käsiini Heidi Köngäksen uusimman kirjan Dora Dora. Lukiessani mietin, miten jännästi nykyään naiset ovat alkaneet kirjoittaa sotaan liittyviä kirjoja.
Köngäs sijoittaa henkilönsä Albert Speerin, sihteeri Annemarien, tulkin ja sirkustaikurin jatkosodan aikaiseen Suomen Lappiin matkalle Rovaniemeltä Jäämeren rannalle saksalaisten tukikohtaan. Kirjassa Saksan suunnitteluministeri Speer pohtii suhdettaan Hitleriin. Speer on joutunut Hitlerin epäsuosioon. Annemarie kaipaa miestään, tulkki rakastuu Annemarieen ja taikuri on koko ajan huolissaan kotimaahan jääneestä vaimostaan sekä omasta asemastaan. Taikurilla on juutalaista verta suonissaan. Lopussa tapahtuu jotakin joka oli jo aavistettavissa. En kerro enempää, jos joku haluaa lukea itse.
Kirjaa on kiitetty ja osin moitittu. Minä pidin kovasti, mutta olen vain tavallinen Justiina. Odotan, että Dora Dora olisi Finlandia-ehdokkaana. Ans´ kattoo ny.
-
Onko kukaan lukenut kiinnostavia kirjoja viime aikoina?
Sain käsiini Heidi Köngäksen uusimman kirjan Dora Dora.
Kirjaa on kiitetty ja osin moitittu. Minä pidin kovasti, mutta olen vain tavallinen Justiina. Odotan, että Dora Dora olisi Finlandia-ehdokkaana. Ans´ kattoo ny.
No nih! Olihan se siellä ehdokkaitten joukossa. Muita ehdokaskirjoja en ole lukenutkaan.
Tarja Halonen valitsee voittajan. Siitä johtuen veikkaan, että voittaja on Pirjo Hassisen Popula.
Heidi Köngäksen Dora Doraa raati pitää psykologisesta tarkkanäköisenä romaanina, jonka historiallisena taustana on Hitlerin luottomiehen, varusteluministeri Albert Speerin matka Suomen Lappiin 1943. (HS tänään)
-
Justiina miettii lukeeko meistä kukaan.
Minä ole ahkera lukija,Aiemmin hankin kirjat omaan hyllyyni.Olin jostakin keksinyt että pitää olla paljon kirjoja niin on Kulttuurikoti.Nyt kun on pieni asunto ei ne kirjat sinne mahdu.Tuolla ne odottavat ,minne lienevät menossa....
Kirjasto on aivan lähellä,en nykyään tilaa enää kovin paljon aikakausi-lehtiäkään.,
En ole minäkään vielä lukenut noita Finlandia ehdokkaita.
Viimeksi luin tämän Kuopiolais kirjailija Sirpa Kähkösen HIETAKEHDON.
Minun mielestä aikaisemmissa samaan sarjaan kuuluvissa oli enemmän asiaa.
Nyt on yö-pöydälläni Tapani Kiminkisen Maalaislääkärin päivää
Alku on ainakin ihan lupaava,vaikka en olekaan niin Kiminkisen fani...
-
Lukijoita minäkin ja kirjoja on niin, että divarin saisi perustaa.
Aikoinaan olen kuulunut ties kuinka moneen kirjakerhoon, nykyään pengon tarjous-ja alekirjoja.
Tunnustaudun hömpän lukijaksi ja siksi en paljoa viitsi lukemisiani huudella, tuskin yhtään Finlandiaehdokasta olen lukenut.
Vaikka sanotaan, että luettavaksi se on hömppäkin kirjoitettu.
Tykätyimpiä kirjoja on tullut luettua moneenkin kertaan, Sally Salmisen "Katriina" on kirja, jonka luin jo kouluikäisenä ensimmäisen kerran, nyt se on hyllyssä ja luettu ties kuinka moneen kertaan, myöskin "Tuntematon" on tullut luettua useampaan kertaan, elokuvaa katsoessa osaa jo repliikit ulkoa.
Australialaiskirjailijat, "Okalintujen" kirjoittaja Colleen McCullough ja Tamara McKinley ovat suosikkejani.
Englantilaisen Catherine Cooksonin kirjat taitavat multa löytyä kaikki suomennetut.
Nyt on meneillään yli 700-sivuinen pokkari Lesley Lokon "Tummaa suklaata", jossa suklaata ei ole kuin muutaman henkilön ihon väri. Tuntematon kirjailija, mutta ihan mukavaa luettavaa, haittapuoli on vain pokkarin pieni präntti.
Odottamassa ovat Cecilia Ahernin "Mitä huominen tuo tullessaan" ja Anne Tylerin "Afrikan naiset". Viimemainittu tuli Otavamedialta asiakaslahjana, muut ovat alekirjoja.
Otavamedialta tulee Seura ja Viva sekä Pojan lapsille Villivarsa ja Leppis, sieltä sitten saa aina valita muutaman ilmaislehdenkin laskun maksettuaan.
-
Justiina miettii lukeeko meistä kukaan.
Viimeksi luin tämän Kuopiolais kirjailija Sirpa Kähkösen HIETAKEHDON.
Minun mielestä aikaisemmissa samaan sarjaan kuuluvissa oli enemmän asiaa.
En toki epäile kanssakirjoittajiani lukemattomuudesta :D Ajattelin kysäistä vinkkejä teiltä.
Tilasin pari viikkoa sitten Kähkösen Hietakehdon. Ovat kovasti varattuja, meitä savolaisia kiinnostaa Kuopion lähihistoria.
Luin äsken Mikko-Pekka Heikkisen uutuuskirjaa Terveiset Kutturasta. Kirja on veitikkamainen jännäri ja sotakirja samalla sekä outo tulevaisuuden kauhukuva Suomesta. Siinä Pohjoinen ja Etelä joutuvat sotaan, siis kyseessä on kuvitteellinen sisällisota. Aiheestaan huolimatta alkoi nukuttaa, kun takka humisi hiljaa ja radio soitteli Lauantain toivottuja. Otin läppärin auki, ja kas täällä puhuttiin kirjoista.
Hemuli, minäkin luin kauan sitten Katriinan. Sekin oli äitini lempikirjoja.
Salmisesta tuli mieleen toinen ruotsiksi kirjoitettu vanha romaani, jonka lukemisesta on ihmisikä.
Nimittäin tämä:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_10233
Kuin valkoliljat, se teki nuoreen mieleeni vaikutuksen. Vieläköhän tekisi?
Minulle tuli tekstari Otavalta. Saisin lahjakirjan palkkioksi Kotiliedestä. Pitääpä selata tarjontaa.
Lukemisiin!
Myöhemmin.
Palasin rikospaikalle korjaamaan virhettä. Kirjan nimi oli väärin. Nyt se on oikein. Kirjoitin aiemmin illalla melkein torkahtaneena.
Eläköön tämä Muokkaus-toiminto.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Suomeen+syttyy+uusi+sis%C3%A4llissota/HS20120923SI1KU02qa0
-
Ensi viikon lukupiiriin pitäisi viedä oma kirja. Valitsin tuolta saneeratusta kirjahyllystäni Gunnar Matssonin "Prinsessan". Aikoinaan luin sen moneen kertaan.
Nyt täytyy ottaa selvää, muistaakseni siitä tehtiin elokuva. Ja Gunnar Matsson taisi kuolla nuorena. Hataria muistikuvia.
-
Ensi viikon lukupiiriin pitäisi viedä oma kirja. Valitsin tuolta saneeratusta kirjahyllystäni Gunnar Matssonin "Prinsessan". Aikoinaan luin sen moneen kertaan.
Nyt täytyy ottaa selvää, muistaakseni siitä tehtiin elokuva. Ja Gunnar Matsson taisi kuolla nuorena. Hataria muistikuvia.
Mielenkiintoista! Hataria muistikuvia kirjasta... luinko sen joskus vai luinko vain kirjoituksia ja Matssonien haastatteluja? Hehän olivat aikansa julkkiksia.
Ryhdyin kuukkeloimaan. Löytyi tietoa, että Gunnar kuoli vähän yli 50 vuotiaana. Oli alkoholisti noin 15 vuotta. Seija avioitui toisenkin kerran. Uusi aviomies kirjoitti myös kirjan Seijasta.
Viitteitä elokuvaan ei löytynyt. (Prinsessa-elokuva kertoo Kellokosken prinsessasta.)
http://salpakirja.net/2678/jos-vain-saan-olla-onnellinen/
Gunnar Mattsson on kirjoittanut itsestään paljastuskirjoja, mm. Gunnar on sellainen. Tuli mieleen toinen suomenruotsalainen itsestään ja vaimostaan kirjoittanut eli Henrik Tikkanen. Siinä perheessä tosin rouvakin osasi kirjoissaan paljastaa aviomiehen heikkoudet.
Olisipa mukava olla teidän "kirjakerhossanne" vaikka vain kärpäsenä katossa.
-
(Prinsessa-elokuva kertoo Kellokosken prinsessasta.)
Erittäin mielenkiintoinen kirja sekä elokuva. Minulla jopa omakohtaisia kokemuksia "prinsessasta",Nikkilän sairaalan opetusjaksolta.
-
Voi Justiina minkä linkin pistitkään! Löysin sieltä jo monta kiinnostavaa kirjaa...
Sitä en käsitä, kun kirjakerhojen kirjat eivät kelpaa antikvariaatteihin, niin näkyi tämänkin ehdoissa olevan.
Kerran eräs torilla vanhoja kirjoja ostava ja myyvä kauppias sanoi, että ei muuta kuin kannet pois ja paperikeräykseen. Ei oikein uskoisi niiden olevan lyhennettyjä versioita.
Olen lukenut Kellokosken prinsessan ja piti päästä elokuvakin katsomaan, vaikka ei joka vuosikaan tule elokuviin lähdettyä. Tykkäsin molemmista, vaikka elokuva ei niin kirjan tekstiä noudattanutkaan, mutta niinhän se tahtoo aina olla. Ei pitäisi lukea kirjaa ensin.
-
Suurkiitos, Justiina, linkistä. En tiennyt, että Seija Matssonista on kirjoitettu toinenkin kirja. Nyt täytyy vaan saada se käsiinsä. Kirjastosta varmaan löytyy. :)
Vieläkin mulla on "kutina", että Prinsessasta ( siis Gunnar Matssonin ) tehtiin elokuva. Yritän selvittää, en vaan tiedä mistä. Googlesta ei löydy. :-\
-
Muutama sananen maanantai-iltaisesta lukupiiristämme. Jokainen sai tuoda oman kirjan. Ryhmämme nuorin jäsen esitteli väitöskirjan, jota käytetään oppikirjana. Käsitteli musiikkiterapiaa. Hän itse toimii parhaillaan vammaisten musiikkiterapeuttina.
Ryhmämme miesjäsen esitteli Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Mulla on se vielä lukematta, mutta panin lukulistalle.
Minun Prinsessani herätti monenlaisia mietteitä. Miesjäsenemme oli tavannut kerran G. Matssonin "livenä". Olivat olleet, Matsson ja Juha Watt Vainio, menossa "pikku pilkkumissa" johonkin ravinteliin ja miehemme oli opastanut heidät oikeaan paikkaan. ;)
Ryhmämme "historijoitsija" esitteli Laila Hirvisaaren tuotantoa. Minä en ole koskaan oikein "jaksanut" lukea Hirvisaarta.
Lopuksi saimme kuulla pari Aila Meriluodon runoa.
Tammikuun kokoontumiseen saamme luettavaksi Sirpa Kähkösen Hietakehdon.
Siinähän sitä on talvi-iltojen ratoksi.
-
Höpisen täällä yksinäni. Ei se mitään. Matti Salminen laulelee tuolla levylautasella komealla äänellään. :)
Sain sitten käsiini sen Seija Matssonista kertovan kirjan. "Jos vain saan olla onnellinen". Kirjoittaja norjalainen Ola Tungesvik. Eihän se ole "Prinsessan" veroinen, mutta kuvaa kuitenkin päähenkilön myöhempiä vaiheita. Sekin selvisi, että Prinsessasta tehtiin elokuva. Ruotsalaiset tekivät. Eli ei mun aivot ihan "narikassa" vielä ole! ;)
-
Sain sitten käsiini sen Seija Matssonista kertovan kirjan. "Jos vain saan olla onnellinen". Kirjoittaja norjalainen Ola Tungesvik. Eihän se ole "Prinsessan" veroinen, mutta kuvaa kuitenkin päähenkilön myöhempiä vaiheita. Sekin selvisi, että Prinsessasta tehtiin elokuva. Ruotsalaiset tekivät. Eli ei mun aivot ihan "narikassa" vielä ole! ;)
Nythän sitten selvisi, että elokuva on olemassa. :)
Kas kummaa, ettei Wikipedia maininnut! Ei sielläkään kaikkea tiedetä.
**************
Nyt tiedetään Finlandia-voittaja. Arvaukseni Populasta Halosen suosikkina meni pieleen.
Minullapa onkin Jää käsillä. Juuri tänään haettu kirjastosta. Tilasin kaikki ehdokkaat paitsi Dora, Doran, jonka olin ehtinyt lukemaan. Haluan nähdä, millaisia ovat raadin arvostamat romaanit tänä vuonna.
-
Itse olin aivan varma, että naisen se Tarja valitsee, niinkuin aina ennenkin, jos jotakin pääsee valitsemaan.
-
Itse olin aivan varma, että naisen se Tarja valitsee, niinkuin aina ennenkin, jos jotakin pääsee valitsemaan.
Miehiä olikin ehdokkaitten keskuudessa vähemmistö eli kaksi kappaletta, Juha Seppälä ja Aki Ollikainen. Kunhan olen kaikki ehdokaskirjat lukenut kevättalven mittaan, lausun "painavan" sanani valinnan oikeellisuudesta. Kysehän on kuitenkin vain makuasiasta.
Viime aikoina naiset ovat saaneet palkinnon, mutta tilaston mukaan he ovat olleet vähemmistössä palkittujen keskuudessa. Näin olen jostakin lukenut. Itse en ole asiaa tarkistanut.
-
Justiina mietti näitä palkittuja mies-kirjailijoita.
Muistin tämän Antti Hyryn ja hänen uuninsa.Oli niin mielenkiintoinen kirja uunin tekemisestä että varmaan
tekijämies osaisi tehdä samanlaisen niillä ohjeilla.Kropsu-pappa ainakin tuli mieleeni.
Kjeil Westön MISSÄ KULJIMME KERRAN . Teki minuun suuren vaikutuksen.
Varmaan siksi että samaistin aiheen niin omiin kokemuksiini.
Tähän Lipposen palkisemaan Karpelan kirjaan en päässyt sisälle....
.Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.
Jotkut meistä ovat maksaneet siitä kalliin hinnan.
-
Joulukiireissä ei ehdi paljon lukea.Kyllä silti pitää olla kirja aina yöpöydällä.
Sanotaanhan että..Kirjojen ystävän ei tarvitse koskaan mennä yksin nukkumaan...
Sain juuri joulunajan lukemiseen tuon Finlandia-palkitun
ULLA-LEENA LUNDBERGIN JÄÄ-tarinan.
Luulin että en ole aikaisemmin lukenut hänen teoksiaan.
Huomasin että hän onkin tämän Kökarin -Annan kirjoittaja.
Luin kirjan vuosia sitten Runnin kylpylän pikku-kirjastosta.
Varmaan samanlaista Piikatyttökin kokoilee omaan lomaparatiisiinsa.
-
Tervehdys Anniliisalle ja kaikille muillekin goldenilaisille. Lukemiset ja kirjoittamiset olen siirtänyt suosiolla joulun jälkeiselle ajalle. Toki näitä sivuja käyn lukemassa samalla, kun katson Iltasanomien tuoreimmat uutiset, mutta kirjoittamaan en ole malttanut jäädä.
Olen saanut ystäviltäni lahjoituksena noin 1500 kirjaa "rantakirjastooni" lomalaisille. Kaksi suurta lahjoitusta. Tuttavaperhe muutti omakotitalosta kerrostaloon ja vähensi kirjojen määrää ja toinen suuri lahjoitus anopilta. Kirjat eivät enää mahdu ns. huoltorakennuksen "lukunurkkaan", vaan minun pitää laittaa pieni kirjastoni noin puolen kilometrin päähän lomataloista, syntymäkotini tiloihin. Ja jos vaikka tarjoaisi "kirjastoasiakkaille" teetä tai kahvia!
Joulu menee entisillä rutiineilla. Tutut herkut ja meitä on vain kolme aikuista.
Keskisessä Suomessa pakkasta noin 15 astetta. Mutta taitaa vielä nousta lukemat ennen joulun aikaa.
Jouluisia terveisiä kaikille.
-
Tulin juuri kirjastosta kantamus joulunpyhien luettavaa mukanani. "Föliin" tarttui sellasia kuin: Sarasvatin hiekkaa, Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut, Kähkösen Hietakehto, Petri Nevalaisen Saiskos pluvan ( Vesa-Matti Loiri) ja muutamia muita. ???
Siinähän sitä joulunpyhät kuluu. Aattona menen pojan perheeseen ja muina pyhinä poikkeaa vieraita. Tapanintansseihinkin pitäis päästä! ;D
-
Tulin juuri kirjastosta kantamus joulunpyhien luettavaa mukanani. "Föliin" tarttui sellasia kuin: Sarasvatin hiekkaa, Leena Lehtolaisen Paholaisen pennut, Kähkösen Hietakehto
Väkeviä kirjoja, sanon ma. Sarasvatin hiekkaa vaikutti kovasti aikoinaan. Paholaisen pentuja pyörittelin kirjastossa kädessäni, mutta kun olin jo lainannut kuusi kirjaa, joista kolme uutuutta pikalainana, jätin sen pois. Kähkösen Hietakehto loppui viime yön pikkutunneilla. Sitä lukiessani huomasin, että väliin oli jäänyt sarjan edellinen eli Neidonkenkä, siksipä oli vaikea tajuta henkilöitä ja heidän suhteitaan. Monta vuotta sitten luin sarjan aiemmat kirjat, mutta jostain syystä Neidonkenkä jäi lukematta.
Jos et, pumpuli, ole perillä "kuka kukin on", saattaa olla työlästä ymmärtää Hietakehdon ihmisiä.
Tässä on yksi linkki, jonka avulla pääsee hieman juoneen Kuopio-sarjan tapahtumista ja Kähkösen ajatusmaailmasta.
http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2011/05/sirpa-kahkonen.html
Ehkä linkissä ei ole mitään uutta, mutta kuitenkin...
Minulla on nyt aloitettavana Ollikaisen Nälkävuosi. Odotan kirjalta paljon. Joulupukki tuo kirjan lahjaksi, kurkistin jo PP:n piilopaikkaan ;) Mutta minkä kirjan?
-
Että pitää mennä kurkkimaan PP:n piilopaikkaan! ;D
Kiitos, Justiina vinkki-linkistä. Tämä Kähkönen onkin minulle aika outo. Lueskelen sitten, kun nämä "kuumat päivät" on ohitse.
PP:lle terkkuja! ;)
-
Äläpäs viilene pumpuli :o..Hyvää joulua
-
On vapauttavaa olla ja eleä ,kun joulu on ohi.Nyt voi sitten hyvällä omallatunnolla ja suurella nautinnolla alkaa lukea lahjaksi tulleita kirjoja.
-
Että pitää mennä kurkkimaan PP:n piilopaikkaan! ;D
PP:lle terkkuja! ;)
PP kiittää ja lähettää terveisiä Lännen Tytölle!
Kirja oli Antti Tuurin Rauta-antura. Pidän kovasti Tuurin tavasta kirjoittaa vuoropuhelutonta proosaa, ja PP lukee Tuuria itsekin. Eli kirja on valittu hieman samalla perusteella, jolla isät ostavat vastasyntyneelle pojallensa leikkisähköjunan tai autoradan.
Tosin PP soitti minulle kirjakaupasta ja luetteli uutuuskirjoja, sanoin hep Rauta-anturan kohdalla --- yllä mainituista syistä. 8)
-
Aivojeni muistilokerot alkoivat askarrella tuon PP:n heittämän Lännen Tytön ympärillä. Lännen Tyttö on Giacomo Puccinin maailmankuulu ooppera.
Taru Pyhälä on levyttänyt Lännen Tyttö-nimisen kipaleen. Yhtään en jaksa sitä muistaa. En löytänyt sitä kuultavakseni. Ehkä joku viisaampi voisi sen tänne linkittää. :)
Nää höpinät kuuluis tuonne musiikkiosastolle, mutta kun täällä tuli puheeksi, niin menköön!
Meillä on täällä Lännessä "hernerokka-sumu". ;D
-
Täällä ei ole sumua mutta sataa sellaista märkää lunta,räntää,sanotaan täälläpäin.
Joulunviettäjät palaavat illalla kissansa luokse ja minä pääsen tästä pestistä irti.
Päätin vielä heille paistaa iltapalaksi pannukakkua,Kropsua ,niinkuin siellä eteläpohjanmaalla sanotte.
Surffailin vähän netissä ja katselin mikä ne erottaa toisistaan,siis nämä kropsut ja pannarit.
En muuta eroa keksinyt kuin maakunta rakkaus siellä kropsuun niinkuin meillä kalakukkoon.
Kirjan lukunurkkauksessa kun ollaan .
Minä olen myös Antti Tuurin kirjojen lukija,hänellä on niin hyvä
kerronta tyyli.
Kysyin kerran kirjaston hoitajalta onko Hanna Tuuri samaa kirjailijasukua.
Ei osannut sanoa.
Sain luettua nyt tämän JÄÄ-teoksen. kannattaa lukea,paljon mielenkiintoista asiaa luodoilla asuvista ihmisistä.
-
Kirjan lukunurkkauksessa kun ollaan .
Minä olen myös Antti Tuurin kirjojen lukija,hänellä on niin hyvä
kerronta tyyli.
Kysyin kerran kirjaston hoitajalta onko Hanna Tuuri samaa kirjailijasukua.
Ei osannut sanoa.
Sain luettua nyt tämän JÄÄ-teoksen. kannattaa lukea,paljon mielenkiintoista asiaa luodoilla asuvista ihmisistä.
Kiva että joku muukin nainen tykkää Antti Tuurista, nyt tarkoitin Tuurin kirjoista ja kerronnasta.
Hanna Tuuri on Antin tytär. Se jäi mieleeni jostakin haastattelusta. Hanna Tuuri kirjoitti jokin aika sitten kolumneja Kotilieteen.
Yritin linkittää tähän kuvan Hannasta, mutta se oli matkalla Googlesta tänne kadonnut ??? Kuvasta näkee sukupiirteet.
Jää on hieno kirja. Ihan oikea valinta voittajaksi. Nyt olen kahlannut kaikki muutkin ehdokkaat paitsi Populan. Varmaan Jää on parempi kuin Hassisen romaani.
-
Aivojeni muistilokerot alkoivat askarrella tuon PP:n heittämän Lännen Tytön ympärillä. Lännen Tyttö on Giacomo Puccinin maailmankuulu ooppera.
Taru Pyhälä on levyttänyt Lännen Tyttö-nimisen kipaleen. Yhtään en jaksa sitä muistaa. En löytänyt sitä kuultavakseni. Ehkä joku viisaampi voisi sen tänne linkittää. :)
Jäädään odottelemaan viisaampia. Yritin, mutta eipä onnistunut. "Juutupiin" kanssa olen avuton. :-[
-
Heips lukutoukat!
On mullakin kirja menossa, kovin vain on hitaasti edistynyt.
Aussikirjailijat ovat suosikkejani, mutta tämä Colleen McCulloughin Kutsumus ja kiusaus ei vaan tahdo upota. Okalinnuthan on tämän saman kirjailijan tuotantoa ja sen olen lukenut useampaankin kertaan. Miten on teillä muilla, luetteko kirjoja toistamiseen?
Hanna Tuurin kuvan koitan tänne liittää, saa nähdä onnistuuko.
Kuva on Otavan nettikaupan sivuilta ja kuvaaja on Ciarán Burke, mitään "Copy"- merkkiä en sivulla huomannut.... :D
(https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQeQ7iVWPjre-SxNafBS4dqU_bkxuYILmJCvvjsRBvOdBsopz69)
"Hanna Tuuri on valloittanut lukijat Irlanti-aiheisilla kirjoillaan Irlantilainen aamiainen - Kertomuksia vihreältä saarelta (2009) ja Vihreän saaren puutarhoissa (2010). Hänen esikoisromaaninsa Orapihlajapiiri ilmestyi maaliskuussa 2011.
Kolmas Irlanti-aiheinen kirja on Tuulen maa." Edelleen Otavan sivulta.
Pitääkin etsiä niitä, millaisia ovat, isä Tuurin kirjoja en ole jaksanut lukea.
- - - - -
Taru Pyhälältä ei taida "Juutuupista" löytyä mitään.
-
Kyllä minäkin luen mielenkiinnolla näitä Australiasta kertovia kirjoja.
Siellä on luonto niin erilainen ,hiekkamyrkyineen ja rajuilmoineen.
Mutta myös Barbara Taulor Bradfordin kirja RAHAN RUHTINAS kuuluu suosikkeihini.
Siitä sain aikoinaan ajatuksen.
Älä ajattele että et voi.Ainoat rajat ovat ne jotka jotka itse itsellesi pystytät...
Jos saa luetusta kirjasta jonkun oivalluksen niin ei ole lukeminen ollut turhaa.
-
Jos saa luetusta kirjasta jonkun oivalluksen niin ei ole lukeminen ollut turhaa.
Hyvin sanottu. :)
Kiitos Hemulille Hanna Tuurin kuvasta. Juuri tuo kasvokuva hukkui osaamattoman hyppysissä. Eikö olekin isänsä näköä tyttäressä?
Olen nyt lukemassa Populaa.
Kyllä Jää on ehdottomasti hyvä valinta voittajaksi. Mutta huono lukukokemus ei ollut Nälkävuosikaan.
Ulkona sataa räntää, mutta meinaan työntyä sekaan nauttimaan päivittäisen happiannoksen.
-
Mitä pidätte Pirjo Rissasen kirjoista ? Olen lukenut ne varmaan kaikki, niissä
paneudutaan aika paljon perheen naisten välisiin suhteisiin, puolisoita ja poikiakaan
unohtamatta. Sain joulupukilta tämän uusimman " Kamomillasolan " jota olen vasta
aloittamassa. Mielenkiinnolla odotan taas nautinnollista lukukoemusta.
-
Juuri tänään tuli postissa Pirjo Rissasen alennuskirja Kesän muisto, joka sisältää kirjat Kesävieraat ja Syntymäpäivä.
973 sivua, hinta 13,35 euroa, oikea tiiliskiviromaani!
Olen muistaakseni joitain hänen kirjojaan lukenut ja pitänyt niistä.
-
Sain luettua joululahjaksi saamani Ulla-Lena Lundbergin Jään.
Oli melkein ahdistavaa seurata nuoren pastorskan lähes raivokasta työntekoa. Navetassa lehmiä, vasikoita, lampaita. Kesällä varsinkin pappila täynnä vieraita, joita hän lähes yksin kestitsi. Täällä rintamailla ruustinnat ja pastorskat elivät toisenlaista elämää palvelusväen ympäröimänä. Näin oletan.
Nyt aloitin Anna Kortelaisen romaanin "Ei kenenkään maassa". Siinä hän kertoo isoisästään, joka kuoli samana vuonna, kun Anna syntyi. Isoisästä jäi jälkeen vain pieni omenalaatikollinen valokuvia ja jokunen muistitieto.
Anna Kortelainen oli viime vuonna kirjastomme lukupiirissä kertomassa kirjan työstämisestä. Hän oli kulkunut isoisänsä jäljissä eri paikoissa. Kirjahan kertoo Suomen 1900-luvun kohtalonvuosista. Kirja on sikälikin mielenkiintoinen, että jotain noista vuosista on kerrottuna tietona itselläkin. Voi ajatella. " Tuona vuonna syntyi äitini, isäni, setäni, joka punikkina kuoli kapinassa jne.
Kirja on "tiiliskivi", mutta odotan nautinnollisia lukuhetkiä.
-
Hyvää Naistenpäivää! :)
Saimme lukupiiristä luettavaksi Timo K. Mukkaa. Kokoelmassa on Punaista, Koiran kuolema ja Kesän heinä kuolee. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täytyy tutustua enemmänkin Mukan elämään. Hänhän kuoli nuorena.
Itse ehdotin Pentti Saarikoskea, mutta Mukka tuli valituksi.
Mitäs te muut mahdatte lukea?
-
Mitäs te muut mahdatte lukea?
Mukka on hyvä valinta kirjakerholle Saarikoskea väheksymättä. Meillä taitaa olla Koiran kuolema jossakin ylähyllyssä. Pitääpä katsoa.
Luen parhaillaan vähän vaivalloisesti Heikki Turusen Tie totuus ja elämä -kirjaa. En tahdo saada otetta rönsyihin, ehkä edetessään talttuu tavallisemmaksi.
Joskus vuosia sitten luin Turusen Simpauttajan, Kivenpyörittäjän kylän ja Hupelin, ehkä muitakin. Ne olivat mielenkiintoisia näkökulmia karjalaiskylän elämään sodanjälkeisessä Suomessa. Mutta tämä uutuus tuntuu liioittelulta, vaikka kirjan taustalla ovat tieriitojen selvittelyssä paljastuvat pikkukylän tapahtumat.
-
Luen tällä hetkellä Paulo Coelhon Alefia, aikoinaan aloitin Alkemistista
ja sen jälkeen olen tainnut lukea kaikki hänen kirjansa.
Ne ovat kirjoja joita ainakaan minä en jaksa lukea kovin
äkkiä läpi, mutta keskenkään en osaa jättää.
Vanhin lapsenlapseni oli 17 v. kun hän suositteli minulle näitä kirjoja.
-
Aamun lehdessä kerrotaan, että tänään julkaistaan Anoppikirja. Sehän täytyy lukea. ;)
-
Juu Pumpuli, luettava se on.
Mulla oli tosikiva Anoppi, tais olla kivampi kuin tyttärensä.
_ Ei ainaskaan niinpaljoa mua kloosuttanu".
Vois joku Appikirjankin kirjoittaa...
-
Olin ymmärtävinäni, että siinä kirjassa Apestakin puhutaan.
Muistan Huittisissa päin anopista käytetyn nimeä "anoppikauhu"! ;D
Tosta "kloosuttamisesta" noi muut eivät varmaan ymmärrä mitään.
-
Näiden kirjailijoiden kirjoja nyt viimeksi on tullut luettua:
- Ivan Turgenjev , http://www.arcticparadise.fi/arviot/metsamiehen_mietteita.html
- Fedor Dostojevski
- W. Somerseth Maugham
-
Muistan Huittisissa päin anopista käytetyn nimeä "anoppikauhu"! ;D
Tosta "kloosuttamisesta" noi muut eivät varmaan ymmärrä mitään.
Anoppikauhusta en tiedä mitään, mutta "kloosutan" kyllä vieläkin, kun paikkaan passaa! :D :D
-
Huomenta Hemuli
Kyllä ymmärrän.
Ja on se etukin, että on joku joka kloosuttaa ... ainakin joskus
tai että on kloosutettava ;)
-
Viimeksi luin Barbara Woodin kirjan DOMINA Naislääkärin kiehtova elämä 100 vuotta - ehkä toisen kerran, koska se löytyi omasta kirjastosta.
Kirjan päähenkilö anoi lääketieteen opiskelupaikkaa 20 eri kollegesta loistavilla papereilla. Erään kollegen vastaus oli:
Tehkää palvelus itsellenne ja yhteiskunnalle, lopettakaa tämä mieletön haihahtelu ja muistelkaa, mitä jo äitinne polvella opitte. Vain moraaliton nainen lähettää hakemuksen miesten lääketieteelliseen opistoon"
Erehdyksessä päähenkilö pääsi kuitenkin yhteen kolleegeen. Mutta monta mutkaa on naislääkärin taipaleella, mutta myös rakkautta.
Suosittelen kirjaa luettavaksi. Se on ilmestynyt Suomeksi 1989 Otavan kustantamana.
-
Viimeksi luin Barbara Woodin kirjan DOMINA Naislääkärin kiehtova elämä 100 vuotta - ehkä toisen kerran, koska se löytyi omasta kirjastosta.
Sopiiko kysyä, nyt kun luet kirjoja uudelleen, siis muistamatta, että olet ne jo lukenut, niin siinähän ei sitten voi tunteitaan vertailla, että miltä se tuntui, kun luki eka kerran ja että oliko kerronta väljähtänyttä, kun lukaisi toiseen kertaan.
Siis, kun ei muista, vaikka oli jo lukenut saman tarinan aiemmin ?
Ainakin itselläni on sellainen tilanne, että en mielelläni lue kovin montaa kertaa samaa kirjaa yhä uudelleen. Muistini siis toimii, vaikka 70 v on ohitettu.
Jos haluan lukea jotain samantyyppistä, niin luen saman kirjailijan muita teoksia.
Onneksi, siis onneksi muistini vielä pelaa, niin ei tarvii vaimoltakaan kysellä, että, hei:
- Olenko jo lukenut tämän ?
Toisaaltaan turhaa ehkä lukeakaan mitään, jos ei huomenna muista, mitä tänään tuli luetuksi ?
-
Espenillä outoja mielenailahteluita. 8)
-
Espenillä outoja mielenailahteluita. 8)
Näin se menee, samaa rataa meillä molemmilla.
-
Voi voi sentään, mulla on paljon kirjoja, jotka olen lukenut useampaankin kertaan eikä sillä ole muistin kanssa mitään tekemistä.
Hyvän kirjan nyt vain lukee useampaankin kertaan.
"Tuntemattoman" vuorosanatkin elokuvaa katsoessa osaan melkeinpä ulkoa.
-
Tässä iässä on arvokas asia, jos muisti pelaa. Minulla on samanlainen muisti kuin Uuno Turhapurolla eli muisti toimii vain pätkittäin.
Omassa kirjastossa meillä on hyllyssä myös kirjoja, joita en ole lukenut - kuvittelen vielä lukevani. Olen asunut ihmisen kanssa, joka luki todella paljon erilaista kirjallisuutta. Toimi myös aikanaan kirjastolautakunnan puheenjohtajanakin. Pikkuisessa Huittisissa ovat yleiset kirjastot korkeatasoisia ja palvelu pelaa. Anoppini, joka on täyttänyt 85 vuotta, lukee muuten paljon enemmän kuin minä. Joka toinen viikko hän hakee kassillisen kirjoja luettavakseen kirjastosta.
Tässä huusholissa on myös aikanaan sidottu kirjoja, aikauslehtiä ja kirkonkirjojakin. Pikkupoikana lueskelin aika paljon 1930-luvulla ilmestyneitä aikakauslehtiä, jotka oli sidottu kirjaksi, kuten Suomenkuvalehti, Kotiliesi ja Lukemista kaikille - vain muutama Lukemista kaikille on jäljellä.
Minulle lukeminen on myös hyvää terapiaa. Se auttaa keskittymään asioihin, kun lukee rauhallisesti. Kuvittelen lukemisen myös parantavan omaa taitoa kirjoittaa. Olen mukana valmistelemassa kyläteossarjaa ja siihen minunkin on pakko kirjoittaa, kunhan ensin kerään materiaalia sitä varten.
Lopputoteamuksena tähän tarinaan:Muistini toimii pätkittäin, mutta niin kauan on toivoa, kun hallitsen jotenkuten html-koodia, johon goldenage.fi -sivusto perustuu. Tosin nykyään ei koodista tarvitse tietää paljonkaan, sen kun kirjoittaa.
Hyvää viikonloppua!
PS: Aurinko paistaa nyt niin kauniisti, että illan suussa on uskallettava ennen saunaa pienelle hiihtolenkille.
-
Lopputoteamuksena tähän tarinaan:Muistini toimii pätkittäin, mutta niin kauan on toivoa, kun hallitsen jotenkuten html-koodia, johon goldenage.fi -sivusto perustuu. Tosin nykyään ei koodista tarvitse tietää paljonkaan, sen kun kirjoittaa.
Hyvää viikonloppua!
PS: Aurinko paistaa nyt niin kauniisti, että illan suussa on uskallettava ennen saunaa pienelle hiihtolenkille.
Samanlaisia tutemuksia on toki minullakin. Nuorempana tuli luettua enemmänkin kaikenlaista, romaaneja ja muuta, kaikkea mitä sai käsiinsä.
Porin Kaupunginkirjastosssa tuli poikkeiltua lähes päivittäin, se nimittäin sijaitsi kotimatkan varrella Porin Poikalyseosta, Annankadun varrella siihen aikaan.
Nykyään mielelläni lueskelen/selailen kaikkia vanhoja elämänkertateoksia, dokumentteja.
Aurinko paistaa täälläkin, autolla ajaessa on oltava välttämättä aurinkoklasit päässä.
Hyvää Viikonloppua täältäkin päin.
PS.
Pikkaisen provosoiva viesti aiheuttaa mukavasti keskustelua, muuten näyttää tunnelma turhankin hiljaiselta, sanoisin jopa tyhjänpäiväiseltä paapomiselta.
-
En tiedä ketä paapotaan, mutta paremmin yksinpuhelua saa harrastaa ellei sitten kaikkia mielipiteitään halua pulinoissa selvitellä.
Joskus harvoin saa liikettä palstalle - varsinkin pienet kärhämät ovat piristäneet kummasti. :(
Hui Hemuli, Hemuli kirjoitti vähän häijysti - taas!
On vissiin se tapa niitä Seniorinetin peruja. :-X
-
Tässähän tämä tuli sanotuksi selvällä suomen kielellä.
Itsekin mietiskelin, että mitä järkeä on siinä, että:
- Täytyy olla aina ja ihan aina kaikkien kanssa samaa mieltä, varsinkin Aarnon kanssa.
Lähinnä sitä tarkoitin paapomisellani.
-
Kunhan höpisen. Tuskin nämä höpinät ketään kiinnostaa, kun niin paljon parempaa viihdettä on täällä tarjolla! ;D
Seuraavaan lukupiiriin saa taas viedä oman kirjan. Tein aika rankan valinnan. Helena Lahti-Argutiina/Jukka Rislakki Meillä ei kotia täällä. Kirja kertoo suomalaisten loikkarien joukkotuhosta Uralilla vuonna 1938. Mukaan otan myös Eila Lahti-Argutiinan kirjan Olimme joukko vieras vaan. Siihen kirjailija on koonnut luettelon 8000 ihmisvainon kohteeksi joutuneen venäjänsuomalaisen nimet. Siinä luettelossa on myös setäni, isäni veljen, nimi.
Otan mukaan muutamia kuvia sedästäni Venäjänmaalla. Hän loikkasi sinne vuonna 1932 ja ammuttiin Stalinin vainoissa 1938.
Pala Suomalaista historiaa tämäkin.
-
Heh-heh, niin paljon kuin Panu Rajalasta kirjoitinkin, niin "Lavatähti ja kirjamies" on luettu.
Täytyy sanoa, että kannattaa tutkia ensin ja vasta sitten hutkia. Ei siinä nyt mitään isoja paljastuksia ollut, ei ainakaan seksielämällä reposteltu. Uutta Katri Helenassa oli Timo Kalaojalta saamat viestit ja muu henkimaailman kanssa seurustelu. Paljon pahempi oli Elina Yli-Vakerista kertova kirja. Mahtaa nykyistä vaimoa arveluttaa koska hänestä aletaan kirjoittaa, ensimmäinen vaimo oli kuollut, seuraava vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin kai nykyisestä sitten jo kirjoitetaan aviossa ollessa, tai olihan hänestä jo ennen avioliittoa tässäkin kirjassa.
Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että olisihan sen kirjan voinut jättää kirjoittamattakin.
Nyt on vuorossa Enni Mustosen Pohjatuulen tarinoita-sarjan kolmas osa "Kultarikko". Kevyttä luettavaa meikäläisen mieleen.
-
Täytyy sanoa, että kannattaa tutkia ensin ja vasta sitten hutkia. Ei siinä nyt mitään isoja paljastuksia ollut, ei ainakaan seksielämällä reposteltu.
Noin minäkin ajattelen, ensin kannattaa lukea ja sitten moittia, jos aihetta on. :)
Kuuntelin sattumalta Rajalan haastattelun Jyväskylän kirjamessuilta. Jokseenkin itseironisesti hän kertoili avioliitostaan, jopa siitä miten ihan aluksi teki virhevalintoja. Ensitapaamiseen Rajala vei tuomisiksi pullon hyvää valkoviiniä ja kirjan (ei omaansa). Pieleen meni: Katri ei juo viiniä eikä lue kirjoja.
Kirjan lukeneet ovat sanoneet, että kohutut rakkauskohtaukset ole mitenkään yksityiskohtaisia kuvailuja.
Jos kirja tulee vastaan, saatan lukeakin.
Nyt olen lukemassa Hannu Väisäsen Taivaanvartijoita. Siinä on kirja kuin maalaus! Taidemaalarina Väisänen havainnoi kaikkea tarkasti ja kuvailee niin, että lukijakin "näkee".
Lainaan vähän Savon Sanomien arviointia, koska en osaa laittaa sopivia sanoja peräkkäin...
Taide ei ole kuitenkaan Anteron mielestä luontoa, kuvitusta ja jäljitelmää vaan luova teko, kokonaisvaltainen ruumiillinen ja sielullinen prosessi. Tämä on hänen taiteellinen lähtökohtansa eikä hän suostu siitä tinkimään.
Kirjassa kuvataan Anteron (Väisäsen itsensä) kahden alttarimaalauksen tekoa ja niitä vaikeuksia, mitä hän kohtaa "näköistaidetta" vaativien vanhoillisten taholta.
Kirja ei ole kovin helppo tai viihdyttävä, mutta muuten mielenkiintoinen.
-
Kunhan höpisen. Tuskin nämä höpinät ketään kiinnostaa, kun niin paljon parempaa viihdettä on täällä tarjolla! ;D
Seuraavaan lukupiiriin saa taas viedä oman kirjan. Tein aika rankan valinnan. Helena Lahti-Argutiina/Jukka Rislakki Meillä ei kotia täällä. Kirja kertoo suomalaisten loikkarien joukkotuhosta Uralilla vuonna 1938. Mukaan otan myös Eila Lahti-Argutiinan kirjan Olimme joukko vieras vaan. Siihen kirjailija on koonnut luettelon 8000 ihmisvainon kohteeksi joutuneen venäjänsuomalaisen nimet. Siinä luettelossa on myös setäni, isäni veljen, nimi.
Otan mukaan muutamia kuvia sedästäni Venäjänmaalla. Hän loikkasi sinne vuonna 1932 ja ammuttiin Stalinin vainoissa 1938.
Pala Suomalaista historiaa tämäkin.
Älä toki aliarvioi itseäsi. Luen jokaisen viestisi, mutta en aina vastaa kirjoittaen.
Sattumalta tunsin nyt jo edesmenneen Neuvostoliiton kansalaisen, jonka mies myös ammuttiin 30-luvun lopulla Stalinin vainoissa. Itse hän pääsi pakenemaan sodan jaloista Suomeen ja sai kansalaisuuden ennen kuin tuli luovutetuksi takaisin muiden inkeriläisten mukana. Hänen kertomuksensa olivat karua kuultavaa.
Tilaan kirjastosta mainitsemasi kirjan Meillä ei kotia täällä. Kiinnostaa. Kiitos vinkistä!
Olen täällä kaukana hengessä mukana teidän kirjakerhossanne. Kerro ja vinkkaa lisää...
-
Nyt tais koittaa meikäläiselle totuuden hetki! :o
Pitkään on uhkailtu, että pieni, kotoisa, hyvä ja virkeä kirjastomme suljetaan. Nyt sitten päättäjät suuressa viisaudessaan ovat sen päätöksen tehneet.
Olen aikoinaan luvannut, että jos se kirjasto suljetaan, niin kytken itseni kettingeillä kirjaston oveen. >:( Että mitenkäs nyt "suu pannaan".
Kansanliike varmaan nousee. Aikoinaan tappelimme terveysasemammekin takaisin.
Siis nykyisessä kotikaupungissani on suuri, hieno kirjasto. Vaan se entinen on rakas.
-
Seuraavaan lukupiiriin saa taas viedä oman kirjan. Tein aika rankan valinnan. Helena Lahti-Argutiina/Jukka Rislakki Meillä ei kotia täällä. Kirja kertoo suomalaisten loikkarien joukkotuhosta Uralilla vuonna 1938. Mukaan otan myös Eila Lahti-Argutiinan kirjan Olimme joukko vieras vaan. Siihen kirjailija on koonnut luettelon 8000 ihmisvainon kohteeksi joutuneen venäjänsuomalaisen nimet. Siinä luettelossa on myös setäni, isäni veljen, nimi.
Luin Meillä ei kotia täällä. Oli raskas kirja aiheensa puolesta. Ensimmäisenä lukuyönä valvoin pitkään ja vatvoin mielessäni niitä ihmiskohtaloita. Tiesin ennestään että Suomesta loikkasi 30-luvulla ja aiemminkin paljon ihmisiä naapuriin, mutta että heitä oli niinkin paljon ja että monet veivät koko perheensä sinne, sitä en ollut tajunnut. Amerikasta muuttaneista on ollut lehtijuttuja viime vuosina. Osa vainotuista suomalaisista oli rajalle muilutettujakin. Antti Tuuri kirjoitti yhden romaanin (Ikitie) siitä aiheesta.
Aiheessa pysyen ajattelin etsiä kirjastosta tuon Olimme joukko vieras vaan. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin meillä pitkään vaiettua lähihistoriaa.
-
Aiheessa pysyen ajattelin etsiä kirjastosta tuon Olimme joukko vieras vaan. Nämä tapahtumat ovat kuitenkin meillä pitkään vaiettua lähihistoriaa.
Kuluneena keväänä olen lainannut Lahti-Argutinan Olimme joukko vieras vaan. Suurin osa kirjasta on luetteloa tuomituista suomalaisista. Mutta sen selaaminen ei ollut turhaa. Löysin sieltä nimeltä tutun inkeriläismiehen, jonka vaimon ja tyttären tunsin. Tytär oli lapsenlikkanani itsekin vain vähän yli kymmenvuotiaana. Tytön isä pidätettiin kirjan tietojen mukaan talvella -38 ja parin kuukauden kuluttua ammuttiin. Tämän jälkeen perhe karkotettiin kotiseudultaan ja monien mutkien kautta heidät siirrettiin Virosta Suomeen pois sodan jaloista. Valitettavasti en voi kysellä asiasta keneltäkään, koska äiti ja tytär ovat jo ajan rajan takana. Nyt jäin miettimään, ehtikö perhe saada tiedon isän lopullisesta kohtalosta.
Hemuli oli lukenut Panu Rajalan Lavatähden ja kirjamiehen. Minäkin huomasin sen uutuushyllyssä ja lukaisin. Vieläkään en ymmärrä, mikä kirjassa aiheutti etukäteen sellaisen älämölön kuin aiheutti. Siistiä ja huumoristista sekä jopa itseironista Rajalalta. Minä en osannut loukkaantua lavatähden puolesta!
Lisäksi uutuushyllyssä oli Eveliina Talvitien naispoliitikoista kirjoittama Keitäs tyttö kahvia. Siinä muutama suomalainen naispoliitikko kertoo urastaan ja siitä kuuluisasta lasikatosta, johon usein on törmännyt. Edelleen naispoliitikolta vaaditaan enemmän kuin mieheltä vastaavassa asemassa.
-
Kesällä ei tuu paljoa luettua. Mulla on työn alla Stephen Kingin Kuvun alla. Kahden tiiliskiven painoinen, kipeellä olkapäällä ei jaksa kannatella. New York Times sanookin:" Kirjaa on vaikea nostaa, mutta vielä vaikeampi sitä on laskea käsistään." ???
Pikkukaupungin ylle ilmestyy läpinäkyvä, kova kupu. Kuvun alta ei pääse ulos eikä sisään. Ja mitä sitten taphtuukaan. Olen ihan loppumetreillä!
-
Luin tätä Tarja Halosen elämästä kertovaa kirjaa
ja yleensä en kirjaa kesken jätä, mutta tätä en
puolta väliä pitemmälle jaksanut lukea. Alku oli
aika mielenkiintoinen, kertoi hänen lapsuudestaan
ja nuoruudestaan.
-
yleensä en kirjaa kesken jätä, mutta tätä en
puolta väliä pitemmälle jaksanut lukea.
Minulle meinas käydä samalla lailla,Finlandia-palkitun Jään kanssa.Kahlasin sen kuitenkin loppuun. Joululahjakirja!
-
Jos on lukemisen innostusta tarpeeksi,niin suosittelen:Volter Kilpi-Alastalon salissa.
Suosittu ja jopa vuosisadan parhaaksi romaaniksi ehdotettu.
-
Jos on lukemisen innostusta tarpeeksi,niin suosittelen:Volter Kilpi-Alastalon salissa.
Suosittu ja jopa vuosisadan parhaaksi romaaniksi ehdotettu.
Olen luvannut itselleni lukea Alastalon salissa vielä ennen kuolemaa. Pitäisikö aloittaa pikaisesti?
Juuri nyt olen lukemassa kirjaa, josta en ymmärrä juuri mitään, mutta joka on silti mielenkiintoinen. Se on Esko Valtaojan Kaiken käsikirja. Jospa kosmologia vähän avautuisi sitä kautta :-\
Sitä ennen luin kevyen kirjan painonsa perusteella, ei aiheen: Kirjeitä Saima Harmajalle, toimittanut Päivi Istala.
-
Jos on lukemisen innostusta tarpeeksi,niin suosittelen:Volter Kilpi-Alastalon salissa.
En ole edes koko kirjaa missään katsellut.
Joskus uhkasin, kun repostelivat lukeneensa jotain raskaita kirjoja, että minäpä kerron lukeneeni "Alastalon salissa". Itseni tuntien tiedän tasan tarkkaan, että multa se jää lukematta.
Minä kun tunnustan itseni ikuiseksi hömpän lukijaksi. :D
Kaikki kunnia kuitenkin niille, jotka jaksavat lukea sitä parempaa kirjallisuutta!
Itse olen viimeksi lukenut Pirjo Rissasen Kamomillasola.
Edellinen kirja oli ruotsalaisen Wallander-dekkareiden kirjoittajan Henning Mankellin Likainen enkeli.
Kirja kertoo nuoresta naisesta, josta sattumuksien kautta tuli ilotalon pitäjä 1900-luvun Afrikassa.
Oli ihan mielenkiintoista luettavaa, tykkäsin.
Ps. Nyt on Tommi Liimatainenkin ärähtänyt Panu Rajalalle Katri-Helenan ja Rajalan avioliitosta kertovasta kirjasta.
Nythän Liimatainen ja Katri-Helena ovat tunnustaneet seurustelunsakin, kun jo neljä vuotta sitä on jatkunut. Ikäero on vain todella suuri...
-
Kävin maanantaina kirjastossa lainaamassa dekkareita. Kyllä minä niitäkin luen, varsinkin pohjoismaisia naisdekkaristeja. Kirjapino ei ole tässä lähellä enkä viitsi nousta katsomaan, mitä kaappasin mukaan.
Oletko Hemuli (tai otetteko toiset lukijat) lukeneet Hilkka Ravilon kirjoja? Otin pinosta päällimmäiseksi jääneet Ravilon Kylmät kädet ja aloin lukea sitä viime yönä. Onpa kiehtova tarina! Mutta varoituksen sana, on myös rankkaa kuvausta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. On mukana muutakin rosoisuutta.
Ravilon kirjoissa on aina mukana jonkinlainen rikos, jonka syitä pohditaan. Siinä mielessä muistuttaa perinteistä dekkaria, mutta poliisit eivät kuulu rikoksen selvitysprosessiin.
Jaa jaa, antaapa Tommin paheksua. Tyypillistä urosten puhinaa. Ties mitä kerrottavaa hänellä on sitten myöhemmin... ;D
-
Tulipa nyt sitten luettua professori Panu Rajalan tuotannon "kukkanen" Lavatähti ja kirjamies. Sitähän markkinoitiin kohu- ja paljastuskirjana. Minusta siinä ei ollut kohua eikä paljastusta! ::)
Se täytyy kyllä sanoa, että minussa se herätti ajatuksia ja kysymyksiä.
- Median valta, varsinkin julkkisten elämään, on suunnaton.
- Katrista on tehty, meidän ihailijoiden toimesta, sini-valkoinen netsyt. Mutta sisällä taitaa olla
"kova luu".
- Katsooko yliopistomaailma yleisemminkin meitä tavallisia tallaajia nenänvartta pitkin? >:(
Ihmisiähän tässä kaikki ollaan.
- Jäi sellainen tuntuma, että Rajala , syvällä sydämessään, rakastaa Katria edelleen. :D
-
Rajalan kirjasta jäi samanlaisia ajatuksia minullekin. Kohu taisi olla vain myynninedistämishiivaa.
Kertojan ote oli kepeä ja paikoin lempeäkin, skandaalit jäivät kertomatta, jos nyt lavatähden mustasukkaisuutta ei sellaisena ota.
Jäin miettimään sitä, oliko kirjan julkaisemisen syynä lavatähdestä tehdyn ihannoivan musikaalin "hassu proffa". Kolauttiko se kirjamiehen itsetuntoa niin, että piti kirjoittaa vastine?
Tällaista kertoiltiin.
-
Kirjoitin eilen tuonne pulinanurkkaan etten ole vuosiin lukenut kirjoja mutta luinhan minä viimeksi Muistelmakirjan Savitaipaleelta 1917-1918. Nimeltään Pelon päivät ja sen jälkeen toisen samasta aiheesta nimeltään Kauhun kevät.
Pelon päivissä on muistelijana myös setäni jonka muistelmat kirjoitin hamassa nuoruudessa hänen sanelunsa mukaan. Setäni oli syntynyt 1906 joten hän oli sinä vuonna täyttämässä 12 v. Isäni oli 9 vuotias ja pikkuveli 6 vuotias.
Setäni muistelmat löytyi Työväen arkistosta ja minulle silloin yllättäen soitettiin tästä asiasta kun kirjan teko oli vireillä. Tuntui hullulta kun minun 1965 kirjoittamani sedän muistelmat löytyi ja minulta kysytään lupaa julkaisuun. Tietysti annoin luvan.
Tässä kopio siitä mitä kirja Pelon päivät pitää sisällään.
Kuvaus:
Rauhalliseen elämänrytmiin tottunut Savitaipale muuttuu vuonna 1918 sotatantereeksi, kun punaisten ja valkoisten väliset rintamalinjat halkovat pitäjää. Asukkaat joutuvat oudon valinnan eteen; kummalle puolelle mennä vai yrittääkö pysyä puolueettomana? Sotaa ei käydä pelkästään rintamalinjoilla. Se tunkeutuu raastavana henkisenä kamppailuna syvälle ihmismieliin, perheisiin ja kyläyhteisöihin.Tämä teos sisältää aikalaismuistelmia tapahtumien polttopisteistä siviilihenkilöiden kertomina. Kirjan kautta lukija pääsee tutustumaan sekä työväestön että porvariston arvomaailmaan ja elinoloihin. Se auttaa ymmärtämään osapuolien näkökantoja ja muokkaamaan pitkään vaalittua musta-valkoista "totuutta".On uskomatonta, millä taidolla punaisten puolta edustava kouluja lähes käymätön Toivo Valkonen käyttää sanan säiläänsä havainnoidessaan Viirun kylän tapahtumia. Toisaalta on koskettavaa eläytyä Iines Vihriän tarinaan, jossa hän valkoisten voittoa toivoen jää hoitamaan sairasta isoäitiään Savitaipaleen kirkolle punaisten valloitettua sen. Nuoren Onni Jäkälän päiväkirja on puolestaan tarkkuudessaan ainutlaatuinen.Nämä ovat vain muutamia poimintoja teoksen ainutlaatuisesta sisällöstä. Tapahtumien yllä leijuva pelon varjo yhdistää kertomukset ehyeksi kokonaisuudeksi.
Oli se hyvä lukea kun en edes kunnolla muistanut niitä tekstejä mitä setä silloin saneli. Muistin kyllä että kirjoitin ne ja hän lähetti ne johonkin. Se siinä oli parasta kun sai lukea isän ja isoisän perheestä ja heidän elämästään ja siitä mitä kaikkea heille tapahtui. Myöhemmin sain myös isoisän kuulustelupöytäkirjan itselleni ja se on tuolla tallella.
Aikaisemmin luin paljon kirjoja mutta nyt se on jäänyt. Luulen että johtuu silmistä jotka tietysti huononee koko ajan koska toisessa on todettu kuiva silmänpohjan rappeuma jolle ei voi mitään. Ihan hyvin pärjään kuitenkin vielä mutta en pitkiä aikoja viitsi tuijotella ainakaan pientä tekstiä. Telkkariakin kun tuijottaa pitkään ja lukee tekstin niin tuntuu että sen jälkeen näkee vielä huonommin vähän aikaa tai sitten silmät alkaa jotenkin vetistää mikä vaikuttaa näkemiseen.
Nyt on lopetettava kun tuli niin pitkä juttu ja lähdettävä pihalle. Hyviä lukuhetkiä teille lukutoukille!
-
Eve Hietamiehen Tarhapäivä on tällä hetkellä luettavana, on jatkoa kirjalle Yösyöttö.
On mun makuuni, sellaista kevyttä luettavaa yksinhuoltajaisän vähän erilaisesta arjesta.
-
Annuska,
olet ollut mukana tärkeässä tallennustyössä. Setäsi ja muiden aikalaisten muistelmat Suomen historian kaikkein vaikemmista ajoista ovat tärkeitä dokumentteja jälkipolville.
Meillä ihmisillä on erilaisia harrastuksia ja vahvuuksia. Sinä olet taitava käsistäsi ja ilmeisen sosiaalinen tyyppi, lisäksi omaishoitaja. Minä taas luen kirjoja nyt, kun on paljon omaa aikaa. Luen yleensä öisin, koska olen huonouninen.
Hemuli,
Eve Hietamiehen kirjoja en ole koskaan lukenutkaan. Pistän kirjojen nimet korvan taakse seuraavaa kirjastoreissua varten.
Viime yönä luin Karin Alvtegenin romaania Varjo. Alvtegen on eräs Pohjoismaiden dekkarikirjallisuuden kärkinimistä. Varjo ei ole varsinainen rikosromaani - ei ainakaan vielä ole tullut ruumiita - mutta psykologista jännitystä on kehitteillä.
-
En minäkään ole lukenut Eve Hietaniemen kirjoja. Luulisin että ovat hyviä. Laila Hietamiehen kirjoja olen lukenut. Nyt ei kyllä tule millään mieleen hänen nykyinen nimensä. Oikosulku varmaan. Nämä Lappeeenranta-aiheiset kirjat kiinnosti jo senkin takia kun olen täältä kotoisin ja paikat olivat tuttuja. Sen jälkeen luin muitakin hänen kirjojaan.
Kaari Utrion kirjoja luin myös yhteen aikaan. Olen kiinnostunut historiastakin mikä varmaan oli myös syynä.Tuota isän historiaakin olen yrittänyt kaivella taaksepäin mutta kun Savitaipaleen kirkon arkistot paloi 1918 ja aikaisemminkin on tuhoutuneet niin on vähän vaikeaa.
Pidän myös dekkareista. Televisiostakin katselen niitä mielelläni. En kuitenkaan tykkää näistä uusista kauhean väkivaltaisista missä ammuskellaan ja ruumita tulee paljon. Mieluummin psykologista jännitystä.
-
Annuska. On hyvä asia, että tiedät, mitä sukulaisillesi on tapahtunut vuoden 1918 tapahtumissa. Siirrä myös tietoa jälkipolville.
Minunkin setäni kuoli niissä kahinoissa. Koskaan siitä asiasta ei puhuttu. Ja nyt ei ole enää elossa ketään, jolta voisi kysyä.
-
Eipä niistä Kansalaissodan tapahtumista meidn aikanamme tosiaan paljon juteltu. Onneksi tuo setäni kirjoitutti minulla silloin aikoinaan mitä kaikkea heille tapahtui. Täällä pohjantähden alla on siltä ajalta ja siinä on sama vankileirikin Lahden Fellmanin pelloilta jossa isoäitini isä kuoli. Isoisäni kuoli 34 vuotiaana Riihimäen vankileirillä.
Äitini sukua olen pystynyt paremmin tutkimaan kun hän oli Kurussa syntynyt. Siinä olen jo päässyt aika pitkälle taaksepäin.
Historia on aina kiehtonut minua jollain lailla ja kirjat jotka ovat vanhemmalta ajalta.
-
Luin nyt viimeksi Erkki Lampenin kirjoittaman kirjan, neljä retkeä Suomen
päästä päähän. Kävellen. pyöräillen, hiihtäen ja meloen
. Melkoinen mies ! Mukavasti kirjoitettu kirja.
-
Luin nyt viimeksi Erkki Lampenin kirjoittaman kirjan, neljä retkeä Suomen
päästä päähän. Kävellen. pyöräillen, hiihtäen ja meloen
. Melkoinen mies ! Mukavasti kirjoitettu kirja.
Moi merituuli! Minä olen saanut joskus synttärilahjaa vastaavanlaisen kirjan.
Raimo O. Kojon Syysmatka Suomessa. On myöskin pyörämiehen tarkka kerronta
matkan eri vaiheista.. Joskus kuvittelin tekeväni samanlaisen matkan, mutta
on se vaan jäänyt tekemättä.
Pitääkin lukea se kirja taas, niin voi eläytyä vähemmillä vaivoilla seikkailuun.
Nuorgamista - Hankoon saattais kropsulta jäädä puolitiehen, saakai silti kuvitella. >:( :)
-
Tähän sarjaan vielä yksi kirjavinkki,
Juhani Seppovaara: Mopolla Suomeen
Seppovaara on valokuvaaja ja kirjailija, joka on kuvannut Suomen huusseja, mummonmökkejä, kyläkauppoja, matkakoteja yms. katoavia kohteita.
Seppovaara lähti Utsjoelta pappa-Tunturilla kohti etelää, ajeli kyläteitä ja kuvasi näkymiä sekä kirjoitti tarinoita kohteista.
Meillä on tämä kirja, mutta en ole lukenut sitä tarkasti, olen vain silmäillyt sitä.
-
Kiitos Kropsu ja Justiina kirjavinkeistä !
Pitääkin katsoa löytyykö kirjastosta.
Olen itse aikoinani osallistunut montakin kertaa Suomi
juoksee viestitapahtumaan Utsjoelta Helsinkiin, mutta siinä
toki sai huilata välillä.Sen vuoksi kaikki tämäntapaiset
ylipitkät suoritukset kiinnostaa.
-
Seppovaaran kirja saattaa olla juuri sinulle, Merituuli, ylipitkien ystävä. :) Nuorena ja terveenä harrastin vaellusta Lapissa, siksi Lapin osuus kirjassa kiinnostaa.
Viehätyin katselemaan kuvia, ne ovat kuin menneestä maailmasta ja tarinat vaikuttavat silmäiltynä leppoisilta.
Kukahan täällä mainitsi tänä kesänä Kilven vanhan klassikon Alastalon salissa? Olen lukenut sitä päivittäin ja nyt olen ensimmäisen osan sivulla 322. Ei se niin raskasta tekstiä ole kuin olen uskotellut, välillä on suorastaan hauskaa. Paljon on sellaisia läntisen murteen sanoja joita en tunne, samoin Kilven omia keksimiä ilmaisuja. Näin oletan joittenkin sanojen kohdalla.
Samaan aikaan olen lukenut Päivi Istalan muistelmateosta Ristivetoa. Sekin on melkoinen järkäle, yli 500 sivua ja painoa niin että ranteita pakottaa.
Ristiveto on jo loppurutistusta vaille. Seuraavaksi etsin jotakin kevyempää luettavaa.
-
Lainasin " Alastalon salissa " kirjastosta. Jonkin matkaa luettuani, totesin, että kärsivällisyyteni ei nyt riitä sen lukemiseen. On varmaan hyvä.
Kirjaston "täti" antoi kainalooni Maria Semplen " Missä olet Bernadette ". Arvostelu sanoo. "Häikäisevä satiiri." On kyllä aika herkullista luettavaa, vaikka Amerikkalaista hapatusta onkin.
-
Moi, Justiina Puupää ( muut ei varmaankaan kyseisestä aiheesta ole kiinnostuneita)!
Palaan vielä aiheeseen suomalaisista loikkareista. Turun Sanomat kertoi tänään, että Jukka Rislakilta on ilmestynyt uusi kirja: Vorkuta. Kirja kertoo Vorkutan vankileirin kapinasta ja sen suomalaisesta johtohahmosta Eino Prykästä. Tapahtumat ajoittuvat 1950-luvun alkuun, jolloin Stalin oli juuri kuollut.
Tämän aion kyllä lukea, vakka raskasta luettavaa onkin.
-
Moi moi,
aurinkoista päivää!
Kiitos vinkistä. Luen varmasti, kunhan saan käsiini. Etsin jo TS:n artikkelin ja kustantajan esittelyn kirjasta.
Loikkarien ja muilutettujen sekä Amerikasta värvättyjen elämä alkoi kiinnostaa niiden parin edellisen kirjan ja myös Antti Tuurin romaanin Ikitie pohjalta.
Tänään ilmestyy Kari Hotakaisen uutuus. Kunhan polkaisen kuntopyörän käyntiin, katson aamuisen haastattelunsa Areenasta.
Nyt olen lukemassa kevyttä Alastalon salin ohella. Kevyt on Paula Havasteen Kaksi rakkautta. Oikeaa naisten romaania välillä. :D
-
Jokaiselle meistä, jotka kirjoitamme, sattuu myös kirjoitusvirheitä. Mitä hullumpia sen hauskempaa! ;D
Tietokirjailija-toimittaja Miska Rantanen on kerännyt kirjaan viestinnän tuotoksia, jotka ovat jollainlailla menneet metsään. Kirjan nimi on: Kukkiva syyspervo ruukussa.
Lienee herkullista luettavaa.
Muutama otos TS:n sivuilta:
- Sonkajärven työttömien ruokala on toistaiseksi kiinni työvoimapulan vuoksi.
- Kasvisruokailijat: munaa saa keittiöstä.
- Vilauta kassalla. Etusi on jopa 5%.
- Kaksi tablettia 3 kertaa päivässä vasempaan korvakäytävään.
- Tällä kupongilla 10% lisämaksu kebab-annoksista.
- Koko perheelle Fleece kerrasto 19; Huora alk. 9; Tyyny 12,00.
- Espanjan kokonainen siemen-neste meloni 0,69 kg
- Tällä lahjakortilla saa syödä kaksi ihmistä oman valinnan mukaan.
-
Jokaiselle meistä, jotka kirjoitamme, sattuu myös kirjoitusvirheitä. Mitä hullumpia sen hauskempaa! ;D
:D
Saksan suomalaisten sivuilta lisää vastaavia kielikompurointeja:
ILMOITUKSIA, JOITA NÄHTY KAUPASSA:
- Gogacolaa, 1,5l pullo
- Mämmiä saatana! (saatavana) mainos kaupan ikkunassa
- Mansi- ja mustikoita (aivan huippu!)
- Äidinpakastus pusseja
- Roilerinleike
- Naistennahka hanskat
- Kodinkoneliike mainostaa: Pakastinarkku ja ruhonleikkaaja
- lasten päästä vedettävä sänky
- Abbelsiineja
- Joulukusimyynti
- Mahdolliset puutteet ja virheet hinnassa huomioitu
- Tamppoonitarjous, koot mini, maxi ja meedio
- Äitiys-hortsit
- Kissanliha pullia
- Torin kalamyyjä mainostaa: Tuoretta mulkkua (muikkua)
- Torin kahvilanpitäjä mainostaa: Luteeton piirakka (Gluteeniton)
- Mainos tienvarressa: "Poikkeaville kukkia"
Tuota viimeisintä olen käyttänyt aivan härskisti täälläkin, eli lähettänyt terveisiä poikkeaville. ;D
^^^^
Alastalon salissa on "työstetty" loppuun. Loppujen lopuksi kerronnan monisanaisuuteen totuttuani aloin pitää verkkaisesta tyylistä.
^^^^
Nyt on alussa Arne Nevanlinnan Hjalmar. Saa nähdä, mitä siitä kehkeytyy.
^^^^
Kerrankin Nobelin sai tuttu kirjailija. Monesti palkittu on ollut sarjaa "koskaan kuullutkaan". Olen lukenut Alice Munron novelleja, mutta en edes muista kokoelmien nimiä, vaikka muistan vaikuttuneeni.
-
Tää menee nyt härskiksi, mutta menköön! Saa nähdä, mitä "sensuuri" sanoo. :-[
Tosi juttu-olen itse nähnyt.
Takavuosina eräällä Turun sisääntuloväylällä "päivysti" naishenkilö. Hänen kädesään oli iso plakaati: Pilua 50:-.
-
Jatkan vielä. Tuli mieleen näitä omia mokiani.
Jokin aika sitten kirjoitin tänne ja kerroin jotain juttua Huittisista. Jälkeenpäin huomasin, että Rautasilta oli muuttunut Rautatiesillaksi.
Jonkin aikaa odotin jännittyneenä, kysyykö joku huittislainen, että milloin tänne on rautatie vedetty. ;D
-
Hi-hiiiii! Pakko jatkaa vielä. Ootko, Justiina, huomannut, että tänne on kirjautunut KROPSU3. Onkohan se sen Kropsu 1:n pikkuveli? Ainakin on hiljasempi, kuin Kropsu1. Toivotetaan tervetulleeksi! ;)
-
Pumpulit ymt. Nyt en ehdi kuin vain nauraa!!! Rantakiireet vievät viivana.
-
Hi-hiiiii! Pakko jatkaa vielä. Ootko, Justiina, huomannut, että tänne on kirjautunut KROPSU3. Onkohan se sen Kropsu 1:n pikkuveli? Ainakin on hiljasempi, kuin Kropsu1. Toivotetaan tervetulleeksi! ;)
Huomasin, mutta enpä usko alkuperäiseksi Kropsuksi. Se aito olisi jo kirjoittanut jotakin jäljittelemättömällä tyylillään.
Kaipailin ja joku toinenkin kaipaili Kropsua. Mitähän on tapahtunut?
Mahtuuhan tänne - - - kopiotkin, jotta ei kun iskemään tarinaa, kolmas pannukakku...
-
Mahtuuhan tänne - - - kopiotkin, jotta ei kun iskemään tarinaa, kolmas pannukakku...
Kirjauduin vielä takaisin. Tuli mieleen, että joku pian polttaa hihansa, kun kutsuin uutta "Kropsua" pannukakuksi. Ties, vaikka kropsun ja pannukakun yhteys ei olisi kaikille selvä. ???
Kropsu on pannukakku Pohjanmaalla.
Tässä yksi hauska ja ruokaisa ohje, perunakropsu.
http://miksuliini.vuodatus.net/lue/2010/05/perunakropsu
Tämä ei ollut taaskaan kirjoihin liittyvä juttu, mutta menköön.
-
Minäkin olen kaipaillut Kropsua.
-
Mitähän nämä meidän palstalaiset oikein puuhaa kun eivät ehdi tai viitsi kertoilla kuulumisiaan.
Uskon että moni ainakin lukee jotakin.Mitä näihin syksyn kotimaisiin uutuus kirjoihin tulee,joko olette ehtineet niihin tutustua.
Minulla on kirjasto aivan tuossa lähellä ja käytänkin sitä melko ahkerasti.Orasen kirja Kekkosesta ei sytyttänyt,oli jotenkin jo vanhan toistoa.Utriosta olen aina pitänyt,nyt sekään ei saa minulta enää paljon pisteitä,onkohan hänkin jo kaiken kertonut.
Mutta keksin uuden historiasta kertovan,Kristiina Vuori.Mahtavaa kerrontaa minun makuuni.
Onkohan sekin tätä hiipivää vanhuutta että ihminen tulee jotenkin kriittisemmäksi vaikka pitäisi olla sopeutuva,sehän on nyt ajan rendi.
-
Onnellinen sinä, jos kirjasto on lähellä, silloin niitä uutuuskirjojakin ehtii nappaamaan. Minulla on kirjastoon matkaa, mutta käydessäni jätän varauksia. Nytkin odottelen Pauliina Rauhalan Taivaslaulua. Joskus on käynyt siten, että kotimatkalla on puhelimeen tullut tekstiviesti saapuneesta kirjasta. Kirjan aiempi lainaaja on tullut perässä kirjastoon.
Uutuuksista luin Päivi Hämeen-Anttilan Marionetit, mutta se oli minulle lievä pettymys. En osaa eritellä, miksi kirja ei vastannut odotuksia. Se ei vaan kolahtanut.
Minulla on mennyt koko syksy Kustavissa. Kuten kerroin aiemmin, päätin lukea Alastalon salissa. Siinä oli puuhaa, mutta 80 vuotta sitten ilmestynyt kirja on huolellisesti läpi luettu.
Huomasin kirjaston uutuusluettosta, että Jan Quilloun Suuren vuosisadan toinen osa Keikari on ilmestynyt. Viime talvena luin ensimmäisen osan eli Sillanrakentajat. Kirja oli tosi paksu. Mahtaako Keikarikin olla samaa kokoa... Varasin kirjan kuitenkin.
-
Minun on pakko tunnustaa, että "entisen elämäni = Hesan vuodet)" jälkeen en ole säännöllisesti ehtinyt lukemaan muuta, kuin tietokirjallisuutta ja rakentamiseen ja uudisrakentamiseen liittyvää tekstiä.
Niin ja pojille tietenkin luin, luin ja luin vaikka mitä. Muutimme "maalle" heidän ollessaan 7- ja 8-vuotiaita.
Niinpä he oppivatkin itse lukemaan jo alle viisi vuotiaina. Olin taas kerran lukemassa "Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri"-kirjaa, kun vanhempi pojista totesi: "Kuule äiti, olisikohan viisainta, että minä lukisin!". Minä nimittäin ilmeisesti ajattelin lukiessani niitä näitä ja luin herneen tukikepin tukkikepiksi!!! Vaidoimme lukijaa ja minä vain ihmettelin, että osasiko hän kirjan ulkoa vai osasiko hän kirjaimet. Ja kirjaimet hän osasi!
Tuolle kaverille olin pikkukaupunkimme kirjastosta varaamassa tänään kahta tenttikirjaa Hesaan ja samalla huomasin, että kärryllinen jouluun liittyvää vihkosta ja kirjaa oli jo esillä. Huomasin lähteväni 12 jouluaiheisen niteen kanssa kirjastosta.
WSOY:n Harrasteopas-sarjasta löytyi Irma Koskisen "Joulukoristeet ja pikkulahjat", Eeva Lindenin ja Tuulikki Talvitien "Olkityöt", Ruotsinkielisestä alkuteoksesta "Julboken" suomennettu "Suuri Joulukirja", jossa ruokia, perinteitä, askartelua, lukemista ja lauluja. Valion kustantama "Tervetuloa Joulu". Joulun leipomusten ja muun ruuanvalmistruksen ohessa siinä kerrotaan muistakin jouluisista asioista. Pakko heti lainata runo, mikä on ko. kirjaan lainattu Suomen kansan vanhat runot XIII, 1937 - kirjasta.
"Joulu tulloo, jonner, konner
saavat lapset voita syyvä,
vanhat ämmät talkkunaa.
Likoille pukin pakanoi,
akoille kauran akanoi,
pojille voita, rieskaa!"
Minun jouluni alkoi tavallista aikaisemmin!!!
Kyllähän tuota jouluhössötystä jo alkaa olla vähän joka puolella. Onneksi joululaulut ovat vielä pannassa!
Mutta kyllä minä vielä alan lukemaankin, kunhan pääsen maaseudun rauhaan.
-
Oltiin suunniteltu syyssiivousta työsiirtolaamme,mökille,mutta sataa.
Niinpä on hyvä syy tarttua kirjaan.Onko teistä kukaan seurannut tätä syksyn sarjaa..Naisten paratiisi....televisiosta.
Kertoo Lontoolaisesta tavaratalosta.Mahtavan hyvä,jäin heti koukkuun.
Nyt tyttäreni vihjaisi että se on myös kirjana,tapahtumat siinä vain sijoittuvat Pariisiin.
Kyselin kirjaa kirjastossani ja se löytyikin hyllystä.
Kariston julkaisema jo vuonna -74.
Ei sitä aina arvaakaan mitä helmiä löytää kun hoksaa etsiä..
-
Onko teistä kukaan seurannut tätä syksyn sarjaa..Naisten paratiisi....televisiosta.
Kertoo Lontoolaisesta tavaratalosta.Mahtavan hyvä,jäin heti koukkuun.
Nyt tyttäreni vihjaisi että se on myös kirjana,tapahtumat siinä vain sijoittuvat Pariisiin.
Kyselin kirjaa kirjastossani ja se löytyikin hyllystä.
Kariston julkaisema jo vuonna -74.
Ei sitä aina arvaakaan mitä helmiä löytää kun hoksaa etsiä..
Olen seurannut sarjaa. Yllättävän nopeasti alkoi toinenkin tuotantokausi. Sarja on huolellisesti tehtyä brittiläistä työtä. Aika romanttista menoa, mutta näin syysharmailla sekin kelpaa.
Kun sarja alkoi, kerrottiin että se perustuu "löyhästi" ranskalaisen Emile Zolan romaaniin Naisten aarreaitta. Sitten kuukkeloin kirjaa ja löysin arvioinnin, jossa haukuttiin huono suomennos oikein maan rakoon. Mutta jos kieleen ei kiinnitä huomiota, voisi lukija verrata Zolan alkuperäisen ja brittiläisen sarjan yhtäläisyyksiä ja eroja. Alkuperäisteoksessa tapahtumapaikka on tietysti Pariisi. Ehkä sarjassa henkilöiden nimet ovat englannin kielen mukaisia.
Pitääpä kysellä, onko kirjaa meidän kirjastossa.
Eilinen jakso laittoi miettimään naisen oikeutta omaisuuteensa. Milloin suomalainen nainen sai oikeuden omaan omaisuuteen? Sarjassa Catherinen aviomies kertoi omistavansa vaimon perintönä saaman tavaratalon. Tämä 1800-luvun lopun Ranskassa.
-
Eilinen jakso laittoi miettimään naisen oikeutta omaisuuteensa. Milloin suomalainen nainen sai oikeuden omaan omaisuuteen? Sarjassa Catherinen aviomies kertoi omistavansa vaimon perintönä saaman tavaratalon. Tämä 1800-luvun lopun Ranskassa.
Kun kysyy ja itse vastaa...
http://www.minna.fi/web/guest/virstanpylvaat
Katsokaas siskot vuotta 1929. Silloin vasta nainen vapautui miehensä holhouksesta ja sai oikeuden omaan omaisuuteen. Kuitenkin meillä oli silloin ollut jo yli 20 vuotta äänioikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi.
Mielenkiintoinen tämä minna fi.
Nyt lähden laittamaan ruokaa perheen päämiehelle! ;D
-
Eilinen jakso laittoi miettimään naisen oikeutta omaisuuteensa. Milloin suomalainen nainen sai oikeuden omaan omaisuuteen? Sarjassa Catherinen aviomies kertoi omistavansa vaimon perintönä saaman tavaratalon. Tämä 1800-luvun lopun Ranskassa.
Kun kysyy ja itse vastaa...
http://www.minna.fi/web/guest/virstanpylvaat
Katsokaas siskot vuotta 1929. Silloin vasta nainen vapautui miehensä holhouksesta ja sai oikeuden omaan omaisuuteen. Kuitenkin meillä oli silloin ollut jo yli 20 vuotta äänioikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi.
Mielenkiintoinen tämä minna fi.
Nyt lähden laittamaan ruokaa perheen päämiehelle! ;D
Oliskohan niin että nainen on vasta nyt oppinut hallitsemaan omaisuuttaan.
Enää ei ole niitä Auervaara ja Ylermi uutisia lehdissä,, varakkaat naiset olivat
silloin alttiita ostamaan lempeä "Aurinkomiehiltä"..
Huom. Aurinkokuningas TAMI-tanssii tähtienkanssa.. eikä pelkästään miesten kannattelemana. :P :o
-
Oliskohan niin että nainen on vasta nyt oppinut hallitsemaan omaisuuttaan.
Enää ei ole niitä Auervaara ja Ylermi uutisia lehdissä,, varakkaat naiset olivat
silloin alttiita ostamaan lempeä "Aurinkomiehiltä"..
Huom. Aurinkokuningas TAMI-tanssii tähtienkanssa.. eikä pelkästään miesten kannattelemana. :P :o
Tamit ja muut jääkiekkomiehet eivät saa minua lämpenemään (josko kukaan enää).
Nykyajan naiset eivät enää odota kädet ristissä ritaria ja valkoista ratsua. Naisista on oman työn ja yhteiskunnallisen aseman muutoksen mukana tullut itsellisempiä. Kerrotaan, että rikkaat puumat ostavat nuorta seuraa, mutta eivät jää yhden miehen koukkuun rahastettaviksi. Tämä ei ole koettua, on vain luettua.
Joko naiset eivät halua kertoa poliisille tultuaan petetyiksi tai he ovat oppineet varomaan auervaaroja. Mutta ovatko miehet oppineet varomaan rahaa saalistavia naisia? Useammin on lehtijuttuja höynäytetyistä vanhemmista miehistä kuin petetyistä naisista. Oikeudessa sitten haetaan takaisin naisystävän ylläpitoon menetettyjä rahoja. "Kaikk män eikä piisantkaa..."
Niin se kehitys kehittyy. ;D
-
Hyvin meni aika Naisten paratiisin seurassa,mielenkiintoisaa luettavaa ainakin tälläiselle yrittäjähenkiselle.
Tapahtumat ja suunnitelmat ovat olleet samoja kuin meillä sitten 100v. myöhemmin.
Ja mielenkiintoinen yksityiskohta.Sitten huoneeseen astui Vanhus.Noin kuusikymppinen pönäkkä paroni,huomaa,vanhus.
Mutta tuohon teidän keskusteluunne Justiina ja Kropsu.
Kyllä niitä on miehiäkin osattu höynäyttää.Tapasin kerran soittoruokalassa itkevän miehen.
Hän kertoi että on ikävä Roosaa.
Nainen oli osannut narrata poloiselta omaisuutta ja saanut petoksista vankeustuomion.
Mutta nyt Paavolla oli niin ikävä Roosaa kun hän sitä niin Rakasti.
-
Ei kai vain vähän kateus häivähtänyt kun tästä meidän suosikki-Tamista kerroit Kropsu ystävämme.
Siksi kai Tami niin kauan mukana pysyikin kun niin moni meistä sen samaisti omaan tanssitaitoonsa.
Kun tuolla parketilla liitelemme niin ainakin minusta tärkeintä on se tanssin ilo.
Sitten nämä taiturit ovat aivan eri asia.Ainakin minulle tuli paha mieli kun Raagel joutui jättämään homman kesken.
Mutta nythän se asia korjaantui.
Luetuista kirjoistahan minun piti puhua.Kyllä kannattaa lukea tuo vanha romaani,Naisten Paratiisi ..vaikka onkin yksityiskohtien kuvaaminen aina välillä aika pitkästyttävää.
Mutta se tärkein sanoma siinä on että aina kannattaa yrittää eikä tarvitse antaa periksi ja jäädä toisten jalkoihin.
Miten paljon on nykyään naisia jotka huokailevat ja odottavat että koskahan tuo minun avo-mies kosii .
Oma syyhän se on jos levittää jalkansa liian aikaisin.Samoin se on ollut jo 150 vuotta sitten naisten tapa ja kohtalo.
Mutta voikaa hyvin ja kirjoitelkaa mielipiteitänne joulua ootellessa.Hymyillään kun tavataan..
-
Kuinkahan paljon televisiosarja ja Zolan romaani lopulta vastaavat toisiaan? Ajattelin katsoa kirjaston tietokannasta, mahtaako siellä vielä olla saatavana Naisten tavarataloa.
Naisen asema on ainakin länsimaissa parantunut valtavasti työnteon oikeuden suhteen. Ei tarvitse jättää työtä avioitumisen jälkeen kuten televisiosarjassa piti.
Anniliisa, miksi ne avovaimot eivät itse kosi? Eikös nämä kosintarituaalit ole menneen maailman tapoja! ::)
Monesti vanhat lukuromaanit ovat niin likaisia, ettei niiden kanssa ole kiva mennä sänkyyn. Siksipä hyökkään yleensä uutuushyllylle. Tosin olen lainannut äskettäin kolme melko uutta kirjaa, joista yksi haisi tupakalle, toinen hajuvedelle ja kolmas homeelle. Eivät olleet mieluisia yölukemisia.
Tänään julkistettiin uudet Finlandia-ehdokkaat. Yhtään ehdokasta en ole lukenut. Kjell Westön kirjan ajattelin jo aiemmin varata kirjastosta, koska se kiinnostaa aiheensa puolesta. Moni lukija näyttää ihmettelevän, miksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ei päässyt ehdokkaaksi.
Viime vuonna kuului marinaa miesasiamiesten piiristä, koska naisehdokkaita oli enemmistö. Nythän tilanne on toisin päin.
-
Justiina,sinun pitää kysyä vaikka tältä meidän nyt hallitsevalta Tangokuningattarelta miksi hän ei kosi tuota niin komeaa miesystäväänsä Mika Pohjolaa.Onko syy jonkinlainen naisen ylpeys.Se on sellainen tapa johon ei haluta tasaarvoa mukaan.
Siksi kai minäkään en hae tansseissa miestä,se on miesten tehtävä.Haluan olla saalis.en saalistaja.
Ei tosiaan tällä kirjalla,NAISTEN PARATIISI ,ole täysin yhteyttä tuohon sarjaan,mutta tapahtumia kyllä kerrotaan,joskin eri järjestyksessä.On ensin tehty tämä sarja Ranskassa,sitten Englallannissa on tehty oma versio.
Mutta juuri näistä suurista kauppakeskuksista ja pienten liikkeiden tuhosta saa kirjassa hyvää kuvaa.
Naisten aseman paranemisesta puhumattakaan.
Varmaan moni huomaa että kaipaan hyvää keskustelukumppania aina näitä asioita pohtimaan.
-
Oioioi! Anniliisa! ;)
Tosi mukavaa, että teillä siellä Savossa on riittävästi miehiä, ilm. myös ikämiehiä, jotta kaikki halukkaat naiset pääsevät tanssimaan. Ja ilm. ne miehet hakevat myös ikätyttöjä, eikä vain nuorempia naisia .Meillä täällä Länsirannikolla asia on vähän toinen.
Haen kyllä miehiä tanssimaan, mutta ajatus "saaliista ja saalistajasta" on minulle uppo-outo. ::)
Katsotkohan sinä meitä aktiivisia naisia nyt vähän "pitkin nenänvartta"?
Aiheesta voidaan jatkaa, mutta nyt lähdettävä jumpanvetoon!
-
Niin se varmaan on kuin Pumpuli epäileekin.Olen jo sen verran ohi tuon varsinaisen miestenisku ikäni että enemmän tarkkailen näitä tanssijoita.Kyllä täällä on miehiäkin,ehken kuitenkin enemmän näitä naispuolisia kuntoutettavia.
Tämähän on sellainen kuntoutuskeskus.Nämä naistenhaut on huvittavia,ne jotka haluavat tanssia ovat kuin pikajuoksijat lähtökuopissaan.Mutta sitten on myös paljon näitä kylänihmiisiä jotka jo tulevat yhdessä tanssikaverinsa kanssa.
Kyllä täällä on minullekin tarjokkaita,joku vanha pappa Ilomantsin puolesta lupaili maat ja mannut,saisin kuulema oman karhunkin. ..Näin Kunttarilla ,onnan täällä toki sellainen karaoke-baarikin jos sellainen meno kiinnostaa.
-
Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n viimeisen patruunan, Juuso Waldenin elämänkertaeepoksen vein maanantaina mennessäni maalle, mutta kirjaa en ehtinyt edes avaamaan. Sielläpähän odottaa.
Naistenhaku-tanssit taisivat saada alkunsa Hesassa Rakennusmestarien talossa, lempinimeltään Vanha Maestro tai Fredan Valinta. Minäkin kävin siellä muutaman kerran. Innokkaimmat hakijat olivat tanssitaitoisten miesten pöydän nurkalla lähes kilpajuoksua. Minulla oli tapana hakea "seinäkukkasia" ja kerrankin "kumarsin" loka Laitista, ansioitunutta toimittajaa ja kolumnistia.
Keski-Suomeen muutettuamme kävin muutaman kerran Karstulassa Martin Lomakouheron (Martti Vainio) tiistai-illan naisten tansseissa, joista kolmesta, neljästä tanssireissusta voisin kirjoittaa novellin per ilta.Hauskoja reissuja. Hitaana hakijana (lienenkö ollut valikoiva?) minua ehdittiin aina hakea ja lähes kaikilla kerroilla eka hakija oli se, jonka kanssa tanssin valomerkkiin saakka!!!
Ikäiseni tennisparini on vanhapoika. Vuosi sitten karkauspäivän aikoihin kysyin, joko hän on hankkinut hamekankaan. Hän on kuulemieni mukaan muutaman kankaan ostanut. Hän totesi, että heti ensimmäiselle kosijalle hän vastaa kyllä! Vapaana kulkee vieläkin!!!
Papin aamenella ja kosiomenojen marssijärjestyksellä ei tunnu tänä päivänä niin kovin suurta merkitystä olla. Toisaalta valitettavasti.
-
Lieneekö teistä edes kukaan vilkaissut illalla tuota sarjaa.Naisten Paratiisi.
Siinähän tämä Upea myyjätär uhmaa jopa omaa rakastaan saadakseen naisen oikeudensa taas täytettyä.
Tyttäreni tuo aina tullessaan HESARIN kuukausiliitteen minulle luettavaksi.
Kyllä on taas tässä Marraskuun liitteessä monta mielenkiintoista juttua.
Ainakin minulla nousi osakkeet esm.tämän Ratian rakkaan,Anu Saatingin suhteen.
Siinähän on totuus niin monen naisen elämänkaaresta.
Jos mies ei tarvitsisi tätä leikkikaveria hiekkalaatikolleen olisi moni nainen jäänyt pulaan.
Jos vielä sattuu Amor siihen nuolineen niin kaikkihan on kunnossa.
