Aurinkoisena alkaa tämä ensimmäinen kesäkuun päivä. Eilenkin oli jo poutapäivä vaikkakin enimmäkseen pilvinen. Pääsivät kuivassa säässä juhlimaan koulujen lopettajaisia. Toivottavasti ensi viikonloppunakin on poutasää kun poikani vaimoineen on tulossa tänne perjantaina. Kysyivät haluanko raparperiä ja tietysti lupasin ottaa. Justiina näkyy jo tehneenkin raparperistä vispipuuroa.
Tuli nokkosetkin kuvattua.
Meillä aurinkoinen paistelee toisena kesäkuuta. Eilen oli epävakaisempaa.
Olen ennenkin kertonut, että uudistilalla metsän keskellä käydään taistelua luontoa vastaan. Luonto johtaa edelleen 6-0.
Melkein kaikki mitä yritän, on pian jonkin otuksen suussa tai kaikenlaisen rytökasvillisuuden valtaamana.
Uusinta uutta oli se, että oravat istuttivat auringonkukansiemeniä kukkaruukkuun. Eläinten syöttämisen loputtua joku kurre muisti kätkönsä ja kaiveli siemenet esille. Samalla menivät orvokit ja mullat kuistin lattialle.
Orava lienee ollut asialla toissa yönä, kun salottisipulit oli kaiveltu kasvatuslavan mullasta irti ja nakeltu sikinsokin.
Kirvat valtasivat lumipalloheiden. Se olisi pian kukkinut valkoisenaan. Toluruiskutus ei enää tehonnut. Toivottavasti edes muutama kukkanen pelastui.
Annuska, ethän tykkää kyttyrää, jos sanon että kuvaamasi valkokukkainen ei ole nokkonen vaan valkopeippi. Se on hämäävästi nuoren nokkosen näköinen. Joskus ne kasvavat samoissa kasvupaikoissa sikin sokin. Valkopeipissä ei ole poltinkarvoja. Nokkonen kukkii myöhemmin loppukesällä hyvin vaatimattomin kukin.
Viime viikolla käytin päivän nokkosjahdissa. Sain kaksi muovikassillista nokkosia. Kuivattamisen ja jauhamisen jälkeen jäi työn tuloksena rippunen vihreää jauhetta purkin pohjalle.
Nyt siestani päättyy. Mukavaa illansuuta kaikille!