No olihan se tiistainkin runo Eino Leinoa, vaikka Ainuli et sitä "paljastanutkaan". Joka päivä käyn lukemassa runosi ja ihailemassa siirtämääsi kuvaa.
Olen vain ollut niin kiireinen ja saamatonkin, enkä ole edes kiittänyt sinua.
Eilen palvelin paria asikastani (kädentaidot). Keittivät kahvit, tarjosivat itsetekemiään karjalanpiirakoita (Marttoja!) kananmunavoin kera ja pullaakin.
Keskustelumme kiiri runoihin ja toinen rouvista lausui runon "Oravasatu", Hilja haahti on kirjoittaja.
Jokainene meistä muistaa runon, joka alkaa näin:
Olipa pikkuinen oravanpoika,
kotona Kuuselassa.
Pitkät sen korvat ja pörröinen häntä
pystyssä keikkumassa.
Osasi hyppiä puusta puuhun,
kuoria käpyjen siementä suuhun.
Oksilla mukana siskot ja veikot
leikissä vilkkahassa.
Runo jatkuu, mutta muistelkaapa loput säkeistöt.
Ystävärouva nousi seisomaan ja lähes näytellen esitti runon. Hän käy esittämässä sitä vanhusten kerhoissa, muistisairaille jne.
Ette arvaa, kuinka nautin runosta ja esityksestä. Samalla päätin ja lupasin, että säkeistön kerrallaan opettelen ulkoa ja poikani tyttären, Alisan, täyttäessä ensimmäisen vuotensa 2.5.2017 esitän runon, ilman kuiskaajaa. Säkeistöjä on viisi, joten säkeistö ja kuukausi riittää. Toki toukokuun säkeistöä kyllä pitänee harjoitella jo huhtikuussa, ennen vappusimojen nauttimista!!!
Tuttavarouvat lupasivat tehdä välitarkistuksen!
Runojen maailma on ihana. Eino Leino nyt on kansallisrunoilijoitamme, mutta kyllä Hilja Haahtikin on tuottanut paljon ja hyvää luettavaa.
Kukapa meistä ensimmäisenä julkaisisi täällä itse kirjoittamansa runon!
Ihania runohetkiä teille kaikille.
