Terveisiä kellarin aulasta! Loin siellä kaksi poppanaloimea. Molemmat 20 metriä pitkiä, toinen 45 cm leveä eli 184 lankaa ja toinen 85 cm leveä eli 360 lankaa. Luon neljältä päältä ja 1,8 kg:n puolalta, joten aika sukkelaa touhua. Itse en toistaiseksi ehdi kutomaan kangaspuilla mitään, mutta teen loimia asiakkailleni, kuittien kera!!!
Olispa Annulin pilkkimät kalat lähempänä, saisin tuoretta kalaa ja itse siivoaisin. Hesan Kauppatorilta ostin aina tuoreita silakoita, itse siivosin. Torilla kun oli tapana, että kauppiailla oli fileet tehty edellisen päivän saaliista! No melkein tuoreitahan ne olvati sittenkin ja liekö tuo aina pitänyt edes paikkaansakaan. Pojatkin oppivat syömään kermasilakoita vuoden täytettyään. Kalaa sai silloin ruveta tarjoamaan. Toinen kalaherkkumme oli kuhakeitto.
Heti aamusta ajelin Jyväskylässä. Piti mennä rajoitusten mukaan, kun nelostiellä on tehovalvontaviikko! Jopa oli matkan varrella kaksi autoa jäänyt haaviin.
Novaradioon soitti naisihminen ja ihmetteli, miksi poliisi kertoo etukäteen tehovalvontaviikkojensa kohteet. En ehtinyt kuunnella, josko poliiseilta kysymykseen vastausta saatiin. Minulle on kyllä tervetullutta etukäteistieto, koska yleensä ajan kympin ylinopeutta ja siitäkään eivät kaikki poliisit pidä.
Loppukevenneykseksi lainaus Armas J.Pullan vihkosesta "Kirjailijakaskut":Joskus kieltolain aikaan, jolloin- niin kuin Ilmari Kianto kirjoitti- "suuretkin herrat herkuttelivat, pienet narrit napsuttelivat, maanisätkin maiskuttelivat, hienot ja huonot naiset nautiskelivat, mökinmuijat muikistelivat, viisaustieteen tohtorit, kaiken maailman maisterit saattoivat pumpata pirtua kuin kirnupiimää"- niin tuolloin poliisi suoritti usein ratsioita paikoissa, joissa terästettyjä virvokkeita tarjoiltiin. Kerran ilmestyi tunnettu poliisi- ja urheilumies Keppari Soinio tuollaiseen helsinkiläiseen viinakeitaaseen. Kesken tarkastuksen soi ovikello ja Keppari itse ryntäsi ovea avaamaan. Tulijat tyrmistyivät tietysti tavattomasti nähdessään virkapukuisen poliisimiehen edessään.
"Ja kukas te sitten olette?" tiuskasi Keppari eräälle janoiselle.
"Olen runoilija Uuno Kailas!" vastasi tämä nimen omistaja arvokkaasti.
"Vai muka runoilija! Ei Suomessa ole muita runoilijoita kuin Ruuneperi!" äyskäisi Keppari ja kiskaisi oven kiinni.
Kauniita unia kaikille.