Sunnuntaina sataa aina... tuli mieleen semmoinen haikea laulu. Ulkona on harmaata ja sateista. Jää oli yön aikana sulanut paikoilleen. Eilen jahtasin kameran kanssa jäälauttojen liikettä ja kuvittelin ehtiväni kuvaamaan jäittenlähdön, mutta se oli tapahtunutkin kuin salaa.
Eilen pulistiin kuolemasta ja tarpeettomista kirjoituksista ja pihatöistä ja ties mistä.
Ajatus omasta kuolemasta ei masenna, mutta edesmenneitten ajattelu tuo mieleen haikeita muistoja ja kaipausta. Siitä ei sen enempää tässä.
Hetken jo hätkähdin Espenin puuskahdusta. Mielestäni tässä ketjussa ei ole "ufoja" juttuja. Ovat hyvinkin
tunnistettavia arkipäivän tapahtumia ja ajatuksia. Tällainen tavallinen mummo ei jaksa kehitellä korkealentoista keskustelua, joten pulina sopii mainiosti
Ainuli kirjoitti haravoinnista. Olen jo monena päivänä raapinut pihaa vähän aikaa kerrallaan. Niska ja hartiat kipeytyvät niin, että pää kääntyy kantapäistä ja iltaisin saa olla kiitollinen siitä että silmät ovat jääneet katsomaan eteenpäin.
Tänään näyttää tulevan sateen vuoksi vapaapäivä. Joku kysyy nyt, missä on pihamieheksi mainostettu PP? Hän on tehnyt polttopuita. Siihen hommaan en enää pysty, joten hommat on jaettu mahdollisuuksien mukaan.
Ainulin pihassa on ollut myyriä. Ovatko ne kontiaisia? Meillä ei niitä ole, mutta myyrävuosina metsä- ja vesimyyrät tekevät pahaa jälkeä istutuksille. Nyt ei näytä myyrätuhoja olleen.