Toinen mahtava juttu on tuo Miesluola.
Ja sitten vielä huomasin että molempien juttujen takaa löytyy nimi SASKA SAARIKOSKI.
Tänään on teatteripäivä,Iisalmi ja Kultalampi....
-
Lieneekö teistä edes kukaan vilkaissut illalla tuota sarjaa.Naisten Paratiisi.
Kyllä vainen olen katsonut sarjaa alusta asti. Eilinen vilahti ohi, kun poikkesi yllätysvieraita, mutta onneksi se tulee tänään uusintana. Ainakin Justiina kertoi tulla tv-ketjussa sarjaa seuraavansa ja onhan siitä juttua tässäkin ketjussa. Kirjankin aion lukea jahka saan sen jostain hyppysiini.
Naisten paratiisi onkin oikeastaan ainoita ulkolaisia sarjoja joita tulee tällä hetkellä seurattua.
Silta-sarjan uudet jaksot eivät enää jaksaneet kiinnostaa.
-
Nyt täytyy kompata Hemulia. Naisten Paratiisi tosi hyvä sarja. Sillan kanssa minulla kävi samoin kuin Hemulilla, se on mulle liian "raaka".
Oletteko katsonut yle Femmalta norjalaista pienoissarjaa :"Velipuoli". Se on jo päättyny,t oli erittäin mielenkiintoinen juonen rakennelma.
Nyt tulee samaan aikaan taas norjalainen:"Koko kansan viettelijä".Vasta yksi osa tullut,saa nähdä onko yhtä hyvä.
Syksy on parasta teeveeaikaa.
-
Mielenkiintoisia arvioita teiltä meneillään nähtävistä tv-sarjoista, joista aina muutamaan erikoisesti tykästyy. Täytyypä katsoa sitä norjalaista, jonka acca toi esille tuossa edellä....varmaankin aivan mielenkiintoinen.
Viime aikoina on tietokoneella pelaaminen ja kirjojen lukeminen verottanut tv katselua.
Tänä vuonna ilmestynyt Kari Hotakaisen - Luonnon laki- valvotti viime yönä mielenkiinnollaan, jonka sain viikon pikalainana kirjastosta , joten hänen -Ihmisen osa- kirjansa saikin jäädä odottamaan vuoroansa yöpöydälläni.
Positiivisuus on hyvää lääkettä kaikilla elämän alueilla, jonka hän todistaa- Luonnon laki- kirjassaan.
Mielenkiintoisella ja humoristisella tavallaan kertoo kolarin jälkeisestä sairaalan ajastaan ja kuntoutuksestaan. Monelle opettavainen , ja ajatuksia herättävä.
Melkein kolmesatainen kirja tuli luettua parissa vuorokaudessa....Suosittelen ;)
-
Luin matkalukemisena Tuula Malinin kirjoittaman kirjan: Tapaus Anton.
Useimmat varmaan tietävät, mistä tapauksesta puhun.
Olen seurannut Paavo Salosen taistelua lapsestaan, koska Paavo on ikäänkuin "naapurin poika".
Ei arvannut satakuntalainen jämpti ja kunnollinen kentänhoitaja, mihin pyöritykseen joutui, kun kohtasi Viru-hotellin baarissa polttavan intohimon. Tämä intohimo asteli hänen luokseen nuoren, kauniin virolaisnaisen muodossa.
Jo vuosia on taisteltu pikku-Antonista ja taistellaan edelleen. Myllyä ovat pyörittäneet maalaipaikkakunnan "sossun" tädeistä aina Suomen ja Venäjän valtionpäämiehiin asti. Ja kaikki tahot siltä väliltä.
Lukekaa ja hämmästykää!
-
Tänä vuonna ilmestynyt Kari Hotakaisen - Luonnon laki- valvotti viime yönä mielenkiinnollaan, jonka sain viikon pikalainana kirjastosta , joten hänen -Ihmisen osa- kirjansa saikin jäädä odottamaan vuoroansa yöpöydälläni.
Positiivisuus on hyvää lääkettä kaikilla elämän alueilla, jonka hän todistaa- Luonnon laki- kirjassaan.
Mielenkiintoisella ja humoristisella tavallaan kertoo kolarin jälkeisestä sairaalan ajastaan ja kuntoutuksestaan. Monelle opettavainen , ja ajatuksia herättävä.
Melkein kolmesatainen kirja tuli luettua parissa vuorokaudessa....Suosittelen ;)
Kahden viikon kuluttua perjantaina Kari Hotakainen on Radio Puheella Leikolan ja Lähteen kanssa keskustelemassa klo 13-14.
Hotakaista on haastateltu moneen otteeseen radiossa ja televisiossa viimeisimmän kirjansa teemoista. Tekee hyvää kuulla, miten hän kehuu suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.
En ole lukenut vielä kirjaa, koska kirjastossa on pitkä jonotuslista. Ajattelin kirjoittaa joulupukille ;) ja saada ikioman kappaleen.
Luen parhaillaan Pauliina Rauhalan Taivaslaulua. Suosittelen sitä lämpimästi sekä aiheensa (uupuva lestadiolaisäiti) että kauniin kielensä vuoksi. Rauhala on kasvanut itse liikkeen piirissä, joten hän tietää mistä kirjoittaa.
Tänä iltana tulee taas jakso Naisten paratiisia. "Arveluttavasta" nimestään huolimatta se on hyvää kuvausta entisajan maailmasta.
-
Radio on parantanut kuin sika juoksuaan, varsinkin viimeaikoina. Vai lienenkö suhteeni televisioon viilentynyt siirtäen mielenkiintoni radion antiin.
Juuri kuulin sen arkkiatri Risto Pelkosen haastattelun, jossa hän kertoi näkemyksiään lukemastaan Hotakaisen Luonnon laki kirjasta. Melko yksiin menivät meidän ajatuksemme kirjan kerronnasta.
Onneksi Justiina toi esille lukemansa kirjan, josta tietenkin heti kiinnostuin.
Varmaankin Rauhalan kirja Taivaslaulu on mielenkiintoista luettavaa, sillä pääseehän siinä kurkistamaan aivan uuteen elämän piiriin, joka ulkopuolisesta vaikuttaa kovinkin ahdasmieliseltä.
Peräti 171 oli varausnumeroni meidän kirjastossa tälle kirjalle, joten pidetystä kirjasta tässä on kyse.
Onneksi tänään on valoisampi päivä...kai vähäinen vaalea härmäkin maassa saa loihdittua auringon kera mielialan kohoamaan...ja talven alkamaan tositoimiin :)
-
Mitään mukaansatempaavaa, paksua romaania en vieläkään ehdi käteeni ottaa. Siksi selailen esimerkiksi Arkkiatri Arvo Ylpön ajatuksia, pikkukirjaa. Lainaan niistä muutamia tännekin.
- "Lyhyen iän salaisuuksia ovat ainakin stressi, liikarasitus, fakki-idiotismi ja yleensä kaikki äärimmäisyydet laidasta laitaan", keskusteluista 1989
- "Yhteiskunta elää enempi realiteettien kuin sydämen mukaan... Vanhoja ihmisiä pidetään Suomessa pöpeinä, ei heille yleensä mitään tunnustusta anneta. Ajatellaan vain, miten vanhukset ovat taakkana yhteiskunnassa", Keskusteluista 1989
- "Jokainen yrittää päästä vanhuksistaan niin vähällä kuin suinkin mahdollista... Tässä juuri nähdään, ettei meillä suomalaisilla ole mitään tuhansien vuosien kulttuuria, joka antaisi taustaa ihmisen toiminnalle", keskusteluista 1989
- "Kun on vähän sellainen levoton luonne, on ennättänyt tehdä kaikenlaista.Vieläkään ei ole ehtinyt panna maata ja syljeskellä kattoon", Hesari 1982
- "Ne oikein pyysivät minut Valtiokonttoriin elävältä nähtäväksi, kun kuulemma aikaisemmin valtio ei ole joutunut maksamaan virkaeläkettä sata vuotta täyttävälle miespuoliselle henkilölle, naisille kylläkin", Hesari 1987
- "Iloinen, myönteinen mieli on parantanut monta sairautta", keskusteluista 1989
- "Ihmisiä olen parantanut enemmän kahvikupillisella kuin lääkkeillä", Seura 1982
- "Pieni, rakastava koti on lapselle paljon parempi kuin rikas ja henkisesti kolea", Turun Sanomat 1982
-
Aila Meriluoto täyttää tänään 90v. Onnittelut hänelle, olen lukenut Ailan kirjat varmaan kaikki, sekä Panu Rajalan Ailasta kertovan kirjan.
"Peter Peter" teki minuun aikoinaan valtavan vaikutuksen, tänään se tulee Teemalta leffana, pitää katsoa.
Syntymäpäivähaastattelussa Meriluoto sanoi miehistä: "Suolarae. Kyllä ne semmoinen suolarae ovat. Antaa makua ruualle. Ettei ruoka ole liian makeaa."
Olemmeko tytöt samaa mieltä?
-
Onnea vaan Aila Meriluodolle! Olen varmaan lähes kaikki hänen kirjansa lukenut. Siinä on nainen, joka on uskaltanut elää! Muistaakseni täällä joskus keskusteltiin Meriluodosta, mutta en nyt löydä missä? Enkä ehdi hakea, kun pitää heittää joulu pihalle. ;D
Juu-u! Ilman suolarakeita olisi elämä mautonta! ;)
Justiinalle: Nyt on "työn alla" se Vorkuta. Raskasta on, mutta paljon uutta tietoa olen saanut.
-
Onnea vaan Aila Meriluodolle! Olen varmaan lähes kaikki hänen kirjansa lukenut. Siinä on nainen, joka on uskaltanut elää! Muistaakseni täällä joskus keskusteltiin Meriluodosta, mutta en nyt löydä missä? Enkä ehdi hakea, kun pitää heittää joulu pihalle. ;D
Juu-u! Ilman suolarakeita olisi elämä mautonta! ;)
Justiinalle: Nyt on "työn alla" se Vorkuta. Raskasta on, mutta paljon uutta tietoa olen saanut.
Meillä joulu oli pihalla koko ajan, ts. joulukuusi oli keittiön kuistilla.
Aila Meriluodosta keskusteltiin Panu Rajalan ja Katri Helenan yhteydessä ja muuten vain itsenään.
http://foorumi.goldenage.fi/index.php?topic=79.0
Meriluodolla on ollut tapana maustaa soppaansa monella rakeella. Ilman elämänsä miehiä ei varmaan olisi syntynyt tunnettuja runoja ja romaaneja.
Jukka Rislakin Vorkuta on vielä lukematta, mutta listassa tallella. Nyt luen Finlandia-voittajaa eli Riikka Pelon Jokapäiväistä elämää. Siinäkin tuli esille Vorkuta ja muita nimeltä tuttuja leirejä.
Pelon kirja ei antaudu helpolla, mutta yli puolivälin mennään. Ja mennä pitää nyt minunkin.
-
Muuttaako ympäröivä maailma ihmistä, vai taitaa ihminen itsekin olla muuttuvainen.
Kun 70-luvulla luin Meriluodon "Peter Peter"-kirjaa elin silloin seesteisessä avioliitossa, kauhistelin silloin kirjan päähenkilön tempauksia. Miten ihmiinen voi olla noin seksistinen ja sen vietävissä...
Nyt näillä silmillä ja tällä elämänkokemuksella tuota leffaa katsoessa en yhtään ihmetellyt Sannaa! Muuten sen toteutus oli vanhanaikasta ja kankeaa verrattuna tämän päivän filmeihin.
-
Televisiosarjan innoittamana tuli tilattua Jennifer Worthin "Hakekaa kätilö" ja nyt siitä oli jo saatavilla toinenkin osa.
Televisiosarja ei millään lailla ole kirjan kanssa yks'yhteen, mutta katsottavia ja luettavia ovat kumpikin.
Tämä kirjan toinen osa on ainakin alkuosaltaan varsin surullista luettavaa
-
Satuin katsastamaan televisiossa esitettyä terveysohjelmaa joka esitteli Paula Heinosta ja hänen mielipiteitään
meidän ihmisten monimuotoisista sisäkaluista.
Niinpä kiinnostus heräsi ja lainasin hänen teoksensa.. Vihdoinkin hyvä olo..
Jospa vaikka saisin jonkun viisaan ajatuksen tukemaan tätä yritystäni parantaa ruokailu-tottumuksiani.
-
Sain luettua joululahjakirjan: "100vuotias joka hyppäsi ikkunasta ja katosi." Siinä hauskaksi mainostettu kirja, olihan siinä mukavia hauskoja kohtia jotka nauratti että sai vedet silmiin. Mutta,mutta...
Siinä kerrotaan tämän satavuotiaan koko "elämäntarina", eikä siitä vauhtia puuttunut, käytiin joka maanosassa Amerikoista, Neuvostoliiton kautta, Uuteen Seelantiin ja Ranskan muukalaislegioonaan.
Sitä on verrattu Arto Paasilinnan kirjoihin....ei vedä vertoja Paasilinnalle.
En taida mennä leffaa katsomaan.
-
Pumpuli,
nyt on Vorkuta haettu kirjastosta. En ole ehtinyt avaamaan, sillä yritän kahlata vauhdilla Finlandia-ehdokkaita läpi. Menossa on toiseksi viimeinen eli JP Koskisen Ystäväni Rasputin. Kovasti venäläisissä tunnelmissa on pitänyt liikkua, kun Rasputinin lisäksi voittajan kirja Jokapäiväinen elämämme käsitteli elämää Neuvostoliitossa.
Jäljellä on vielä yksi ja kaikkein paksuin eli Herodes.
Viime viikolla Tuula-Liina Varista haastateltiin aamutelevision kirjaohjelmassa uusimmasta teoksestaan Että tuntisin eläväni. Vaikutti lukemisen arvoiselta.
-
Sain tänään hyppysiini Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun" ja taitaa jäädä kutominen vähemmälle, sen verran kirja kiinnostaa.
-
Viimeiset lehdet Vorkutasta kääntyivät tänään. Monta kertaa olin jo jättämässä kesken, oli se senverran rankkaa. Luin välillä aina jotain kevyempää. Sen nyt ymmärrän, että oli varmaan onneksi sukulaiselleni, että hänet teloitettiin heti vainojen alettua. Ettei joutunut vankileireille kylmään, nälkään ja kovaan työhön.
Kiitos Justiinalle ja Hemulille kirjavinkeistä. Tietää taas, mitä kirjastosta hakee. :)
-
Sain tänään hyppysiini Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun" ja taitaa jäädä kutominen vähemmälle, sen verran kirja kiinnostaa.
Joko sait loppuun? Ihmettelin kovasti, miksi Rauhalan kirjaa ei huolittu Finlandia-ehdokkaaksikaan. Kieli on kaunista ja aihepiiri ajankohtainen ja tarpeellinen alustus keskustelulle monisynnyttäjän väsymisestä sekä uskonyhteisön suhtautumisesta opinkappaleita kyseenalaistaviin nuoriin.
Tänä vuonna ehdokkaina oli paljon historiallisista henkilöistä kirjoitettuja romaaneja.
^^^^^^^^
Etsin äsken ketjua jossa purkaa kiukkua, kirjallista kiukkua >:(
Kun ei löytynyt, laitan tähän jatkoksi.
Selasin äsken Hesarin kuolinilmoituksia (ihan totta, olen jo siinä pisteessä!) ja silmiini sattui Leinon Nocturnen viimeisen säkeistön loppuosa. Kaunis ja ihan sopiva muistovärssy, mutta kirjoittajaksi oli laitettu Vesa-Matti Loiri!
Pitäisikö tuntea myötähäpeää vai surua sivistyksen ohenemisesta... :-[
Usein näkee myös värssyä Nyt olen vapaa ja mukana tuulen jne. Sekin on kaunis muistovärssy, mutta se kirjoittaja ei ole Eino Leino vaan Vuokko Laatio. Kerran lehdessä oli kaksi vainajaa saanut saman runon muistokseen, toisen kirjoittajana oli Leino ja toisen Laatio.
-
Justiinan juttelu liippasi niin läheltä minun ajatuksiani että jatkan. Kyllä minäkin
silmäilen aina kuolinilmoituksia.Ei jokaiseen ole omaiset laittaneet syntymä eikä kuolin paikkakuntaa.
Jotenkin se harhauttaa,onhan samannimisiä ihmisiä.
Vesa-Matti Loiri on laulanut levylle noita Leinon kauniita runoja,siitä varmaan tämä väärinkäsitys.
Mutta sitten se tärkein ja myös hassuin juttu.
Minä olen varannut jo valmiiksi värssyn kuolinilmoitukseeni.
Juosta kaiken läpi,juoksennella,etsiä,eksyä,olla löytävinään.
olla olevinaan kaikki vuodet ja sitten kuin liian äkkiä perillä.
Pentti Saaritsa.
Olen kyllä tytöille sanonut että älkää laittako jos satun elämään kovin vanhaksi.
-
"Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä"
Runon on omaisensa kuolinilmoitukseen kirjoittanut 1990-luvulla helsinkiläinen Vuokko Laatio.
"Aluksi runon näkeminen kuolinilmoituksissa tuntui pahalta, mutta nyt tunnen iloa, jos runo lohduttaa muitakin omaisiaan kaipaavia. Hauskaa olisi myös, jos tekijän kohdalla lukisi Vuokko Laatio eikä Eino Leino"
Näin Vuokko Laatio on jollakin palstalla hienon runonsa lainaamisesta kommentoinut.
Eino Leinon kauniita runoja on paljon sävelletty ja Vesa-Matti Loiri on niitä mahtavasti tulkinnut.
-
Jatkan tätä kuolinilmoitusten kirjoittelua, minulla on värssy josta olen sanonut jälkipolville että sitä EI ainakaan saa panna mun kuolinilmoitukseen.
"Oli sulla sydän niin lämmin,hellä
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,
meitä aina muistit ja huolta kannoit,,,jne jne
En varmastikaan oo kaikkeani antanut, enkä aina oo ollu lämmin enkä helläkään.
Pelkkää plää pläätä tämä. :(
-
Kuule acca,
veit sanat suustani. Tuo värssy ei sovi minullekaan. En missään tapauksessa ole ollut uhrautuva emonen.
Toivottavasti kukaan ei nyt luule, että olemme masennuksen vallassa kuolinilmoitusta laatimassa. Tekisi mieli jatkaa värssyrintamalla.
Olen toivonut jälkeenjäävien valitsevan kahdesta mieluisesta. Toinen on Sirkka Turkan ja toinen Mirkka Rekolan runo. En muista niitä sanasta sanaan ulkoa, joten jätän lainaamatta.
Turkan runossa mennään lapsuuden metsiin, joissa laulavat toisenlaiset linnut ja Rekolan runon alussa on sanat "Uneen viimeinkin lipua, vailla ruumiinsa kipua tunneista loputtomista..."
Anniliisalla oli mainio Saaritsan runo. Sitten kuin liian äkkiä perillä... sellainen tunne varmaan tulee.
-
Uneen.
Uneen viimeinkin lipua
vailla ruumiinsa kipua
tunneista loputtomista.
Vaipuisin hiljaa sinne päin,
missä sen pienen vaahteran näin
leikkivän keltaisin lehdin.
Sanoisin: nyt minä ehdin.
Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.
- Mirkka Rekola -
-
Kiitos Hemuli! Siinä oli tarkoittamani runo.
Me kutsumme häntä,
mutta hän ei käänny enää.
Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
- Sirkka Turkka -
Tässä on toinen mielestäni kaunis runo. Tuo alku vähän arveluttaa. Mahtaako kukaan huudella perään? Toenperrään ::)
Muistovärssyt tuppaavat olemaan makeita ylisanoja täynnä.
^^^^^^^^^^^^^^
Aiheeseen palatakseni, nyt olen aloittanut sekä Herodeksen että Vorkutan. Niitten jälkeen kyllä etsin jotakin kepoista.
-
Lainasin kirjastosta Helena Ruuskan kirjoittaman..matkalla vaan..
Kirja on edesmenneen kultakurkkumme Kiril Babitsin ja Paula Nummelan tarina.
Valaiseva teos Kirkankin elämästä..
Kirka jäi ainakin minulle vähän etäiseksi,en nähnyt häntä koskaan livenä.
Kirkan kuoleman jälkeen kysyin miniältäni kuka oli tämä Paula Nummela Kirkan elämässä.
Vastaus oli,tämä on sellainen keskiikäisten ihmisten rakkaustarina.
Myöhemmin olen alkanut pitää Kirkan kappaleesta..Surun pyyhin silmistäsi..
Eräs Kirka-fani lauloi sen karaoke illassa minulle omistaen,Pyysi meitä äänestämään häntä kunnallisvaaleissa.
Ääntä hänelle ei kai tullut annettua vaikka lauloikin niin kauniisti.
-
Sain tänään hyppysiini Pauliina Rauhalan "Taivaslaulun" ja taitaa jäädä kutominen vähemmälle, sen verran kirja kiinnostaa.
Joko sait loppuun?
Tulihan se "Taivaslaulu" jo luettua. Sikäli se oli kiinnostava, kun täälläkin on niitä lestadiolaisia suurperheitä, muuten en olisi tainnut jaksaa lukea, pitää kai jälleen kerran tunnustautua hömpän lukijaksi. En ole nimittäin ikinä lukenut edes ensimmäistäkään Finlandia-palkittua kirjaa...
Nyt ostin kirpparilta kahdella eurolla Nicholas Evansin "Hevoskuiskaajan", elokuva muistaakseni aikoinaan oli kehuttu.
-
Hyvissä ajoin ennen joulua jo varottelen lapsia etteivät vaan osta lahjakirjaa Finlandiaehdokkaistakaan saati palkittua.
Olen hidas lukija, kahlasin viime kesänä "Jään" ja nyt syksyllä yölukemisenani oli "Hytti no 6". Jälkimmäisen teksti oli paikoitellen hyvin rivoa.
Nyt on käsittelyssä Matti Pitkon "Puolikarkeat muistelmat". Mukavaa luettavaa kun itsekin muistaa minkämoista aikaa se oli silloin kun Juuso Walden "hallitsi" Valkeakoskella.
-
Hemuli ja acca,
en esitä olevani kultturelli persoona ;D, mutta Finlandia-kirjoista on tullut vuosien tapa. Meillä on niitä hyllyssä pitkä rivi jo monen vuoden takaa. Nimittäin eräs nyt jo kuollut sukulaismies luki valtavasti. Hän osti joka joulu meille lahjaksi voittaneen kirjan. PP osti sitten jonkin ehdokkaana olleen. Näin meille kertyi jo ainakin kaksi vuodessa.
