Nurmikkoa ajaessa ehtii miettiä kaikenlaista "hullua".
Pohdin halaamista. Nykyään halataan paljon. Ennen se ei ollut tapana.
Naisporukkani, joka kokoontuu pari kertaa vuodessa, halaa mennen tullen.
On joitakin ihmisiä, joita ei vaan halaa, vaikka muuten mukavia ovatkin. Joku "aita" on välissä.
Viileä halaus on semmoinen, jossa toinen tai jompikumpi ei oikeastaan haluaisi halata, mutta tekee sen tavan vuoksi.
Vihoviimeinen halaus. Joskus erehtyy halamaan "väärää" ihmistä. Hallattavan käsi, kuin vahingossa, hipaisee rinnuksia tai eksyy vyötärön alapuolelle!
Karhunsyleily on paras. Siinä tarvitaan iso, avoin syli, johon kookkaampikin "tyttö" hukkuu.
Halatkaa toisianne!