Golden Age Foorumi
Keskustelualueet => Harrastukset => Aiheen aloitti: kropsu1 - 01.01.2013 16:16:20
-
Saatoimpa jouluksi "unehtaa"ystävävien tervehtimiset,,ja muut kommervenkit.
Nyt kuitenkin voisin vilpittömästi "syytää kokovuodelle onnentoivottelut kaikille..
-Hemulille kirjotteluhaluja..sua me tarkkaillaan" ja sun kalenterejas tarvitaan,,
päiväkin on jo paljo pirempi.
-Pauliinalle, Hämeen mettänkorpeen tiedottatasin sun olevan siellä hedelmällisessä
kasvupohjassa..sulta irtoo vähän mutta viisaita..
-Piikatyttö; vuos-kymmenen rakentaja.Menestystä valitsemallasi uralla, :o
Kertoiko Takkamuurari miten laastin hyvyys todetaan?
-Matleena; Runouden airut.... Lisää niitä niin julkaisen ne omissa nimissäni 8).
Justiina (kuoma); Ei niinkään "kai.. sitähän se oli ,viattomuutta menneeltä ajalta".
Olkoonkin niin että Jouluun on ajan hengessä ympätty "viallisuutta".. kaikenmoiset
Bin-Upat..lapsiinkin.
Kivaa kaikille!
-
Kiitos kuomalle, vointia ja tasaista oloa. ;)
Nyt on jo eletty monta tovia tätä uutta vuotta. Selailin äsken Savon Sanomilta tullutta Kodin kalenteria 2013. Siinä on savonkielisiä mietelauseita.
Löysin näin vuoden alkuun sopivan:
Tyhjästä voep alakoo,
tietämätä mitenkä
männöö loppuun.
Kyllä ne konstit matkalla löötyy.
Siihen luotamme!
Hauska tuo "paevat". Niin Georg O. äänsi. Kun a:n päälle pistetään tunnukset, tulee savoksi päevät.
-
Kropsu, minusta tuli laastintekijämestari Tiileri-ekspertti Pekan opissa!
Kaksi viikkoa teimme yhteistyötä, kahdeksan tuntia minimissään päivässä. Tiililavojen purkamisessa ja sisälle kantamisessa oli apuna junioria ym. sakkia, mutta minä ne tiilet sitten Pekan aina vain korkeammalle nousevalle korokkeelle nostelin. Laastin sekoitin ulkona ja Pekka sitten lisäsi joko vettä tai laastijauhoa! Taisi joku kerta olla aivan sopivaakin. Kaksi viikkoa ahersimme, takan takaseinä on tiiltä ja myös piippu, joka lähtee takan vierestä nousemaan, piti katolle saakka muurata. Mutta ammattimies oli asialla, hanslankarista sitten en arvosanaa osaa antaa, itteään kun ei viitsi kehua!!!
Vielä suurempi urakka minulla oli, kun jokainen seinän hirsipaneelimetri ja jokainen kattopaneelimetri käsiteltiin Osmocolorin luonnonvalkoisella vahalla. Siksi, ettei paneeli lähde tummumaan. Ensin pensselillä levitys ja sitten puuvillarätillä "kiilloitus". Sama käsittely myös kaikille sisäoville.
Mutta onneksi on ruumiillistakin työtä oppinut maalla tekemään. Olivat ne maitotonkatkin viis- ja kuuskymppisiä ja niitä keskenkasvuisenakin nosteltiin.
Tämän vuoden projekti on hirsirunkoisen syntymäkotini täysremontti ja Tiileri-Pekkaa taas tarvitaan. Aion tulevana syksynä asua syntymäkodissani ja niinpä "ympyräni sulkeutuu"!!!
-
Vaihtuvat nyt myös maanosat.
Laukut on pakattu ja Florida kutsuu.Menomatka on vaiherikas.
Ensin lennän helsinkiin,sieltä saan matkaoppaaksi tyttäreni,lennnämme Pariisiin.
Pariisista on sitten suora lento Miamiin.
Tulomatka on sitten suora lento Helsinkiin.Aion olla perillä pari kuukautta .
Menen aivan siksi että pieni lapsenlapseni oppii Suomee ja Savvoo....
Maaliskuussa takaisin ja sitten voi toivottavasti vielä hiihdellä auringoisilla hangilla.
Voikaa hyvin ystävät,hymyillään kun tavataan.
-
Hyvää matkaa sinulle Anniliisa sinne Floridaan ja mukavia hetkiä lapsenlapsesi seurassa.
Kropsulle sanoisin, että mitähän se tarkkailu tarkoittaa - uskallankohan mitään kirjoittaa.
Niitä kalentereja meiltä löytyy aina 40-luvulta, ensin anopilta ja sitten perin minä sen muistiin laittamisen...
Eipä huolta, jatketaan vaan entiseen malliin!
-
Oikein hyvää matkaa sinulle Anniliisa! Nauti olostasi. Palaat sitten takaisin Suomen kevääseen, kuin muuttolintu. :)
-
Hymyllään Anniliisa näin lähtiessäsikin..
hyvää reissua sulle kaikella lailla.
Tervetuloo takaisin, hymyillään silloin keväälle.
-
Minäkin toivotan Anniliisalle hyvää matkaa.Vietä mukavat pari kuukautta ja palaa sitten takaisin Suomen kevääseen.
-
Mukavaa ja turvallista matkaa, Anniliisa!
Tammikuu on omiaan oleskella ulkomailla. Monesti on pimeää ja sateentuhruista, vain kinokset kasvavat päivä päivältä ja kevät tuntuu kaukaiselta haaveelta.
Opetahan lapsenlapselle savvoo, se on tärkee kielj aenae meijän mielestä. ;D
*****
Mutta minne on kadonnut toinen Floridan-kävijämme Pellava? Hänhän oli talvisin au pairina Amerikassa.
-
Hyvää matkaa sinulle Anniliisa sinne Floridaan ja mukavia hetkiä lapsenlapsesi seurassa.
Kropsulle sanoisin, että mitähän se tarkkailu tarkoittaa - uskallankohan mitään kirjoittaa.
Niitä kalentereja meiltä löytyy aina 40-luvulta, ensin anopilta ja sitten perin minä sen muistiin laittamisen...
Eipä huolta, jatketaan vaan entiseen malliin!
Ei Hemuli se tarkkailu mitään kyttäämistä tarkottanu.
Sitä lähinnä et kun kirjotat nin asiallisia ja hyvin niin
tarkkailen että eikös se hemuli tänään mitään oo julkassu.
"Syhyäviä etusormia vaan sulle koko vuodeksi!!
-
Jaahas Kropsu, leikkiähän minä....
Ei vaan aina tahdo löytyä sitä inspiraatioo, että jotain saisi aikaiseksi.
Nämä päivät, jolloin on vain kaksi hämärää vastakkain, nekin jollain lailla masentaa - ei huvita mikään -
ei oikein viittis ollakkaan.
Mutta kevättä kohden mennään, kai se siitä...
-
Ei vaan aina tahdo löytyä sitä inspiraatioo, että jotain saisi aikaiseksi.
Nämä päivät, jolloin on vain kaksi hämärää vastakkain, nekin jollain lailla masentaa - ei huvita mikään -
ei oikein viittis ollakkaan.
Mutta kevättä kohden mennään, kai se siitä...
Näin se on Hemuli,suurin asia minkä sain tänään aikaiseksi oli papusopan keitto kinkun tähteistä :-\.
-
suurin asia minkä sain tänään aikaiseksi oli papusopan keitto kinkun tähteistä :-\.
Hih! Mun ei tarvii tänään tehdä edes ruokaa.
Isäntä kävi Laitilasta hakemaan traktoriin uuden akun ja käskin hänen syödä jossain reissullansa.
Tuli kotiin ja sanoi ABC:llä olleen huonoja vetisiä perunoita, mutta niillä saa kuitenkin pärjätä päivän.
Kuten huomaatte, laiska emäntä meillä...
Minä ja tyttö ollaan joskus päivä kaffeen ja voileivän nojalla ja mitä nyt sattuu jääkaapissa olemaan.
Meille ei ole lainkaan vaarallista, vaikka vallan paastottaisiin päivä.
Näin tämäkin harmaa päivä tässä kuluu, sukankudin on meneillään ja välillä pitää kurkata mitä uutta täältä löytyy. ::)
-
Terve siskot, Pauliina ja Hemuli!
Vähätöiseksi minäkin olen muuttunut. Varsinkin nyt kun olen pelkkä oleskeluneuvos ja koti on oleskelukoti ja saan palkkaa oleskelusta - kunhan muistan hengittää - tahtoopi pelkästään lounaan laitto olla päivän ainut aikaansaannos. Aamupuuronsa PP keittää itse, iltapalan kumpikin rakentelee jääkaapin antimista.
Takaraivossani on kauan kytenyt päätös käydä henkilöhistorian kimppuun hävitysmielessä. Tänään se alkoi. Mitä kukaan tekee vanhoilla palkkakuiteilla ja Tiimarista ostetuilla joulukorteilla viime vuosikymmeneltä? Viisitoista vuotta sitten maksetulla verolapulla? Kohta etenen päiväkirjoihin ja kirjeisiin. Liian henkilökohtaista jälkipolville. Pitäkööt mielikuvansa Justiina-mummosta.
Hidasta ja pölyistä puuhaa on arkistojen aarteiden hävittäminen. Ulos pitäisi vielä mennä, mutta se vaatii toimivaa otsalamppua ja polkukelkkaa tukena. Pihatie on tosi liukas.
Terveisin Justiina, kohta ilman historiaa
P.s. Uudenvuoden kunniaksi ajattelin vähentää lörpöttelyä netissä. Huomasin kirjoittaneeni useammin kuin toiset foorumilaiset. Ei minulla ole asiaa enemmän kuin muilla, olenpahan vain joutilaampi kuin muut.
-
P.s. Uudenvuoden kunniaksi ajattelin vähentää lörpöttelyä netissä. Huomasin kirjoittaneeni useammin kuin toiset foorumilaiset. Ei minulla ole asiaa enemmän kuin muilla, olenpahan vain joutilaampi kuin muut.
Ja,pah sanon minä, älä noin ajattele, ei se joutilaisuudesta johdu,toisilla vaan sanat luistaa paremmin kuin toisilla, kirjoitettunakin :).
-
Voi JUstiina!
Hävitä vaan ne vanhat verolaput ja palkkakuititkin. Jätä sentään joku palkkakuitti muistoksi. Mutta älä koske niihin vanhoihin kortteihin ja kirjeisiin, älä varsinkaan päiväkirjoihin. Jonain päivänä ne saattavat olla jälkipolville hyvinkin tärkeitä. Olen säästänyt äitini vanhoja valokuvia ja kortteja. Nyt niitä ollaan tuolla ullakolla "kuolaamassa".
Et myöskään lopeta tai vähennä täällä kirjoittelua! Taidamme olla täällä kauiten olleita, Piikatyttö varmaan myös. Saavat vain kestää meitä. ;D
Huomasin taannoin, että olen Korpelan jälkeen "painosten kuningatar", siis tehtyjen aloitteiden mukaan. Nyt olen niitä vähentänyt. Voihan sitä ottaa jonkun vanhan aloituksen uudelleen esille.
Kaipailit, Justiina, Pellavaa. Monta muuta on täältä häipynyt. Ohikulkijoita on ollut paljon, mutta aina joku jää pysyvämmäksikin.
Tää on rauhallinen ja mukava foorumi. Pidetään vaan tämä pystyssä. :-*
-
Meninpä minäkin katsomaan "historiaa" tällä foorumilla olostani ja voi kauhistus!
Puoli vuotta täällä olleena taidan olla viestien kirjoittelussa hyvänä kakkosena Justiinan jälkeen, aloituksia ei montaakaan ole.
Tulee mieleen, että kyllä paljon on ollut joutilasta aikaa...
Ja niistä kuiteista sun muista papereista.
Innostuin joku aika takaperin, kun aloin koota vuotisia kuitteja kirjanpitoa varten, heittämään paljon "turhaa" paperia pois, niin arvatkaas, joko olisi jotain tarvittu!
Kaikki nuoruuden aikaiset kirjeet ovat kulkeneet mukana ja ovat vintillä tallessa, mutta olen ajatellut, että viisaampi olisi ne polttaa, ei tarvii jälkipolven lukea mummun nuoruuden aikaisista toilauksista. Ei niissä ole mitään historian kirjoihin laitettavaa, kalentereita riittää luettavaksi.
