" Henkinen koti "

[Anniliisa]

Jatkan tätä orava satua,ihan ulkomuistista.Niin paljon sitä luettiin ja laulettiin kun vuosia sitten hoitelin tätä Englantilais-Suomalaista lapsenlastani.Jatkan nyt toisen värssyn verran.
Olipa vierellä Metsolan Otso,koti ja valtakunta.
Kammion seinänä kaatunut honka ja kattona kerros lunta.
Lumessa reikä,pyöreä,suuri,oravanpojalle ihme juuri.
Huuteli huolekas oravaäiti....
Jatkakaa...

[Piikatyttö]

Hyvin olet Anniliisakin "runoläksysi" aikanaan opetellut. Hienoa.

Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, että kansakoulussa, jota sitäkin viisi vuotta kävin,olisi Orava-runoa luettu. Jos luettiinkin, ulkoa ei tarvinnut opetella. Ja minähän en vapaaehtoisesti mitään ulkoa opetellut!!! Runoista kyllä muuten tykkäsin ja jotain pientä kirjoitn itsekin.

Oma äitini muisteli, että virsiä piti hänen kouluaikanaan opetella ulkoa. "Kinkereillä" virretkin piti osata ulkoa.

Kyllähän te tiedätte, mitä "Kinkerit" ovat. Minäkin ehdin ainakin yhdet kinkerit olla luokkakavereiden kanssa laulamassa, mutta v irsikirjat saivat olla esillä. Edistyksellinen kirkkoherra pikkupitäjässämme.

[ainuli]

Torstain kortti tässä.

En muista tuota runoa ulkoa. Katsoin kaikki laulukirjani. Löysin runon kokonaan. Meneekö ilo pilalle jos laitan sen kokonaan?

Muistatko aikaa,
milloin sun aamusi nous elon kultaan,
lempesi taikaa,
riemuja, ammoin jo menneitä multaan,
retkiä marjassa,
laineita soiluvan salmen ja lahden,
käyntejä karjassa,
kesä-yön ääniä yksin ja kahden?

[ainuli]

Hyvää perjantaita Leinosäkeiden myötä!

[ainuli]

Tässä jatkoa Anniliisan säkeistöön.

Huuteli huolekas oravaäiti:

Vaara on reiän suulla!

Eipä se tahtonut, tuhma lapsi,

äitinsä neuvoja kuulla.

Enpähän pelkää, katson kerran,

viivyn pienoisen hetken verran,

kohta jo hyppelen äitini luona

kotona oksapuulla.

[Anniliisa]

Hyvä että Ainulilla on koko runo tuosta ..Ovarasta ..niin kuin sitä aina minulta pyydettiin.Jäi lause jo pois tuosta toisesta värssystäkin.Yhteis pelillähän tämä sujuu..

[ainuli]

Laitetaampas seuraava säkeistö tästä kauniista runosta.

Rapsahti hanki, havahtui Otso,

ravisti peittoansa,

kirposi katto ja kohosi kämmen

mahtava piilostansa.

Olipa kämmen se suurenläntä,

mahtui siihen pörröinen häntä,

sen sieppasi Otso ja pallona metsään

lennätti vierahansa.

[ainuli]

Oikein hyvää lauantaihuomenta Pohjois-Karjalasta!

Varpuset jäätyvät oksillaan,
paksu on hanki maassa,
ihmiset kulkee ja askaroi -
mielessä lintujen laulut soi,
kellojen kilke haassa.

Sisällä siintävi taivas sees,
kukkivat kummut ja kedot,
laulavi leivot ja linnut muut -
ulkona huojuvat honkapuut,
ulvovat metsien pedot.

[ainuli]

Hyvää sunnuntaita Ystävät!

Nauroin joskus katkerasti,
että kaikui kotikunnas,
viilsi poven pohjaan asti:
itku joka naurun lunnas.

Haavat lyödyt, haavat saadut
aika kaikki kutoo arpeen.
Mitkä liekin miekan laadut,
taisteloss’ on hymy tarpeen.

[ainuli]

Viimeinen säkeistö runosta Oravanpoika.

Siinä nyt pikkuinen oravanpoika

lumessa itkien rämpi,

vaivoin pääsi Kuuselan pirttiin,

häveten sänkyyn kämpi:

Toiste en katsele karhun tupaa,

toiste en lähde ilman lupaa,

minä olen pikkuinen oravanpoika,

äiti on tietävämpi!

[ainuli]

Hyvää uutta viikkoa ja kaikkea hyvää niille jotka käyvät täällä lukemassa!

Näe unia suuria, unten miesi
Uni puoli on todellisuutta.
Uni kulkevi edellä kyntäjän
ja viittovi uraa uutta.
Vain yksi valta on metsässä:
On mies ja miehen usko!
Sitä kuulevi pedot ja metsän puut
ja aika ja aamurusko.

Mut yksi on Herra herrallakin,
jota pääse et palvelemasta.
Näät siinä, miss’ alkavi velvollisuus.
siin alkavi elämä vasta.
Ja sen on meri ja sen on maa
ja sen on metsän valta
ja vaikka sa kylästä väistytkin,
et väisty sen voiman alta.

[ainuli]

Hyvää tiistaihuomenta!

Minä hiihtelen hankia hiljakseen,
jo aurinko maillehen vaipuu,
minun mieleni käy niin murheisaks,
minun rintani täyttää kaipuu.
Latu vitkaan vie.
Vai vääräkö lie?
Niin pitkä on yksin hiihtäjän tie.

[ainuli]

Mukavaa keskiviikkoa!


Yli Suomen purjehti pilvet,
lumi verhosi joka puun.
Yö selkes. Ja yhdeksästoista
se yö oli helmikuun.

Ja Pakkanen, Puhurin poika,
läks jäisestä linnastaan,
läks kädessä viikate käyrä,
rautaruojuet jaloissaan.

[ainuli]

Toiveikasta torstaita!

Noin nään sinut vieläkin edessäin:
Sinä katselit kalliolla
yli ulapan aaltojen siintäväin -
ja mun oli hyvä olla.

Sua syrjästä katselin kauvan näin.-
Tuul' leikki sun palmikolla.
Mut vihdoin käännyit sä minuun päin
niin vienolla katsannolla.

[ainuli]

Hyvää perjantaita lukijoille.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel’ on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.