Kyllä on tässäkin kuvassa siistiä väkeä! Tukat lyhyeksi leikattu tai letillä. Valkoiset essut tyttöjen mekon suojana. Pojilla nykyirtotakkia muistuttavat takit tai taskulliset puserot.
Rahaa ei varmasti ollut yhtään liikaa lasten vaatteisiin ja kenkiin, mutta siististi pukeuduttiin. Ja itse tehtiin paljon vaatteita, kylillä oli suutareitakin, kenkiä saatiin.
Meidänkin kylällä oli "Suutarin" Yrjö, joka lyhyet jalat ristissa istuen ompeli kenkiä. Minäkin sain pikkutyttönä polvipituiset saappaat, joita valitettavasti ei ole säästetty nykypäiviin.
Yrjöstä äitini kertoi hauskan tarinan.
Lähinaapurimme vanhapoika keitti joskus kiljua ja Yrjökin sai sitä käydä maistamassa. Äitini oli syyspimeällä ajellut polkupyörällä kotia kohti. Yhtäkkiä alkoi kuulua örinää ja ääni tuli melkein maasta! Yrjöhän se siinä kaiken varalta konttasi kotiaan kohti. Matkaa oli noin kilometri, taisivat sarkahousun polvet olla ainakin likaiset, elleivät ihan puhki!
Toki loppumatkan oikopolku vei metsän kautta, oli mahdollisuus ottaa vaikka puusta tukea tai istua ja huilata puuhun nojaten!!!