Juu ja on tämä ihan mukava palsta, vaikka jossain vaiheessa tuntui, että me "uudet tulokkaat" pilattiin koko foorumi. ::)
-
Nyt on päivän alemyynnit juostu, maukas iltasuolapala syöty ja piimää juotu. Että maistuikin hyvälle. Vielä sitten maitokaakao unijuomaksi, ilman rommia!!!
Alemyynneissä en juokse rimpsuvaatteiden takia, niitä on nurkat täynnä entisestä elämästä. Vuosi sitten ostin lomatalojen kynttilälyhdyt ja ledvalot joulun alla olleesta 50 %:n alesta. Nyt ostin ihania, koristeltuja, eri kokoisia sydämen mallisia pajukransseja, ym. ym. jouluista tavaraa ensi vuodeksi esille laitettavaksi ja alennus oli 70 %!!!
Ystävät hyvät, älkää missään nimessä hävittäkö nuoruuden aikaisia kirjeenvaihtojanne. Minun oma kirjeenvaihtoni rajoittuu kalifornialaisen Garyn, portugalilaisen Antonion ja ensimmäisen, edesmenneen mieheni kirjeisiin. Mieheni kirjeet kirjoitin puhtaaksi ja tuttavani on niistä nitomassa pientä kirjaa valokuvien kera. Saavat pojat(toisesta avioliitostani) aikanaan päättää, säilyttävätkö tuleville sukupolville. Minun kirjoitusosuuteni miehelleni oli olematon, koska minä soitin takaisin!
Amerikan tätieni kanssa kirjoittelin aikanaan ahkerasti, mutta kaikki kirjeet eivät ole enää tallessa. Heidän luonaan Bostonissa olin kesän 1969 ja kirjoittelu sen kun kiihtyi sen jälkeen. Erittäin harmissani olin myös silloin, kun velipoika oli päättänyt polttaa lukioaikaisen, leppävirtalaisen "maajussin" kanssa käymäni kirjeenvaihdon. En ollut tarpeeksi hyvin piilottanut kirjeitä! Hän oli minua yhdeksän vuotta vanhempi ja äitinikin oli vähän sitä mieltä, että ikäero oli liian suuri.
Pah, sanoisin nyt ikäerosta. Joskin nyt pitäisi kyllä löytää noin yhdeksän vuotta nuorempi "talonmies"!
Vaikka en kovin usein ehdi täällä kirjoittaa, käyn kuitenkin useimmiten "yökyöpelinä" juttujanne lukemassa. Antakaa runosuonienne pulputa.
-
Et myöskään lopeta tai vähennä täällä kirjoittelua! Taidamme olla täällä kauiten olleita, Piikatyttö varmaan myös. Saavat vain kestää meitä. ;D
Tää on rauhallinen ja mukava foorumi. Pidetään vaan tämä pystyssä. :-*
Täältä taas löysin itseni. En suinkaan tarkoittanut, että minua pitäisi maanitella jäämään palstalle. Mihinkäs minä täältä.
Satuin vaan katsomaan tilastoja ja ajattelin, mitä sivullinen tarkkailija saattaisi ajatella lörpöttelijästä. Taustalla huono suomalainen itsetunto --- mitä tuo elefantti minusta ajattelee --- vai miten se vitsi menikään. ;D
Siivous on pysynyt edelleen vuosia sitten maksetuissa vero-, sähkö- yms. lapuissa. Kirjeet, kortit ja päiväkirjat ovat toistaiseksi rauhassa.
Aikoinaan poltimme PP:n kanssa lemmekkäät kirjeemme mökin pihalle rakennetussa roviossa. Niitä oli paljon, koska riiatessa asuimme eri puolilla maata ja näimme tosi harvoin. Olisi pitänyt säästää jokunen kappale. Niillä olisi nyt voinut kiristää... tyyliin mitä lupasit helmikuussa 1964, onko lupaus pidetty, häh?
Vaihtuvat päivät, tänään oli aurinkoista ja ihan selvästi muutamaa kukonaskelta pitempi kuin ennen joulua.