Aurinkoinen ja hieman pakastava sää jatkuu. Yhtään aamuonkijaa ei vielä järvellä näy. Tulevat vasta ilapäiväauringon aikoihin.
Jatkan eilisen kansakouluaikani muistelotilaisuuden antia.
"Nurkassa seisominen oli kovasti muotia. Kerran tuli koulujen tarkastaja ennalta ilmoittamatta koulullemme. Kun hän astui nurkkaan, joka nurkassa oli joku seisomassa. Liisa opettaja vähän hämmästyi, mutta ketään ei päästetty pois nurkasta.
Pentti oli nurkassa vakiovieras. Ei hän pöllö ollut, mutta hän oli niin tavattoman vilkas ja aina äänessä. Jos Liisa-opettaja huomasi vähänkin jossakin oppilaassa ylimielisyyttä tai vahingoniloa niin nurkkaan ja heti! Kerran hymyilytti hieman .....Elviä, kun joku poika vietiin tukasta nurkkaan. Samalla silmänräpäyksellä oli muutoin kiltti Elvi toisessa nurkassa.
Karttakeppejä katkesi useita Liisa-opettajan käsittelyssä lukukauden aikana. Hän ei lyönyt onneksi koskaan käsille, mutta asianomaisen pulpettiin nini, että kepin kappaleet vain lenetelivät.
Ahkeruus ja vaativuus menivät usein liiallisuuksiin asti. .....Martti sanoi kerran osuvasti, että mehän olimme jo silloin kaikki koulukiusattuja, mutta opettajan taholta!"
Minua Liisa-opettaja opetti vain kaksi vuotta, enkä muista yhtään tilannetta omalta kohdaltani, jolloin olisi ollut ylilyöntejä. En muista nurkassa seisseeni, mutta jos siellä olen ollut, varmaankin aiheesta, koska "traumoja" ei ole syntynyt!
Opettajallamme oli huomattavasti nuorempi mies, kova kalastamaan. Hän sitten otti ja lähti ja nyt tämän ikäisenä ymmärrän, että "lähtö" heijastui oppitunneillekin. Aikanaan koulumme lopetettiin ja Liisa-opettaja siirtyi isompaan kouluun, jossa kaikenlainen kontrolli oli olemassa. Hän ei ollut koulunsa ainoa pomo.
Eilisen tapaamisen tiimoilta oli hauska todeta, kuinka pienetkin asiat voivat jäädä "pieniin mieliin".
