Golden Age Foorumi

Oikeastaan piti vastata tuohon Kropsun kommenttiin "hullujen Suomesta", että eihän tää sentään niin kovin hullu maa ole. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että tää on hullun hauska maa. Luulis, että poliitikoilla olis muutakin huolta, kuin joku huumorilla heitetty rynnäsjuttu! Huom. en puolusta seksuaalista häirintää. Suurempaa kohua ei kuitenkaan syntynyt, kun tuleva "maan äiti" rutisteli julkisesti pepusta tulevaa "pressaa." Omaansahan rutisteli!

Upea on uusi hoitsukalenteri! Paljon on muuttunut 50-luvun hoitsujen ajoista. :twisted:

Taas on järjestetty diplomaattipäivälliset, 60.000 euroa.

Lautasilla sentään näkyi olevan kotimaisia aineksia: suppilovahveroa, siikaa ja jokirapua, hirveä, karhunvatukkaa, puikulaa, omenaa ym.

Samoihin aikoihin vietettiin myös Asunnottomien päivää.  :cry:

Aloitin uuden harrastuksen: Lukupiirin. Saamme kirjan, jonka luemme ja siitä sitten keskustelemme. Nyt on menossa: Hanna Tuurin Orapihlajapiiri.

Keskustelimme viimeksi mielisaduista. Esiin nousi Kolme pientä porsasta, Ruma ankanpoikanen, Pieni merenneito ym. Tuttuja kaikille.

Mun päässäni on kummitellut lapsuuden pieni kirjanen: Kiva Kalle. Pätkiä siitä muistuu mieleen. Lapsena "lopotin" sen ulkoa kannesta kanteen.

" Katsos Kalle-poka on asultansa moitteeton.
  Tahraakaan ei siedä pientä, niin hän astuu Suomennientä.
   Aina hiuksin kammatuin, reippain mielin, hymysuin.
   Pesee kädet, korvansakin, hoitaa, hankaa hampaitaankin.
   Kiiltäviksi kengät voitaa, aina asuansa hoitaa.
   Kivan Kallen kaltaisesta riittää kyllin kertomista" jne.......

Nyt on hakusessa Pääkirjaston lastenosaston arkistosta kyseinen kirjanen. Odotan innolla, saanko vielä pitää kädessäni lapsuusmuistoa.

" seitti polun sulki, tiesin että toisen luokse sinun tiesi kulki........"

Aamuaikainen lehdenhakumatka: aurinko porotti pilvettömällä taivaalla, lämpöä 18 astetta. Kosteassa ruohikossa taidokkaita seittikudelmia. 22 pääskystä istui langalla tasaisena rivistönä. Kypsää viljaa polun molemmin puolin. Milloinkahan alkavat puida?

Luin aamutuimaan uutisista kirjoituksen: "Kun liskoperhe valtasi terassini." Niin on käynyt minullekin. Tai perheestä en tiedä, pieniä en ole vielä nähnyt. Asun liskon kanssa sulassa sovussa. Se majailee ulkorappuni alla. Välillä pelkään, että astun sen päälle. Ei se juuri minua kaihda.

Sitä olen miettinyt, että tuleeko se sisälle? Ulko-oveni on näin kesällä yleensä auki. Ei se mitään, jos tuleekin, mutta sänkyyni en sitä kyllä halua.

Suomessa menee vähittäis- ja tukkukaupasta ruokaa jätteisiin 12-14 kiloa jokaista suomalaista kohti vuodessa. Eniten menee hedelmiä, vihanneksia ja leipää, seuraavaksi maitotuotteita, lihaa ja valmisruokia.

Yksittäiset kotitaloudet heittää roskiin ruokaa 20-30 kiloa/per nuppi. Siis enimmillään minunkin osuuttani hukkaantuisi 44 kiloa vuodessa. Joku muu kyllä hupiloi minunkin ruokaani. Minulta menee tosi vähän jätteisiin.

"Jottain pitäs tehrä."  :!:

Kerronpa, minkälainen voi yksinelävän sinkkutytön viikonloppu olla.

Viime viikon tohinan jälkeen ajattelin viettää rauhallisen viikonlopun. Ei ollut kutsuja lakkiaisiin, eikä muihin pippaloihin.

Olen tehnyt lenkin kaikkina kolmena päivänä. Välillä istunut kivellä ja ihaillut kotiseutuni maisemia. Olen ottanut aurinkoa, surffaillut netissä, lukenut Liana Kaarinan kirjaa Gehenna.

Olen hymyssäsuin miettinyt viime keskiviikon hauskaa tanssi-iltaa. Vanha ystäväni, jonka kanssa olen käynyt "mykkäkoulua" viisi vuotta, lähestyi yllättäen minua. Aikoinaan päätin, että jos hän haluaa lähestyä, niin hänen on pyydettävä minulta anteeksi julkisesti ja polvillaan!  :shock: Mutta ans`olla. Huomasin puhua pälpättäväni iloisesti ja tanssinpa vielä kauniin valssinkin hänen kanssaan.

Tänään sunnuntaina, illan viiletessä, huomaan, että en ole ollut yhteenkään ihmiseen kontaktissa koko viikonloppuna. Ei vierailijoita, ei puheluita, ei tekstareita eikä sähkäreitä. Paitsi, ollessani tankkaamassa, kassatyttö kysyi: "Onks`sulla bonuskorttia"? Ja minä vastasin: "Ei oo".

Huomenna on kiireesti lähdettävä ihmisten ilmoille.

Kuka onneton keksi nurmikon?

Ennen talojen pihat oli luonnontilassa. Kauniit, tallatut polut kulki navetalle, ulkorakennuksiin, puuceehen. Eläimet nyhtivät pihanurmikkoa, lampaat, vuohet. Muistan äitini, pieneläjän, leikanneen sirpillä "pyörtänöitä" teiden ja ojien varsilta eläinten ruuaksi.

Nyt pörrää koneet joka pihassa. Nytkin vahdin silmä kovana, milloin sade lakkaa ja nurmikko kuivuu, että pääsen pörräämään. Sama homma mökillä. :twisted:

Voi tätä ihanaa kesää. Omenapuut ja sireenit alkaa kukkia!