Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Hyvinvointi => Aiheen aloitti: Hemuli - 05.06.2015 11:47:25
-
Heips!
Nyt se sitten on tehty - nimittäin polven operointi.
Polveen laitettiin keinonivel ja niinpä nyt on edessä kesä kyynärsauvojen kanssa.
Ensin pari kuukautta kahdella ja sitten vielä yksi kuukausi yhdellä sauvalla.
Elikkä sitten on jo elokuun loppu ja kesä taitaa olla ohi
Sairauskertomuksessa luki, että polvi oli reilusti kulunut, mitään muuta en siitä ymmärtänytkään. :D
Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja sairaalan henkilökunta oli ihanaa.
Kyllä täytyy arvostaa heidän jaksamistaan.
Kesä on tosiaan tullut - aurinko paistaa ja linnut laulaa...
Tässä kuva polvesta, joka on kuin hakasilla suljettu joulukinkku! :(
-
Kyllä se kinkku siitä somenee, usko pois kokenutta! :D Muutama kuukausi, ja vain sievä arpi on jäljellä.
Sairaalassa oli todella hyvä hoito ja ystävällinen ilmapiiri. Kertaakaan millään käynnillä en ole kohdannut töykeitä hoitajia tai lääkäreitä.
Ihmeen pitkäksi ajaksi sinulle on suositeltu kyynärsauvojen käyttöä. Muistelen, etten saanut sauvoista minkäänlaisia ohjeita. Kaivoin äsken esille keinonivelpotilaan ohjekirjasen. Siinä suositeltiin apuvälineiden käyttöä kunnes pystyy kivutta ja ontumatta liikkumaan ilman niitä. Aikaa siihen kuluu kirjasen mukaan keskimäärin 4-6 viikkoa, mutta aika on yksilöllinen. Jätin hyvin pian toisen sauvan pois sisätiloissa, ulkona käytin pidempään kahta, kunnes aloin taapertaa kävelysauvojen kanssa.
Ihan viime päivinä mietinkin, milloin hoitotakuusi raja alkaa paukkua. Kirjoittelehan kuulumisia, nyt kun olet toipilaana!
Paranemisiin!
-
Kiitos Justiina toivotuksista!
Iltajumppa on tullut tehtyä ja se on mulle kuin kivirekeä vetäisi.
En ole koskaan ollut mikään jumppaaja, mutta kai nyt on pakko yrittää, että se polvi alkaisi "pelittämään". Sattuu vaan niin jumalattomasti...
Tavallisen tarkkaan viisi kuukautta kesti odottelu lähetteen lähettämisestä.
Antaas ny kattoo miten se tästä lähtee rullaamaan, ikävää on, kun autoa saa ajaa vasta kuuden viikon päästä.:( Tosin nyt en näe edes unta, että lähtisin auton rattiin...
-
Kyllähän on komeat tikkaukset sinulla, Hemuli. Varmaan nyt on hankalaa ja kivuliasta, mutta lopussa kiitos seisoo.
Voidaan olla tyytyväisiä, että eletään tätä aikakautta, jolla meitä ikääntyviäkin osataan ja halutaan hoitaa toimintakykyisiksi.
Mukava myös lukea, kuinka sinä ja Justiina olette tyytyväisiä hoitoon ja hoitohenkilökuntaan. Niin paljon kuulee moitittavan terveydenhuoltoamme.
Täällä Länsirannikolla on tuulista ja kylmää. Kohta alkaa sataa.
Hyvää toipumista sinulle! Annahan kuulua itsestäsi.
-
Mikäs tuulenpuuska täällä on käynyt ja vienyt Justiinan kommentin mennessään?
Kävin päivällä ja kirjoitin vastaustakin, mutta sitten tuli pojantytär käymään ja kirjoittaminen jäi siihen.
Juu, keppien kanssa sitten vaan "klenkataan", mutta maailma näyttää jo paljon paremmalta.
Särkylääkkeitäkään en enää niin paljoa ota, aina olen koittanut välttää kaikkia pillereitä, sairaalassa niitä tuotiin ihan hulvattomasti ja kipupumpusta sai annostella "troppia" lisää.
Perjantaina otetaan hakaset pois, kyllä se siitä...
Istutin laatikoihin ja purkkeihin kesäkukkaset ennen sairaalaan menoa ja nyt on ollut niin kylmää, että ei niistä taida tulla mitään. Parempi olisi ollut, että sovinnolla olisin ollut ilman kukkasia tämän suven - aina saa olla käskemässä kastelemaankin, kun isäntä ei ole mikään hortonomi.
Viime yönä on jossain jo varmaan ollut hallakin, meillä oli tosin +2,0 lämpimän puolella.
Hyvää kesää kaikille ja jaksamisia Puupään perheelle! Ihanaa. että meitä "vanhuksiakin" vielä hoidetaan! :D
-
Pyyhkäisin edellisen juttuni pois. Ajattelin, että se oli liian henkilökohtainen niin ettei kukaan halua jatkaa omilla tarinoillaan.
Hemuli, paranemisesi on hyvällä mallilla jo. Koipi on kipeä pitkään, mutta jonkin ajan kuluttua kipua ei tunnu enää. Taivuttele sinnikkäästi, hiljaa hyvä tulee.
Kysissä ei ollut kipupumppua käytössä. Miksihän hoidot ovat niin erilaisia? En saanut ohjeita autolla ajostakaan. Ei mennyt monta viikkoa, kun kävin tuttavan luona autolla. Minulla oli silloin kytkinjalka remontissa.
Koleaa on. Tänään kärräsin multaa kasvilavoihin ja istuttelin muutamia kasveja. Nyt ne ovat hallaharsojen alla varmuuden vuoksi.
Siinä kärrätessäni muistelin Tellervo Koiviston sanoja painavista ovista. Presidenttikauden jälkeen Tellervolla ei ollut adjutanttia ovia aukaisemassa. Hän kertoi jossakin haastattelussa ihmetelleensä, miten painavilta ovet saattavat tuntua. Minun ei ole tarvinnut pitkään aikaan tehdä raskaita töitä. Nyt kun "adjutanttia" ei ole, kaikki tuntuu vaikealta ja raskaalta. Ja hitaalta.
PP oli äsken puhelimessa hyvin toiveikas. Hän on se perheen yltiöpositiivinen puolisko.
Kiitos myötätunnosta.
Hyvää kesää kaikille, sauvojen kera tai ilman! :)
-
Voi Justiina,suotta ajattelit että meitä ei kiinnosta.Menin aivan ..kipsiin ..kun luin tämän sinun tekstisi.
Minä olen menettänyt puolisoni äkillisesti,vieläkin se satuttaa.Siitä on jo kymmenen vuotta , 45v kerettiin olla aviossa..
Mutta toivotaan että te nyt pääsitte säikähdyksellä.Hyvää toipupista PPeel.
Tyttäreni appi,vajaa kuusikymppinen ei pelastunut.Tosi ihana ihminen,huutokauppameklari ja hevosten kasvattaja menehtyi aivoverenvuotoon.
Nyt myös minä olen ollut tutkimuksissa kun huomattiin sydämessäni flimmeriä.
Lääkärini peloitteli että se pitempänä kestona voi johtaa aivihalvaukseen.
Hemulille kärsivällisyyttä että maltat toipua ja parannut kunnolla.
Tein juuri sitä helppoa ja vähän kevyempääkin kesäpiirakkaa raparperistä Hemulin viimekesän ohjeella.
-
Voi, Justiina! Kerro PP:lle tsemppiterveiset Lännen tytöltä. Se yltiöpositiivisuus varmaan auttaa toipumisessa.
Tapasin pumpulisuvun uuden vävyehdokkaan (siis poikani vävy) Kuopiolaisen nuoren miehen.Puheensa oli kuin musiikkia korville. Ovat pesimispuuhissa. Pääsen ehkä kesällä Kuopioon. :D
Nyt on pumpulille tarjolla emännänpaikka. Saisin vaan lilliä kylpytynnyrissä ja isäntä soittaisi vieressä hanuria!" 8) ;)
-
Heips ystävät!
Tänään otettiin hakaset pois polvesta ja sanottiin hyvän näköiseksi leikkaushaavaa.
Toivottavasti paraneminen sujuu ilman mitään komplikaatioita.
Kaupassakin kävin tänään, isäntä sai sitten vain lykätä kärryjä ja kaivaa kassalla kuvetta...
Kylläpä pumpulin kelpaa, kun on noin ylellinen emännän paikka tarjolla. Osaakos isäntä muuta kuin soittaa hanuria? Meinaan vaan, että sellainen ruoanlaittotaitoinen olisi aika mukava.
Jos minä vielä isäntää valkkaisin, niin se olisi ensimmäisenä vaatimuksena... :D
Piti muuten minunkin hakea se raparperipiirakan ohje, olikin vallan unohduksissa.
-
Hei kaikki ystäväiset!
Ketju lähti Hemulin polvesta liikkeelle (onnea edelleen toipumiseen!) ja aivoinfarktin kautta mentiin mukaviin kuopiolaisiin ja kylpytynnyriin, hanuria sekä emännänpaikkaa unohtamatta. Pitkästä aikaa minua huvitti oikeasti.
Kiitos myötätunnosta ja terveisistä. Tänään uskon, että niitä kultahäitä ehkä vietetään. Tuttavapiirissä on sekä huonoja että hyviä esimerkkejä toipumisesta. Aika näyttää, miten meille käy.
Kävimme tyttären kanssa Kuopiossa sairaalassa potilastamme katsomassa. Illalla tytär ihmetteli kohtaamiaan ystävällisiä ihmisiä. Parkkitalon maksuautomaatilla autoimme erästä pariskuntaa. Nämä ihmiset puhkesivat vuolaisiin kiitoksiin hyvää päivänjatkoa toivotellen. Hississä vanhempi pariskunta käyttäytyi äärettömän huomaavaisesti, ja kun myöhemmin törmäsimme heihin samalla osastolla, he tervehtivät kuin vanhoja tuttuja. Kotimatkalla kävimme pienessä savolaisessa kaupassa, taas tuli toisheimoisten kanssa elävälle tyttärelle ihmetyksen aihetta, kun asiakkaat tervehtivät ja kiittivät kassalla. -Ei meillä vaan ole tämmöistä, tuumasi perijätär.
Jos pumpulisukuun naidaan savolainen, saattaa kaupassa tulla sosiaalisuutta mukana. ;)
Kylpytynnyri olisi nyt tarpeen. Vesi on kylmää, laituri rikki, jäät työnsivät kiviä uimapaikalle, aallot kuljettivat tonneittain roskaa laiturinraadon päälle, kukaan ei korjaa tuhoja...
-
Nyt on sitten katsottu taas kuninkaallisia häitä oikein viimeisen päälle töllön eteen asettuneena.
Oli se vaan niin hienoa katsoa sitä kuninkaallista loistoa, morsian oli ihana, sulhanen ehkä olisi saanut ajaa sen mustan partansa...
Illan tv:n tarjonnasta vielä sen verran, että kai tangomarkkinoiden finaalin karsintaakin pitää vähän töllöttää.
Alkuperäiseen aiheeseenkin vähän, kysäisenpä Justiinalta polven jälkitunnelmia. Kuuluuko "taudin kuvaan", että polvea vielä runsaan kahden viikon jälkeen kuumottaa? Turvotusta tiedän vielä olevan rasituksen jälkeen. Muutoin kaikki on mielestäni ihan okei.
Juu ja älkää hyvät immeiset menkö tuota venäjän(?)kielistä viestiä availemaan, ties mitä viruksia sieltä tulee. :( Mistä on nuo kirjaimetkin tänne saanut?
-
Moi Hemuli!
Kyllä leikattua lihaa kuumottaa pitkään hakasten poiston jälkeen. Vielä jälkitarkastuksessa hoitaja kokeili lämpötilojen eroa polvien välillä. Kuumotukseen sait varmaan ohjeita kylmäkääreestä. Laitoin jääpalapussin pyyhkeen sisään ja polven päälle. Pakastevihannespussi ajaa saman asian. Ostin etukäteen apteekista urheilijan kylmäkompressipussin, mutta kalliiksi niillä tulee hoito. Kylmä auttaa kipuunkin.
Tarkistin päiväkirjasta autolla-ajosta leikkauksen jälkeen. Olin kuitenkin sen mukaan poissa ratista yhden kuukauden ja yhden päivän, en vähempää.
Kun tämä on hyvinvointiasiaa en malta olla purkamatta hyvinvointiini vaikuttavaa kiukkua. TAAS oli aamun Hesari varastettu postilaatikosta. Sunnuntain paksu Hesari on kesälomalaisille mieluisa saalis. Olisi tässä isompaakin harmia tarpeeksi...
Nyt lähden sairaalaan katsomaan meidän toipilasta. Pumpulin terveiset pakkaan viemisten mukaan.
-
Hohhoijakkaa! On se aika pitkää, kun ei oikein mitään voi tehdä noiden sauvojen kanssa. :(
Herne-maissi-paprikaseos-pussia olen polven päällä pitänyt minäkin.
On mulla sellainen geelipakkauskin, jota voi pitää kylmänä tai lämmittävänä. Sitäkin joskus pidän, mutta pakastepussin saa paremmin muotoiltua.
Turvotusta polvessa on vielä, ei mitään hyvin taivu, tosin kuntopyörällä ajoa kokeilin jo tänään ja sujuihan se polkeminen.
Olen vaan niin pahuksen laiska jumppaamaan, mutta pakko on yrittää.
Taivas on täysin selkeä, toivottavasti ei tule hallaa...
-
Hei Hemuli, ja uusi ehompi polvesi ;) sekä tietenkin tervehdys kaikille ketjussa kirjoittaneille jotka kaikki luin mielenkiinnolla.
Komea oli polvesi Hemuli siinä kuvassa, ja päivä päivältä se paraneminen edistyy.
Meni monta kuukautta etten muistanut käydä täällä lukemassa ketjuihin tulleita kirjoituksia, niinpä vasta nyt huomasin polvesi saaneen uuden "varaosan", ja sinun vaihtelevan jääpusseja kuumottelevalle polvellesi.
Onneksi meillä tämä varaosa-ja terveydenhuolto pelaa, ja hoitohenkilokunta panee parastaan omassa työssään.
Toivotaan lämmön ja auringon palaavan kesäämme, niin paranee pipi ja tautikin :D
Pienenä tyttönä äitini puhalsi kipeään kohtaan, joten lähetän samoin sinne ! :)
-
Hepskukkuu kaikille ja erikoisterkut Inkerille, kiva "nähdä" sinuakin palstalla pitkästä aikaa. ♥
Hengissä ollaan, vaikka vähän sellaista hiljaiseloa on tullut vietettyä. Kirjoituksetkin ovat jääneet, mutta se nyt ei kai mikään kovin suuri vahinko ole...
Kesä on jo pitkälle kulunut ilman, että sitä on ollutkaan - lukuunottamatta niitä paria lämpöisempää päivää. No, minulle tämä on sopinut ihan erinomaisesti, kai muistatte, että en ole mikään helteiden palvoja.