Luen ehdokkaat ja palkitun, että näen millaisia kirjoja kriitikot arvostavat. Sitten voin kritisoida kriitikkoja ihan itse tykönäni ja hiljaa ;)
Herodes, jota nyt toisena Vorkutan ohella kahlaan, on lukuromaani. Jos pitää Mika Waltarin historiallisista romaaneista, saattaa pitää Sahlbergin Herodeksesta. Mutta se on paksu, melkein 700 sivua ja painava käsitellä.
-
Miten menee teillä nämä lukuhommat.Ainakin minulla on aina joku kirja meneillään yöpöydällä.
Finlandia-palkitut olen yrittänyt lukea ,moni on ollut tuttu jo ennestään.
Nyt en oikein keksinyt mitä lainaisin ,tämä Taivaslaulu on varauksessa.Sanoin kirjastotädille että ei oikein kiinnosta nämä nykyromaanit.Ensin pitää aina joku saada hengiltä ja sitten sitä selvitellään.
Hän ehdotti että tutustu näihin Eira Pättikankaan tuotoksiin.
Hänen kerrontansa on minun makuuni.Kertoo siitä ajasta joka meiltä alkaa jo unohtua.
Ainut haitta on tuo vahva Pohjanmaan murre.Aluksi se minua haittasi,ehtaa savolaista.
Nyt olen jo siihen niin tottunut että näen unetkin tuolla vahvalla murteella.
-
Kovin on haluttuja sekä Taivaslaulu, että Tuula-Liina Variksen uusin. Olen ollut jonossa jo pitkään, mutta mitään ei kuulu. ::)
Välipalaksi olen lukenut Jari Tervoa ja yöpöydällä on myös Tarja Halonen Paremman maailman puolesta.
Jokohan Justiina on saanut Vorkutan loppuun?
-
Jokohan Justiina on saanut Vorkutan loppuun?
Olen saanut loppuun. Kova oli sekin urakka, oli raskaita kohtaloita, huh.
Viimeksi luin Merete Mazzarellan Elämä sanoiksi. Keskustelin elämäkertaansa kirjoittavan tuttavan kanssa ja siitä inspiroiduin ajattelemaan että josko minäkin. On sellaisia kirjoittajakursseja, joilla opitaan muistelmien kirjoittamista, tuttavanikin on osallistunut jo parina kesänä. Mutta enpä tiedä. Taitaisi minun elämästäni tulla aika ohut teos. ;D
Sen jälkeen kun lapsuudesta selviydyin, on kaikki mennyt urautuneesti ilman laaksoja ja kukkuloita.
Savon Sanomissa arvioitiin viime viikolla Hilkka Ravilon uusinta kirjaa Terhi. Se olikin kirjaston uutuushyllyssä odottamassa minua. Nyt lueskelen sitä.
Ravilon kirjoissa on yhteiskunnallista pohdintaa, mutta mukana on aina rikos. Kirjat eivät ole kuitenkaan perinteisiä dekkareita. Lajityyppiä on vaikea määritellä, ne ovat omaperäisiä, kuten takakannessa sanotaankin.
En minäkään ole saanut Variksen kirjaa käsiini.
Torstaisin on ykkösen aamutelevisiossa Aamun kirja -sarja. Katson sen aina Areenasta ja usein innostun esiteltävästä kirjasta. Katsookohan kukaan muu palstalainen ohjelmaa sillä silmällä?
-
Anja Snellmannin kirja" Pääoma", on ihan luettava kirja. Se kertoo hänen lapsuusperheestään ja pääasiassa sisarestaan jolla oli huuli-kitalakihalkio.
Perhe ei ymmärtänyt hakea apua tytön puhumiseen, vaan salailtiin ja hyssyteltiin.
Minunkin suvussani oli samanlainen kohtalo eräällä tädilläni, hänellä oli kasvoissa vamma. Snellmanin ajatukset olivat hyvin tuttuja.
-
Vain hyvällä saat hyvää.
Vain rakkaudella saat rakkautta.
Vain rakastamalla kestät itse,ei ole muuta tietä.
-----------------------------------
Nämä elämänohjeet lainasin laululintusemme Katri-Helenan TAIVAAN TIE kirjasesta.
Ei siinä kovin ehdi vanheta kun sen teoksen lukaisee.En oikein osaa yhdistää taivaasta tulleisiin ohjeisiin.Elämän totuuksia kai ovatkin,joita on matkan varrelta keräilty.
Jospa vielä lisäisin.Hymyile niin sinullekin hymyillään.
-
Pitkään varauksessa ollut Taivaslaulu oli viimein käsissäni ja nyt myös luettu.
Ei mielestäni mitään hömppää kun lukee kunnolla.Moni asia tästä uskosta panee ajattelemaan elämän totuuksia.
Miksi niin moni nainen antaa uskonhurmoksen ja miesten mielivallan tuhota elämänsä.
Mutta kirjoittaja on löytänyt myös miehen joka osaa pelastaa vaimonsa ja perheensä.
Monikaan ei ole kirjaa viitsinyt lukea,on niin uutena säilynyt vaikka on kulkenut kädestä toiseen.
Kuka uskoo että saa varman ..taivaspaikan..kun kuolee uupuneena kymmenenteen synnytykseen.
Kyllä uskontoa osataan käyttää ihmisen manipulointiin .Lukekaa ja ajatelkaa tätä mielivaltaa.
Jos Rauhanyhdistys muuttaisi mielipiteensä niin koko tämä lahko loppuisi muutamassa vuosikymmenessä.
-
Ei taida olla kellään aikaa lukea näin kesäaikaan.
Tai on kai joku kirjoistakin kiinnostunut kun juuri tuossa Julkusen Petri kertoo radiossa että viime yönä on Kiuruveden
kirjastoon murtauduttu.
Minä luen kyllä kesät ja talvet,kun asuu yksin on kirja se paras unilääke.Koskaan et ole yksin jos on kirja yöpöydälläsi,
Nyt keksin luettavakseni Anna Miskon.. Armonvuosi ..teoksen.
Mielenkiintoista luettavaa pari vuosisataa sitten kertovasta pikkupappilan elämästä.
-
Kesät, talvet kirjoja on yöpöydällä. Luen joka päivä jotakin sanomalehtien lisäksi.
Kirjoitit aiemmin Pauliina Rauhalan Taivaslaulusta. Luin sen jo aiemmin ja pidin sitä hyvin merkittävänä kirjana.
Sattumalta juuri nyt luen myös uskontoa ja uskomista sivuavaa kirjaa, Riikka Pulkkisen romaania Vieras. Tässä SS:n arviointi siitä:
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/riikka-pulkkinen-vieras/1248449
Olen vasta kirjan alussa, joten en osaa vielä kertoa siitä enempää.
-
Kovin vähän on tullut viime aikoina luettua, aika tahtoo mennä kutomiseen, nyt vielä enemmän kun käyn siellä "ystävän kamarissa", sieltä saa lankoja ja on eri kohteita mihin niitä sukkia ym. kudotaan.
Nyt on tosin menossa "Hakekaa kätilö"-sarjan kolmas osa.
Televisiosta tuli katsottua uusinnatkin, nyt nekin on valitettavasti loppu.
Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja nauhuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.
-
Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja hanuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.
Muistan Maarit Tyrkön kirjoittamat Kekkos-artikkelit Suomen Kuvalehdestä. Tyrkkö oli Kekkosen luottotoimittaja. Mutta hänen suhteensa (intiimi?) presidenttiin oli tavalliselta lukijalta salassa. Kekkonen oli 70-luvulla valtansa huipulla ja muuttunut koskemattomaksi. Ei silloin julkisesti revitelty naissuhteista, vaikka niistä tiedettiin.
En ole Tyrkön kirjaa lukenut, mutta luin sen julkistamistilaisuudesta viime syksynä. Maarit Tyrkkö on nykyään muistaakseni sukunimeltään Huovinen. Hän sanoi Kekkosen pyytäneen, että toimittaja kirjoittaisi hänestä joskus tavallisena ihmisenä. Historiantutkijathan kirjoittavat hänestä toisesta näkökulmasta.
Kirjan nimessä oli hauska näppäilyvirhe. Nimi on Tyttö ja nauhuri. Oliko kirja sinusta vähän "hanurista"? (Vitsi vitsi ;))
Minulla on menossa Valtosen palkittu He eivät tiedä mitä tekevät. Olen vasta sivulla 136. Kirjaa pitää lukea ajatuksella, lisäksi se on niin painava, että ranteita pakottaa. Luen nimittäin illalla (=yöllä) itseni tainnoksiin.
Aikaisemmin luin Sirpa Kähkösen Graniittimiehen ja Tuula-Liina Variksen kirjan Naisen paras ystävä. Jälkimmäinen oli helppolukuinen jännärintapainen romaani naisia huijaavasta psykopaatista, edellinen perustui tosiasioihin Neuvostoliittoon loikanneista suomalaisista.
Viime vuoden lopulla sivistin itseäni lukemalla lopulta Herman Hessen Lasihelmipelin. AMK kirjoitti kahdesta Hermannista. Siitä innostuin yrittämään vanhaa klassikkoa. Ei ollut ihan kepoinen teos.
-
Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja hanuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.
Kirjan nimessä oli hauska näppäilyvirhe. Nimi on Tyttö ja nauhuri. Oliko kirja sinusta vähän "hanurista"? (Vitsi vitsi ;))
Voi hitsin vitsi! Miksiköhän se kirjan nimi aina vääntyy mielessäni "Tyttö ja hanuri"? :-[ Taisi se vähän hanuristakin olla. ;)
Korjasin kuitenkin sen kirjoitukseeni...
-
Hemuli, kyllä "Tyttö ja hanuri" meni minullekin täydestä! Vaikka ei lukihäiriötä pitäisi ollakaan!!!
Minun "He eivät tiedä mitä tekevät" on vielä lukuelämystäni odottamassa avaamattomana. Pitäisi kai urakka aloittaa. Tai väärin sanoa urakka, koska aikanaan olen lukenut paljonkin. Nyt vaan nuo arkiset touhut ja saksalaiset poliisisarjat vievät aikavarojani!
Tänään on rannalla ompelukone esillä ja tässä pientä kahvitaukoa pitäessäni tännekin kurkkasin.
Hyviä lukuhetkiä teille ahkerat lukijatytöt toivottelen.
-
Edellinen kirja, jonka luin, oli Maarit Tyrkön "Tyttö ja hanuri". Vähän ihmetytti miksi tälläinen paljastuskirja on pitänyt tehdä, itse en ainakaan muista, että koskaan olisi kuiskittu mitään hänen suhteestaan Kekkoseen, mikä se sitten lopulta olikaan.
Kirjan nimessä oli hauska näppäilyvirhe. Nimi on Tyttö ja nauhuri. Oliko kirja sinusta vähän "hanurista"? (Vitsi vitsi ;))
Voi hitsin vitsi! Miksiköhän se kirjan nimi aina vääntyy mielessäni "Tyttö ja hanuri"? :-[ Taisi se vähän hanuristakin olla. ;)
Korjasin kuitenkin sen kirjoitukseeni...
Ei se mitään, mutta mulla olisi kerrottavana järkyttävä näppäilyvirhe, joka sattui laskua maksaessani. Tapahtui elämäni tähän asti kallein moka, mutta onneksi vastaanottaja palautti liiat. En viitsi kertoa enempää, mutta moka valvotti muutaman yön. Tästä lähtien olen entistä varovaisempi. :-[
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305869911126
Tuossa linkissä kerrotaan kirjasta lisää. Luin aikoinaan jutun lehdestä.
Piikatyttöä saattaisi kiinnostaa kuva Konnevedeltä.
-
Ei se mitään, mutta mulla olisi kerrottavana järkyttävä näppäilyvirhe, joka sattui laskua maksaessani. Tapahtui elämäni tähän asti kallein moka, mutta onneksi vastaanottaja palautti liiat. En viitsi kertoa enempää, mutta moka valvotti muutaman yön. Tästä lähtien olen entistä varovaisempi. :-[
Näin on käynyt myöskin mulle. Maksoin Traffin autoveron herra ties kenen tilille, mutta ennen kuin tuli karhukirje, se oli palautettu. En lainkaan saanut päähäni missä mätti, vaan menin pankkiin ja siellä ystävällinen virkailija selvitti, että olin tilinumeroissa näppäillyt yhden vikaan.
Oli kuulemma yhtä harvinaista kuin lottovoitto, että se oli mennyt läpi väärällä numerolla! ::) Se ei mua paljoa lohduttanut, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vielä löytyy rehellisyyttäkin tästä maailmasta!
-
Hemuli, kyllä pankkitoimihenkilö on puhunut pikkusatuja, jos on verrannut lottovoiton harvinaisuuteen näppäilyvirheesi läpimenoa.
Jos maksat Nordeasta Nordeaan, saatat näppäillä tilinumeron väärin, mutta "onnellisesti väärin", jolloin näppäilemäsi tilinumero onkin jonkun toisen voimassaoleva tilinumero. Kun menet vahvistamaan tällaista näppäilyäsi, ruudulla näkyy maksunsaajan nimi. Siellä ei sinun tapauksessasi olisi lukenut Trafi, vaan jotain muuta. Ja se virheelisen maksunsaajan nimi tulostuu myös tiliotteellesi. En tiedä, tuleeko sinulle enää tiliotetta tai tulostatko sen konekielisenä päätteeltäsi.
Kurkkaapas huviksesi tiliotettasi, näätkö kenelle näppäilyvirheellinen suoritus on mennyt.
Kurkistin tuossa omia ja yrityksenkin tiliotteita ja kyllä niissä näkyy maksunsaajan nimitietokin, vaikka maksat Nordeasta Osuuspankkiin eli rahalaitoksesta toiseen. Eli sinunkin tilotetiedoissasi näkyy, kenelle virheellisesti maksoit.
Ainoa, mitä jäin miettimään, kuinka ns. viitetieto on mennyt läpi. Yleensä siinä on yrityksen "reskontratietoja", mutta lieneekö viitetiedossakin tärkein numero se viimeinen numero, joka on tietyn laskukaavan mukainen tarkistenumero.
Täytyy puupäätä koputtaa, että saajatiedot olen tähän saakka näpytellyt oikein. En ole hankkinut viivakoodilukijaa päätteen viereen. Seuraavaksi selvitänkin, mitä viivakoodilukija maksaisi. Kerron hinnan, kun saan sen selville.
Eivät nuo sormet nuorru, siitä huolimatta villiintyvät naapurinäppäimille, joskus!
-
Nyt kirjan lukunurkka käsittelee laskujen maksutapahtumaa!!!
Hemuli, googletin ja sain selville, että laskujen maksua helpottavat viivakoodinlukijat maksavat 16, 90 eur - 149,90 eur.
Toinen junioreista tulee maalle tänään, laitanpa pojan asialle ellen Jyväskylästä moista laitetta löydä.
Sitten vaan täytyy huolehtia, että maksaa oikealta tililtä!!!
-
Nyt kirjan lukunurkka käsittelee laskujen maksutapahtumaa!!!
Aivan sama mitä asiaa käsitellään, pääasia, että jotain kirjoitetaan, on meinaan viime aikoina ollut perin hiljaista! ::)
Trafin laskun maksamisesta on niin paljon aikaa, että sitä en enää ala koneelta etsimään ja paperista tiliotetta ei enää ole tullut pitkiin aikoihin enkä sitä koneeltakaan ota, joten se siitä.
Olen kuitenkin satavarma, että mitään vierasta nimeä ei ole koneelle tullut sitä laskua maksaessani, tottakai sen huomaisi eikä sitä palauttajankaan nimeä ollut silloin näkyvissä, sepä siinä mystistä olikin.
Joskus huntsein sitä viivakoodin lukijan hankkimista, kun se viitenumero on niin pahuksen pitkä, mutta sekin on jäänyt vaiheeseen kuten niin moni muukin juttu tahtoo jäädä.
Sama pää suvet talvet, mutta kyllä tässä vaan täytyy yrittää vielä pärjätä... :D
-
Kovin laiskasti ovat ihmiset vaivautuneet laittamaan Suomen lippuja liehumaan
Sankarivainajille.On jo liian kauan kai aikaa niistä tapahtumista.
En ole kovin syvällisesti minäkään lukenut tuota Väinö Linnan teosta Tuntematon Sotilas.
Jo alkulehdellä on siinä hiljaisen sotilaan jatkoosa yhteiseen rukoukseen.
Ja varjele noita Suomen herroja lyömästä enää päätään Karjalan mäntyyn.
-
Meillä lippu liehuu - sattuneesta syystä. Tosin huonosti liehahtelee tyynessä ja koleassa säässä.
Olen lukenut Tuntemattoman vuosia sitten, samoin luin äskettäin Sotaromaanin, joka on Linnan alkuperäinen versio Tuntemattomasta sotilaasta. Kirjaahan piti sievistellä julkaisemista varten, mutta siitä huolimatta moni närkästyi suomalaisen sotilaan kunnian puolesta.
Minulla on outo harrastus. Teen usein HS:n sähköisiltä sivuilta datajournalismiksi kutsuttuja testejä tyyliin "kuka olisit". Monta hauskaa tietoa olen saanut itsestäni. Pääsiäisen aikaan paljastui, että Raamatun henkilöistä olisin Johannes Kastaja ja opetuslapsista Tuomas. (Se meni nappiin!) Näitä nyt ei kannata ottaa vakavasti, ovat melkein samaa luotettavuusastetta kuin horoskoopit jotka ovat silkkaa huuhaata.
Linnan Tuntemattoman hahmoista olisin Kariluoto. Kiinnostaisiko kokeilla kuka olisit?
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305904562745
Vielä toinen testi, eli kuka tuntemattomassa sanoi näin:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305879900706
-
Kivoja kaikki testit, tykkään niistä. ;)
Tuntemattoman hahmoista olisin Määttä. "Olet väsymätön työntekijä. Määttä on eleetön kainuulainen, joka ei paljon puhu, mutta suorittaa saamansa tehtävät ihmeemmin nurisematta."
Täytyy sanoa, että ei se paljoa "mettään mee", tosin en ole kainuulainen. Tai no, nyt jo alkaa väsyttää, jos enemmän joutuu tekemään - sitä tämä ikä teettää...
Tuntemattomani olen niin lukenut, että tunnen sen kuin omat taskuni, yksi meni vikaan yhdeksästä sitaatista, tulos ei ollut mikään yllätys.
Olen myös lukenut sen alkuperäisen version elikkä Sotaromaanin.
-
"Olet todellinen persoonallisuus, joku sanoisi kylähullu." Kai minä jonkinsortin ikiliikkujaakin kehittelen! Siis olen Honkajoki. Olen aina tykännyt Honkajoesta ja sattuneesta syystä minun lempinimeni opiskeluaikana oli Honkajoki. ;)
Sanonnoista meni yksi pieleen ja joku meni arvaamalla oikein.
-
Sain Äitienpäivälahjaksi Anna Kortelaisen kirjan Avojaloin. Se kertoo elämästä Karjalan Kannaksella.
Kirjailija Kortelainen on kirjaansa saanut kumppaneiksi muutamia merkittäviä suomalaisia, mm. Laila Hirvisaari, Eeva Kilpi, Heikki Ylikangas ym.
Kirja lienee aika tuore, koska on merkitty painetuksi 2015.
Olen vasta alkumetreillä, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. En ole, eikä sukuni ole, Karjalasta, mutta jotenkin on aina kiinnostanut itärajan takainen elämä. Ehkä siksi, että setäni sinne loikkasi ja tuli siellä tapetuksi.
Käynyt olen vain kerran Leningradissa ja kerran Viipurissa.
-
Avojaloin vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Kunhan entiset saan eräpäivään mennessä luettua, voisin katsella Kortelaisen perään. Kiitos vinkistä taas kerran.
Nyt minulla on aloittamista vaille valmiina Pauliina Suden Pyramidi, Hannu Väisäsen Piisamiturkki ja muita kertomuksia, Jari Tervon Revontultentie ja hieman aloitettuna Katriina Järvisen Kaikella kunnioituksella - irtiottoja vanhempien vallasta. Tervon kirjan tilasin, mutta nämä muut nappasin vain mukaan. Saapa nähdä, sytyttävätkö.
-
Ihan vähän kiusallani jotakin sepittelen.Kovin laiskoja nyt ovat kirjoittelijat,lukijoita vain näkyy aina riittävän.
No kukapa nyt jaksaa syventyä kirjoituspuuhiin kun on ..kesäkin hehkeimmillään..
Matleena tuolla toisella palstalla kertoo sadepäivän eduista ja hauskuuksista.
Kyllä minäkin olen kokeillut tuon sateisen suihkun.Olin mökillä yksin,touhusin vähän paikkoja kuntoon ja samalla saunaa lämmittelin.Sopivasti tuli oikein rankka kuuro kun istuin ja nautin saunan lempeistä löylyistä.
Riekolainen kun olen niin halusin kokeilla.Menin ulos ja laiturille ilkosillani ja sadepisarat saivat toimia suihkuna,ei se ollut kovin miellyttävä kokemus.Paljon enemmän nautin kun sade ropisi järven pintaan ja sitä ihailin saunan ikkunasta lauteella istuen..
Tämä on suomen kesän onnea...
Kesälukemiseksi sain sopivasti jo aiemmin varaamani Enni Mustosen uusimman teoksen tuosta sarjasta Syrjästä katsojan tarinoita.Mietin kuinka paljon on tarinoissa Mustonen käyttänyt mielikuvitustaan mutta paljon niissä on asiatietoakin..
-
Hyviä lukuvihjeitä saa selaamalla edellisiä kirjoituksia, mutta ennen kuin kirjastosta alan tilailemaan lisää lukemista täytyy tutustua vanhoihin lehtiin tarkemmin joita olen lähipiiriltäni saanut luettavakseni.
HS kuukausiliite on suosikki kaiken maailman lehdistä, siinä on faktatietoa eikä turhaa juoruilua. Suorastaan ahmin uutta opittavaa, ja "ravintoa" vanhoille aivoilleni (dementian estoa ) ;-) .
Olivat saaneet peräti 6889 ehdotusta netissä aiheesta Kansankäräjät: Liiallinen holhous ja sääntely pois ! Yksi pisti silmääni, joka mielestäni oli hyvä ehdotus esimerkiksi , että kauppias päättäköön itse milloin pitää kauppansa auki, sillä onhan paljon perheyrityksiä joissa on useita perheenjäseniä ,,,,siinä voisi puotinsa pitää vaikka aamu kuudesta puoleenyöhön saakka avoinna.
Mutta auta armias nykyisin pitää olla monenlaista rätninkiä ja paperisotaa jos vaikka yhden päivän haluaa lisää tehdä töitä omassa yrityksessään. Luulisihan sen valtiollekin olevan kannattavaa, kun alvit lisäisivät verotuloja.
Nykyisin turistit kävelevät kaupungeissa ihmetellen kiinni olevia ovia !
Mainio kehoitus oli myös sienten tutkimuksiin paneutumisesta, joissa uskotaan olevan paljon tuntemattomia terveydellisiä vaikutuksia. Tiedossa on parikymmentä kikkaa sienten puoliviljelyyn.
Sieniä on satojatuhansia lajeja, joissa paljon arvoaineita. ( onkohan noin paljon, kysyn minä ? )
Siinäpä olisikin työttömille kemisteille tutkimuksen paikkaa kerrakseen ;-)
Tälläistä lueskelin kuukausiliitteen syyskuun numerosta 2014
-
HS kuukausiliite on suosikki kaiken maailman lehdistä, siinä on faktatietoa eikä turhaa juoruilua. Suorastaan ahmin uutta opittavaa, ja "ravintoa" vanhoille aivoilleni (dementian estoa ) ;-)
Niinpä on minunkin suosikkini ja aivan samasta syystä! On mukavaa lukea pitkiä asia-artikkeleita vastapainoksi muitten lehtien silppujutuille. Minulle tulee vanhasta tottumuksesta Kotiliesi, mutta siinäkin ärsyttävät pikkuiset eriväriset laatikot, joissa on vähäistä asianpoikasta. Onneksi Kotiliedessäkin on kokonaisia artikkeleita ja kolumneja.
Olen lukenut nyt kesällä vähemmän kuin aikoihin. On ollut vaikeaa keskittyä. Parhaillaan luen kuitenkin mielenkiintoista dekkaria, Håkan Nesserin Pikku-Burman teurastajatarta. Nimi on raaka, mutta sisältö on ollut tähän asti tuttua rikoskonstaapeli Barbarottia. Kirjasarja päättyy tähän, se on viides Barbarotti-romaani. Kirjan alussa Barbarottin vaimo menehtyy aivoinfarktiin (!). Nesser kuvaa hienosti Barbarottin selviytymistä tapahtuneesta.
-
Minun kevyttä kesälukemista oli Sinikka Nopolan " Eilan, Rampen ja Likan parhaat."
Siinä oli joukossa niin hauskoja pätkiä, että sai ihan ääneen nauraa.
-
Huomaan itsessäni sellaisen piirteen,että kuta enemmän noita vuosia karttuu,sitä enemmän kiinnostavat elämäkerrat."Isokenkäisiä" nykyisiä ja edesmenneitä olen lukenut.Samoin taiteilijoiden elämäkerrat ovat mielenkiintoisia.
-
Toisaalla keskustellaan Raija Orasen kirjasta Hirmuinen mies. Pyörittelin kirjaa eilen kädessäni kirjaston uutuushyllyllä, mutta laitoin pois ja valitsin muutaman kevyemmän sijalle. Orasen kirja on sellainen järkäle, että olisi taas ollut ranteet kipeinä sitä lukiessa.
Meillä on Paasikiven päiväkirjat, kaksi paksua opusta, mutta olen vain silmäillyt niitä. Historia kyllä kiinnostaa sinänsä.
Pumpulia saattaisi kiinnostaa taas eräs Vorkutaan liittyvä kirja, Katja Ketun uutuus Yöperhonen. Tänä aamuna Kettu oli television Aamun kirjassa haastateltavana. Katja Kettu on kiinnostava mutta kiistelty kirjoittaja. Monet eivät pidä hänen ronskeista sanavalinnoistaan. Minä pidin kovasti esimerkiksi Kätilöstä jonka filmatisointi on huomenna ensi-illassa.
Lainasin eilen Kirsti Merimaan Englantilaisen solmun. Saa nyt nähdä, lähteekö se vetämään...
-
Kiitos , Justiina, vinkistä. Yöperhosen luen ilmanmuuta.
Tänään menen katsomaan Kätilön päivänäytökseen. Se on jonkinlainen "kenraali" ennen ensi-iltaa.
Kerron sitten. :)
-
Eilen olin katsomassa Kätilön. Rajuhan se oli, mutta sitähän se aika on ollut. Hyviä roolisuorituksia.
Kannattaa katsoa.
-
Kai se Kätilö pitää mennä katsomaan, vaikka se onkin kuulemma raju.
-
Suomalaisen kirjallisuuden päivänä odottaa aloittamistaan Tuula Saarikosken kirja Kaaos ja kirkkaus. Luultavasti vaimo numero yksi valottaa runoilijaneron elämää aivan uudesta näkökulmasta. Olen lukenut aiemmin kahden muun vaimon eli Tuula-Liina Variksen ja Mia Bernerin muistelmia Pentti Saarikoskesta. Kumpikin näki elämänsä Pentin rinnalla eri tavoin.
Aleksis Kiven päivän kunniaksi radio soitteli tänään Kiven runoihin sävellettyjä lauluja. Onneksi niitäkin vielä joskus kuulee.
Hesarissa on testi Kuka veljes olisit.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305991147840
Tämän mukaan olisin Tuomas. Hieman muuttelemalla sain tulokseksi Laurin. Lauri tuntuisikin läheisemmältä, koska olen samanlainen metsissä kuljeskeleva ja yksin viihtyvä mörökölli.
-
Tuomas olisin minäkin vastaillessani tuohon Justiinan laittamaan Hesarin/kulttuurisivujen kyselyyn :). Tulipa vanha sananlasku mieeni, että Tuomas aina tuomas, eikä millonkaan viemäs.
-
Tuomas olisin minäkin.
Yöperhosen kanssa olen kirjaston jonossa.
Seurasin aikanaan Pentti Saarikosken elämää hänen eläessään. Varmaan kaiken olen lukenut, mitä hänestä on kirjoitettu kuolemansa jälkeen. Tämä "ykkösen" kirja on luettava. Monet kerrat olen käynyt Saarikosken haudalla Valamossa käydessäni.
Viimeksi luin Anna- Leena Härkösen Juhannusvieraan. Herkullista luettavaa. Siteeraan jotakin: " Ja toisaalta mies on yksi huutava vaatimus. Vaatii asioita jo pelkällä olemassaolollaan. Vaati myös sellaista, mitä ei vaatinut. Kun oli yksin, ei tarvinnut tehdä ketään onnelliseksi. Ei edes itseään."
" Suoma lappoi kahvia suodatinpussiin keskittynyt ilme silmissään. Vanhemmilla naisilla on aina tuo sama ilme, kun ne laskivat mitallisia: ne eivät olisi huomanneet mitään vaikka sisään olisi rynnännyt kymmenen terroristia."
-
Monesko Tuomas minä jo olen! Siis Tuomashan sieltä tulla tupsahti.
-
Kaukana kaunokirjallisuudesta, mutta menköön...
Taas löytyi kirpparilta hauskaa seuraa: "Värisehä valamiiks" on Savon Sanomiin lähetettyjen ja julkaistujen sutkausten
kokoelma.
R.R. Pieksamäeltä on todennut: Manta kimpaantui siinä määrin aviosiippaansa, että ajoi tämän ulos varsiharjan myötävaikutuksella. Pari ohikulkevaa naapuria näki tapauksen ja toinen tuumi: Juoson mökissä näättää tuas oleva harjannostajaeset.
K.V.V. Mikkelistä: Takaliston vaaria syytettiin autovarkaudesta. Tuomarin ihmetellessä, kuinka vaari vielä 85-vuotiaana varastelee autoja, selitti vaari: Ka, ku ee minun nuoruuvessaan aatoja vielä ollunnakkaan.
J.T. Tuusniemi: Juurikan Taavetti oli kalassa ja sai hyvän saaliin. Souteli siihen naapurikin, joka ihmetteli kalanpaljoutta. Taavetti viisasteli: Ee tämä ou vielä mittää, omat pyyvykset on kahtomata.
************************
-
Pieni kevennys on aina paikallaan :)näinä hiljaiselon päivinä pimeyden taas laskeuduttua suomalaisten ylle :).
Kiitos piikatyttö :)
-
Uusi kirjailija tuttavuus Leena Lehtolainen tuli tutuksi kirjallaan Viimeinen kesäyö, joka on hänen aiempaa tuotantoaan. Kirja koostuu 30-40 sivun novelleista, joiden aihepiiri useissa on lievää jännitysromaania muistuttava. Sopivan kokoisia tarinoita päivän päätteeksi, kun sisältökään ei haitannut yöunia murhien selvittelyllä.
Ovathan nykyisin uneni niin monen kirjavia ettei ehdi oikein nukkuakaan .
Olipa mainioita “sutkauksia ja sanontoja “ Piikatytöllä 😊…mielellään lukisin lisää !
-
Tällä viikolla Hesari on sakeanaan kirjallisuutta. Kirjamessuista on mukavaa lukea, vaikka sinne ei itse jaksaisikaan lähteä.
Tein äsken testin syksyn uutuuskirjoista. Yksi meni pieleen, kirja Jarkko Ruudusta - tietysti. Hyppään aina yli kaiken mikä viittaa millään tavoin kilpaurheiluun.
Jaha, linkki ei tullutkaan näkyville. Yritän uudelleen.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305994498787
Siinäpä se.
-
Oli kiva tuo Justiinan linkki , jossa en niin hyvin pärjännyt kuin Justiina ::).
No niin, nyt se Finlandia palkinto on sitten jaettu.
Minulle vielä tuntematon Laura Lindstedt Oneiron 439 sivuisella kirjallaan voitti sen 30 000 euron palkinnon.
Mielenkiinnolla odotan sen sisällön tuomia ajatuksia, sillä onhan voittaneen kirjan valinnut Hector, joka on itse sanoittajana mielestäni valioluokkaa.
Ihmettelin ja kummastelin kirjailijan “kiitos” puhetta, se meni ohi minun ymmärrykseni ! Kai olen se vanhempi sukupolvi ns. kalkkis, joka on tottunut kiittämään ottaessaan lahjan vastaan. Puhe oli päinvastainen, josta päällimmäiseksi jäi mieleeni kaiken olevan vialla täällä rakkaassa isänmaassamme.
Myynninedistämis-ja kiitospuheeksi en sitä luonnehtisi. :-\
Kirjailija parhaimmillaan on esikuvana nuorisolle, jopa jotkut pitävät heitä kuuluvaksi sinne kansakunnan kaapinpäälle.
-
Saan yleensä joululahjaksi Finlandia-palkitun kirjan. Nyt pyysin jotakin toista, jotakin vähän helpompaa luettavaa. Sattui korvaan jostakin kirjallisuusohjelmasta lause, jossa Oneironia luonnehdittiin vaikeaksi. Luen sen kyllä kirjastosta sitten joskus. Yhtäkään ehdokasta en ole vielä lukenut. Nyt on yöpöydällä aloittamista vaille valmiina Katja Ketun Yöperhonen.
Luen paljon kirjoista, en niinkään paljon kirjoja. :D Katson aina lehtien kirja-arvostelut ja selaan kirjallisuusblogeja. Melkein kaiken tiedon uutuuksista saan kiiltomato.net -sivuilta. Joka viikko torstaisin on aamutelevisiossa ohjelma Viikon kirja. Katson sen myöhemmin Areenasta.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1448606331734
Laura Lindstedtin puhe on herättänyt todella huomiota, sai taputuksia ja ankaraa kritiikkiä. Olihan se yllättävä! Mutta kuten Jari Tervo sanoo, ei Tero Pitkämäkikään kiitä kilpailun järjestäjiä siitä, että heitti keihästä pitkälle... On se noinkin.
-
Se piti arvata että "Hector" valitsee sen kirjailijan kirjan jonka ideologia vastaa hänen omaansa.
Minulla luettavana tällä hetkellä Heidi Köngäksen "Hertta". Erittäin mielenkiintoinen.
-
Pisteet ja Papukaijamerkki Ylelle Areenan luomisesta ja sen kehittämisestä !
Asian totesin selaillessani sen radion äänikirja osastoa.
Juuri vanhempi väki joilla on usein näkövaikeuksia tai sairaat hyötyvät näistä paljon.
Kuuntelin muiden töiden ohessa Juha Kandolinin miellyttävää kerrontaa Juhani Ahon lastuja…. äänikirjasta, Lapsuuden muistoja ja lastuja. :)
Kopio Areenan sivulta :
Kansalliskirjailijan ja psykologisen realismin mestarin laajaan tuotantoon kuuluu myös ?lastuja?, pienproosaa. ?Lastut? ovat osa tekijänsä omaelämäkertaa: henkilökuvia, tunnelmapaloja ja muistoja lapsuudesta. ?Lastuja? Juhani Aho kirjoitti vuosina 1891-1921. - - - Kuva: Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS. Lukija: Juha Kandolin.
Alla linkki...
http://areena.yle.fi/1-1300404?autoplay=true (http://areena.yle.fi/1-1300404?autoplay=true)
-
Viola jo kertookin lukevansa tuota Heidi Köngaksen HERTTAA.
Minä vietin myös tuokioita joulun aikaan Hertan seurassa.Sattui myös sopivasti tuo Kotikatsomon Punainen kolmio samaan syssyyn.Kun en ole politiikko niin kovin hataraksi on jäänyt tämäkin Hertta-politikoija.
Nyt näissä romaaneissa näitä tietoja sitten pähkäilen.
Mutta kovin on epämääräistä ja lobbaavaa ollut tuo maan asioiden hoito jo silloinkin.
Samaan päädyin jo kun luin Raija Orasen Hirmuista Miestä.Siinähän oli Paasikivi jo alun alkaen sitä mieltä että sovitaan naapurin kanssa asiat,annetaan kaistale karjalaa niillle Leningratin suojaksi,mutta kun ei niin kuinkas sitten kävi..
Nyt aion tutustua Panu Rajalan Nuoruuden neljänteen näytökseen..
-
Katsoin Punaisen kolmion, mutta itse Hertta on lukematta. Kirja sai kyllä hyvät arviot, mutta jotkut historian tuntijat ovat väittäneet ettei Yrjö Leino ollut Valpon vasikka. Tässä vastineessaan Heidi Köngäs taas perustelee, miksi hän kirjoitti mitä kirjoitti Leinosta:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1451184060215
Meillä on hyllyssä Olle Leinon kirjoittama kirja isästään. Valitettavasti se on lukematta, mutta olen ymmärtänyt ettei Olle pitänyt isäänsä luokkapetturina. Totuutta on vaikea tietää, koska kuten elokuvassakin kerrottiin Leino vaati oman kansionsa Valposta. Valpon arkistoja tuhottiinkin, ettei valvontakomissio saisi tietoja käsiinsä. Muistelen, että papereita vietiin ulkomaille.
Olisikohan radion arkistoissa Hertta Kuusisen pitämiä puheita kuultavana? Muistan hänen kiihkeän puhetapansa ohjelmassa Pienoisparlamentti. Hän oli äitini suurin inhokki :)
-
Pitihän se " Punainen kolmio" katsoa. Kirjaan verrattuna siihen oli saatu taas sitä veren roisketta jota ilman näköjään mikään teevee-sarja ei tule onnistumaan.
Kirjassa kerrottiin Hella Wuolijoen ja Hertan ystävyydestä, siitä ei ollut teeveessä mitään.
Eipä sitä tiedä mikä mies se Leino oikeastaan oli, mutta sen muistan ettei häntä pidetty oikein minään, verrattuna Herttaan.
50-luvulla olin nuori, mutta perhe ja suku olivat hyvin kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Ja meillä puhuttiin paljon, osasin siis jo minäkin inhota
Herttaa. Politiikkaa tuleekin sitten seurattua nykyäänkin, nyttemmin vaan jo kyllästynyt sipilöinteihin, soinismiin sekä stubeksimiseen.
-
Unohdin kertoa että nyt on luennassa Panu Rajalan teos Olavi Paavolaisesta "Tulisoihtu pimeään".
Pidän elämäkerrallisista kirjoista ja mielestäni Panu Rajala kirjoittaa sujuvasti ja leppoisasti. Taannoin luin hänen teoksensa F.E.Sillanpäästä.
Vinkkejä otetaan vastaan suositeltavista kirjoista!
-
Kiitos vinkistä!Paavolainen kiinostaa kovastikin,sillä olen lukenut puolisonsa Helvi Hämäläisen Päiväkirjat 1955-1988.Aika vaikea puoliso on Paavilainen ollut.
-
Mukavasti meidän lukemisemme kiertyvät samojen henkilöiden ympärille.
Innostuin silmäilemään Olle Leinon kirjaa Kuka oli Yrjö Leino. Siinä oli paljonkin juttua "Hertta-tädistä", joka Olle-pojan silmissä oli mukava ja ystävällinen nainen. Olle Leino kertoo, miten Yrjö Leino lopulta eron jälkeen vihasi Herttaa eikä malttanut olla mustamaalaamatta tätä tilaisuuden tullen.
Löysin kirjahyllystä erään kuolinpesän mukana tulleen kirjan, jossa siinäkin Hertta Kuusinen oli mukana, nimittäin Matti Kurjensaaren teoksen Loistava Olavi Paavolainen. Hertta Kuusinen oli Paavolaisen viimeiseksi jäänyt pitkäaikainen kumppani. Luin sitäkin silmäillen sieltä täältä ja tarkimmin kappaleen Paavolaisen naissuhteista. Niitä oli paljon! Kurjensaari kertoo, miten Paavolainen ylemmyydentuntoisesti opasti naisiaan käyttäytymisessä ja pukeutumisessa. Tätä tapaansa hän kutsui prinsessan kasvatukseksi. Paavolaista pidettiin narsistisena keikarina. Kurjensaaren mukaan Herttaa ei tarvinnut opastaa, Hertta oli sivistynyt, monipuolisesti lahjakas nainen. Paavolainen kannusti Herttaa julkaisemaan satukirjan Ymmi ja hirvi.
Sain aikoinaan lahjaksi Helvi Hämäläisen päiväkirjat. Niitä en sentään ryhtynyt lukemaan, vaikka mammuttimaisen paksu kirja on vielä tallessa. Muistan päiväkirjoista kuten Lienakin, että Paavolainen oli vaikea kumppani. Kurjensaari kirjoitti, että Helvi tahtoi naimisiin Olavin kanssa, mutta Olavi ei ollut avioituvaa sorttia. Yhden kerran hän tosin meni naimisiin, mutta erosi pian. Avioitumisen syyksi hän oli (Kurjensaaren mukaan) kertonut, että "he olivat niin kaunis pari". - Syyhän se on tuokin!
Viola on lukenut Rajalan teosta. Lainasin tänään Rajalan Intoilijan. Missä Rajala, siellä skandaali. ;D Hän on taitava kirjoittamaan kirjailijoista, mutta nyt herätti kohua hänen tapansa lainata kirjaansa kohteensa I.K. Inhan tekstejä ilman sitaattimerkintöjä.
Olen lopettelemassa Jan Guilloun kirjaa Sokea piste. Se on sarjan Suuri vuosisata 4. osa. Olen lukenut aiemmatkin sarjan osat. Mielestäni Guillou kertoo taitavasti 1900-luvun alkupuolen historiaa yhden perheen kokemusten kautta. Neljännessä osassa eletään toista maailmansotaa.
-
Hyvin Justiina referoi Paavolaisen tekemisiä...samanlaiseen päätelmään olen minäkin tullut,hän oli erittäin ristiriitainen persoona.
Oli mielenkiintoista lukea hänen matkastaan "Kolmannen valtakunnan" vieraaksi. Kaikkinainen loistokkuus häntä viehätti, toisaalta natsien ideologia pelotti.
Natsien elämänohje naisille oli: "Kirche, Kuche und Kinder", samantapainen alentuvainen suhde Paavolaisellakin mielestäni oli naisten suhteen.
Rajalan mielestä Helvi Hämäläinen oli ainoa nainen joka hylkäsi Paavolaisen. Paavolainen oli ylimielinen naisten mies.
Seuraavaksi tartun Helena Ruuskan kirjoittamaan kirjaan Eeva Joenpellosta.
-
Huomasin kirjastossa tänään palautettujen kärryssä kirjan Matka islamin maailmaan.Nobelistipalkittu V.S.Naipaulin teos.
Mielenkiintoinen matkakertomus islaminuskoisessa maailmassa.
Heti alkulehdiltä aloin ymmärtää näitä nuoria miehiä jotka tulevat maista joissa naiset ovat piilossa huntujensa ja kaapujensa takana.Ja jos vielä on annettu ymmärtää että suomessa nainen on vapaata riistaa..
Jospa saisin luettua koko kirjan,vaikka jakson kerrallaan,on ainakin hyvä unilääke.
Nyt alkaa pakkanenkin hellittää,jospa jo huomenna olis taas ulkoilusää.
-
Kyllä Suomen talvi ehti näyttää hyvätkin puolensa Floridan lämmöstä matkaaville.
Oli uutta puhdasta lunta hiihtää ja laskea pulkkamäkeä.
Sitten tehtiin myös muhkea lumiukko,hiukan jo alkoi kallistua ja vähän kohentelin.Olis jäänyt huono muisto Pikku-Miehelle
nurin menneestä ukosta.Nyt ovat matkalaiset jo pulikoimassa omalla uimaaltaallaan..
Kirjoista ja lukemisesta puheen ollen .Sattui käsiini kirjaston poistohyllystä teos..TUOKIO TUULESSA..
Andre Brinkin mahtava kuvaus mustan miehen ja valkoisen naisen epätoivoisesta rakkaussuhteesta.
Jo aikaisemmin saman kirjailijan teos Intohimon oikeus antoi ajattelemisen aihetta..
-
Kiitos vinkistä!Olipa rohkeaa kuvausta Etelä-Afrikasta.Luin sen ihan mielenkiinnosta sen maan historiaa kohtaan,mikä johtuu siitä että meillä oli 80-luvaun alussa sieltä vaihto-oppilas vuoden .Hän on Saksasta sinne muuttaneita valkoisia.Nämä vuosikymmenet olemme olleet sinne yhteyksissä.Vuoroin olemme vierailleet.Nyt kesällä tulee miehensä kanssa .Heidän pojat ovat Englannissa opiskelemassa.
-
Kevät on kukkeimmillaan. Sateen jälkeen aurinko paistaa. 8)
Ja minulla on "kevyttä kesälukemista". Sain joululahjaksi Svetlana Aleksijevitsin kirjan Tsernobylista nousee rukous. Se lähti heti "kierrokselle" ja nyt vasta palautui. " Kirjailija vie lukijansa suoraan Tsernobylin maailmaan. Antaa äänen niille, joita Tsernobyl on koskettanut." Aleksejevits sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon v. 1015. Suosittelen.
Kirjastosta tarttui mukaani: Leningradin piirityksen päiväkirja ja Tampereen naiskaarti. ::)
-
Onpas pumpulin kesälukemiset raskasta osastoo :)
Minulla Raija Orasen AURORA. Sitäkin vain sateen vihmoessa...sängyssä ei meikäläisen kannata kirjaa avata...ensimmäisen sivun jälkeen tulee jo noutaja höyhensaarille. ;D
-
Olen aina tykännyt lukea Leena Landeria. Nyt on menossa Kuka vartijoita vartioi. Tositapahtumiin perustuva kertomus suomalaisen fregatin haaksirikosta v. 1895 Irlannin merellä. Lander tekee aina perusteellista taustatyötä.
Toisin kuin jotkut muut. Olen jo parissa kirjassa törmännyt asiaan, jossa naisten sukkahousut on sijoitettu mielestäni väärään ajankohtaan! ;) Viimeksi luin jatkosotaan liittyvän kirjan, jossa lotan jalkaan sijoitettiin sukkahousut. En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta ei mulla ollut vielä 1950-luvullakaan sukkahousuja? Vai muistanko väärin?
Olen ajatellut siirtää harrastuksiani entisestä elinpiiristäni tänne nykyiseen. Ajattelin liittyä kirjaston lukupiiriin. Ensimmäinen luettava on Karo Hämäläisen Yksin. Kertoo Paavo Nurmesta. Ei kyllä kauheesti kiinnosta, mutta jos jatko olis parempaa. :)
-
Tilasin kirjastosta Antti Eskolan uusimman: "Vanhuus".
En osaa sanoa mikä minua Antti Eskolassa viehättää mutta olen seurannut hänen elämän kulkua jo kauan. Ja nyt kirjoittaa aika hauskasti vanhuudesta, joka tässä itsekullakin edessä kohta häämöttää.
-
Jotenkin olen tykästynyt Antti Tuurin kerrontaan.
Kirjastosta käsiini tarttui tämä hänen teoksensa Ikitie, josta tehdään nyt myös elokuvaa.
Kannattaa lukea, on avartavaa tekstiä näistä itsenäisyytemme alkuajoista jotka ovat monelle jääneet vähän hämärän peittoon.
Kummasti tulee mieleen ajatus että onko nyt tämä meidän Eurooppamme joillekin samanlainen ihmemaa kuin tämä itäinen naapurimme oli silloin aikoinaan..
-
Tällä hetkellä lukemisena Sirpa Kähkösen: Tankkien kesä. Se on näköjään Finlandia-ehdokkaanakin.
Olen hidas lukija. minulla kestää kirja aika kauan, joskus pitää vaihtaa sukan kudinkin käteen ???
-
Viola kertoo lukevansa Sirpa Kähkösen teosta Tankkien kesä.
Varasin ja sain sitten kirjan melkein painolämpöisenä lähikirjastostani.
Mielenkiintoni oli herännyt teokseen koska olen viettänyt nuoruuttani juuri noissa puukorteli maisemissa 50- luvun lopulla.Hiukan ensin petyin koko kirjaan.kovin vähän sivuttiin vanhaa Kuopiota.Politiikka oli pääasia mutta niin kai oli tarkoituskin ja löytyihän sitten juonen poikanenkin.Semttiä nyt vain Sirpalle,Savon tytölle ja hänen kirjalleen suuressa kilpailussa.
-
Tulen varmasti lukemaan Tankkien kesän voittipa se tai ei.
Minulla on omakohtainen elävä muisto Euroopan hullusta vuodesta 1968 ja Tšekkoslovakian tilanteesta. Olin lakkaamassa kesämökin pukuhuoneen lattiaa ja kuuntelin transistoriradiosta uutisvirtaa. Naapurin mies, sodan satuttama kuten minäkin, tuli käymään. En ollut koskaan nähnyt häntä niin pelokkaana ja hermostuneena. Hän oli melko varma että meidän tiemme on Tšekkoslovakian tie ja että on ajan kysymys, koska tankit vyöryvät itärajan yli. Siltä silloin tuntui minustakin.
Katsoin Areenasta taannoin Aamun kirjan jossa Kähkönen oli haastateltavana. Muistijälki elokuusta -68 oli niin voimakas, että tunsin taas lattialakan hajun ja kuulin korvissani Lieko Zachovalovan (en muista nimen oikeinkirjoitusta, tarkistan myöhemmin) katkeilevan selostuksen Prahan tilanteesta.
Aamun kirja -ohjelmien seuraamisesta on ollut paljon iloa. On ennakolta päässyt tutustumaan viiden Finlandia-ehdokkaan kirjoihin. Vain Sandströmin Laudaturia ei ole esitelty kuten ei yleensä muitakaan käännöskirjoja esitellä.
Luin viimeksi kirjan jota haluaisin suositella: Jasmin Darznik, Iranilainen tytär. Aloittamista vaille on Jan Guilloun Sininen tähti, kirjasarjan Suuri vuosisata 5. osa.
Vielä Tankkien kesästä:
En tiedä, minkälaista olisi lukea Tankkien kesä, jollei ole lukenut kuutta aiempaa osaa. Ehkä kirjan voi lukea aateromaanina vuodesta 1968, jolloin polarisoituminen ja sodan läheisyys – jopa uhka – vaikuttaa joka sukupolveen. 1968 on taite, hullu vuosi. Romaanin äänisekamelskan voima piilee siinä, että teoksessa kuuluvat arvottamatta rinnakkain punavankien, työläisten, luokkanousijan, sivistyneistön, yrittäjien, journalistin, kapinanuorten, sotatraumakärsijöiden ja pasifistien äänet – ja tytön, jolle hyvinvointivaltioksi ponnistava Suomi tekee mahdolliseksi kasvaa vaikka sepäksi tai astronautiksi. Tai kirjailijaksi.
Tässä yllä lainaus eräästä kirjablogista. Hatara pääni ei jaksanut pitää sisällään blogin nimeä tänne saakka, noloa. :-[
Blogi on Tuijata Kultturipohdintoja, tarkistin :)
-
Niin me muistamme tarkasti kaikki kriisitilanteet,missä olimme ja mitä teimme ja mitä kukin sanoi.Zekkoslovakian miehitysaamusta jäi mieleeni kollegani sana:"Kyllä me seisotaan savijaloilla."Näin se on tänäkin päivänä .
Viiden uutisia sattumoisin katseltiin,kun New-Yorkin torni tuhoutui.Siinä oli muutama sekunti ennen kuin se todennettiin.Kun Kennedy ammuttin,ei ollut telkkaa.Se kuultiin radiosta kello 22-uutisista.
-
Nyt kun on alettu laskea kuinka paljon yhteiskunta meitä tukee keksinkin jotakin.Kirjasto on yksi sellainen laitos josta saa paljon
hyötyä. Aikakausi lehdet ovat hinnakkaita kotiin tilattuina mutta kirjastossa niitä voi lukea ihan ilmaiseksi .Pieneen asuntoon ei mahdu kovin suuria kirjahyllyjä .Kirjastosta voi lainata kirjan ja palauttaa sen sitten takaisin.
Niinpä onkin tullut luettua niin Rokkikukko Paten kuin Immo Kuutsankin tarinat.
Tänä syksynä on aivan runsauden pula uusissa kirjoissakin.Ja aina se löytyy hyllystäkin vielä lukematon.
Nyt lainasin Kristiina Vuoren historiallisen teoksen KAARNATUULI.
Todella mielenkiintoinen lukupaketti tarmokkaasta ja menestyvästä naisesta.
Mielessäni vertaankin tätä Kristiina Vuorta aina Kaari Utrioon.Kerronta on jotenkin samanlaista.
-
Silmiin sattui nyt kirjaston tänään palautettujen hyllystä kirja joka kiinnosti.
Murhalesken Tarina. Anneli Auerin oma kertomus noista tapahtumista vuosien takaa
Jäin sanattomaksi ja paljon tuli ajattelemisen aihettakin..Kannattaa lukea.
-
Olen saanut Anneli Auerista yliannostuksen :D, en enää kaipaa lisää infoa.
Joten kirjalukemiseni ovat jotain muuta...
-
Olen saanut Anneli Auerista yliannostuksen :D, en enää kaipaa lisää infoa.
Joten kirjalukemiseni ovat jotain muuta...
Jäi vahva epäily. Jos esitutkijat eivät olisi sössineet työssään, olisi lopputulos saattanut olla toinen. Joka tapauksessa A. istui toisesta iljettävästä rikoksesta tuomion.
Eräät kirjastot kieltäytyivät ottamasta Aueria esiintymään tiloihinsa. Se oli ryhdikästä. Joka tapauksessa murharouvalle maksettavat korvaukset vangitsemisajalta ovat mittavat, ja lisää kuulemma pitää saada. Ei siis huvita rouvan oma näkemys.
Murhista puhuen: kolme dekkaria odottaa että saan Finlandia-voittajan käsistäni. On pikkuisen kuivakasta tekstiä tuo Akvarelleja Engelin kaupungista.
-
Justiina puhuu Finlandia palkitusta kirjasta.Monta palkittua teosta minäkin olen
köykäisiksi tuominnut.Mutta kun makuakin on niin monenlaista.Olempa jo alkanut sitäkin miettiä onko tämä nykyinen valitsemis käytäntä se paras mahdollinen.Tietenkin on joukossa ollut ..helmiäkin..Esim.Missä kuljimme kerran samoin kuin He eivät tiedä mitä he tekevät. Rikosromaaniin en minä aikaani yleensä tuhlaa mutta tämä Auerin kertomus on niin sekava ja uskomaton että panee miettimään kuka ja ketä tässä nyt tuomitaan.Ja aina vaan ryömitään siitä rikotusta ikkunasta siinä parvekkeen ovessa .Oliskai se ovikin jo auennut kun ulospäin oltiin menossa...
-
Vieläkö joku teistä jaksaa jotain lukea.
Minä nyt huomasin kirjailija Pauliina Vanhatalon teoksen.
Hän kirjoittaa tosi hauskan koukuttavasti tälläisiä lemmentarinoita nimellä
Veera Vaahtera. Tuo hauskasti esille teoksessaan... Sattumalta sinun... nyt niin puheenaiheena olevan Yliopiston maailman. Kannattaa lukea.
-
Luin viimeksi Eve Hietamiehen " Hammaskeijun ", olen lukenut myös saman
sarjan aikaisemmat kirjat. Kevyttä viihdettä ja saa nauraa, mieskin ihmetteli
mikä nyt noin hauskaa on , että oikein ääneen pitää höristä. On siinä kyllä
myös ajattelemisen aihettakin.
-
Minulla menossa hesarin viikkokirja. Joka viikko tulee tablettiin uusi kirja jota saa kuukauden lukea. Se on siis e-kirja.
Tällä viikolla "Helsinki 1914-1918", minua kiinnostaa historia ja vallankin näin Suomi100-vuonna.
-
Minä-tyttö luen kesälläkin.Nyt lueskelin Pirjo Tuomisen kolmen kirjan sarjan
Suuriruhtinaan maa.Teollisuuden kehityksestä ja kartanokulttuurista mielenkiintoisaa kerrontaa Suomen itsenäistymisen ajoista kevyesti kerrottuna.Sain samanlaisen käsityksen kuin Suomi on Venäläinen
televisio ohjelmassakin sanottiin. Suomessa osattiin silloin käyttää hyväksi ruhtinasmaan vaurautta ja kehittää maatamme..Ihailen sellaisia pystyviä naisia jotka ei alistu miesten ylivaltaan vaan osaavat niitä käyttää hyödykseen.
Lämpöisiä kesäpäiviä ja pimeneviä öitäkin...toivottelen
-
Kesä jatkuu,Koivurantamme on ..täysmiehitetty..lomalaisten toimesta.Minun citykoti on vain sellainen hostelli tässä matkan varrella kun lentokenttäkin on melko lähellä..Mutta minä-mummo en ole enää mökille halunnut ,se osa on jo elettyä elämää.
Kirjasto on kiinni ja illalla mietin kirjaa yöpöytälleni.Hoksasin paksun,mustakantisen kirjan joka on ollut hyllyssä 58 vuotta pölyttymässä.Nyt otin kirjan ja mietin olisiko jo aika sekin lukea..olenhan lukenut niin monta vähemmän kiinnostavaakin kirja jo elämäni aikana .Kyllä tuli heti ristiriitaisia ajatuksia tälläiselle totuutta etsivälle lukijalle mutta en anna nyt periksi.Saapa nyt nähdä koska pystyn sanomaan että olen lukenut Raamatun.Mutta nyt torille katsomaan millä hinnalla irtoaa mansikkalitra..
-
Ihan ensin. Et kai sinä Justiina nyt ihan urakalla ala näitä entisiä juttujasi poistaa.
Hauska näitä on lukea aina uudelleenkin, sovitaanko niin.
En tiedä mitä luette nykyään kun ei kukaan kerro .Onko jo moni ehtinyt lukea tämän uusimman Finlandia-palkitun kirjan NIEMI.
Minulla on nyt ,,työn alla...On niin painava kirja luettavaksi että en lue sitä sängyssä vaan pöydän ääressä.
Kyllä on paljon asioita ja tietoa yksien kansien sisällä.Olen päättänyt että luen läpi, en anna periksi.
Vähän on kuin lukisi raamattua, asiat vain erllaisia.
Ja paljon tulee ristiriitaisia ajatuksia että onko tämä kaikki edes tarpeellistä tietoa minulle.
Nyt tulee taas hyvät hiihtokelitkin kun on paljon uutta puhdasta lunta saatu entisten lisäksi.
-
Nyt on Hurmeen Niemi tuossa pöydällä. Se on pikkuisen liian paksu yölukemiseksi. Pitänee tehdä Anniliisan konsti ja lukea sitä vain pöydän äärellä.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. ;)
-
En ymmärrä, miten minulta on päässyt tyystin ohi tämä Ikitie, niin kirja, kuin elokuvakin. Vasta eilen kohu-gaalassa totesin, mistä se kertoo. Siis juuri asioista, joista olen hyvin kiinnostunut. :-[
Nyt sitten etsin kissojen ja koirien avulla, josko jossain lähiseudulla menisi vielä elokuva. Vaan ei! Seuraavaksi pitää tutkia, löytyykö se jo videovuokraamosta.
Ärsyttävyyteen asti muuten nykyään esiintyy sana KOHU. Tutkin oikein mitä se tarkoittaa: humu, hälinä, melu, häly, pauhu, sensaatio. Ehkä osuvin on kuitenkin: kuohuttava uutinen! ;D
Muistakaa sammuttaa valot tänä iltana 8.30 ja siistää kellot ensi yönä kohti kesää! 8)
Kohuterveisiä kaikille! ;)
-
Hei pumpuli,entäs jos lukisit Ikitien ja mielikuvittelisit elokuvaksi!
Ikitie-elokuvassa on tanskalainen näyttelijä, joka esitti Vallan linnakkeessa Tanskan pääministeriä. Hän oli siinä roolissa loistava, varmaan Ketolan Jussin vaimonakin uskottava. Näyttelijän nimeä en nyt muista. Sidsel Babette --- tai jotakin oli etunimi, sukunimestä ei ole enää hajuakaan. Voisi tietysti kuukkeloida, mutten mä nyt jaksa... *
Luin aikoinaan Ikitien ja taisin sen jossakin vaiheessa kehua. Suosittelen sinulle ja kaikille muillekin Tuurin kirjaa Kylmien kyytimies. Kirja valottaa Jussin aiempia vaiheita sisällissodassa. Sen luettuaan ymmärtää, millainen virhe Jussin kyyditys oli, hänhän on pasifisti.
Jos Jussin varhaisemmat vaiheet kiinnostavat, kannattaa lukea aikaisemmin ilmestynyt Taivaanraapijat. Siinä suomalaiset maahanmuuttajat rakentavat pilvenpiirtäjää New Yorkissa.
Anniliisa odottaa kommenttiani Niemestä. Kestää vähän, koska mulla on kesken kaksi muutakin kirjaa. Luen Jani Toivolan kirjaa Kirja tytölleni ja olen aloittelemassa Tiina Lifländerin kirjaa nimeltä Kolme syytä elää. Ei se ole elämäntapaopas, kirja on romaani. Nimi vain huvitti, kun joskus on vaikeaa keksiä yhtäkään hyvää syytä.
..............
Asiasta aidanseipääseen: tuleeko kesää ollenkaan? Koko kesäpäivän on satanut lunta rankasti, nyt näyttää selkenevän ja pakastuvan. Takkatuli humisee unettavasti ja päätä särkee, ajan kanssa vekslaaminen saisi loppua. Minä sitten inhoan kesäaikaan siirtymistä. Miksi ei voida elää normaalisti! ::)
*En kuukkeloinut, mutta näyttelijän nimi tuli vastaan lehden kulttuurisivuilla Sidse Babett Knudsen. Tulikohan vieläkään oikein? Mietinpä vielä, voisiko Babett olla toinen sukunimi. Tanskalaisilla on joskus kaksiosainen sukunimi.
-
Anniliisalle sinne alakertaan tervehdys! Kiva lukea toisesta Tuurin ystävästä. Kirjoittele rauhassa tänne kirjaketjuun. Ei haittaa vaikka minun juttuni painuvat piiloon. Eivät ne niin tärkeitä ole omasta mielestänikään. Poistelen niitä kuitenkin joskus.
Tänään paistaa aurinko!
-
Kiitos kirjavinkeistä! Aion lukea Ketolan Jussin vaiheista alusta loppuun. Sedälläni oli hiukan toisenlainen kohtalo. Hän loikkasi N:liittoon vapaaehtoisesti 30-luvun alussa. Vain yksi postikortti tuli, eikä siinäkään lähettäjän nimeä. Suomeen jäi tyttöystävä, joka oli raskaana. Setäni ei siitä tiennyt. Sai aluksi töitä seppänä ja metsätöissä. Löysi vaimon, joka tuli raskaaksi, mutta joutui metsätöihin ja sai keskenmenon. V. 1938 setäni vietiin, eikä enää palannut. Vaimo tuli vanhoilla päivillään omaisten avustamana Suomeen. Setäni Suomeen jäänyt tytär selvitti myöhemmin isänsä vaiheet ja myös Suomeen palannut vaimo kertoi asioista. Oli kyllä jo hieman muistamaton.
Tapasimme tämän uusserkkuni kanssa ensimmäisen kerra, kun olimme jo yli 70 vee. Mitään DNA testejähän ei ole otettu, mutta pidämme toisiamme serkuksina.
Justiinalle, eikös jo kerran sovittu, että " minkä kirjoitin sen kirjoitin. " >:(
-
Nyt on Hurmeen Niemi tuossa pöydällä. Se on pikkuisen liian paksu yölukemiseksi. Pitänee tehdä Anniliisan konsti ja lukea sitä vain pöydän äärellä.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. ;)
Lupasin kertoa Anniliisalle ajatuksiani Niemestä.
Olihan se erilainen lukukokemus. Vaati enemmän kuin tavallinen romaani, vaikka kirjailija käsitteli laajaa aihettaan kepeän iloittelevasti. Välillä hänellä oli tyylillisiä rytmin muutoksia, asiateksti muuttui slangiksi, välillä kirottiinkin ohimennen tai käytettiin ikivanhojen asioiden yhteydessä nykyajan uutuussanoja.
Ihmettelin kyllä Niemen palkitsemista romaanina, koska e tuntuu pikemminkin tietokirjalta. Olen tottunut siihen, että romaanissa on päähenkilö ja sivuhenkilöitä. Tässä sivuhenkilöitä esittävät lukemattomat eri alojen taiteilijat, hallitsijat, papit ja piispat, jotka jättävät jälkensä Niemen kehitykseen. Pääosaa esittää Niemi, Suomenniemi.
Kaipasin lähdeluetteloa, mutta romaaniksi luokiteltuun teokseen ei kai sellaista tarvitse laittaa. Olisi ollut mukava katsoa, mistä Hurme on koonnut tietonsa alkuräjähdyksestä aina vuoteen 1809 saakka. Henkilöluettelo kyllä on kirjan lopussa. Yhden asiavirheen huomasin lukiessani. Kun Hurme kertoo Mikael Agricolan suomentamasta Raamatusta, hän laittaa esimerkkinä tutun kohdan Korinttilaiskirjeestä "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, mutta minulta puuttuisi rakkaus ..." (kirjassa se on paremmin luettavassa muodossa, ei Agricolan alkuperäiskielellä). Tästä kohdasta Hurme sanoo, että se on Korkeasta Veisusta. Ei suuri moka, mutta aloin miettiä miten paljon kirjailijan vapautta Juha Hurme on käyttänyt.
Kirjan kansilehden sisäliepeestä: "Uskonkiihko ja typerä isottelu eivät ole kirjoittajalle suuressa arvossa, sivistys, kulttuuri ja uuden keksiminen ovat. Juha Hurmeen Niemi ei ole vielä Suomi, mutta sellaisia piirteitä, juuria ja juonteita siinä on, jotka saattavat vaikuttaa tutuilta."
-
jospa nyt päivitän tämänkin sivun.
Varmaan teistä kuitenkin moni lukee vaikka ei kerrokaan meille muille että mitä nyt on yöpöydällä.Minulle kirjastomme hoitaja suositteli
Marja-Leena Tiaisen romaanisarjaa ,Kulmakaupan naiset ,Suoraa saumaa ja sik-sakkia.
Kirjoissa kerrotaan 60-luvun tapahtumista Kuopiossa.
Kevyttä mielenkiintoista kerrontaa tutusta kaupungista.Nyt vielä lainasin samaan sarjaan kuuluvan,Kanslian naiset, jonka hän on kirjoittanut 20 vuotta myöhemmin.Aika taitaa olla kerronnassa vieläkin siellä 70 luvulla.
Olen joskus kuullut mietelmän että et ole koskaan yksin jos on hyvää ja mielenkiintoista lukemista yöpöytällä.
-
Syksyn tuloon liittyy varmaan tämäkin ,lukemiseen jää enemmän aikaa
.
Olen tehnyt tuttavuutta Rosa Clayn kanssa .Mielenkiintoinen ja tunteita herättävä nainen vuosisadan takaa.
Minulle uusi kokemus on tämä, lähetys-saarnaajat ovat tuoneet näitä orpolapsia Ambomaalta tänne rasistiseen Suomeen.
Kannnattaa tutustua.
jo edesmennyt ystäväni työskenteli aikoinaan Namibiassa ja kertoi että siellä vieläkin tapasi Pekka tai Paavo nimisiä miehiä..
Olivat saaneet nimensä lähetys-saarnaajien mukaan.
-
Tänään laitetaan liput liehumaan Kirjailija Aleksis Kivelle.
Vasta nyt koronaaika on saanut minut tajuamaan miten viisaita totuuksia voi oivaltaa hänen tuotoksistaan.
Lukemisen puutteessa sain käsiini tuon Seitsemän Veljestä.. Siinä on paljon elämän tutuuksia jotka eivät ole tähän päiväänkään mennessä muuksi muuttuneet. Paljon enemmän kuin mitä koulussa läpi käydään.
Kannattaa lukea kannesta kanteen.Toivotan lukemisen iloa.PS.Onkohan tämä teos äänikirjana.