Anniliisa, toistaiseksi päättyneen "hirmupakkasjakson" viimeisenä pakkaspäivänä eli perjantaina (- 32) ajoin sinun Kuopioosi serkkupoikani siunaustilaisuuteen.
Kun olin ajanut noin 15 km, dieselini hieman nikotteli. Tankkasin tankin täyteen ja soitin merkkiliikkeeseeni. Syntymäpitäjäni kirkolta löytyi autokorjaamo, josta sain 5 euron pullon ainetta, jota sai laittaa autoni dieselin joukkoon. Ja auto pelasi nikottelematta koko päivän iltamyöhään saakka. Toki pakkanenkin oli jo - 24, kun olin kotona.
Minulla on simpukka Samsung, enkä kaipaa mitään ylimääräisiä hienouksia. Minulle on tärkeintä, että puhelu päättyy, kun laitan "simpukan kiinni", se ei soita "taskupuheluita"! Huovutettu puhelinpussi on todella hyödyllinen pakkasilla. Pitää puhelimen lämpöisenä.
Serkkupoikani siunattiin Pyhän Pietarin kappelissa. Hänet tuhkataa, joten pakkaseen emme joutuneet menemään.
Ihailin kappelin alttaritaulua, joka oli puusta tehty. Pauno Pohjolainen oli kahdesta eri puulajista v. 1997 taulun "veistänyt" (lovileikannut?)
Muistotilaisuus oli Alavan kirkon alasalissa.
Serkkupoikani nukkui ikiuneen 72-vuotiaana. Oli mahtavaa, että suuri joukko koulukavereita Kuopion yhteiskoulusta oli serkkuani saattamassa. Hän oli perheetön, hyvin persoonallinen mies, joten muu tuttavapiiri oli hyvin suppea. Toki meitä serkkuja oli koolla noin 20.
Muistotilaisuus oli minun mieleeni. Serkkuni oli kuuden laudaturin ylioppilas, matemaattisesti erittäin lahjakas. Paikalla oli kaksi luokkakaveria, joiden matematiikan läksyistä serkkuni piti huolen. Mutta myös kielet olivat hänelle helppoja. Yksi muistelijoista kertoi, kuinka hän Hesan teologiseen päästyään mietti ystävättärensä kanssa tiedekunnan tiedotetaulun ääressä, kuinka syyslukukauden kalenteri rakennettaisiin. Serkkupoikani oli paikalla ja totesi, että heprea, latina ja "joku kolmas kieli", niillä menette jouluun!
Serkkupoikani opetteli myös kiinan kielen ja aina muistan, kun hänen ja veljensä tekemää hyvää makaroonilaatikkoa olin Hesan Arabiassa viikonloppuna syömässä ja kiinalainen oopperamusiikki soi taustalla!!!
Hän oli monilahjakkuus. Myös kädentaidoissaan. Minun oli muistotilaisuudessa pakko todeta, että jos hänellä olisi ollut tukija, hänestä olisi tullut yksi Suomen ykkösgraafikoista. Mutta liian moneen suuntaan suuntautuva lahjakkuus oli este erikoistumiselle. Mentoria olisi tarvittu.
Täällä arjessa on taas mukava olla, pakkasta vain - 5 astetta. Kevyesti heittä pakkaslunta täällä keskisessä Suomessa. Mutta puita lähden kuskaamaan, varaavia takkoja pyrin lämmittämään joka toinen päivä.
Mukavan talvista sunnuntaipäivää teille kaikille.