Juu ja polvikin alkaa jo olla siinä kunnossa, että ei aina meinaa huomata sauvojakaan ottaa kun lähtee liikkeelle. Tosin täytyy sanoa, että mulla otti lujille ensimmäiset viikot, hammasta purren jumppasin ja vannoin, että ei ikinä toista polvea operoida, oli se niin vaikeaa. Paria sauvaa olen vieläkin käyttänyt, mutta kait pian jo yksikin riittäisi. Autoakin saisi jo ajaa, mutta en ole vielä käynyt kokeilemassa onko taito tallella. Isäntä on joutunut kauppakyyteihin ja ostoskärryjä lykkimään, mikä hermostuttaa mua suunnattomasti, hän kun ei ole mikään ruokakaupassa kävijä. ::)
Kaipa se tästä vielä elämä iloksi muuttuu - tai sitten ei!
Ilmoista huolimatta, leppoisaa suven jatkoa kaille yhteisesti ja jokaiselle erikseen! :)
-
Olenkin ajatellut toipumisesi nykytilaa. Tuhansia tuntemuksia ehtii kuukausien mittaan kokemaan. Ihan varmasti polvestasi tulee hyvä ajan mittaan. On hyvän merkki, kun sauvat meinaavat jäädä matkasta. :)
Sinä pääset eroon sauvoista, minulla saattaa alkaa uusi kierros lonkkien kanssa. - Kunhan PP ensin toipuisi!
-
Hepskukkuu kaikille ja erikoisterkut Inkerille, kiva "nähdä" sinuakin palstalla pitkästä aikaa. ♥
Hengissä ollaan, vaikka vähän sellaista hiljaiseloa on tullut vietettyä. Kirjoituksetkin ovat jääneet, mutta se nyt ei kai mikään kovin suuri vahinko ole...
Kyllä se olisi vahinko jos et kirjoittelisi ! Ainakin minä, ja uskon monen muunkin aina ilahtuvan huomatessaan jonkun muistaneen kirjoituksellaan sivustoa.
Onneksi kirurgiset operaatiot tervehtyvät yllättävänkin nopeasti, kun niistä alkuvaikeuksista pääsee yli. Pian pääset auton rattiin, niin vain hanaa ja menox ;D
Kävin viikko sitten lääkärille kertomassa, että näyttämänsä esine hänen kädessään on lyijykynä ;). Olin kyllä purskahtaa nauramaan, mutta onneksi pokka piti. Viisi vuotta tuli ajolupaa , ja sitten taas uusiksi, mikäli elonpäiviä on . Auto on oikea eurojen syöjä, mutta ei osaa ilmankaan olla.
Poutaisaa viikonloppua !
-
Heips!
"Aika kuluu arvellessa, päivät päätä käännellessä!" Näin sanoo vanha sananlasku ja mulla on todella koko kesä mennyt näin.
Kurkannut olen tännekin harva se päivä, mutta aina on sellainen tunne, että ei ole mitään kirjoitettavaa, mutta niin taitaa olla muillakin, kovin vilkasta kun ei täällä näytä olevan tuo keskustelu.
Polvi on ihan hyvällä mallilla, nyt alan uskoa, että siitä vielä jotain tulee. Kauan se oli kipeä.
Ulkona pitäisi vielä ohjeen mukaan käyttää kyynärsauvaa ja aika hyvin olen ohjeita noudattanut - edelleen jumppaan polveakin aamuin illoin vaikka ei se jumppa ole lainkaan mun juttuni. :(
Löysin netistä "Nivelklubi"-nimisen foorumin ja sieltä olen saanut uskoa toipumiseen.
Tiedän kyllä, että mistään sairauksistakaan ei saisi hakea tieto keskustelupalstoilta, mutta jätän kaikki epäonnistuneet tapaukset ulkopuolelle.
Justiina kirjoitti mahdollisesta lonkkaleikkauksesta. Olen luullut, että sen kanssa on vaikeampaa, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että koska polvinivel on ihmisen isoin nivel, niin sen kanssa on vaikeampaa.
Ja Inkeri on uusinut ajokorttinsa. Mulla se on edessä ensi vuonna. Viime kerralla huvittavinta oli se, kun käskettiin piirtää kellotaulu! Sanoinkin, että kait sen nyt jokainen osaa piirtää, niin lääkäri kertoi sen olevan yllättävän monelle vaikeaa. ::)
Nyt on aika lopettaa ja toivotella kaikille hyvää yötä!
-
Kesä on mennyt ja kyynärsauvat jääneet, mutta polvi on edelleen kipeä.
Ei sitä särje, mutta kävellessä sattuu vieläkin, ei aina, mutta toisinaan.
On se kuitenkin parempi kuin ennen leikkausta. Ja minä kun olen ikuinen pessimisti niin ajattelen, että kai se on mun kohtaloni, että ei siitä ikinä tulekkaan hyvä.
Antaas kattoo kuin mummun käy....
-
Heips kaikille!
Pitkästä aikaa ajattelin ilmoittaa, että hengissä ollaan edelleen! :D
En vain ymmärrä miksi tuntuu siltä, että ei oikein mikään kiinnosta. Olen antanut itseni ymmärtää, että se on masennusta, miten sitten lienee.
Eivät nämä pimeät päivätkään sitä asiaa kohenna. :(
Polvi on suht.koht. hyvässä kunnossa, tosin joskus kävellessä vieläkin huomaa sen vähän sattuvan, mutta parempaan päin ollaan edelleen menossa. Sanovat, että vuoden päästä vasta sen pitäisikin olla kunnossa, enkä mä mitään maratonia meinaakkaan sen kanssa juosta, hyvä kun käveleenkin pääsee....
Mukavia syyspäiviä ja koitetaan kirjoitella!
-
Hei kaikki, eritoten pitkään piilossa ollut Hemuli!
Mukavaa kuulla polven toipumisesta. Aikansa ottaa, hyvinkin vuosi menee eikä nuoruuden notkeutta saa takaisin. Eilen polvia taivutellessani muistelin kaihoisasti aikaa, jolloin jumpassa juoksin niin että kantapäät sattuivat takamukseen ja polvet nousivat korkealle kuin ravurilla. Nyt saa varoa mattoon kompastumista. ???
Suuren leikkauksen jälkeen saattaa ensin olla lähes autuas olo selviytymisestä, mutta myöhemmin voi iskeä masennuksen tapainen tila. Näin kerrotaan varsinkin sydänleikatuille monesti käyvän, mutta keinonivelleikkauksetkin ovat isoja leikkauksia joista toipuminen on "haasteellista". (Siinä ärsyttävä muotisana!) Minulla on ollut kolme kertaa kokemusta henkisestä vuoristoradasta toipilasvaiheessa. Ja lisää on luvassa.
Marraskuu, pimeys, räntäsade ja uutistarjonta maailmalta masentavat lisää...
Kaikesta huolimatta toivotan valoa ja iloa kaikille mahdollisille lukijoille!
Menneitä kesäpäiviä muistellen orvokkikimppu:
-
Justiinalle kiitos, kiva nähdä että vielä muistetaan! :D
Lukemassa kyllä olen käynyt harva se päivä, mutta en vaan ole saanut mitään viestiä aikaiseksi. :(
-
Kiva kuulla Hemuli sinusta ja polvesi tervehtymisen edistymisestä. :)
En yhtään ihmettele mikäli alavireisyys mieleesi putkahtaakin, sillä sitä on liikkeellä täälläkin päin aivan liian useasti. ::)
Olen huomannut toisten seuran piristävän, ja mikäli ei jaksa tai muuten halua laahautua toisten seuraan, niin näiden vanhojenkin ketjujen lukeminen ja uusien viestien seuraaminen antaa uutta ajattelemisen aihetta.
Tänään on saanut ilahtua monen kivoista kirjoituksista , joten otetaan “härkää sarvista” ja annetaan tälle kaamokselle lähtöpassit elämästämme kynän muodossa ;)
Kävin juuri tutustumassa yhteen Hemulin laittamaan linkkiin Petromaxista, jota en sitten sotavuosien ole nähnyt…..olihan nekin aikoja huh huh ???