Tervehdys kaikille!
On todella kuollutta menoa täällä. Kääräisin hihani ja aloin takoa läppäriä takan lämmityksen välillä, että jotakin mustaa valkoisella näkyisi.
Samanaikaisia kävijöitä saattaa olla kymmenkunta, mutta kaikki yhtä tuppisuisia. Pitäisikö rakentaa reipas riita, niin johan vilkastuisi?
Näin nimimerkillä kirjautuneena saattaa riitelykin jäädä laimeaksi, vai kuinka.
Täältä Puupäältä päin ei synny innostavaa ajatustenvaihtoa. Kunhan nyt naputtelen elonmerkkejä. - Ja puita uuniin välillä!
Taas räiskyy ja tohisee takassa.
Ainuli, nyt vasta tajusin että innokkuuttasi onkimisessa selittää pilkkikilpailut. Harjoittelet siis?
Kirjoitit aikaisemmin Viitasaaresta ja Karoliinan portaista. Monen monta kertaa olen nähnyt opasteen, mutta koskaan ei muka ole ollut aikaa poiketa siellä. Menemme usein nelostielle sitä kautta.
Kirjoitit koirastasi. Mikähän trauma sillä on? Vai onko se sairastunut niin ettei voi pidätellä? Minulla on kokemusta vain yhdestä koirasta. Sen kanssa ei ollut siisteysongelmia. Oikeastaan se oli liiankin siisti: talvellakin piti kahlata sen perässä metsään, kun se pyrki tarpeilleen. Meillä koira ei voinut olla irti, vaan lenkitettiin aina valjaissa. Metsän piti olla kuusikko. Järkevää tietysti, koska siellä puitten alla oli vähemmän lunta, eikä lumi osunut takapuoleen
(Koiran)
Onneksi olkoon uudesta puhelimesta. Kaksi puhelinta taloudessa alkaa olla välttämättömyys etsimistoimintojen tähden. Usein minullakin unohtuu puhelin ulkovaatteiden taskuun ja vaatteet ovat eteisen komerossa ja komeron ovi kiinni. Saa siinä puhelinmyyjät soitella!
Annuska, kirjoitit ettei tapahdu repäisevää ja että päivät ovat samanlaisia. Niin täälläkin. Enimmäkseen tasaista menoa, mutta hyvä niin. Tavallinen, rauhallinen arki on parasta.