Keskustelualueet > Harrastukset

"Auttamaton Pekka."

(1/3) > >>

Hemuli:
 Auttamaton Pekka.

Tämä tarina, jonka nyt luet tästä,
on kuvaus Pekasta järkevästä.
Hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana:
sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.

Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties:
politiikan, tyttöjen laitteet fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä-kirjainta kuitenkaan
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista tokeri ja isästä itä.
Mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.

Oli Pekka äitinsä mukana
nyt kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran näki hän siellä.
Ei sellaista näe kotikylän tiellä.
Ja Pekkakos huudahti: ”Jellona, hui!”
niin että myyjäkin kauhistui.

Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
selitti – laps olis joutunut harhaan:
”Se on koira, lapseni, eikä saa
noin jellonaks sanoa leijonaa”.
”Te on jellona”, tokaisi Pekka vain.
(Voi äitejä tottelemattomain”)

Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa portille asti.
Kun vihdoin päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: ”Aika ito
te jellona tentään olikin.”
(Voi äitejä, huokaat sinäkin.)

Kun Pekkaa pantiin nukkumaan,
niin äiti puheli murheissaan:
”Nyt taivaan isälle kerro se,
miten paha olit päivällä äidille.
Ei taivaan isäkään sallia vois,
että äidin poika noin ilkeä ois.
Kun anteeksi pyydät sä Jumalalta,
myös päästät äitisi murheen alta.”

Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi
(miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä,
vaikka äideillä on niin paljon työtä):
”No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun omani häneltä anteeksi anoi?”

Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa auringon
nyt loistivat, Pekka kun haukotteli
ja vastasi: ”Jumala kummatteli
titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin.”
 - Oiva Paloheimo -
 
 - - - - -

Tässä tämä pumpulin mainitsema runo.
Tuttu oli se Pekan sanonta, mutta kokonaan en ole varmaan ennen sitä mistään lukenut.
Kannatti hakea...

acca:
 Hassua, jostain tuolta syvältä aivolokerikosta pompahti muistikuva tuosta runosta.
Olen sen joko lukenut ennen muinoin tai kuullut, sitä ei enää muisti kerro, mutta kiva muistelo siitä kehkeytyi!
 Kiitos pumpuli ja hemuli

Justiina:
Kiitos Hemulille! Tämän runon lausui usein lausuntataiteilija Yrjö Jyrinkoski koulukiertueellaan. Jyrinkoski kiersi 50-luvulla kouluissa lausumassa. Pohjanpään, Paloheimon ja Jylhän runot jäivät hänen tulkitseminaan voimakkaasti mieleen.

Auttamaton Pekka tuntui  lohdulliselta runolta, koska Jylhän sotarunojen ahdistava tunnelma lopulta väistyi Jellonan ja leppoisan Jumalan  myötä. :) Sodan päättymisestä oli silloin kulunut vain muutama vuosi ja ilmapiiri oli edelleen hyvin raskas.

Piikatyttö:
Yrjö Jyrinkosken lausumista runoista parhaiten mieleen jäi Lauri Viidan ensimmäisen runokokoelman Betonimylläri-teoksen otokset. Eino Leinoa hän esitti ja Otto Mannisen "Lohen ja kiisken uimakilpailu" oli hauska Yrjö Jyrinkosken esittämänä.

Talentkisan v. 2012 voittanut Daniel Helakorpi esitti juuri tuon Lohen ja kiisken uimakilpailun finaalikappaleenaan.

Koulupäivän kohokohta oli, kun Yrjö Jyrinkoski saapui koulumme juhlasaliin esiintymään. Muutaman kymmenen penniä muistaakseni "hänen kolehtiinsa" laitoimme!

Myös "kaksi vanhaa, vanhaa varista" ja "lituskaiset lahnat" olivat esityslistalla.

pumpuli:
Oho, uni loppui keskenkaiken!  :-[

Kiitos Hemulille " Auttamattomasta Pekasta". On kiva sukeltaa muistojen maailmaan. Mieleen nousee sellainen nimi kuin Elli Tompuri. Jos oikein muistan, niin kävi koulun juhlasalissa lausumassa runoja.

Jotain järisyttävää tapahtui, kun Ella Eronen lausui Tukholman Stadionilla jotain. Milloin ja mitä? Näin aamutuimaan ei jaksa muistaa. Pitää tutkia.

Keväisin nousee aina mieleen pätkä: "Hei vaan, puro huus ohi rynnäten. Pois alta on kiire mulla. Koko metsä on tänään laastava, Kevät Hienohelman tulla!"

Tämänpäiväisellä kirjastoreissulla pitää poiketa runojen osastolla!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu