Keskustelualueet > Harrastukset

"Auttamaton Pekka."

<< < (3/3)

kukka:
Tervehdys.
mukavia runoja olette taltioineet tänne luettavaksi.

Tuossa kaksi vanhaa varista- runossa on lisäksi vielä hauska loppukin...

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
 nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
 Ruskea on rinta kaisliston,
 taivas harmaa. Sataa. Syksy on.

”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
 toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
 Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.

Sitten vanhukset taas vaikenee.
 Järven pintaan sade soittelee.
 Sukii siivenselkää toisen pää.
 Toinen joskus silmää siristää.

Höyhenihin niskat kyyristyy
 Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy
 yli pellon mustan kynnöksen.
 Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

Kaksi märkää, vanhaa varista
 nuokkuu aatoksissaan aidalla.
”Täytyy tästä…”, toinen havahtuu,
 lentoon verkkaisesti valmistuu.
”Käyhän taaskin tarinoimassa.
 Oli oikein hauska tavata.”

 -L.  Pohjanpää -

Hemuli:
Ihan tuttu on kukan laittama varis-runon loppukin.
Ei vain tullut mieleen, kun sitä runoa tänne kopsasin, että sitä on enemmänkin.

Nyt paistelee aurinko, ei tarvii varisten märkinä nuokkua....

Justiina:
Nyt se löytyi! Edessäni on Valistuksen Lukutunnin kirja lV ja siellä kaivattu Pohjanpään runo oli! Runosta keskusteltiin Pulinoissa, mutta laitoin sen tänne Harrastuksiin. Runon metsästys meni melkein harrastuksen puolelle!

KALAJUTTU
Oli ruuhessa poika, ja koukkuhun
se sylkäs: tulkoon kala!
Ja eikös kohta korkkia
veden alle viedä ala!

Mut katsoppas, kalan millisen
soi onkeen veden valta:
pikkirikkinen, piikkinen kiiskinen
nous ilmoille aaltojen alta!

Mut kuka nyt kiiskejä onkisi,
sanoi pojalle pojan järki.
Ja uljaasti huutaa kuikkasi:
- Hei vaan, ja taas tuli särki!

- Se on, poika, jo kohta kalamies,
isä niitulla hymähteli.
Tais saada oikein ahvenen,
siihen veisteli iso veli.

Ja pikkusisko kotihin
jo piennarta mennä väänti.
- Näin suuren kalan veikko sai,
se jo veräjän alla äänti.

Joku eukko tuvassa kahvia
joi ryysti, ja suu jäi auki:
- Voi ihmettä, - paljon kiitoksia! -
jopas oli emähauki!

Pian kolmannessa talossa
joku kahvikullan luona
jo kertoi: Villekin kalan sai,
joka oli kuin lampaan vuona!

Ja tuskin vaan oli aamunsuu
se kullankallis ohi,
kun viaton kiisken-poikanen
oli suuren suuri lohi.

-Lauri Pohjanpää-

Runon toisessa säkeistössä sanat kalan millisen tekisi mieli muuttaa sanoiksi kalan millaisen. Mutku kirjassa on millisen. Painovirhekö? Vai kalan pienuutta korostava tehokeino?

Inkeri:
Olipa kiva löytää tämä mainio Hemulin aloittama ketju kaikkine tuttuine runoineen.

Aivan liian vähän olen selaillut entisiä kirjoituksia, joista löytää asioita jotka on vallan unohtanut.
Tuntuu kuin olisi löytänyt lapsuuden ajan leikkikalun,,, lukiessa runoa , jonka oli oppinut lapsena koulussa ,  vanhempien tai isovanhempien avustuksella.

Itselläni on tapana joskus sanoa, että kukaan ei oo mitään sanoi Rannanjärvi, niin poikani kysyi, että kuka Rannanjärvi?  Huomasin ettei uusi sukupolvi enää tuntenut laulua Rannanjärvestä  :)
Uudet ovat kiinnostuksen kohteet nuorilla kuten meillä vanhemmillakin.

Toivottavasti ilmojen kylmetessä kirjoittajat löytävät tiensä näille sivustoille, kai  potut kellarissa ja marjat purkissa, joten laitetaan kynät savuamaan ;D.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu