Keskustelualueet > Hyvinvointi

Mä elän vieläkin.

<< < (3/3)

Viola:
Oijoi miten tuttua tuo onkaan, Justiina.
Niitä ihmisiä löytyy aina ettet ehdi kuin henkäillä kun joku puhuu omista asioistaan.

Anniliisa:
 Kiitos Ainuli tästä sunnuntain runosta.
Oli kuin minulle tarkoitettu kun järki ja tunteet taistelevat.
Eino Leinon sanoin.Autuaampi yössä yksin kuin on auringossa kaksin..

Justiina:
Anniliisa, romantiikkaako ilmassa. ;)
On arvokas asia tuntea tunteita. Itse puolestani pelkään, että tunne-elämäni on latistunut arjen keskellä pelkäksi huolestuneisuudeksi. Sisällä ja ulkona samat harmaan kaikki sävyt.

Noissa runokorteissa on monesti luettavissa runoilijan oivalluksia ihmiselämän vaiheista. Tekee mieli sanoa ääneen, että niinpä niin, niinhän se on.
Mutta onko yössä yksin kuitenkaan parempi. Sitä Anniliisa pohtii...

Käymme joulua kohti. Toivottavasti juhla-aika antaa iloa ja valoa jokaiselle marrasharmaassa taapertajalle.

pumpuli:
Ihanaa, Anniliisa! Koskaan ei elämässä ole liikaa romantiikkaa, ystävyyttä, positiivista energiaa. Älä liikaa järkeile, vaan anna palaa! :) Tämän ketjun otsikko sanoo paljon: "mä elän vieläkin". Eletään, kun vielä eletään. Niin moni poistuu ympäriltä, joko sairauden syövereihin tai kokonaan pois.

Kolme päivää sitten pumpulisuku lisääntyi Kuopiossa potralla pojalla.  :D

Anniliisa:
Kiitos..siskot..Justiina ja Pumpuli elämän ohjeista.
Ja onnea uudelle mummille,niin se suku kasvaa ja elämä jatkuu.
Neljätoista vuotta  olen maailmaa matkannut ilman sydänystävää kun puolisoni kuoli.
.Miksi en aikaisemmin kohdannut miestä joka olisi kolahtanut ja vienyt niin kuin jalat alta.
.Miksi vasta nyt kun alkaa olla toinen jalka haudassa.Mutta tämähän on vain elämää.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu